Minä olen jo vuosien ajan haaveillut, josko voisin perustaa kaupunkiviljelmät oman kodin pihaan. Kerrostaloasujana päätöstä ei kuitenkaan voi olla tekemässä itsekseen, joten ideani ovat aina jääneet taloyhtiönhallituksen byrokratiakiemuroihin. En ole sitten jaksanut asiaan energiaani edes laittaa, sillä kuopsutettavaa on välillä riittänyt kolmen erillisen viljelyspotin verran: oma isohko parveke, Kalasataman laatikkoviljelmät ja vielä parkkipaikkatilukset Sörnäisissä.
Tänä kesänä meillä on kuitenkin ollut viljelmät ihan omassa pihassa. Muutto uuteen kotiin toi mukanaan myös uuden taloyhtiön, jossa hommat laitetaan rullaamaan tarvittaessa vähemmälläkin kokouspullalla. Juteltiin asiasta naapureiden kanssa, sitten taloyhtiön hallituksen kanssa, minkä jälkeen meillä olikin lupa pystyttää pihaan kasvimaa. Keväällä taloyhtiön Facebook-sivuille laitettiin kysely halukkaista kanssaviljelijöitä, joita löytyi pieni sakki.
Viljelylaatikot kasattiin laittamalla päälletysten kaksi lavakaulusta, jotka saatiin kuluitta naapurin työpaikalta. Multaa tilattiin pihaan kevään pihatalkoita varten joka tapauksessa iso läjä, joten siitä riitti multaa myös viljelylaatikoihin. Mullan alle laitettiin sanomalehtiä, mutta siinä se. Nurmikko pohjana päästää ylimääräiset kastelu- ja sadevedet läpi, joten enempää emme alkaneet askarrella.
Jokainen viljelijä otti hoitaakseen yhden tai kaksi laatikkoa, minkä lisäksi yhdestä loodasta tehtiin koko taloyhtiön yhteinen yrttilaatikko. Yhteen lootaan talon lapset istuttivat kukkia, ja esimerkiksi Satun ja minun kirjajulkkareiden koristeina olleet orvokit päätyivät lopulta ilahduttamaan kotikerrostalomme väkeä täksi kesäksi.
Kotipihaviljelmien takia päädyimme tänä vuonna luopumaan kokonaan Kalatasaman laatikkotiluksista. Se vähän suretti – olivathan pyöräilyretket Kalasatamaan kasvimaata hoitamaan (ja Ihana Kahvilaan jäätelöä syömään) kuuluneet elämäämme kuuden kesän ajan. Laatikkoviljelmien muutto kolme vuotta sitten ihan Kalasataman kärkeen Sompasaareen teki viljelystä kuitenkin niin vaikeaa, että hommasta alkoi mennä ilo.
Kalastaman tuulinen kasvupaikka vaati kastelua päivittäin, vaikka aurinko ei edes olisi paistanut. Kaikesta huolenpidosta ja romusta rakennetuista tuulisuojista huolimatta kasvit kuolivat tai olivat ainakin kituskasvuisia. Sato jäi onnettomaksi molempina vuosina. Alkoi tuntua, että tämä harrastus alkaa ottaa enemmän kuin antaa. Lisäksi pyöräilyretket veivät joka päivästä pari tuntia, mikä oli miehen perhevapaa-arjessa mukavaa yhteistä tekemistä päivään, mutta joka ei enää tulevina vuosina oikein olisi muutenkaan sopinut ruuhkavuosialmanakkaan.
Kotipihassa olevat tilukset ovat kuitenkin tulleet hoidetuksi, vaikka kesä onkin ollut välillä aikamoista reissupirkkoilua. Naapurit ovat kastelleet meidän loodat pyytämättäkin, ja minä olen taas kantanut vettä siinä samassa myös naapureiden kasvimaatilkuille kun omillekin. Vesi ollaan saatu talon seinästä, joten eipä voisi paljon helpommaksi mennä.
Meidän laatikoissa parhaiten ovat menestyneet kesäkurpitsa ja lehtikaali, jotka olen todennut aikaisempinakin vuosina kasvimaailman sisseiksi. Jos kaikki muut kasvit kuolevat, nämä pyrkivät edes jotenkin palkitsemaan kastelijansa. Lisäksi laatikossa kasvaa muutamia yrttejä, avomaakurkkua ja porkkanoita, joita koitimme nyt ensimmäistä kertaa. Muistutuksena seuraaville vuosille kirjattakoon ylös, että porkkanat pitää harventaa, mikäli haluaa muutakin kuin ohuen ohuita miniporkkanoita.
Viljelylaatikot kerrostalon pihassa ovat tuoneet mukanaan mukavaa vehreyttä ja elävyyttä pihamaalle. Tietenkin tuollainen yhteinen puuhastelu tuo mukanaan myös yhteisöllisyyttä. Itsekin olen aika monta kertaa unohtunut tilusten viereisille penkeille istuskelemaan, kun noin muuten pihalle tuskin olisi tullut mentyä hengailemaan.
