Kuopus oli tänään viimeistä päivää päiväkodissa ennen pitkää joululomaa. Viikonloppuna olikin siis aika laittaa tonttupaja pystyyn ja tehdä päiväkodin tärkeille tyypeille muistamiset. Lähdin taas lahjapohdinnoissa siitä, että se olisi jotain, minkä tekemiseen lapsi voi osallistua, johon rahan sijaan laitetaan aikaa sekä rakkautta ja josta jäisi käytön jälkeen jäljelle mahdollisimman vähän.

Olin ajatellut tehdä omenaista vuokaleipää vakkarireseptilläni. Viikonloppuna kolusin jokaisen reseptikirjani läpi ja yritin etsiä, minkä sivujen väliin olin käsin kirjoittamani reseptilappusen jemmannut. Tuloksetta. Olen onneton mennyt hukkaamaan yhden luottoresepteistäni!

Sitten muistin nähneeni IG-kuvan Satu Koiviston tekemistä saaristolaisleivistä. En ole ikinä tehnyt itse saaristolaisleipää, sillä olen ajatellut sen olevan jotenkin kinkkistä, aikaa vievää ja muutenkin hankalaa. Onhan saaristolaisleipä niin hyvää ja kallistakin, ettei kai sen tekeminen voi helppoa olla. Mutta fanitan Satun keittiöfilosofiaa ja olen todennut hänen reseptinsä niin hyviksi, että uskaltauduimme koittaa tätä saaristolaisleivän reseptiä.

Käytimme juuren sijaan nostatukseen hiivaa (reseptissä on ohje sitäkin varten) ja piimän vaihdoimme appelsiinimehuun, jolloin taikina on vegaaninen ja muutenkin varmemmin kaikille sopiva. Tuplasimme taikinan ja siitä tuli kuusi leipää. Koska meillä on kotona ”vain” kaksi leipäuunivuokaa, ostimme kaupasta läjän pahvisia, jolloin saimme paistettua kiertoilmauunissa koko satsin leipiä samalla kertaa.

Sillä aikaa kun minä aloin askarrella kortteja, puoliso ryhtyi tekemään taikinaa. Taikinassa oli mukavasti mittailtavaa pikkuapurille, mutta silti se oli niin helppo ja nopea tehdä, että ei muuten jää viimeiseksi saaristolaisleipäsatsiksi tämä. Tuplataikina mahtui myös vanhan monitoimikoneemme astiaan sekoitettavaksi. Taikinan pitää kuitenkin antaa kohota rauhassa ja paistaminenkin vie parisen tuntia, joten iltapuhteina saaristolaisleipää ei kannata alkaa tehdä.

Ja ai että leivistä tuli hyviä! Me maistoimme niitä heti pian uunin jälkeen, mutta kuten saaristolaisleiville ominaista on, ne paranevat kun saavat vähän tekeytyä. Ja mikä parasta, ne säilyvät hyvänä jopa parin viikon ajan. Eli nyt voi ihan hyvin tehdä jo omatkin joululeivät ja välipäiväleivät valmiiksi.

Kun lahjaksi tekemämme leivät olivat valmiina ja jäähtyneet, kääräisin ne tiiviisti tuorekelmuun, joka sekä suojaa että mehevöittää leipää. Päälle kietaisin rypistetyn leivinpaperin, jonka sidoin kiinni juuttinarulla. Pujotin juuttinarun alle vielä pienen kuusenoksan sekä Marimekon mainospaperista leikkaamani sydämet. Mukaan tulivat vielä kortit, joihin yhdessä lapsen kanssa mietittiin asioita jokaisesta lahjansaajasta. Kirjasimme korttiin myös leivän aineosaluettelon mahdollisten allergioiden takia.

Valmista oli! Ja tiedättekö mitä. Nämä ovat päiväkodin osalta viimeiset joululahjat. Tajusin viime viikolla päiväkodin tonttupolun kahvilassa pienellä tuolilla polvet korvissa istuessani, että se oli viimeinen meidän perheen tonttupolku. Seitsemän tonttupolkuvuotta on takana, ja ensi vuonna molemmat lapset ovatkin jo koulun tiloissa, toinen esikoulussa ja toinen tokalla. Päiväkoti ja sen kaikki ihmiset ovat olleet perheellemme niin tärkeitä, että tuntuu vielä kovin omituiselta edes ajatella, että sille kaikelle on annettava jäähyväiset. Nyt kuitenkin kiitettiin kaikesta kuluneilta kuukausilta, toivotettiin hyvät joulut ja huikattiin, että muutaman viikon kuluttua nähdään taas.

Tässä vielä lisää ideoita joululahjoihin esimerkiksi päiväkodin ja eskarin henkilökunnalle:

Täällä vinkki puuhelminauhallisiin heijastimiin ja täällä taas kiireellä marketin hyllystä taiottuun joulumuistamiseen. Tämä itse tehty kuorintavoidelahja sopisi myös joulusaunan lauteille, kun kesäisten yrttien sijaan mukaan sekoittelisi jouluisia mausteita. Tällä ohjeella taas keittelet glögit lasten kanssa kaikille päiväkotiryhmän aikuisille ja samalla itsellekin.

Jaa: