Uusi työviikko edessä! Ja sitä myötä myös uusi jakso Unelmaduunarit-podcastia on kuunneltavissa tuomaan potkua ja uusia ajatuksia alkavaan viikkoon. Tämän päivän jaksossa te kuuntelijat ja me Satun kanssa päästään kurkkaamaan työn tulevaisuuteen, kun saamme vieraaksemme tulevaisuustutkija Ilkka Halavan.
Tulevaisuustutkijoiden mukaan seuraavan 10 vuoden kuluessa kaikki ikävät työt robotisoidaan tai automatisoidaan. Jos siis työsi on suorittavaa, likaista tai vaarallista, kone osaa tehdä sen paremmin kuin sinä. Esimerkiksi kivijalkamyymälät tulevat muuttumaan nykyisestä, eikä kassoilla enää tarvita ihmisiä töissä. Me keskustelemmekin Ilkan kanssa muun muassa siitä, mikä on valttia työmarkkinoilla tulevaisuudessa.
Tulevien vuosien aikana työ muuttuu ja monia ammatteja häviää, se on selvää. Ilkka kuitenkin muistuttaa, että se on ihan luonnollista työn kiertokulkua. Niin on tapahtunut vuosisatojen ajan. Tilalle tulee uusia töitä. Ja sitä paitsi; koneet eivät kilpaile meidän parhaimpien ominaisuuksien kanssa, vaan täydentävät niitä.
Tulevaisuudessa työmaailmassa muuttuu myös työpaikan merkitys. Toimistokompleksit jäävät historiaan, kun työ muuttaa sinne, missä sitä kulloinkin on mielekkäintä tehdä. Suurin osa ihmisistä tulee toimimaan yrittäjinä tai itsensä työllistäjinä.
Ilkan mukaan seuraavan 20 vuoden aikana ihmiskunnalla on käsissään välineistö, jolla voidaan ratkaista kaikki maailman suurimmat ongelmat. Eikö ole ihan pirun kutkuttava ajatus voida elää ja tehdä töitä tässä ajassa?
Se, missä minä itse olen ja mitä teen työkseni 10 tai 20 vuoden päästä, on vielä ihan täysi mysteeri. Ja hyvä niin! Onneksi en elä siinä menneessä ajassa, jossa työelämä oli putki, johon hypättiin ja josta putkahdettiin ulos joskus vuosikymmenien päästä eläkekukkapuska kädessä.
Minulta kysytään välillä, mitä aion tehdä työkseni tulevaisuudessa, sitten kun blogista aika jättää. En tiedä sitä vielä tarkalleen. Mutta sen tiedän, että Lähiömutsia en aio tehdä loppuelämääni. Itse asiassa en uskonut, että tekisin sitä koskaan näinkään pitkään. Mutta epätietoisuus tulevasta ei huoleta, vaan kutkuttaa. Minä luotan siihen, että löydän, keksin ja luon työtä tehtäväksi tulevaisuudessakin.
Luultavasti 10 vuoden kuluttua teen työkseni jotain mahtavaa ja jännää, mitä en osaisi nyt edes kuvitella. Kun 15 vuotta sitten aloitin viestinnän opiskelut, hankin koulun alkaessa ensimmäisen tietokoneeni ja siihen nettiliittymän. Vaikka perustin silloin aika pian ensimmäisen blogini – ja nettipäiväkirjaa olin pitänyt jo 1990-luvulla – en olisi ikinä voinut ajatella, että siitä voisi joskus kehittyä työ.
Blogin myötä olen voinut kirjata ansioluetteloon aikamoisen nivaskan töitä. Yksi asia on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen. Olen kirjailija, podcastaaja, tuottaja, sparraaja ja puhuja. Valokuvauksessa olen kehittynyt kuudessa vuodessa noin valovuoden verran. Bloggaajat voivat tehdä myös brändiyhteistyötä ja erilaisia keikkoja. Esimerkiksi Alexa suunnitteli sisustuksen Picnic-kahvilalle ja Noora on luonut menestyksekkään oman kosmetiikkalinjansa Mádaralle, joka täydentyi taas hiljan uusilla tuotteilla. Ilman heidän blogejaan noita työjuttuja tuskin olisi tapahtunut ainakaan tuossa mallissa kuin nyt.
Minä uskonkin, että seuraava työni löytyy, kuten tähänkin mennessä. Toinen työ johtaa toiseen, melkein huomaamatta. Se alkaa tunteesta, että jotain olisi tehtävä, että jotain olisi ihan hiton mielenkiintoista tehdä. Ja koska en tee vain yhtä työtä vaan monipuolisia projekteja, työpaletti vaihtuu aina hiljalleen. Jonkun työn on aika lähteä, että tulee tilaa uudelle.
Unelmaduunarit podcastin kolmannen jakson voit kuunnella täällä tai napauttamalla tuota yläpuolella olevaa kuvaa. Kaikki julkaistut jaksot löytyvät myös muun muassa iTunesista ja puhelimen omasta podcast-sovelluksesta. Ja hei, kertokaa ihmeessä palautetta, se olisi mahtavaa. Palautetta on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut.
Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.
Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.
Huh, onpa ankea tulevaisuudenkuva!
Mutta en jaksa uskoa, että vain n’m’ turhat höttöduunit, joita niin kovasti unelmahommiksi nimitetään, ovat pitkän päälle hyödyllisiä. Ei kaikki voi olla pelkkää mainostamista.
No nyt täytyy kyllä sanoa, että sulla on aina negatiivinen katsontakanta. Kuuntelehan podi uudestaan 🙂 Miten se voi olla ankeaa, että tulevaisuudessa koneet tekevät kaiken suorittavan työn ja vapauttavat ihmiset tekemään töitä, joissa ihmisten parhaat puolet, ne joita kone ei pysty korvaamaan, voivat loistaa ja viedä maailmaa eteenpäin? Miten se voi olla ankeaa, että tulevaisuustutkijat näkevät, että 20 vuoden päästä meillä on käsissämme työkalut, joilla voidaan ratkaista kaikki maailman ongelmat? Mä kyllä näkisin, että on aika hiton mahtavaa voida olla elämässä tätä aikaa!
Toisten töiden dissailu turhaksi ja hötöksi on todella tökeröä ja epäystävällistä käytöstä. Saatoit ehkä kohdistaa sen minullekin, ja jos näin, koen sen todella ikävänä ja kurjana käytöksenä. Näkisin myös, että sinulla taitaa valitettavasti olla todella suppea käsitys siitä, mitä töitä ihmiset voivat tehdä ja kokea olevansa unelmahommissa.
Toivottavasti maanantaisi jatkuu vähän lempeämmissä ja tulevaisuutta ilolla odottavissa tunnelmissa. Kaikkea hyvää alkaneeseen syksyyn!
Mä haluaisin joskus jutella tästä enemmänkin. Toki ehkä vähän turha kommentoida, kun en nyt pysty podcastia kuuntelemaan, mutta silti: kysehän ei ole vain kolikon kivasta puolesta, joka on munkin mielestä ihan hiton hieno. Tarvittaisiin melko paljon myös poliittista keskustelua. Tuleva kun vaatii myös melko suuria rakenteellisia muutoksia yhteiskunnassa, enkä mä oikein näe, että sellaiseen oltaisiin mitenkään valmistautumassa. Ei työelämän muutoksien tai koulutuksenkaan osalta.
Sanoiko Halava muuten mitään siitä, tuleeko työn määrä noin yleisesti ottaen pysymään samana?
Tää on aihe, jota on aika paljon… no, jonkun verran … pohdittu myös tieteisfiktiossa ja jota olen itsekin aika paljon miettinyt. Helposti voisi ajatella, että kaikki me emme pysty luomaan itse työtämme … mutta toisaalta, miksemme pystyisi? Ehkä se on sukupolvikysymys.
Se, mikä musta on jollain tasolla innostavaa on ajatus siitä, että merkityksellisyyden kokemus tulisi koplattua yleiseen toimeliaisuuteen tai siihen, että on jollain tavalla yhteiskunnalle tai läheisille hyödyksi sen sijaan, että se kytkettäisiin – kuten nyt – palkkatyöhön. (Eihän esimerkiksi työtön ihminen ole missään nimessä arvoton ihminen, mutta tässä yhteiskunnassa on varmaan vaikea olla kokematta niin. Tai vaikka kotiäidit usein vaikuttavat kokevan jonkunlaista syyllisyyttä siitä, etteivät ole osallistumassa kvartaalitalouteen. Silti niin ei tarvitsisi olla.) Mutta koen, että jos haluamme sellaisen yhteiskunnan, jossa on mahdollisimman vähän väliinputoajia ja osattomaksi jääviä, tarvittais ihan tietoista poliittista ohjausta. Mitä nyt ei näytä olevan tulossa.
Se on totta, että yhteiskunnalta vaaditaan paljon, että pysytään tulevaisuuden perässä. Puolessa tunnissa ei tietenkään ehdi perehtyä asiaan pohjiaan myöten, mutta kyllä oli puhetta myös siitä, miten hankalaa tulee olemaan se, että muutaman kymmenen vuoden päästä suurin osa työllistää itse itsensä, mutta byrokratia tekee siitä vielä nykypäivänä kankeaa.
Mutta se on ihan totta, että nyt maailma ei olisi valmis tulevaisuustutkijoiden näkemään tulevaisuuteen. Keskustelu Ilkan kanssa oli niin mielenkiintoinen ja kutkuttava, että tahtoisin lukea tästä aiheesta lisää. Toivottavasti saan nipistettyä jostain siihen aikaa 🙂
Moikka.
Voisiko podcastit tulla kuunneltaviksi myös muihin sovelluksiin? Esim Soundcloudiin? Blogin kautta en oo pystynyt juttuja kuuntelemaan, en puhelimella enkä tietokoneella (käytössä Crome), nytkin se vaan näyttää virheilmoitusta. Pari kertaa oon yrittänyt, aina sama juttu. Lisäksi blogin kautta on hankala etsiä vanhoja podcasteja.
Ja mitä on ”puhelimen omat podcast-sovelluksett”? Androidissa Google play-kauppa antaa ainakin 20 vaihtoehtoa, mm. tuon aiemmin mainitsemani Soundcloudin, josta podcastia ei kuitenkaan löydy.
Moi! Tämän päivän jakson kanssa on ollut ihan hullu määrä ongelmia, joita on selvitetty koko päivä törmätäksemme uuteen ongelmaan. Mutta nyt pitäisi olla kaiken kunnossa. Blogista vanhat podit löydät helpoiten tuosta ylävalikosta podcastin alta, siellä on heti suoran linkit kaikkien jo julkaistujen podien kuunteluun. Nyt vielä en saa tuota playeri-kuvaa vaihdettua, mutta toivottavasti pian senkin. Mutta postauksen linkkien pitäisi toimia, eli tämän: https://www.acast.com/unelmaduunarit/3.ilkkahalava
Puhelimen omat podcast-sovellukset ovat siis niitä, jotka ovat jo valmiina puhelimessa, mitään ei siis tarvitse ladata. Mutta jos jonkun lataat, suosittelen acastia. Se on kuin podien Spotify, eli osaa suositella kuuntelijalle uusia kuunteluelämuyksiä vanhojen kuuntelujen perusteella. iTunes on tietty klassikko kans, sinne podi päivittyy myös.
Isot pahoittelut, että olet joutunut säätämään yrittäessäsi kuunnella podia. Niin sen ei pitäisi olla, ja toivottavasti nyt saatiin kaikki paikoilleen ja kuuntelu toimii hyvin.
En edelleenkään tajua, mitä ne puhelimen omat sovellukset ovat. Ainakaan Androidilla en löytänyt puhelimesta mitään, tai ainakaan sellaista josta nämä podcastit löytyisi. Ja selaimen kautta puhelimella kuuntelu ei myöskään toimi tuosta linkistä, se jotenkin hyppii oudosti, vaikka näyttää että ohjelma alkaa pyörimään. Nojoo, taidan kyllä jo luovuttaa…
Tosi kurjaa, että sulla on ongelmia kuunnella podcastia. Sellaista ei tietenkään pitäisi olla. En valitettavasti nyt osaa sanoa, mikä sovellus juuri sun puhelimesta löytyy, niitä kun on niin monenlaisia. Mutta suurimpaan osaan Unelmaduunarit päivittyy. Näppärintä on tosiaan ladata se Acastin oma sovellus, jossa on valtava määrä kaikenlaista kuunneltavaa. Me ollaan nyt selaimen kautta kuuntelemalla koetettu kaikenlaisilla laitteilla kuunnella tuon linkin kautta ja se toimii. Ymmärrän, jos et jaksa, mutta pyydän silti: olisin hurjan kiitollinen, jos voit kertoa, mikä puhelinmalli ja selain sulla on käytössä, että voitaisiin selvittää, miksi sinulla kuuntelu tökkii.
Sori valituksesta, eihän se sun vika ole että koneet tökkii 🙂 Ehkä olisi pitänyt alkaa säätämään puhelimen kanssa vähän virkeämpänä, lähinnä teki mieli heittää koko laita parvekkeelta alas kun yritin saada podcastia toimimaan 😀 Taidan ladata ton acastin myöhemmin ja kuunnella ne silloin. Puhelin on Samsungin Galaxy (ehkä) s6. Selain oli puhelimen oletuksena olleva Samsung Internet, pitää ladata näemmä joku toinen niin se varmaan auttaa 🙂
Mä niin tiedän tuon tunteen, ttä tekee mieli heittää kaikki tekniikka parvekkeelta alas 😀 Tämän jakson kanssa oli ihan uskomaton määrä säätämistä julkaisupäivänä, mutta näemmä vieläkin joku selain ja puhelin -yhdistelmä ei toimi.
Se Acast on oikeasti tosi hyvä sovellus, sellainen podien Spotify 🙂
Täytyy myöntää, että hitusen kyllä hiertää tässä esitetty aika suoraviivainen yhtäläisyysviivojen veto, että suorittava/likainen/vaarallinen työ = ikävä työ. Vaikka se olisikin teidän unelmaduunareiden mielipide, niin aika moni suorittavaa/likaista/vaarallista työtä tekevä saattaa aidosti rakastaa omaan työtään ja kokea sen tarpeelliseksi ja yhteiskuntaa eteenpäin vieväksi. No hard feelings, mutta aika dissaavaa tällainenkin lokerointi 🙂
Se on varmaan ihan totta, että suorittavasta sektorista työtehtäviä tulee suhteessa eniten vähenemään automatisaation/digitalisaation kautta, mutta kyllä esim. teolliseen tuotantoon tulee yhä edelleen jäämään ns. duunaritöitäkin yhtälailla kuin korkeampaa koulutusta vaativiakin. Ja sikäli ekan kommentoijan kanssa samaa mieltä, että kaikki eivät voi tehdä töitä markkinoinnin ja viestinnän parissa. Mitä sitten tilalle, se onkin isompi kysymys.
Tuo ilmaisu ”ikävä työ” on siis suoraan Ilkalta lainattu. Mä näen sen niin, että jokaiseen työhön liittyy jotain ikävää, joka yleensä on juurikin noita kolmea määritelmää. Esimerkiksi itse en tykkää kirjanpidollisista asioita yhtään, ja ei haittaa, jos se osuus työpaletista joskus poistuu. Samaten kaikenlainen arkistointi on ihan vihoviimmeistä hommaa. Ajan kuluttaminen postituksiin, noutoihin yms. on myös sellaista työaikaa, jonka mieluusti käyttäisin johonkin muuhun. Esimerkiksi.
Mä näen Ilkan suorasanaisen herättelyn hyvänä, jos oma duuni on kokonaisuudessaan luultavasti häviämässä tulevaisuudessa. Että voi alkaa kelailla mielessään, mihin suuntaan mennä ja hakeutua. Mietitään vaikka kaupoissa kassoja, jotka nyt jo ovat automatisoituneet osittain. Mä itse olen tehnyt monen vuoden ajan tuota aika suorittavaa kassatyötä elämässäni, ja kuten olen täällä blogissakin joskus kertonut, kaipaan välillä sellaisen työn pariin ihan hurjasti. Mutta en mä siitä kassamasiinasta varsinaisesti tykännyt, vaan asiakaspalvelusta. Ja se ei ole poistumassa mihinkään! Koska koneisiin verrattuna meidän ihmisten voimavara on ihmisyys, jota toisen ihmisen kohtaamisessa tarvitaan. Työ ei siis häviä, se vain muuttuu.
Yritän nyt sanoa kaiken muun lisäksi sitä, että tietenkin suorittavaa / likasta / vaarallista työtä tekevistä löytyy ihmisiä, jotka työstään tykkäävät. Ja että se työ on tärkeää. Mutta se arvo ja tärkeys, minkä ihminen voi työllään antaa, muuttuu kehityksen mukana.