Parasta kaupunkiviljelyssä on tänäkin vuonna ollut lasten ilo ja onni siitä, että he saavat kastella omilla pikkuisilla kastelukannuillaan kasveja. Liekö ruuan tuotantopolussa mukana olemisesta johtuvaa, mutta tänä vuonna lehtikaalipastalautasilta ei ole ihan niin tarkasti perattu niitä vihreitä osioita pois.
En ole mikään ekspertti, mutta luulen, että lavanne ei ole riittävän syvä porkkanoille myöskään. Kaivoin omat laatikkoni osittain maan sisään ja ovat lisäksi puoli metriä maan pinnalla korkeita eli multaakin on yli 50 cm. Laatikkoa ei tarvitse kastella ihan niin usein ja kasvit tykkää muutenkin. Monivuotiset yrtit ja mansikka jopa talvehtivat vaikken edes peitellyt niitä mitenkään, mikä oli tosi iloinen yllätys.
Hmm, voi olla niinkin. Tosin vanhempieni marja- ja vihannestilalla porkkanat kasvavat suoraan multasäkissä, jotka ei kyllä ole kuin korkeintaa muutaman sentin tuota korkeampia. Siksi onkin noloa, että unohdettiin harventaa 😀 Aika monta taskurahalanttia olen lapsuudessa ansainnut kastelemalla porkkanoita haha!
Toi kastelujuttu on kyllä varmasti ilman muttia totta. Siksi me ollaan vähän alettu taas haaveilla omasta maatilkusta Hertsikan lähellä. Ei tarvitsisi kastella niin usein – ja lisäksi ei tarvitsisi nuukailla tilan kanssa. Vielä joskus tahdon keitellä oman maan uudet perunat!
Omat perunat ei vaadi kuin tuollaisen laatikon! Meille tehtiin kesäkuussa pihaan istutuslaatikot. Tehtiin vastaavalla tyylillä, mutta ne nikkaroitiin ergonomisemmalle korkeudelle ja reunojen korkeudeksi tuli vastaavalla tavalla tehtynä 2x nuo reunat. Istutin porkkanaa ja jääkaapissa (vahingossa) idätetyt perunat. Perunat valtasi koko laatikon, joten porkkanat ei saanut valoa eikä kasvaneet. Perunat nostin pari viikkoa sitten ja niitä tuli noin 5 litraa! Ens kesänä istutan vaan perunaa, sen verran helposti tuli satoa 🙂
Minusta laatikkoviljely on mahtavaa. Sama meininki pienellä rivaripihalla. Hifistelin laatikot mustiksi myrkyttömällä maalilla. Meillä on suunnitteilla ensi kesäksi yksi laatikko lisää taas. Perunoita halutaan enemmän. 🙂 Itselle mahtavinta oli kerätä kesäkurpitsoita siemenestä itse kasvatetust kasvista.
Laatikkoviljely on mahtavaa! Mä olenkin nähnyt kuvia somessa mustiksi maalatuista laatikoista – hienoja! Mä kans toivoisin perunoita – en tykkää perunoista noin muuten, mutta uudet perunat on ihan eri ruokalaji haha – mutta pienistä laatikoista ei ole viitsinyt antaa niille tilaa. Siksi ollaan taas vähän alettu miettiä, josko saataisiin pieni palsta jostain kodin läheltä. Avomaalla kastelunkaan kanssa ei tarvitsisi olla ihan niin tarkkaana kuin helposti kuivuvien laatikoiden kanssa.
Meillä on pieni paritalon piha. Istutettiin siihen täksi kesäksi mansikkaa ja yrttejä. Mansikoita tuotti vain kuukausimansikat (suippoja pieniä mansikoita) ja yrteistä pärjäsi vain minttu, mille en sit ees keksinyt mitään käyttöä (muutakuin mojitot :D). Ensi kesänä paremmalla tuurilla ja toivottavasti myös paremmilla taidoilla 🙂
Mansikat on tosi hankalia kasvattaa! Ja mä olen mansikkatilallisten tytär. Joskus jopa saanut äidiltä ja isiltä mansikantaimia, mutta eiväthän ne ole tykänneet parvekeolosuhteista.
Mä lykkään minttua vähän joka paikkaan, mutta mojitot on mainio sijoituskohde 😀
Meidän tuurilla parhaiten kastelijaansa ovat palkinneet kesäkurpitsa ja lehtikaali. On ollut kesiä, kun kaikkea muutakin on tullut tosi kivasti, mutta sitten enemmän kesiä, kun on naurattanut surkea sato. Ei voi olla kuin onnellinen, että tämä on kiva harrastus, eikä elanto ole kiinni maassa.
No sepä. Kaupasta saa mansikoita, jos oma maa ei tuota herkkuja. Sitä on vaan niin tottunut seuraamaan säitä ja satoa, maanviljelijöiden lapsi kun olen minäkin 🙂