Kodistamme juttua tekemässä ollut japanilainen toimittaja hämmästyi, kun huomasi parvekkeellamme kasvavan raparperin. Kuullessaan, että kasvatamme raparperia sen kauneuden lisäksi myös ihan syötäväksi, hän tapautti käsiään yhteen innoissaan ja pulputti suustaan ulos japania siihen malliin, että kieltä ymmärtämättömällekin kävi selväksi, että raparperimme on selkeästi juttumatskua.

Tekin olette silloin tällöin tuosta tummanvihreästä komistuksesta kyselleet, joten onkin aika antaa raparperin pörhistää lehtiään ihan kokonaisen postauksen verran.

Tuleva kesä on meidän neljäs kokonainen kesä herttoniemeläisenä. Samalla se on neljäs kesä, kun lähiökaksiomme parveke muuttuu suven ajaksi olohuoneen jatkeeksi ja viherkeitaaksi, josta saamme kerätä ruokaisaa satoa – toisina kesinä enemmän, toisina parin kärventyneen paprikan ja koppuraisen mansikan verran. Kaikkina neljänä kesänä parvekkeellamme on muiden syötävien kaunokaisten lisäksi kasvanut myös raparperi. Raparperi on talvehtinut hienosti ihan vain niillä sijoillaan parvekkeella, muiden monivuotisten parvekekasviemme tapaan, vaikka vasta viime talveksi tajusimme peittää sen, mansikat ja pensasmustikat harsoilla.

Raparperin olemme saaneet vanhemmiltani, joiden pihalla kasvaa valtava rypäs raparperia. Sieltä kaivoin juurineen mukaan pienen raparperiklöntin ja kuljetin sen muovipussissa junakyydillä Herttoniemeen. Monen tunnin matkan jälkeen raparperi näytti nuutuneelta, mutta kun se istutettiin ruukkuun ja annettiin vähän vettä, parissa tunnissa lehdet olivat taas terhakkaana. Raparperiahan myydään ihan puutarhamyymälöissäkin taimina.

Laitoimme raparperin ihan mututuntumalla ruukkuun, jonka halkaisija on 32 senttiä ja syvyys 29 senttiä. Pohjalla on kevytsorasta tehty salaojitus. Multana sillä on mikä lie kukkamulta, ja välillä mies on muistanut sitä kuulemma jollain lannoittaakin. Eri helppo tapaus siis tuo raparperi. Ei paljoa vaadi, mutta näyttää kauniilta ja antaa satoa parin ison raparperipiirakan verran kesässä. Antaisi varmasti enemmänkin, jos sitä malttaisi saksia useammin.

Ainut takapakki kävi pari vuotta sitten, kun raparperiin iski jonkin sortin kirvalauma. Mitkään luonnonmukaiset tuholaishätistyskonstit eivät auttaneet ja se oli sen raparperin loppu se. Viime keväänä toin siis muovipussissa uuden tulokkaan vanhempieni pihalta.

Tulevien viikkojen projektina on laittaa parveke vihdoin kunnolla kesäkuntoon. Pestä parvekelasit (vihoviimeistä hommaa, sanon mä), jynssätä räsymatot putipuhtaiksi ja istuttaa kevätkukkien ja monivuotisten kasvien kaveriksi muita hyötykasveja. Ylihuomenna olisi aikomuksena hakea Annalan taimitorilta planttuja.  Dodon säkkiviljelmilläkin tapahtuu taas parin viikon päästä, ja tänä kesänä meillä on siskon kanssa kasvatuslaari myös toisaalla Kalasataman alueella. Upea urbaani hippiruokakesä taas tulossa!

Mitä teidän tiluksilla tulee kesällä kasvamaan? Olisi taas kiva testata jotain muotihömpötystä ja ihmetellä muina viljelijöinä, kun vesimelonista kasvaakin vinksahtaneen näköinen munakoiso.

Jaa: