Minä olen jo vuosien ajan haaveillut, josko voisin perustaa kaupunkiviljelmät oman kodin pihaan. Kerrostaloasujana päätöstä ei kuitenkaan voi olla tekemässä itsekseen, joten ideani ovat aina jääneet taloyhtiönhallituksen byrokratiakiemuroihin. En ole sitten jaksanut asiaan energiaani edes laittaa, sillä kuopsutettavaa on välillä riittänyt kolmen erillisen viljelyspotin verran: oma isohko parveke, Kalasataman laatikkoviljelmät ja vielä parkkipaikkatilukset Sörnäisissä.

Tänä kesänä meillä on kuitenkin ollut viljelmät ihan omassa pihassa. Muutto uuteen kotiin toi mukanaan myös uuden taloyhtiön, jossa hommat laitetaan rullaamaan tarvittaessa vähemmälläkin kokouspullalla. Juteltiin asiasta naapureiden kanssa, sitten taloyhtiön hallituksen kanssa, minkä jälkeen meillä olikin lupa pystyttää pihaan kasvimaa. Keväällä taloyhtiön Facebook-sivuille laitettiin kysely halukkaista kanssaviljelijöitä, joita löytyi pieni sakki.

Viljelylaatikot kasattiin laittamalla päälletysten kaksi lavakaulusta, jotka saatiin kuluitta naapurin työpaikalta. Multaa tilattiin pihaan kevään pihatalkoita varten joka tapauksessa iso läjä, joten siitä riitti multaa myös viljelylaatikoihin. Mullan alle laitettiin sanomalehtiä, mutta siinä se. Nurmikko pohjana päästää ylimääräiset kastelu- ja sadevedet läpi, joten enempää emme alkaneet askarrella.

Jokainen viljelijä otti hoitaakseen yhden tai kaksi laatikkoa, minkä lisäksi yhdestä loodasta tehtiin koko taloyhtiön yhteinen yrttilaatikko. Yhteen lootaan talon lapset istuttivat kukkia, ja esimerkiksi Satun ja minun kirjajulkkareiden koristeina olleet orvokit päätyivät lopulta ilahduttamaan kotikerrostalomme väkeä täksi kesäksi.

Kotipihaviljelmien takia päädyimme tänä vuonna luopumaan kokonaan Kalatasaman laatikkotiluksista. Se vähän suretti – olivathan pyöräilyretket Kalasatamaan kasvimaata hoitamaan (ja Ihana Kahvilaan jäätelöä syömään) kuuluneet elämäämme kuuden kesän ajan. Laatikkoviljelmien muutto kolme vuotta sitten ihan Kalasataman kärkeen Sompasaareen teki viljelystä kuitenkin niin vaikeaa, että hommasta alkoi mennä ilo.

Kalastaman tuulinen kasvupaikka vaati kastelua päivittäin, vaikka aurinko ei edes olisi paistanut. Kaikesta huolenpidosta ja romusta rakennetuista tuulisuojista huolimatta kasvit kuolivat tai olivat ainakin kituskasvuisia. Sato jäi onnettomaksi molempina vuosina. Alkoi tuntua, että tämä harrastus alkaa ottaa enemmän kuin antaa. Lisäksi pyöräilyretket veivät joka päivästä pari tuntia, mikä oli miehen perhevapaa-arjessa mukavaa yhteistä tekemistä päivään, mutta joka ei enää tulevina vuosina oikein olisi muutenkaan sopinut ruuhkavuosialmanakkaan.

Kotipihassa olevat tilukset ovat kuitenkin tulleet hoidetuksi, vaikka kesä onkin ollut välillä aikamoista reissupirkkoilua. Naapurit ovat kastelleet meidän loodat pyytämättäkin, ja minä olen taas kantanut vettä siinä samassa myös naapureiden kasvimaatilkuille kun omillekin. Vesi ollaan saatu talon seinästä, joten eipä voisi paljon helpommaksi mennä.

Meidän laatikoissa parhaiten ovat menestyneet kesäkurpitsa ja lehtikaali, jotka olen todennut aikaisempinakin vuosina kasvimaailman sisseiksi. Jos kaikki muut kasvit kuolevat, nämä pyrkivät edes jotenkin palkitsemaan kastelijansa. Lisäksi laatikossa kasvaa muutamia yrttejä, avomaakurkkua ja porkkanoita, joita koitimme nyt ensimmäistä kertaa. Muistutuksena seuraaville vuosille kirjattakoon ylös, että porkkanat pitää harventaa, mikäli haluaa muutakin kuin ohuen ohuita miniporkkanoita.

Viljelylaatikot kerrostalon pihassa ovat tuoneet mukanaan mukavaa vehreyttä ja elävyyttä pihamaalle. Tietenkin tuollainen yhteinen puuhastelu tuo mukanaan myös yhteisöllisyyttä. Itsekin olen aika monta kertaa unohtunut tilusten viereisille penkeille istuskelemaan, kun noin muuten pihalle tuskin olisi tullut mentyä hengailemaan.

Parasta kaupunkiviljelyssä on tänäkin vuonna ollut lasten ilo ja onni siitä, että he saavat kastella omilla pikkuisilla kastelukannuillaan kasveja. Liekö ruuan tuotantopolussa mukana olemisesta johtuvaa, mutta tänä vuonna lehtikaalipastalautasilta ei ole ihan niin tarkasti perattu niitä vihreitä osioita pois.

Follow my blog with Bloglovin

Jaa: