Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Yhden viikon aikana kevät ehtii hiipiä talven vierelle. Tämä tuli todettua viikonloppuna, kun palasimme Lapin välkkyvien hankien ja taivaanrannassa sinisenä paukkuvien pakkasten keskeltä Helsinkiin. Reilu viikko ja rapia 800 kilometriä tosiaan näkyy keleissä.
Kävelytiet olivat taas kaivautuneet esiin lumivallien alta, ja paikoin kadut olivat jopa kuivia. Kun vielä lähtiessämme Lappiin raahasimme matkalaukkujamme lumisohjon keskellä, nyt teki melkein mieli kaivaa esiin kepeät kevättennarit. Hiekka rahisi kenkien alla, ja hupenevien lumikinosten alta paljastuneet nurmikot tuoksuivat roudan hitaalta luovuttamiselta.
Aurinko paistoi koko viikonlopun niin että suojaisessa paikassa seinänvierustalla saattoi silmät ummistaessaan aistia ympärillään huhtikuun ja luonnon heräämisen uuteen kasvukauteen. Linnutkin tuntuivat menneen kevättä enteilevistä tuoksuista sekä auringosta ihan sekaisin ja sirkuttivat kuin olisivat yhtäkkiä huojentuneina taas muistaneet, miten laulaa.
No, alkuviikko ja sen maiseman ylle vetämä likaisen harmaa kalvo muistutti vielä pitämään merinovillasukkahousut kainaloihin asti vedettyinä ja vedenpitävät talvipopot jaloissa. Mutta viikonloppuna intouduttiin auringon suomin lupauksin laittamaan päällemme vähän kevyempää ulkoilutaminetta.
Lapset vetivät ylleen yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin välikausivaatteet, joita käytiin valitsemassa ja mallailemassa Itiksen liikkeessä pari viikkoa sitten. Silloin sai vielä kahlata lumessa polviaan myöten, ja ajatus kevätvaatteista tuntui vielä kovin kaukaiselta, mutta kas, ei enää.
Nyt on siinäkin mielessä hyvä väli hoitaa lasten kevään ja viileiden kesäpäivien ulkovaatteet kuntoon, sillä juuri nyt Polarn O. Pyretillä kuoritakin ostaja saa kuorihousut puoleen hintaan. Etu on voimassa myymälöissä ja verkossa 5. maaliskuuta asti, ja sitä ei voi yhdistää muihin etuihin.
Kuopuksen viime syksyn keltainen Ninjago-haalari on edelleen sopiva, mutta naftiksi jääneen takin tilalle hän valitsi farkunsinisen kuoritakin. Se on tyylikkään klassinen malli, jossa on tietenkin kovaan käyttöön soveltuen täysin teipatut saumat sekä korkea vesipilariarvo, jotta takki kestää tarvittaessa sadekuurotkin. Takin käyttäjälle itselleen on tärkeää, että hihansuut voi säätää just sopiviksi ja että kauluksissa sekä hihoissa on ihoa vasten pehmeää fleeceä.
Jos nämä (lasten) ulkovaatteiden tekniset ominaisuudet kiinnostavat enemmän, kannattaa lukaista tämä viime syksyinen postaukseni aiheesta. Seitsemässä vuodessa kokemusta näistä aiheista on kertynyt joka taskuun laitettavaksi, mutta muistan kyllä ajat, kun en käsittänyt vesipilareista, tuulilistoista tai teippauksista yhtään mitään. En edes tajunnut, mitä tarkoittaa lyhennys vk-haalari. (Jos et sinäkään tiedä, se tarkoittaa siis välikausihaalaria. Täällä voit tärvellä aivosi arvuuttelemalla muita koostamiani vauva-aiheisia kirjainlyhennelmiä.)
Esikoinen taas valitsi takikseen tämän kaksivärisen kuoritakin, jossa on samat tekniset ominaisuudet kuin veljensäkin takissa. Takissa yhdistyy sporttisuus ja mekkomeiningit, sillä takin takahelma on pidempi ja siihen voi kivasti kuroa muotoilua vyötäro-osan kuminauhalla. Ei jäädy takapuoli, vaikka välillä lähtisikin kekkuloimaan mekoissa ja sukkahousuissa ilman ulkohousuja.
Ja ne ulkohousut tosiaan, niistä päätän pesijänä ja korjaajana minä, sillä ainakin meidän sakkimme laittaa pöksyt sellaiselle koetukselle, että niiden pitää kestää mutaa ja non-stop rymyämistä. Siksi molemmilla lapsilla on taas nämä PO.P:n ulkohousut, kuten niin monina vuosina aikaisemminkin. Housujen vuorikangas on tehty kierrätyspolyesterista, joka tulee tekstiiliteollisuuden ylijäämätuotteista. Tämä on hyvä juttu, sillä ulkovaatteissa kierrätysmateriaalit ovat ainakin vielä haaste niiden kulutuksen kestävyyden kannalta. Mutta vuorikankaan ei tarvitsekaan kestää niin kovaa kulutusta.
Sekä minä että esikoinen oltaisiin mielellämme valinneet esikoisen toiseksi välikausisetiksi haalarin, mutta valitettavasti kokoja ei enää riitä ihanalle bambikoipiselle lapsellemme. Haalarin sijaan esikoinen valitsikin kevyttoppatakin, pinkkinä totta kai. Miten voikaan lapsi kasvaa kolme vuotta, kun vetää tällaisen isojen lasten vaatteen ylleen! Itseäni vähän jännittää, miten väri ja kuoritakkia herkempi materiaali kestää meidän arkeamme, mutta voi miten onnellinen lapsi on hattaratakistaan. Ja onhan kevyttoppis näppärä, kun sen voi kiskaista myös kuoritakin alle tarvittaessa.
Kaikki lastemme Polarn O. Pyretin ulkovaatteet on valmistettu Kiinassa. Etenkin kun tuotanto on kaukana, kuten erityisesti ulkovaatteilla tuppaa olemaan, herää aina kysymys siitä, millaisissa oloissa vaatteet on tehty. Siksi kysäisin asiaa taas kerran Polarn O. Pyretin omalta jengiltä täällä Suomessa.
PO.P:n jengi kertoi, että heidän työehtoja koskevat vaatimukset perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja ILO:n työoikeuksia koskeviin sopimuksiin. Näitä toimintaohjeita pitää PO.P:n mukaan jokaisen heidän tavarantoimittajan sitoutua noudattamaan. Yhteisten pelisääntöjen noudattamista valvotaan PO.P:n mukaan sekä sisäisillä että ulkoistetuilla tarkastuksilla. Kansainvälisesti katsoen Polarn O. Pyret on varsin pieni yritys, ja siksi he tekevätkin yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. PO.P on ollut esimerkiksi vuodesta 2005 alkaen osana BSCI:ta, jonka pyrkimyksenä on pitää huolta tehdastyöläisten työoloista.
Jos PO.P:n vaatteiden tuotanto ja vastuullisuusasiat kiinnostavat, kuten suotavaa olisi, täältä löytyy kooste heidän vastuullisuusduunistaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus pureutumaan tähän tarkemmin kuin toisen käden tietona. Polarn O. Pyretin ekologisesta puolesta (ja kuluttajan vastuusta siihen) olen kirjoittanut useastikin, muun muassa täällä.
Sitten on vielä mainittava noista heijastinpipoista! Ne on neulottu luomupuuvillasta ja heijastavasta polyesterilangasta nätiksi neulokseksi, josta heijastava lanka ei pomppaa pöljästi esiin. Vaikka sitä ei näistä aurinkoisista kuvista uskoisi, heijastinlanka toimii ällistyttävän hyvin! Tietenkään se ei voita kunnon heijastinta, mutta on hyvä ja etenkin lasten mielestä myös hauska lisä. Muut Polarn O. Pyretin asusteet löytyvät täältä, kuten nuo luomupuuvillaiset tuubihuivit ja villasekoitesormikkaat.
Ensi viikonloppuna meillä on vielä suunnitelmissa talvisia riemuja, mutta sitä seuraavaksi viikonlopuksi vaihtuukin jo kuu. Kreisiä – helmikuun lyhyys pääsee aina yllättämään! Maaliskuu onkin jo virallisesti kevätkuukausi, ja täällä eteläisessä Suomessa hyvin todennäköisesti myös lämpötilamittari näyttää keväisiä lukemia. Viimeistään silloin ajattelin antaa itseni keväthöpsähtää!
Kiitos hyödyllisestä postauksesta. Mihin lämpötilaväliin arvelet ton kevyttoppatakin olevan hyvä?
