Vietimme puolison kanssa hiljan ensimmäistä hääpäiväämme. Samalla yhteisiä vuosia tuli täyteen 21. Kun takana on enemmän vuosia yhdessä kuin ilman toista, ei kai ihme, miksi meiltä silloin tällöin kysytään, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus. Silti siihen vastaaminen on aina tuntunut vähän urpolta. Ihmiset ja parisuhteet kun ovat kaikki erilaisia, ja päteminen tällaisessa asiassa tuntuu muutenkin nololta. On olemassa hyviä lyhyitä suhteita ja pitkiä huonoja suhteita.

Nyt kuitenkin pohtimalla pohdittiin asiaa yhdessä puolison kanssa. Sillä onhan tämä teinirakkaustarinamme jatkuminen meistä itsestämmekin perin ihmeellistä. Esimerkiksi minä itse elän muutoksesta ja vaihtelusta, ja 21 vuodessa aika lailla kaikki elämässäni onkin muuttunut – paitsi puoliso. Rustasimme siis kaiken nolouden uhallakin meidän vinkkimme hyvinvoivaan parisuhteeseen. Emme takaa niiden toimivan muiden kohdilla, mutta tässä tulee:

Jaettu arvomaailma. Olemme melko erilaisia ihmisiä, mutta meillä on sama arvopohja. Koska ihminen onneksi oppii ja kehittyy koko elämänsä ajan, arvojen kanssa olisimme voineet matkan varrella mennä eri suuntiin. Me olemme kuitenkin kasvaneet samaan suuntaan ja jopa lähemmäksi toisiamme vuosien varrella. Osittain kyse on tuurista, mutta paljolti myös keskusteluyhteydestä, toisen kuuntelusta ja halusta hioa arvot yhteisiksi. Etenkin lapsiperheellisenä arvojen samankaltaisuus on korostunut, kun kasvatamme yhdessä kahta pientä ihmistä toimimaan maailmassa.

Samanlaisia, mutta erilaisia. Meistä on yksinkertaisen kivaa viettää aikaa yhdessä. Tykkäämme puuhastella yhdessä asioita, suhtaudumme elämään samanlaisella seikkailujanolla ja olemme esimerkiksi molemmat sosiaalisia. Samalla olemme kuitenkin hyvin erilaisia. Työmme ovat totaalisen erilaisia, samaten kuin omat harrastuksemme. Luemme Hesarista mielenkiinnolla eri osiot ja yöpöydiltämme löytyy ihan erilaisia kirjoja. Musiikin ja elokuvienkin suhteen meillä on melko erilainen maku. Kun arvomaailma pohjalla on sama, sopiva määrä erilaisuutta tuo suhteeseen kivaa vipinää ja mahdollisuuden oppia puolin ja toisin.

Yhteisen elämän lisäksi myös jotain omaa. Tämä liittyy edelliseen ja on yksi tärkeimmistä asioita. Meidän parisuhteemme kannalta tahmaisimmat vuodet elettiin vuosituhannen alussa, kun muutimme Tampereelle. Puoliso aloitti opiskelut, mutta minä olin vielä hukassa tulevaisuuteni kanssa. Elimme tavallaan vain puolison elämää, mikä sai minut voimaan huonosti. Kun minä aloitin opinnot Turussa, asuimme tulevien vuosien ajan pitkiä pätkiä kahden kaupungin välillä (tai oikeastaan kolmen, koska viimeisimmät vuodet ravasimme Turun ja Helsingin väliä), mutta silti parisuhteemme alkoi voida paremmin kuin koskaan sitä ennen.

Meille sopii se, että yhteisen elämän lisäksi meillä on aina jotain omaa; yhteisten haaveiden ja tavoitteiden lisäksi myös omia asioita, projekteja ja mielenkiinnonkohteita. Se voi olla pieniä juttuja, kuten erilaiset kirjamaut, tai keskisuuria juttuja, kuten reissut omien kavereiden kanssa, tai isoja juttuja, kuten esimerkiksi opiskelijavaihto toisessa maassa.

Hellyydenosoitukset arjen keskellä. Pusut ja halit kuuluvat jokaiseen päivään. Olkoon se sitten aamu tai hetki työpäivän jälkeen, mutta lyhyenkin erossa olon jälkeen toinen huomioidaan. Ja jos minulta kysytään, pikku puristus pyllystä, puraisu niskasta tai käden sujahdus paidan alle pyykkiä lajitellessa tai ruokaa laittaessa tuo aina kivaa säpinää arkeen.

Tasapainoinen seksuaalisuus. Jatkona edelliseen tulee seksuaalisuus, jonka hehku erottaa ystävyyssuhteen parisuhteesta. Maailma ympärillä on opettanut, miten tärkeää on, että kumppaneiden seksuaalisuudet ovat tasapainossa toistensa kanssa. Jos toinen haluaisi panna kaksi kertaa päivässä ja toisen tekee mieli ehkä pari kertaa kuussa, alkavat parisuhteen molemmat osapuolet voida huonosti. On tietenkin elämäntilanteita, jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen, mutta se perusvire olisi hyvä olla suurinpiirtein samalla tasolla kumppanin kanssa. Seksuaalinen tyytyväisyys näkyy suoraan parisuhteen hyvinvoinnissa.

Rakkaus on verbi. Jossain vaiheessa parisuhteessa tulee se taitekohta, kun kiimaliima ei enää yksinään riitä pitämään yhdessä, vaan rakkaus tarvitsee myös ylläpitoa tekemällä. Tahtomista ja rakastamista. Liian usein olen itsekin vain olettanut, että kumppaneiden välinen rakkaus vain tapahtuu. Vaikka todellisuudessa se vaatii halua panostaa kehittyäkseen vieläkin paremmaksi, nautittavammaksi ja vakaammaksi.

Sovi ennen nukkumaan menemistä. Riitojen päälle ei pidä käydä nukkumaan, vaan ne pitää sopia ennen iltaa. Tiedän kyllä, että on olemassa riitoja, joiden sopimiseen ei yksi ilta riitä. Mutta onneksi yleensä riittää, ja niihin riitoihin annan biisivinkin Ultra Bralta.

Pienet arjen teot. Ikkunan alla luriteltujen rakkausserenadien sijaan parisuhteessa pienet arkiset rakkauden teot merkitsevät. Työpöydän kulmalle pyytämättä ilmestynyt kahvikupillinen, yöpalan valmistaminen jääkaappiin yöllä kotiin palaavalle ja sanat ”mene sinä nukkumaan, minä hoidan lapset” ovat rakkautta kaikki tyynni.

Rakkauden ja arvostuksen osoittaminen. Asioita, joita ei voi sanoa liikaa: Kiitos. Rakastan sua. Oot ihana. Arvostan, että sinä…. Olen onnellinen, että sinä… On onni saada olla sinun.

Jaettu vanhemmuus. Tasa-arvoinen vanhemmuus on rakkautta. Kun kahdesta tulee kolme tai enemmän, on entistä tärkeämpää toimia tiiminä. Tasa-arvoinen vanhemmuus vahvistaa parisuhdetta, kun molemmat parisuhteessa ymmärtävät toisiaan, saavat kokea vanhemmuuden kaikki puolet kodin pääasiallisena kipparina ja voivat pitää huolta työelämästään. Jaettu vanhemmuus vankistaa parisuhdetta pikkulapsivuosina, mutta sen hedelmiä saa napsia nautittavaksi näemmä pitkään senkin jälkeen.

Hellintä treffeillä. Vaikka se arkinen rakkaus pitää parisuhteen onnellisena ja vireänä, ei pidä unohtaa hellintääkään. Treffeillä käyminen kun on kuin joogaa: jos kertojen välissä on pitkä tauko, ei ihan muistakaan, miten ihanaa se on ja miten hyvää se tekee keholle ja mielelle.

Iltapäiväseksi keittiön pöydällä. Tämä vinkki on Tiian vanhempien parisuhdevinkki, jonka kuulin tutustuessani Tiiaan muutama vuosi sitten ja olin heti, että kyllä, kyllä kyllä. Tiian vanhemmat ovat olleet yhdessä joku sata vuotta, joten jos jonkun neuvon muistatte, se olkoon tämä.

Kuvat: Jaakko Sorvisto

Jaa: