Kaupallinen yhteistyö: Puhtaasti kotimainen

Rakastan ruuanlaittoa mökkimme ulkokeittiössä. Kaikki niinkin jokapäiväisessä asiassa kuin ruuanlaitossa on jotenkin oikealla paikallaan ja syvemmin läsnä, kun vesi ei tule juoksemalla vaan kantamalla ja keittiön kattona on taivas. Kaasuliesi tuntuu aina ymmärtävän mitä tahdon tehdä, sillä se on aina oikealla lämpötilalla ja tekee ruokiin rapean suutuntuman, mistä pidän.

Mutta koska kesämajamme ulkoköökki on myös alkeellinen ja pieni, siellä tehdään yleensä varsin simppeleitä ruokia. Sellaisia, joiden raaka-aineet ovat herkkua jo ihan sellaisenaan ja jotka eivät vaadi erikoisvälineitä ruuaksi muuntautuakseen tai pitkää hauduttelua. Sama pätee toki etenkin arkipäivisin myös kotikeittiössä.

Yksi sellainen aina toimiva ja nopeasti valmistuva ruoka on sienipasta. Olen onnekas, että koko perheemme rakastaa sieniä, sillä itsehän rrrrrrakastan sieniä. Sen lisäksi, että ne ovat superhyvää ruokaa, ne ovat myös hyvää tekevää ruokaa. Sienissä on muun muassa paljon proteiinia ja ne ovat hyvä kuitulähde. Esimerkiksi herkkusienessä on Finelin mukaan kokonaisenergiasta proteiinia 57 prosenttia ja kuitua 19 prosenttia.

Kotimaisia viljeltyjä sieniä saa myös kaupoista ympäri vuoden, joten lähiruokasieniä saa kokattua pöytään milloin vain. Kotimaisen viljellyn sienen tunnistaa kaupassa Sirkanlehtimerkistä.

Minä nappasin viikonloppuna ostoskoriin ennen mökille fillarointia Kiukaisilla kasvatettuja portobello-sieniä. Löysin portobellot aikoinaan keittiöömme anopin ruokapöydän kautta, jossa istuessani ihastuin portobellojen pähkinäisen mehevään, syvän aromaattiseen ja unamiseen makuun. Sen makuelämyksen jälkeen metsästimmekin portobelloja yhdessä anopin kanssa pitkin Pohjanmaan marketteja. Nykyään niitä onneksi löytyy lähes jokaisesta hyvin varustellusta marketista.

Niin monet portobellot kun olenkin ehtinyt elämässäni syödä, opin vasta Puhtaasti kotimaisen kanssa tekemäni yhteistyön myötä, että portobello ei ole varsinaisesti mikään oma sienilajikkeensa, vaan iso ruskea herkkusieni. Pienempiin herkkusieniin verrattuna sen vain annetaan kasvaa kauemmin, jolloin sen makukin syvenee. Herkkusienestä siis tosiaan on moneksi!

Nyt portobelloista syntyi mökkikeittiössämme kermainen ja vegaaninen sienipasta. Käytän itse asiassa tosi harvoin (kasvi)kermaa sieniruuissa, sillä tykkään sienissäkin freesistä ja ikään kuin maut erillään pitävästä ruuanlaittotavasta. Mutta kun mökin ulkokeittiön vuodenaikojen mukana elävät seinät ovat alkaneet vaihtua vihertävästä kellertävään, teki mieli tuhdimpaa makua. Mutta pasta olisi ollut ihanaa myös ilman lopussa lisättyä kermaa.

Noin muuten tykkään käyttää portobelloja ja sieniä ylipäätään, noh, ihan kaikkeen. Piiraisiin, wokkeihin, kastikkeisiin, risottoihin, munakkaisiin, pizzoihin, torilloihin, leivän päälle tai ihan vain sipulin ja mausteiden kanssa paistettuna lisukkeena. Etenkin mökillä sieniä valmistuu myös grillikasvisten kanssa. Isot portobellot sopivat myös täytettäviksi, ja koska ne säilyttävät hyvin kokonsa ja muotonsa myös paistaessa tai grillattaessa, niitä on mukava siivuttaa hampurilaisten väleihin.

Mutta aloitetaan siitä sienipastasta. Se valmistuu nopeasti ja yksinkertaisesti niin alkeellisessa mökkikeittiössä kuin arjen kiirehärdellissä kotiköökissä. Kotimaisten portobello-sienien lisäksi tämä resepti perustaa muutenkin täysin kotimaisiin vihanneksiin ja yrtteihin. Lisäksi tämä sienipasta on vegaaninen. Tässä resepti, olkaatte hyvät:

Vegaaninen sieni-lehtikaalipasta (4-5 henkilölle)

• 3 valkosipulin kynttä
• 1 iso keltasipuli
• Oliiviöljyä
• Rasiallinen (250 g) kotimaisia portobello-sieniä
• 3 tomaattia
• 6 keskikokoista lehtikaalin oksaa
• Mustapippuria
• 4 rkl soijakastiketta
• 1 dl pastan keitinvettä
• 1 prk kasvisruokakermaa
• Puoli punttia tuoretta basilikaa
• Pinnalle oluthiivahiutaleita / ravintohiivahiutaleita (tai parmesaania)

Lisäksi :

• Pussillinen spagettia
• Suolaa

Laita spagetin vesi kiehumaan ja lisää veteen runsaasti suolaa. Tämä on tärkeää, sillä pastaruuan peruste on kunnolla suolattu keitinvesi. Valmista sitten pasta paketin ohjeen mukaan, ja jätä se mieluummin vähän alikypsäksi kuin ylikypsäksi.

Spagetin kiehuessa pilko valkosipulit ja sipulit pieneksi hakkelukseksi. Kuullota sipulit runsaassa oliiviöljyssä pannulla.

Sipulien paistuessa pilko sienet. Itse tykkään jättää sienipalaset isohkoiksi, mutta tämä on ihan makukysymys. Kaikki osat portobelloista voi käyttää, eikä niitä tarvitse pestä, mutta jos sieniin on jäänyt puhdistettavaa, roskat voi sipaista pois vaikka pullasudilla tai talouspaperilla. Kun on valmista, lisää sienet pannulle sipulien kaveriksi.

Pilko tomaatti. Sen tarkoitus on tuoda kastikkeeseen mehevyyttä, joten tomaattipalat saavat olla melko pieniä. Lisää tomaatit pannulle.

Revi lehtikaalin oksat palasiksi ja irrota samassa niistä kova lehtiruoto. Lisää lehtikaalisilppu pannulle.

Mausta mustapippurilla ja soijakastikkeella, minkä jälkeen pienennä lieden lämpöä ja anna tekeytyä hetki.

Lisää sekaan pastan keitinvesi (tästä tulee sekä kosteutta että suolaa) ja kasviruokakerma. Kuten sanottu, kerman voi hyvinkin jättää myös pois, jos pitää freesimmästä lähestysmiskulmasta sienipastaan. Teit miten teit, nyt sekoita. Ihan lopuksi lisää basilika ja jätä siitä halutessasi muutama lehti koristeeksi.

Sekoita spagetti sekä kastike yhteen ja annostele lautasille. Ripottele päälle oluthiivahiutaleita tai sekoita se suoraan kastikkeen joukkoon (vaihtoehtoisesti voi käyttää parmesaania). Koristele basilikalla ja huuda syömään.