Ihana kuulla, että tästä oli iloa <3 Hmm, tuon takin kanssa sopiva ulkolämpötila riippuu aika paljon siitä, mitä ollaan puuhastelemassa. Mä näkisin, että se on jo nyt nollakeleillä (ja pikkupakkasellakin) hyvä vaikka kaupungilla piipahtamiseen, kun ulkona ei olla paljoa ja kuljetaan julkisilla (tai autolla). Ei tule sitten vaikka leffateatterin aulassa tai kaupassa käydessä kuuma. Mutta sitten taas enemmän ulkona oleillessa ehkä sellainen +5 ja sen ympäristö on paras – tosin itse käytän mun kevyttoppatakkia keveillä kävelylenkeillä ja salille mennessä kunnon pakkasillakin, kun liike pitää kehon lämpimänä. Ja sitten tosiaan, sen voi heittää kuoritakin alle lämpöä tuomaan. Mä olen välillä käyttänyt mun kevyttoppista myös villakangastakin alla tuomassa lisälämpöä kovilla pakkasilla. Että tosiaan, vähän hankala antaa sellaista tarkkaa suositusta omien kokemusten perusteella :D
Piti ihan vetää henkeä kun katselin noita kuvia. Tiedän että joidenkin mielestä lasten ulkonäköä ei saa kommentoida edes positiivisessa mielessä ettei ulkonäön merkitys korostu liikaa, mutta teidän neidistä on kasvanut ihan hurjan kaunis tyttö.
Katselin noita kuorivaatteita, mutta vähän harmittaa että värivalikoima on noin suppea. Ainut kuoritakki josta löysin tuon vyötärön kiristyksen oli tuo kaksivärinen mikä teilläkin on, mutta sitä ei ilmeisesti ole kuin yhtä väriä ja meidän hametyttö on päässyt yli pinkkiprinsessa ja punainen-kaudesta ja on tykästynyt siniseen ja vihreään. Vähä ikävästi sukupuolitettu tuo värin ja mallin suhde.
Toisaalta meillä on vielä sopivat varusteet, mutta ainahan sitä on kiva vilkaista josko löytyisi jotain uutta uuteen kauteen kun vanhoissa haalareissa on jo polvet harmaat ja heijastimet repsottaa.
No hän on kyllä <3 Samaten kuin edelleen naama pulkkailureissun jäljiltä mustelmaisena oleva veljensä <3
PO.P:n ulkovaatevalikoima ei tosiaan ole mikään hurjan laaja. Itsekin olisin toivonut tuohon esikoisen takkiin muita värivaihtoehtoja, mutta takin käyttäjä oli täysin tyytyväinen 😀 Mutta noin muuten koen, että pieni valikoima on myös hyvä. Että on ne muutamat perusmallit ja niiden lisäksi pari uutuutta jokaiselle kaudelle. Myymälöidenkään ei tarvitse ottaa kokokavalkadia kymmenistä eri malleista, minkä ansiosta alerekkiin päätyy vähemään tavaraa ja toiminta on kannattavampaa. Ja vaikkapa housut voi laittaa seuraavana vuonnakin myyntiin, kun se on se sama perusmalli.
Jännä nähdä, tuleeko meidän eteisessä vielä joskus päivä, kun pinkkiprinsessavaihe on laantunut 😀
Juu, ei tarvitse olla jokaista tuotetta kymmentä väriä, mutta ehkä pari eri väriä tuosta takista olisi ollut mukava olla että olisi vara vähän valita. Jos tuosta takista olisi vaaleanpunaisen lisäksi ollut vaikka minttu tai vaalea violetti tai vaaleansininen tai vaalean keltainen.
Se on kyllä kiva että jotain perusvaatteita voi myydä vuodesta toiseen eikä aina tarvitse siivota varastoja niistä tyhjäksi että saa uudenlaiset. Ylipäätään minusta ei tarvitsisi aina joka vuosi olla uusia mallistoja. Toki muoti muuttuu ja pakko varmasti vähän seurata, mutta jos vaikka tosiaan toisi 1-2 uutta kokonaisuutta ja/tai kuosia kaudessa ja tiputtaisi vähiten myydyt pois mallistosta niin se olisi minusta ihan riittävä vaihtelu mallistoon. Ja sitäpaitsi vanhoista mallistoista löytyy välillä ihania vaatteita joita ei enää saa kun kaikki on pitänyt uudistaa (ja myydä alessa vanhankauden vaatteet pois).
