Siellä se nyt on kuunneltavana, ensimmäinen jakso minun ja Satun podcast-sarjasta Unelmaduunarit! Ensimmäisen jakson vieraamme saapui suoraan Lontoosta, kun saimme Rähinän studioon kanssamme työstä puhumaan näyttelijä-kirjoittaja Antti Holman, joka nousi viimeistään Putous-sarjasta koko Suomen kansan koomikoksi.
Antin jaksossa me aloitamme siitä, mistä jokainen unelmaduunari joutuu aloittamaan: miten tunnistaa oma unelmansa. Anttikin nimittäin tietää, että vaikeinta on saada puristettua itsestään ulos se, mitä tahtoo. Sitten kun tietää mitä haluaa, sitä halua kohden voi mennä.
Lisäksi puhumme luovuudesta ja sen löytymisestä, menestyksestä, näyttelijätyöstä ja luovalla alalla rahallisesti pärjäämisestä. Kuulemme myös sen, miten ahdistunut ja rohtunut teatterikorkeakouluopiskelija löysi itsestään näyttelijän, joka saa ihmiset nauramaan. Itseäni kutkuttaa ajatuksena myös se, että Antti kertoo, että ilman Facebookia hän tuskin olisi päässyt tähän, missä nyt on.
Minulle jäi mieleen myös se, miten Antti kertoi menestyksen salaisuudeksi itsevarmuuden. Että taitojakin pitää olla ja duunia paiskoa ihan hitosti, mutta lopulta ratkaisee oma usko tekemiseensä ja itsevarmuus. Mä kun väitän, että itsevarmuutta voi tietyn tason jälkeen myös huijata.
Minulle on yllättävän moni ihminen sanonut, että ihailee itsevarmuuttani. Olen saanut kuulla, että on mahtavaa, miten nöyristelemättä osaan myydä osaamistani ja olla ylpeä tekemisistäni. Etenkin luovalla alalla olevat ovat kiitelleet, että teen näkyvämmäksi sitä, että luovatkin duunit ovat työtä – niin kivoja ja unelmahommia kuin ne monelle ovatkin. Vaikka olen opetellut ottamaan kehuja vastaan, tuntuu se aina vähän nololta ja nurinkuriselta. Ai mää vai?
Vaikka koenkin olevani aika hyvä siinä mitä teen, tulee myös niitä päiviä, kun kaikki on paskaa. Kaikki suoltamani on paskaa. Jokainen ajatus on paskaa. Se, onko päiväni timanttia vai paskaa, tuskin näkyy edes ulospäin. Mutta itselle sillä on merkitystä. Joskus tärkeässä palaverissa hätkähdän, että minä tosiaan olen siinä, ihmiset kuuntelevat minua ja kerron asioita ihan kuin muka tietäisin niistä jotain. Hyvänen aika, välillä luennoin ihmisille, jotka ovat tulleet kuuntelemaan vain minua. Ja apua, kirjoitin Satun kanssa kirjankin siitä, miten tehdä unelmistaan työ, vaikka välillä olen täysin loppu omien unelmahommieni kanssa.
On päiviä, kun pelkään, että jään kiinni siitä, että oikeasti olen ihan kujalla. Ihmettelen, miten minä yhtäkkiä olen tällaisessa aikuisten maailmassa. Kirjoittamassa vaikeaselkoisten tutkimusten pohjalta helppolukuisia tekstejä, neuvottelemassa kampanjoiden hinnoista yritysten pomojen kanssa (jotka yhtäkkiä ovat aika samanikäisiä kanssani), nakuttamassa raportteja ja peräämässä yritykseni maksamattomia laskuja. Ja että kaiken päälle olen vielä äiti – se vasta jaksaakin hämmästyttää päivästä toiseen. Miten minä aikuisen elämään eksynyt pikku nulikka olen voinut saada kaiken tämän vastuun?
Mutta jotenkin tämä kaikki pyristely ei kai sitten näy ulospäin. Ja yllättävän helposti osaan saada omat ajatukseni huijattua takaisin raiteilleen. Että olen hyvä. Tarpeeksi hyvä. Ja jos en ole, harjoittelen lisää. Jos en itse luota omaan osaamiseeni, miten siihen voisi luottaa kukaan mukaan? Itsevarmuuden lisääntymiseen vaikuttaa tietenkin jokainen onnistunut päivä. Itsevarmuus ja koetut päivät sekä ikä vain kulkevat aika tiukassa käsikynkässä omassa elämässäni.
