Ruskea vesi kuohuu maan alla jättimäisissä altaissa. Koneiden matala jylinä resonoi betonirakenteiden kautta kehoon pienenä värinänä, ja siellä täällä veden seassa näkyy ruskeita saostumia ja kasoiksi kertyneitä valkoisia muovitikkuja. Kaiken yllä leijuu pistävä tuoksu kuin kaukomaiden kauppahalleissa: paljosta ihmismäärästä lähtevä löyhkäsekoitus, jotain mädäntynyttä, cocktail erilaisia puhdistuskemikaaleja ja kaiken alla vellova viemäri.

Mutta nyt ei olla kaukomailla, vaan Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla, jonne luonnonkosmetiikkamerkki Mádaran perustaja Lotte Tisenkopfa-Iltnere ja Kemikaalicocktail-blogista tuttu Noora Shingler ovat kutsuneet pienen sakin tutustumaan.

Osa ympärillä leijuvasta hajusta on luultavasti peräisin minusta, sillä tänne päätyvät kaikki jätevedet, joita minunkin elämästäni viemäriin huuhtoutuu: se, mitä minusta vessanpyttyyn päätyy ja lisäksi kaikki se vesi, jolla olen itseni, pyykkini, astiani ja kotini pessyt.

Jätevedenpuhdistamon läpi kulkee 270 tuhatta kuutiometriä kamaa päivittäin. Sillä jätevesimäärällä täyttäisi Helsingin edustalla meressä kelluvan Allas Sea Poolin uima-altaan 450 kertaa. Tänne päätyvät Helsingin jätevesien lisäksi myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon asukkaiden sekä alueen teollisuuden jätevedet. Valtaosa jätevedestä, 85 prosenttia, tulee minun lisäkseni kaikilta muilta alueen 800 000 ihmiseltä, loput teollisuudesta.

Olenhan minä sen tiennyt aikaisemminkin, mutta vasta ruskeana pauhaavan jätevesivirran yläpuolella seisovana tajuan, että tämä paikka tässä on ihmisten ja Itämeren välissä. Tai kuten puhdistamoa meille esittelevä HSY:n ryhmäpäällikkö Paula Lindell totaa; jätevedenpuhdistuslaitoksen tehtävänä on suojella luontoa yhteiskunnalta. Viemäri kun ei tosiaan ole mikään musta aukko, vaan putki herkkään ja rehevöityneeseen Itämereen.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamon alue on maan alla 14 hehtaarin alueelle levittäytyvä alue. Jos samalla alueelle laittaisi vieriviereen ammattilaisjalkapallokenttiä, niitä mahtuisi tilaan melkein kaksikymmentä. Täällä tehdään huippuduunia ja parhaansa sen eteen, että se kaikki, mitä me sen kummemmin miettimättä dumppaamme viemäriin, päätyisi lopulta mereen mahdollisimman puhtaana.

Puhdistamolle tuleva jätevesi puhdistetaan mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti. Puhdistus on sitä työläämpää ja kalliimpaa, mitä enemmän ylimääräistä viemäriin syydetään. Jätevedenpuhdistamolle päätyy vuosittain kaikenlaista röynää tekohampaista lastenleluihin, ja puhdistamolta kuljetetaan vuosittain pois 200 rekkalastillista sinne kuulumatonta jätettä. Silti puhdistuksen loppupäätä lähestyvissä altaissa kieppuu edelleen rykelmittäin valkoisia tikkuja, vanupuikkojen muovisia puikkoja. Ne pääsevät sujahtamaan alkupään vedenpuhdistuksen läpi.

Siksi HSY:n Lindell kertaakin kolmen P:n säännön. Pönttöön saa laittaa kolmea peetä: pissaa, pas*aa ja paperia. Ja toki myös neljättä peetä, eli punaista kuukautisverta kuukupista. Ei siis ruuantähteitä, öljyjä, vanupuikkoja, tamponeja, puuvillalappuja tai mitään muutakaan ylimääräistä ja viemäriin kuulumatonta. Ne kaikki kuuluvat roskiksiin, asianmukaisesti kierrätettynä.

Siitä kaikesta muusta jätevedenpuhdistamolle päätyvästä kiinteästä orgaanisesta aineesta, eli pääasiallisesti kakasta, syntyy puhdistusprosessin yhteydessä lietettä. Liete taas mädätetään, ja prosessissa syntyvä biokaasu hyödynnetään energiana. Tällä kakkaenergialla taas esimerkiksi lämmitetään energiankulutukseltaan lähes täysin omavaraisen jätevesipuhdistamon tilat.

Viemäriin kuulumattomien esineiden ja roskien lisäksi Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla tehdään töitä sen eteen, että jätevedestä saataisiin puhdistettua se kaikki, mitä silmä ei näe. Esimerkiksi 99 prosenttia jäteveteen muun muassa pyykkikoneen kautta päätyvästä mikromuovista saadaan poistettua. Tämän lisäksi jätevesistä pyritään poistamaan kaikki ihmisten toimesta veteen päätyvät kemikaalit. Mutta homma olisi tietenkin helpompi ja halvempi, jos me tavan tallaajat jo alunperin koittaisimme minimoida viemäristä alas huuhtelemamme mikromuovit ja kemikaalit.

Ja tässä kohtaa on minun ja ihan jokaisen syytä katsoa peilin lisäksi etenkin peilikaappiin. HSY:n Lindell kertoo 1000 henkilöä koskevasta tutkimuksesta, jonka mukaan alle 35-vuotiaat naiset tuottavat eniten kemikaaleja jätevesiin. Ja nämä kemikaalit ovat pääsääntöisesti lähtöisin kosmetiikasta. Lisäksi kemikaaleja päätyy jätevesiin esimerkiksi käyttämistämme pyykinpesuaineista, käyttämistämme shampoista tai puhdistusaineista, joilla siivoamme kotiamme ja jotka sitten huuhteluveden mukana kaadamme viemäriin.

HSY:n Lindellin mukaan jäteveden puhdistuksessa on vähemmän työtä ja siihen tarvitaan vähemmän kemikaaleja, jos ihmiset käyttävät kosmetiikkaa ja pesuaineita, jotka ovat biohajoavia. Nopeasti biohajoavat luonnolliset kemikaalit hajotetaan Viikinmäellä, ja hitaammin biohajoavat päätyvät mereen hajoamaan.

Jos miettii sitä eniten kemikaaleja jäteveteen aiheuttavaa käyttötuotetta, kosmetiikkaa, on markkinoiden tuotteista Mádaran mukaan 60 prosenttia synteettisiä ja 40 prosenttia luonnonkosmetiikkaa. Synteettinen ei toki aina tarkoita sitä, etteikö se hajoaisi luonnossa, mutta jos koko kosmetiikka-alaa ajattelee, luonnonkosmetiikka sisältää helpommin biohajoavia kemikaaleja. Siksi on ympäristöystävällisempi valinta esimerkiksi pestä kätensä saippualla, joka on luonnonkosmetiikkaa kuin synteettistä kosmetiikkaa.

Myös synteettiset ja ei-biohajoavat kemikaalit poistetaan jätevedenpuhdistamolla, mutta se vaatii enemmän työtä sekä aikaa – ja kemikaaleja. Lisäksi synteettiset kemikaalit voivat vaikeuttaa puhdistuksesta jäävän lietteen käsittelyä.

Jätevedenpuhdistamon väen toive onkin, että aina kun tuote päätyy lopulta viemäriin, käytettäisiin biohajoavia tuotteita. Ja ylipäätään mietittäisiin, mitä tuotteita tarvitsee käyttää ja kuinka paljon.

Esimerkiksi näillä keinoilla vähennät viemäriin päätyvien kemikaalien määrää:

• Vaihda pesuaineet ympäristömerkittyihin ja biohajoaviin. Kun suosit Suomessa ja EU:ssa valmistettuja tuotteita, ne sisältävät vain direktiivien mukaisia kemikaaleja.
• Kiinnitä huomiota, miten paljon pesuaineita käytät. Esimerkiksi puolikas tiskiainetabletti usein riittää. Mieti myös, ovatko kaikki pesuaineet tarpeellisia – tarvitsetko tosiaan vessanraikastinta?
• Pese vaatteita vain tarpeen vaatiessa, muuten tuuleta tai täsmäpese likakohdat.
• Jos kaipaat pyykinpesuun huuhteluainetta, vaihda se etikkaan, jonka joukkoon tiputat halutessasi muutaman tipan eteeristä öljyä.
• Vaihda synteettiset kosmetiikat luonnonkosmetiikkaan. Ja mieti silloinkin, onko koko arsenaali tarpeellinen.
• Osta vaatteet, tekstiilit ja huonekalut mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Niissä kemikaalikuormitus (joka lopulta päätyy siivouksen ja pesun myötä viemäriin) on huomattavasti pienempi kuin uusissa. Esimerkiksi tekstiileissä käytettävät suojaavat aineet voivat häiritä mereen päätyessään eliöiden hormonitoimintaa ja lisääntymistä.
• Palauta vanhat lääkkeet apteekkiin ja kierrätä maalit, lakat, liuottimet, öljyt ja kosmetiikka. Esimerkiksi hajuvesi ja kynsilakka ovat vaarallisia jätteitä.
• Mieti myös mitä aineita kehoosi laitat esimerkiksi ravintona. Sekin kaikki kun päätyy vessanpyttyyn, siitä jätevedenpuhdistamolle ja lopulta mereen. Esimerkiksi liika proteiininin syöminen (käytännössä siis lihan liikasyönti) aiheuttaa puhdistamolle ylimääräistä työtä ja lisää Itämereen päätyvän ja siellä rehevöitymistä lisäävän typen määrää.

Listan lähteenä osittain Suomen Luonto -lehti / 23.1.2020 ja sen Arjen kemikaalit -juttu.

Altaissa vuoroin hitaasti pulputtava ja vuoroin kohiseva jätevesi on vaihtunut ruskeasta harmaaseen, josta näkee jo jonkin verran pinnan alapuolellekin. Kun jätevedenpuhdistus Viikinmäellä on valmis, vesi matkaa 8 kilometriä kaupungin alla meren rantaan, josta se kulkee vielä 8 kilometriä meren alla avomerelle. Jos vesi päästettäisiin mereen heti rannikolla, se aiheuttaisi enemmän rehevöitymistä. Nyt vesi päästetään ylös Katajaluodon edustalla 20 metrin syvyyteen, jolloin vesi sekoittuu merivirtojen keskellä paremmin.

Se kaikki, mitä tänään huuhtelen viemärästi alas, on ihan tovin kuluttua Itämeressä. Meressä, joka ympäröi meidänkin kotilähiötämme. Enpä ole kertaakaan jätevedenpuhdistamovierailun jälkeen pystynyt vetämään vessanpyttyä tai käymään suihkussa miettimättä sitä.

Ensimmäinen kuva Joonas Linkola, kuudes kuva Noora Shingler, muut kuvat minun ottamiani.