Joo, minttu olisi ollut ihana! PO.P:lla on siitä peruskuoritakista nyt aivan ihana minttuinen väri, mutta siitä ei ollut enää kokoja esikoiselle. Mutta meitä se ei tosiaan nyt haitannut, kun esikoinen sai mieleisensä värisen takin, ja mä olen iloinen tuosta pidemmästä helmasta ja takin tummemmasta alaosasta, joka on vähän armeliaampi rymyämiseen 😀
Tuo sinun kuvailemasi sykli vaatemyymälöiden tuotteissa kuulostaa omaankin korvaani siltä, että se olisi hyvä ja kestävä tapa niin maapallolle, yritykselle kuin asiakkaille 🙂
Tollainen pidempi takin malli on tosi kiva. Meillä tosin käytössä Reiman vastaava (löytyy sekä vk-takki, toppatakki että sadetakki :D), jossa on hieman laajempi skaala kuoseja ja värejä. Havahduinpa muuten vk-vaatepäivitystä harkitessa (tulevaa syksyyn siis, kevät on hanskassa jo) siihen, että mitenkähän koululaisten ulkovaatetus eroaa eskarilaisen vastaavasta (meillä eskari siis päiväkodissa, eli päiväkodin opein on menty)…sen verran päättelin että henkselimalliset kurikset on ehkä aika out (ja en tilannut niitä enää vaikka hinnat oli ihastuttavan alhaiset), joten pidempi sadetakki päätyi ostoslistalle (toiminee kumppareiden ja vettäpitävien vk-housujen kanssa). Meillä on yleensä pääosin luotettu Reimaan ulkovaatteissa, mutta näyttipä ensi kevään jemmoista löytyvät Reiman lisäksi Popin alesta ostettu vk-takki (just tuollainen vähän farkkumainen pinta) ja Molon sekä Lassien ulkoiluhousuja (Lassien puolesta muuten liputan isosti, niiden vk-housuissa onhinta-laatusuhde erittäin hyvä ja lopultakin löytyy myös verkkokauppa, eli ei tartte enää tehdä Prisma-reissuja asiakseen).
Joo, tuo pidempi takkimalli on tosi kiva – etenkin just vähän isommalla lapsella, kun ehkä välillä lähdetään menoihin jo ilman kuorihousuja.
Ja hyvä pointti tuo eskarista kouluun siirtyminen ja sen mahdollinen vaikuttaminen vaatteisiin. Mä mietin, josko se olisi meillä vaikuttanut, kun eskari on koulun ohessa, mutta eipä ainakaan vielä. Haalari olisi edelleen mieleinen ja kurahousut ihan yhtä kamalat, oli ne minkälaiset vain 😀 Tajusinpa tässä, että en ole ollenkaan vielä tehnyt invistä kura- ja sadevaatteille. Luultavasti nekin ovat kaikki pieniä, vaikka yhdet kurapöksyt piti välissä jo käydä ostamassa ja yhdet löytyivät onneksi nuorimmaiselle esikoisen jäljiltä. Ja kumpparit! Ja vedenpitävät välikausikengät! Apua! 😀
Meillä molemmat lapset ovat jo koululaisia, pian 9- ja11-vuotiaat. Kapina ulkohousuja vastan alkoi molemmilla heti ekaluokan syksynä ja jatkuu vaan…. Nuorempi on melkoinen vilukissa ja onneksi jo itsekin tajuaa ettei voi painella pihalla pelkissä legginsseissä, ja talvella toppahousut menee jalkaan ilman mutinoita. Isoveljensä sen sijaan on sitä mieltä että verkkarit ja pitkät kalsarit on ok varustus -20 pakkaselle. Huoh.
Mutta kuorihousut tuntuu molemmille olevan suunnilleen pahinta maailmassa. Henkselit ehdoton EI (myös toppahousuissa), jalkalenksut todellakin EI ja suppulahkeiset housut (siis joissa on kuminauha lahkeensuissa) ovat suunnilleen rikos ihmisyyttä vastaan. Onneksi olemme vielä löytäneet suoralahkeisia, tarpeeksi kapean mallisia mutta silti säänkestäviä ulkohousuja (Reimalla on hyvä valikoima)…
Haha, jaiks! Saa nähdä, miten meidän sakin näiden kanssa käy ´:D
Noista PO.P:n perusmallisista kuorihousuista (samaten kuin toppahousuista) saa henkselit pois, mutta oma minisakkini tykkää käyttää niitä mieluiten henkseleiden kanssa, ainakin vielä. Sitä ihmeteltiin yhdessä esikoisen kanssa, kun hänen kokoisissa housuissa ei enää ole kumilenksuja lahkeessa. Arvelinkin syyn liittyvän jotenkin kumilenksujen ”pikkulapsimaisuuteen”, mutta en toki sitä ääneen laukonut. Onneksi lahkeissa oli kuitenkin napit, joihin kumilenksut pystyy kiinnittää. Mä pidän itsekin suoralahkeisia kätevämpänä kuin kuminauhallisia lahkeita, mutta silloin toppahousuissa on ehdottomasti oltava lumilukot, jos pöksyillä on tarkoitus ulkoilla.