Kun on elänyt remontin keskellä vajaan parin vuoden ajan, fiilikset soutavat kahden ääripään välillä. Toisessa päässä on turtuminen ja tottuminen, jossa väliaikainen alkaa muuttua normaaliksi ja maalitönikkätornit nurkassa käteviksi kukkapöydiksi. Väliin mahtuu iloa, onnistumisia ja remonttipölyä. Sitten tulee toinen ääripää, jossa tuntuu, että tämä ei valmistu ikinä ja että tuhkani saa ripotella kotimme parketin ja seinien välisiin rakoihin muun pölyn ja nöyftän mukaan, kun niitä perkeleen lattialistoja ei kuitenkaan saada ikinä paikoilleen.
Molemmissa ääripäissä häseerätessä on auttanut remonttikuvien selaaminen. Onnekseni olen tullut tallentaneeksi kotiamme eri kulmista sen eri remonttivaiheissa. Kuvia katsellessa vasta muistaa ja tajuaa, miten valtavasti hommia on jo tehty. Kun asiat tapahtuvat nytkähdellen ja sieltä täältä napatulla ajalla, valmista tulee niin hiljalleen, että siihenkin tottuu. Kuvat kuitenkin taputtavat olkapäälle ja sanovat, että hiton hyvin te olette vetäneet – katso nyt!
Nyt kun lastenhuoneemme on ihan oikeasti ainakin suurin piirtein valmis remontin osalta, on syytä hartaana pysähtyä kuvista ihailemaan, mikä remppaseikkailu tuli tehtyä. Ensimmäinen rykäisy tehtiin ennen muuttoamme kaksi vuotta sitten. Silloin esimerkiksi hiottiin ja petsattiin lattiat, tasoitettiin katto, revittiin vanhat tapetit pois ja tasoitettiin sekä maalattiin seinät, teetätettiin sähköremontti ja kunnostettiin alkuperäinen kaapisto sisäpuolelta.
Sitten kannettiin muuttokamat sisään, minkä jälkeen tilanne ei edennyt lastenhuoneen kohdalla juuri mihinkään puoleentoista vuoteen. Lopulta tulin järjestäneeksi meille kätevän remonttideadlinen, kun sovin Pirkka-lehden nettisivuille tehtävästä sisustus- ja remonttijutusta. Johan tuli Pinterestin suunnittelukansioon ja rautakaupan käytäville taas vipinää!
Lastenhuone ennen remonttia ja muuttoa:
Lastenhuone ensimmäisen remonttirykäyksen jälkeen:
Lastenhuone toisen remonttirykäyksen jälkeen nyt:
Kun remontille oli valmistumisdeadline, oli pakko saada ängettyä remontti kalenteriin. Parin kuukauden aikana lastenhuone alkoi kuin alkoikin muodostua valmiiksi yksi tapiseerattu seinä ja yksi hiottu hyllylauta kerrallaan. Täällä mehustelin postauksen verran valmista lastenhuonetta ja kerron remontti vol kakkosesta enemmän.
Nyt myös se Pirkka-lehden nettisivujen juttu lastenhuoneemme remontista on ilmestynyt. Voitte lukea sen täällä. ”Aika paljon ehti kertyä pikkulegoja listojen rakoihin, kun elettiin puolitoista vuotta ilman niitä”, kuten jutussa toteankin.
Että kyllä ne vain valmiiksi tulevat, lapsiperheidenkin remontit. Pikku palanen kerrallaan. Siksi pitäisi muistaa jokaisen valmiiksi saadun pienenkin remonttietapin edessä heittää ylävitoset ja keittää juhlakahvit:
Saatiin vihdoin porattua lukuvalot makkarin seinään, enkä enää herää öisin itsekseen lattialla kaatuileviin valoihin. Juhlakahvit! Saatiin vihdoin verhokisko paikoilleen, ja voidaan käydä suihkussa ilman naapureille nakuilua. Juhlakahvit! Saatiin vihdoin siirrettyä olkkarin pöydän yläpuolella oleva valaisin 20 senttiä oikealle oikeasti sen pöydän yläpuolelle, jotta jokainen vieras ei enää lyö valaisimeen päätänsä. Juhlakahvit!
Ai vitsit kun on kiva katsella kuvia lastenhuoneratkaisuista asunnoissa, jotka ovat samaa vuosikertaa oman kodin kanssa! Sen verran on eroa tunnelmassa ja esim. huonekorkeudessa kun vertaa esim. 80-luvun kerrostaloihin. Niin kotoisalta teillä näyttää <3. Täytyy pistää kuvat talteen ja ottaa esiin kun meillä alkaa projekti työhuoneesta lastenhuoneelsi.
Tiedän tunteen, mustakin on kiva katsella remontti- ja rymsteeraus 50-luvun kodeista 🙂 Toinen remonttirykäys toi kyllä just kodikkuutta huoneeseen. Huomaan itsekin viihtyväni siellä nyt paremmin, kun tunnelma on jotenkin lämpimämpi ja huonekalut tilaan järkeviä.
Hei mistä olet löytänyt tuon sängynlaitaan kiinnitettävän kirjatelineen? Nim. Hakusessa samanlainen.
Se on löytynyt kirpputorin epämääräisestä rojuläjästä. On siis alunperin pieni pyöräkori, eli jos ei käytettynä löydy, uutena vastaavanlaisia varmasti voi ostaa 🙂
Kivan näköisiä kuvia !
Meillä on hyvin samanlainen lasten keinutuoli, mutta punaiseksi maalattuna. Se on jo edesmenneen äitini peruja ja hänen kertomansa mukaan vuodelta 1926 eli hän oli saanut sen 2 vuotislahjaksi…
Ja tuosta kirjakorista… meillä oli aikanaan vastaavanlainen pyöräkori lasten hoitopöydän reunassa vaippakorina. Nyt se on jo nakattu pois aikoja sitten, kun oli sen verran huonokuntoinen, mutta silloin toimi hyvin.
Tuo keinutuoli on mun vanha, olen tainnut saada sen 1-vuotiaana lahjaksi. Oli alunperin punainen. Esikoinen sai sen sitten 1-vuotislahjaksi (en hyvänen aika muista tätäkään ihan varmaksi) ja maalattiin se sitä ennen keltaiseksi 🙂
Pyöräkorihan olisi just hyvä tosiaan myös hoitopöydän reunalle vaikkakoriksi, totta!
Jopa on kertakaikkisen herttainen pikkuihmisten huone! Tapetti, suloisesti eriväriset sängyt… aivan ihania yksityiskohtia! Meilläkin otettiin ja rykäistiin taannoin pientä pintaremppaa. Lopuksi työmme tuloksia ja yhteistyömme erinomaisuutta ihastellessamme oli meidänkin pakko läpsäistä pienet ylävitoset – ja tottakai hörppäistä ne juhlakahvit!
Siitä tuli kyllä hurjan ihana – ihan asujiensa näköinen <3 Jokaisen pintarempan, ihan pienenkin, jälkeen kelpaa kyllä juhlakahvit juoda ja ylävitosia heitellä!
Siis mitä ihmettä… puolitoista vuotta?!!! Vastahan te muutitte ja olitte Balilla ja… hieno siitä kyllä tuli.
No äläpä! Just Facebook muistutti, että tuossa vuosi sitten palailimme Balilta. Uskomatonta! Ja sitten samassa tuntuu, että siitä on jo niin pitkä aika. Sen verran paljon kaikenlaista tähän vuoteen on mahtunut.