Ilkka otti esimerkiksi tynnyrintekijän ammatin, joka on ennen ollut tärkeä ja arvostettu työ, mutta joka lopulta jäänyt pois ja tilalle on tullut jotain muuta. Töiden häviäminen ja uusien syntyminen on ihan luonnollista, sitä on tapahtunut kautta aikain. Ilkka kertoo podissa esimerkin valokuvasta, joka on meidän elinaikana muuttunut työnä totaalisesti. Töitä on hävinnyt, mutta uusia on tullut tilalle. Se avaa asiaa mielestäni aika hyvin.
En tiedä, kuuntelitko podcastin, mutta suosittelen lämpimästi tekemään niin. Tämä postaukseni oli siihen johdadtus, ja loppu aukeaa paremmin kuuntelemalla podi 🙂
Minä yritin puhua kahdesta eri asiasta; toki siitä mitkä työt tulevat katoamaan ja mitkä muuttumaan, mutta varsinaisena ja ensimmäisenä pointtina siitä, miten eri töistä puhutaan ja toisten valintoja kunnioitetaan. Jos itse loukkaannut jonkun kutsuessa omaa työtäsi turhaksi hötöksi, on hiukan ristiriitaista että arvotat muita töitä ikäviksi (vaikka termi olisi Ilkan, olet itse kirjoittanut sen tekstiin) 🙂 Innostuksissaankin voi miettiä, että kaikki eivät ole samanlaisia ja ihmiset viihtyvät hurjan erilaisissa töissä.
Töiden muuttumisesta puhuttaessa, voin vain todeta, että mielestäni on aivan selvää, että kaikki muuttuu, koko ajan. Voiko asioita ja trendejä ennustaa tai tulevaisuutta muokata – mikä kai on tulevaisuuden tutkijoiden hellimä ajatus – on sitten eri asia. Omalla 15 vuoden työuralla muutoksia on huomannut jo aivan valtavasti eikä mun käsittääkseni kukaan nykyään elä siinä luulossa, että oma työ olisi samaa enää edes parin vuoden syklissä tarkasteltuna. Eivät edes ne suorittavaa työtä tekevät. Eihän kirjanpitäjätkään kai enää tee kirjauksia käsin tilikirjoihin, vaan työn suola on asioiden tulkinnassa ja konsultoinnissa, esim. veroasioissa.
Mä luulen, että me ajatellaan asiasta hyvin samalla tavalla tavalla, mutta jotenkin onnistutaan ymmärtämään toisiamme väärin.
Ikävä työ on tosiaan Ilkan podihaastattelussa käyttämä, ja nostin sen sieltä tekstiin, ihan kuten olen monia kertoja aikaisemminkin kertonut haastattelemieni ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä.
Olen pahoillani, jos olen jotenkin onnistunut saamaan aikaan kuvan, että en arvostaisi joitakin ammatteja. Kun totuus on ihan päinvastainen, ja olen kirjoittanut täällä blogissa ja Unelmahommissa-kirjassakin tästä erilaisten töiden arvostuksesta sekä etenkin siitä, että erilaisille ihmisille erilaiset työt tuovat merkitystä elämään ja ovat siten mielekkäitä.
Kuten nyt vaikka tuo kirjanpitoasia. Mä itse vihaan sitä osuutta työssäni, vaikka sitä ei edes ole paljon; olen toki ulkoistanut sen suurimmilta osin ammattilaiselle. Kirjanpitäjäni on päivätöissä isossa kirjanpitofirmassa, mutta tekee iltaisin yrittäjänä kaltaisteni pienyrittäjien kirjanpitoa. Siinä pitää tosiaan saada kiksejä kirjanpidosta! Onneksi me ihmiset olemme erilaisia. Ja just noin kuten sanoit, eiköhän kirjanpitäjälleni ne kiksit tule ihan jostain muusta kuin mun kuittien järjestelystä. Voisin sellaista kuvitella irtoavan mun kohdalla esimerkiksi siitä, että ollaan yhdessä selvitetty tuntitolkulla uuden alan verokiemuroita. Mä luulen, että meistä molemmat olisivat tulevaisuudessa kiitollisia esimerkiksi sellaisesta, että ostoista voisi siinä (automatisoidulla) kassalla heti lähettää suitsait kuitin sähköiseen kirjanpitoon ilman mitään välikäsiä, sovelluksia, kirjauksia saati fyysisten kuittien pyörittelyä.
Kyllä, työ tosiaan muuttuu. Ja ihmisille, jotka pohtivat, mitä se itsellä voisi sitten tulevaisuudessa olla, Ilkalla oli tarjota lohdullinen vastaus: ei sitä tarvitsekaan vielä tietää. Luultavasti se tulee olemaan jotain, mitä kukaan meistä, ei edes tulevaisuustutkijat, osaa vielä nähdä tulevaksi tai ennustaa.
Monenlainen työ on arvokasta. Sosiaalipuolella itse työskennellessäni näin ehkä enemmän niitä nuoria, jotka eivät kykene luomaan omaan unelmaansa. Sitä ei edes osaa ajatella, jos joka päivä on taistelua paremman huomisen puolesta. Aikajänne on lyhyt, jo pelkkä viikko eteenpäin voi tuntua pitkältä ajalta. Unelmat syntyvät vasta kun ihmisen perusasiat ovat kunnossa. Näen että tulevaisuus syntyy ihmissuhteista ja siitä kuinka me pystymme kannattelemaan heikkoimmassa asemassa olevia eteenpäin. Se työ tehdään läsnäololla, se on ajoittain raskasta ja loputonta. Minun työpalettini ei vaihdu, mutta kasvatan työssä syvyyttä. Se voi näyttäytyä ikävänä ja suorittavana. Silti välillä olen pakahtuneen kiitollinen siitä kaikesta mitä opin elämästä, pidän työtäni voimauttavana ja arvokkaana. Kun on ollut töissä oikein hyvä kohtaaminen, tai joku nuori pääsee eteenpäin, niin tuntuu että kotimatkalla auringonvalo kuultaa lehtien läpi ihan erityisellä tavalla. Tuntuu kuin maailma olisi hetken avoin.
Meillä on nuoret joille maailma on avoin, jotka osaavat kommunikoida ja loistaa paremmin kuin me suomalaiset koskaan aiemmin, sitten on olemassa peilin kääntöpuoli, joille heillekin pitäisi löytää paikka maailmassa. Me olemme enemmän eriytyneitä kuin koskaan historiassa, ulkopuolisuuden ja arvottomuuden tunne rikkovat yksilöä ja yhteiskuntaamme.
Ja vielä on paljon raskaampia hoivatöitä hoitolaitoksissa, jotka eivät odota paikkaa ja aikaa. Tämän hetken Sote uudistuksella ja hoitotyön arvostuksella se ei ole kenenkään unelmaduuni. Kutsumusta tai ei, mutta riittämättömyys syö ilon kaikilta osapuolilta.
Kyllä, monenlainen työ on arvokasta. Onkin mahtavaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita niin eri asioista, että ihmisten unelmahommat ovat niin erilaisia. Itse arvostan ja ihailen suunnattomasti lähipiirini ihmisiä ja ylipäätään ihmisiä, jotka työskentelevät sosiaalipuolella. Omat taitoni ja vahvuuteni eivät vain pärjäisi sillä alalla.
Kuulostaa siltä, että olet löytänyt oman väyläsi tehdä työtä, mahtavaa! Mutta raskasta se on, varmasti. Soteen en uskalla ottaa sen tarkemmin kantaa, sillä en tunne monimutkaista asiaa tarpeeksi.
Sinä olet ihan ytimessä siinä, että tulevaisuus syntyy ihmissuhteista ja läsnäolosta. En ole alan asiantuntija millään tavalla, mutta näkisin, että tulevaisuudessa juuri automatisaatio mahdollistaa sen, että sosiaalialallakin yhä enemmän voidaan keskittyä kuuntelemaan ihmistä, kun kaiken sen suorittavan duunin hoitavat koneet. Alaa sivuttiin lääkäreiden työn kautta podissa, toivottavasti kuuntelit sen 🙂
Minä taidan liittyä tähän jengiin joka ei ihan varauksetta ihastele tätä tulevaisuusnäkymää.
Minulle kelpaisi edelleen pitkäntylsähkö eläkeputki. Kaipaan valtavasti rauhallista, tasaista arkea ja elämää kohtuullisen varmalla toimeentulolla. Kuulostaa uuvuttavalta että työ pitäisi vuodesta toiseen luoda uudestasn ja siinä sivussa brändätä itseään jatkuvasti ja olla koko ajan näkyvä. Minulle toisen unelmahommat näyttäytyvätkin enemmänkin levottomana kohkaamisena sekä vapaa-ajan ja rauhoittumisen katoamisena. Ja mietin ihan samaa mitä ensimmäinen kirjoittaja, joskin vähän nätimmin muotoiltuna: mitä se työ sitten voisi edes olla koska kaikki eivät voi olla sisällöntuottajia, alaa yhtään väheksymättä.
Eniten minua kuitenki hirvittää unelmaduuneista maksettava hinta. Itse en olisi esimerkiksi ikimaailmassa halunnut tai jaksanut lohkaista äitiyslomani vähistä yöunista aikaa esimerkiksi ammattimaiselle bloggaamiselle pää väsystä mustana enkä ole kiinnostunut maailmasta jossa tämä on mielekkään työllistymisen ehto. Ei tämä ole siis millään muotoa halveksuntaa sinun valintaasi kohtaan, ainoastaan oma kokemukseni.
Kuulostaa nyt siltä, että ajattelet unelmaduunien olevan yhtä kuin minun ja Satun duunit tai että tulevaisuudessa kaikki työt ovat sisällöntuotantoa – eihän se tietenkään niin ole 🙂 . Ei esimeriksi lääkärin työ mihinkään häviä, mutta se kyllä muuttuu, mikäli on tulevaisuustutkijoita uskominen.
Podcastissa puhumme ylipäätään työn tulevaisuudesta ja sivuuttiin montaa alaa, ja tämän viikon unelmaduunarimme tekee töitä tulevaisuustutkijana, ei sisällöntuottajana. Mutta se on totta, että Ilkan mukaan jokaisen duuniin tulee tulevaisuudessa palanen artistiutta.
Kannattaa kuunnella podcast, sieltä saa pieniä hippusia siihen, mitä se työ sitten voisi olla, jos oma nykyinen työ tuntuu siltä, että tulevaisuudessa sen tekevät pääosin koneet.
Moikka, kiinnostava jakso oli! Kirjoitin muutaman sanan omaankin blogiini, pähkinänkuoressa jäin miettimään sitä työn muutoksen yhteiskunnallista tai poliittista ulottuvuutta jota Liina ja muutkin tuossa yllä tuovat esiin. Että se miten työelämän valtasuhteet tulevaisuudessa asettuvat ei ole sattumaa tai ennalta määrättyä vaan poliittisen toiminnan tulos.
Mahtavaa, että podi innoitti kirjoittamaan postauksen omaan blogiin! Mäkin koin virkistävänä, että Ilkka oli räväkkä ja suorasanainen, provosoivakin ja kuten itse sanoikin ”mielellään poliittisesti epäkorrekti”. Ja kiva tietää tuosta sun tutkimuksen oheen syntyneestä blogista 🙂
Nuo poliittiset toimet tulevaisuuden työelämää ajattellen ovat kyllä ihan valtavan mielenkiintoisia ja niin monisyisiä asioita, että en oikein osaa ottaa kantaa niihin, en ainakaan vielä. Mutta isolla mielenkiinnolla seurailen asiaa ja kuulen asiasta erilaisisia mielipiteitä ja ajatuksia.
Luin alle linkatut jutut Halavasta KOMMENTTEINEEN. Hänen ajattelunsa on kaupalliselle ajallemme tyypillistä tuotteistettua höttöä. jolla voi ehkä tienata elantonsa, mutta joka ei ole yhteydessä todellisuuteen.
Halavan kauniin maalailun sijaan edessämme lienee vähäosaisempien aseman raju heikkeneminen. He joutuvat tekemään yksitoikkoista työtä surkealla palkalla samaan aikaan, kun yhteiskunnan tukijärjestelmät ajetaan alas. Monille ei riitä työtä lainkaan. Heidät työllistetään pieniä tukia vastaan. Tästä on jo hallituksella suunnitelmat olemassa.
Itseohjautuvuuteen pystyy ihmisistä vain pieni osa, kilpailuun vielä pienempi. Siksi heikkoon asemaan joutuneilla ei ole mahdollisuutta päästä pois kurjuudestaan. Pakkaamotyöntekijästä ei muututa luovan työn tekijäksi.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/198946-tulevaisuuden-tutkija-tulossa-30-vuoden-kultakausi
https://www.hs.fi/elama/art-2000002891572.html
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/ilkka_halava_varo_rupsahtamista
Olen itsekin jonkinlainen pakkoyrittäjä, erittäin köyhä, masentunut ja vailla toivoa. Siksi valvon nytkin.