Tärkeää on myös se saatu palaute – että ihmiset ympärillä antavat positiivista palautetta tekemisestäni. Kertovat diggailevansa. Siksi muistutan itseänikin välillä siitä, miten pieni sana voi olla tärkeä toiselle ihmiselle. Se sana ja ohikiitävä hetki voi olla se, jonka minä unohdan parissa päivässä, mutta johon se toinen ihminen palaa huonoina päivinä hakiessaan energiaa ja itseluottamusta.
Sillä voitteko uskoa. Vaikka Unelmaduunarit-podcastissa vieraanamme ollut Antti Holma on monilahjakkuus ja supersuosittu, hänkin on paininut omien kelojensa kanssa. Hän on miettinyt esimerkiksi, että ei ole näyttelijänä tarpeeksi mies, että hän ei todellakaan ole hauska ja että hänellä on liian iso pää. Voi hyvänen aika. Kaikenlaista sitä ihminen voi pienessä tai isossa päässään pyöritellä.
Mutta nyt, siirrytään tekstistä puheeseen. Unelmaduunarit podcastin ensimmäisen jakson voit kuunnella täällä tai napauttamalla tuota yläpuolella olevaa kuvaa. Se löytyy myös muun muassa iTunesista ja puhelimen omassa podcast-sovelluksessa. Oltaisiin Satun kanssa onnellisia, jos saataisiin kuulla podin teissä herättämiä ajatuksia. Niitä on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille myös kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut. Nyt, keskity hetkeen (tai kuuntele podi ihan rennosti tehdessäsi muuta samalla: meikatessasi, metrossa istuessasi, autoillessasi, kaupassa käydessäsi tai pyykkiä viikatessasi).
Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.
Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.
Jihaa, tätä kuulumista olen odottanut kuin kuuta nousevaa koko kesän – sillä Unelmahommissa-kirjan sivut ovat pian kuluneet puhki liiallisesta lukemisesta. Pitää lepuuttaa silmiä välillä ja terästää korvia, juu sii.
(Kokonaan toinen tarina on se, että minun pian epäillään saavan provikkaa teidän kirjan mainostamisesta, sillä niin moneen tilaisuuteen raahaan sen mukanani ja puhun siitä esimerkkinä – sekä siteeraan Sadun erästä ajatusta, josta on tullut minulle jo huoneentaulu. No, mutta ei tästä enempää.)
Osut naulan kantaan postauksesi kohdissa. Esimerkiksi kukapa meistä ei ansaitsisi kehuja ja positiivisia sanoja hyvin tehdystä työstä. Jokaisen olisi hyvä välillä miettiä, milloin on kehuja toisille antanut. Itse annoin viimeksi tänään aamulla. Tuntui muuten itsestänikin hyvälle.
Kommentoin tässä enää itsevarmuus-ajatuksiasi, joita komppaan niin. Minulla avautui taannoin täysin uusi maailma, kun opin olemaan nöyristelemättä sekä luottamaan omiin taitoihini ja siihen, että tämä rouva ihan oikeasti osaa.
Täällä toinen nolo! oon töissä kirjakaupassa tuntilaisena ja käyn aina tsekkaamassa kirjan sijainnin, siirrän näkyville pöytään tai esittelyyn hyllylle 😀
Niin mahtavaa kuulla, että olette odottaneet podcastia 🙂 Ja se on muuten totta, että kehujen antamisesta tulee hyvä fiilis myös itselle.
Ja hei kiitos Heidi isosti ns. kenttätyöstä! Unelmahommissa-kirja on yleensä kaupan perimmäisellä hyllyllä, talousosastolla. Sitä ei meinaa löytää, vaikka oikein etsimällä etsii. Johonkin kategoriaan se tietty on laitettava, mutta kyllä mä ennemminkin laittaisin sen sinne elämäntaito-oppaiden kylkeen, jotta se löytäisi kohdeyleisönsä paremmin.
Puhelimella skaalaus ongelma etusivulla uusimmassa jutussa. Näkyy siis ihan oikein vain, jos avaa myös tämän kommentoinnin. Myös edellinen juttu näkyy oikein etusivulla. Puhelin on Nexus 5.
Hei kiitos, kun raportoit ongelmasta! Nyt sen pitäisi olla korjattu, ja mä tiedän ensi kerralla laittaa tuon playerin sisältävän kuvan oikein 🙂
Podcast oli hyvä, Antti sai olla kertojana ja osasi tuoda esiin mielenkiintosia näkökulmia.
Olen sitä mieltä, että jos uskoo asiaansa niin onnistuu. Tätä voi myös työstää, monestihan meillä on negatiivisia uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme, joita havainnoimalla ja muokkaamalla voimme muuttaa vaikkapa itseämme.
Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. Ja Antti on kyllä mainio haastateltava.
Se on totta, että omaa (työ)itsetuntoaan pystyy kehittämään. Itsekin olen sitä tehnnyt, ja toki yhä edelleen joudun tekemään.
Podcastista jäi mieleen: lähteä toteuttamaan unelmaa ja olla itse aktiivinen. Siinä riittää loppuelämäks haastetta että on hyvä siinä mitä tekee ja että se on merkityksellistä.
Kyllä, siinä riittää haastetta loppuelämäksi. Kiitos, että kuuntelit podcastin <3
Olipa kiva podcast! Eka minkä koskaan kuunellut. Vähän arveluttaa kuunnella puhetta, kärsin ääniyliherkkyydestä ja yleensä radiossa ja tämmösissä ihmisten puhe ns. loiskuu enkä pysty kuuntelee. Geisha mainosten paperin rapina meinasi aiheuttaa yökötysrefleksin ja meinadin jättää kuuntelun siihen (muutenkin se eka mainos aika epämiellyttävän kuulonen, toka tosi teennäinen). Mutta muuten tykkäsin itse keskustelusta ja vaikka en ollut koskaan kuulutkaan tuosta Antista (tai siis tiedän sen runokirjan mutta en muuten)niin mielenkiintoinen haastattelu! Jään odottamaan lisää! Pystyykö maibonset ohittamaan?
Ihanaa, että kuuntelit ja tykkäsit. Mahtavaa, että Unelmaduunarit pääsi olemaan sun ensimmänen podcast ikinä 🙂 Ja Antti on kyllä mahtava haastateltava, ihminen ja unelmaduunari.
Harmi kuulla, että et tykännyt mainoksista. Meistä niissä on mahtava suhde sekä meitä että Geishaa, sopivalla ironialla varustettuna. Mainokset kuuluvat settiin, eikä niitä voi ohittaa. Mainokset mahdollistavat sen, että me tekijät olemme saaneet työstä palkkaa, vaikka podcast on ihan ilmaiseksi kuunneltavissa 🙂
Minulle tulee nyt ihan hirveä olo kun joudun antamaan kritiikkiä tällaiseltä pohjalta, mutta minusta on tärkeää saada silti sanoa nämä asiat 🙁 En ole kuunnellut koskaan aikaisemmin podcasteja ja siksi minulla ei ole MITÄÄN vertailukohtaa siitä millaisia ne yleensä ovat. Siksi koen että minun on hankala lähteä arvostelemaan ettei käy kuten kun olin ensimmäistä kertaa artistin keikalla ja oikein närkästyin kun hän kesken keikan poistui pitkäksi aikaa lavalta ennen kuin minulle kerrottiin että se on ihan normaalia että käydään hetki vetämässä henkeä ja hörppäämässä jotain ennen kun jatketaan.
Minusta alun esittely oli vähän turhan mahtipontinen ja lupaili vähän liikaa kuuta taivaalta. Minä haluan nauttia työstäni ja saada tehdä työkseni sitä mitä haluan ja ettei työssä olisi sitä rangaistuksen makua, mutta varsinaisesti tämä sisältö ei sitten kuitenkaan antanut vastauksia siihen. Jo kirjasta puhuttaessa halusin hyppiä ja hypettää sitä ja lukea sen ja saada sieltä vastauksia sille mistä löytäisin sen työn jota haluan tehdä ja kuinka saisin elämäni rakennettua niin että työ ei vie aikaa elämältä vaan on osa elämää, mutta minulle jäi vähän epävarma mieli liittyen siihen voiko kirjan sisältö kertoa säännöllisiä työaikoja ja ihan perus hanttihommia tekevälle ja osittain jopa sitä haluavalle kuinka saada työstä irti enemmän ja kuinka sulauttaa se sulavaksi osaksi elämää eikä erilliseksi laatikoksi joka sulkee muun elämän hetkeksi ulkopuolelle. Siksi en hankkinut kirjaa (ainakaan vielä) kun olen yrittänyt kysellä ja tunnustella onko siinä juuri minulle lopulta hyödyllistä sisältöä (olen tästä joskus täälläkin kommentoinut). En siis tiedä miten vahvasti tämä ohjelma heijastelee kirjan teemoja ja ajatuksia, mutta jotenkin tuntui että se vahvisti käsitystäni siitä että kirja ja koko tämä unelmaduunissa-juttu olisi ehkä enemmän kohdistettu luovaa työtä tekeville ihmisille ja niille jotka haaveilevat tekevänsä luovaa työtä. Onko sarjassa tulossa yhdessäkään jaksossa vieraaksi ns. normaalia työtä tekevää. Vaikka rekkakuskia, siivoojaa, sairaanhoitajaa, taksikuskia tai ravintolakokkia? Vai ovatko kaikki vieraat jollakin tavoin taiteilijoita ja luovan työn kanssa puuhastelevia ihmisiä? Mitä voin odottaa tulevilta jaksoilta?
Mainosten teennäisyydestä olen samaa mieltä Heidin kanssa, mutta onhan se rahoitus jostain saatava.
Itse höpöttely oli kuitenkin ihan viihdyttävää kuunneltavaa ja siellä oli tosi hyviä ajatuksia itseensä uskomisesta ja siitä että luovassa työssä ei voi olettaa että saa valikoida vain ihan tietyn tyyppisiä hommia ja olettaa että saa säännöllisiä tuloja vaan pitää asennoitua siihen että tällaisissa töissä tulee kausia kun rahaa tulee vähemmän.
Uskon että tulen kyllä kuuntelemaan tuleviakin jaksoja, sillä oli helppoa ja hauskaa kuunneltavaa, mutta vähän pelkään antavatko ne lopulta sitä mitä lupaavat vai meneekö enemmän vaan viihteen puolelle.
Kiitos ja anteeksi
Anteeksi, en malta olla kommentoimatta Unelmahommissa-fanina ja ihan ulkopuolisena hyvää ja rakentavaa palautettasi. Komppaan, että kirjalla on heikkoutensa (joista omassa jutussa blogini puolella aikanaan myös mainitsinkin), mutta missäpä nyt ei olisi. Eivät ne silti kirjasta huonoa tee. Uskon, että kohdat, jotka eivät tarjoa minulle lukijana mitään, uppoavat johonkin toiseen lukijaan.
Unelmahommissa-kirjan ehdottomia ansioita on, että se on ensimmäinen suomalainen teos, joka pukee kansantajuisesti (!) yksien kansien väliin suomalaisen työelämän muutoksen. Muutoksen, joka tiettävästi lähivuosina vain kiihtyy. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava puhuu ’seitsemän päivän viikonlopusta’, mutta itse näen sen ’seitsemän päivän työviikkona’ – enkä pidä sitä välttämättä yhtään huonona asiana. Olen joutunut itse tahtomattani työelämän muutoksen rumbaan, kokenut sen, ja toteutan nyt tuota seitsemän päivän työviikkoa, jota usein luovuudeksikin kutsutaan (melkein väittäisin, että myös kirjan kirjoittajatkin). Työ muuttuu ja me joudumme muuttumaan sen mukana.
En näe, että kirjan olisi ensisijaisesti tarkoituskaan tarjota aamukahdeksasta iltaneljään paiskivalle rekkamiehelle viisi kuumaa vinkkiä ’Näin teet työstäsi luovemman’ vaan kuvata työelämän muutosta ja sitä, miten (pahimmassa tapauksessa vailla kokonaan työtä olevalle) pienistä puroista voi kertyä ehkä joskus työ.
Vaikka talouden rattaat polkevat nyt eteenpäin vinhaa vauhtia, liian monta – ja valitettavasti myös korkeasti koulutettua, keski-ikäistä naista – on edelleen ilman yhtään mitään työtä, ja he, jos jotkin, tarvitsevat nyt kuumeisesti Unelmahommissa-kirjan sanomaa. Omasta unelmasta voi tulla heille joskus parhaimmillaan työ.
Vaikka duunia samperi vie sekin kyllä vaatii.
Ei mitään anteeksi, kun hyvä että kommentoit! Juuri sitä yritänkin selvittää olisiko kirja sellainen että se palvelisi juuri minua vai enemmän muille suunnattu. Siinä kyse ei ole huonoudesta. Toki se vähän harmittaa jos itselle ei ehkä löydykään vastauksia joiden avulla saisi tasapainotettua omaa arkeaan, mutta juuri sen halusin tietää etten laita rahoja ja liian suuria toiveita kirjaan ja sitten joudu pettymään.
Mitään varsinaista ”viisi kuumaa vinkkiä” juttua en ehkä kaipaisikaan. Ne harvemmin oikeasti edes toimivat, mutta lähinnä se mihin itse kaipaisin jonkunlaista ohjausta olisi se miten löytäisi juuri sen sopivan tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä ja esim. osa-aikatöillä, erilaisia töitä yhdistelemällä tai jotain sen tyyppisiä ideoita ja pohdintoja. Millaisista palasista sen oman arkensa esimerkiksi voisi kasata. Minulla kun ei itseluottamus riitä luoville aloille.
Moikka Anna!
Tulen tänne vierastontille osalilstumaan. Hannekin varmasti näihin viesteihin vastaa, mutta ihan nopeana vastuksena tuohon kysymykseesi muista ammateista. Hyvä kysymys, eikä sitä missään nimessä tarvitse anteeksi pyydellä 🙂
Meillä on haastateltavana podcastissa myös mm. poliisi, joogaopettaja ja toisaalta sellaisia asiantuntijoita, joiden ajatuksia pystyy soveltamaan hyvin erilaisiin työtehtäviin (oma palkkataso, työssä jaksaminen ja toisaalta se, millaista työnteko on vaikkapa 10 vuoden kuluttua, millaisia asioita työpaikoilla yleisesti ottaen tulee tapahtumaan esim. digitalisoitumisen kautta). Toki meillä on paljon myös näitä luovan työn tekijöitä, koska fakta kuitenkin on, että työelämä on muuttumassa ja aika pitkälle muuttunut jo. Tarkan työajan ja fyysisen työpaikan merkitys vähenee yhä useammassa työssä ja suoritettava monotoninen työ tulee vähenemään monella alalla. Pyrimme päästämään ääneen näiden asioiden parissa työskentelevät unohtamatta kuitenkaan niitä ns. perinteisempiä ammatteja. Siksi meillä on vierailijana myös esimerkiksi poliisi.
Toivottavasti osasin valaista asiaa oikein, Hanne voi varmaan lisätä 🙂
Ihanaa päivää sulle!
t.Satu
Hei, kiitos tiedosta 🙂 Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan lisää jaksoja ja yritän poimia sieltä lisää ajatuksia.
Kiitos podcastista! Olen niitä jonkin verran koettanut kuunnella aiemmin, tarjonnan takia lähinnä englanniksi, mutta yleensä kyllästyn heti alkuun. Sellainen vapaamuotoinen jutustelu on usein tylsää kuunneltavaa äänikirjojen soljuvuuteen tottuneelle. Lisäksi podcastien puhujilla ei aina välttämättä ole mikään miellyttävin ”radioääni” tai selkein artikulaatio. Jota sitäkin epäreilusti vertaan äänikirjojen ammattilaisiin.
Ennakkovalituksesta asiaan: tämä teidän podcast oli ensimmäinen, jonka jaksoin kuunnella loppuun asti! Kiinnostavaa asiaa ja tosi hyvä veto ottaa ammattinäyttelijä ääneen ensimmäiseen jaksoon. Heti tuli hyvä ja ammattimainen fiilis koko unelmaduunareistakin 🙂 Odottelen jatkoa mielenkiinnolla.
Apua! Miksi mä en pysty kuuntelemaan podcastia? Kännykällä (honor) yritin, mutta ei toimi! Ei postauksen kautta eikä tuolta linkistä.