En usko, että nousen enää koskaan. Jos nousen, niin junanraiteille. Muuta ratkaisua en tilanteeseeni keksi. Juuri ja juuri selviän kuukauden kerrallaan eteenpäin, mutta edes kunnolliseen ruokaan ei ole varaa.Tällä hetkellä loppukuuksi on vuokranmaksun jälkeen 150 euroa. Kyllä sillä hengissä pysyy, mutta kokeilkaapa, mitä elämä tuon summan varassa on.
En tiedä, miksi joku tällaista tahtoisi. Itkisin onnesta, jos joku tarjoaisi minulle palkkatyötä ja vakaan rytmin elämään. Palkan ei tarvitsisi olla suuri. Kunhan sen verran, että saisin vuokran maksettua, ostettua perusterveellistä ruokaa ja ehkä vähän jotain lisäkivaa edes joskus.
Uuden Suomen kommenteissa on kiteytetty Halavan lähestymistapa oivasti:
”Kommunikaation nullifikaatio: digitalisaation, automatisaation ja robotisaation publikaatio.
Rekoverisaation saadakseen ”lyhemmällä ja pidemmällä aikajänteellä” on syytä tällaisessa situatisaatiossa iteroitua kopulatiosaation produsoimaan satisfaktisaatioon.”
Miksi työnnätte ruutuun ja korville ääri-idealistista puppua, vaikka Suomessakin on tutkijoita ja ajattelijoita, jotka pystyvät tarjoamaan paljon konkreettisemman, pohtivamman ja kokonaisvaltaisemman kuvan tulevaisuudesta? Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmia on, eikä ratkaisuja niihin vielä tiedetä, jos tiedetään koskaan.
On syytä pelätä ja tehdä ihmiset tietoiseksi mahdollisesta tulevasta kurjistumisesta. Rahan valta, valtiollisten rajojen hälveneminen ja robotisaatio yhdessä rakentavat duunarille helvetin.
Tuossa on muutama video aiheesta. Suosittelen katsomaan.
https://www.youtube.com/watch?v=opdc8hQN0ew&list=PLo7qdKr15NWXx-AilxKNawXkimEVlMU2_&index=14
https://www.youtube.com/watch?v=7Pq-S557XQU
Sössin edelle väärän videon. Tässä oikeat. Ensimmäisessä videossa kerrotaan, miksi tilanne on nyt erilainen kuin on ollut ennen. Halavan vetoaminen siihen, että töitä on ollut aikaisemmin, ei toimi tällä kertaa.
Videoihin voi laittaa tekstitykset päälle, jos ei puhuttua englantia ymmärrä kokonaan..
https://www.youtube.com/watch?v=7Pq-S557XQU
https://www.youtube.com/watch?v=WSKi8HfcxEk&index=19&list=PLo7qdKr15NWXx-AilxKNawXkimEVlMU2_
Liityn siihen joukkoon joka kuunteli tätä aika huolissaan. Kun oma itsetunto ja itsensä arvostus ei vaan riitä siihen että pystyisi myymään itseään (enkä tarkoita nyt seksuaalisesti vaan ihan omaa osaamistaan) ja kuulosti siltä että työt olisivat tämän mukaan menossa enemmän ja pääasiassa siihen suuntaan että pitää osata itse työllistää itsensä. Toisaalta jos kauppa siirtyy aina vaan enemmän logistiikkaan niin yksi haaveammattini varastotyöntekijänä ei olisi katoamassa mihinkään. Minä kyllä ihan varmasti nauttisin myös tavaran hyllyttämisestä tai jopa siivoamisesta tms. puuhasta, mutta asiakaspalvelija en todellakaan ole ja kaikki ihmisten palveleminen tuntuu ahdistavalta.
Joo, kyllä se ns. itsensä myyminen vaatii tietynlaista kanttia. Omakohtaisella kokemuksella sanon, että sitä voi harjoitella, mutta ymmärrän, että kaikki eivät sitä tahdo tehdä. Mun mielestä Ilkan tulevaisuusskenaariossa oli lohduttavaa se, että vaikka ei vielä tietäisi, mitä tekee työkseen tulevaisuudessa, ei se haittaa. Todennäköistä kun on, että sitä ammattia ei vielä ole edes keksitty.