Tarina kertoo, että pohjoismaalaiset mukulat kasvavat auringossa. Kesälomien jälkeen kouluihin ja päiväkoteihin palaa pisamaposkisia muksuja, joiden paksummat takit kinnaavat ja pitkähihaiset tuntuvat kipsahtaneen parilla koolla. Kenkiin tungetut varpaat tuntevat olonsa ahtaiksi paljain varpain kirmatun kesän jälkeen.
Sama tuntui käyneen meidän sakkimme muksuille rapian kolmen kuukauden Bali-reissun aikana. Tropiikissa ei pitkiä hihoja tai lahkeita käytetty, mutta eron huomasi matkustaessa. Samat legginsit, jotka päällä matkasimme Balille, paljastivat Suomeen palatessa siivun nilkkaa. Paitojen helmat alkoivat lähestyä napapaitamittoja, ja koko käsivarsi ei meinannut mahtua hihoihin.
Reissun jäljiltä perheen talouskassassa näkyi pohja, eikä kurkkaus kolme kuukautta käyttämättä olleeseen vaatekaappiin tuonut helpotusta. Lasten vaatteista sai perata suurimman osan pois pieneksi jääneinä. Että enpä pannut vastaan, kun Melli EcoDesignilta kysyttiin samoihin aikoihin, josko he voisivat lähettää lapsille vaatteita heidän uudesta mallistostaan.
Tutustuin Melli EcoDesingiin pari vuotta sitten, kun Lasten PR otti sen edustukseensa ja tutustutti kaksi suomalaisen työn ja designin ystävää toisiinsa; Mellin ja minut. Mellin vaatteet tehdään Suomessa kankaan kudonnasta ja kuosien painamisesta ompeluun saakka. Vaatteiden trikoo on valmistettu GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta. Täällä kirjoitin tarkemmin yrityksen tuotannosta sekä tarinasta.
Mellin taustan lisäksi pidän merkin vaatteiden neljästä peruspilarista (jotka olen nimennyt ihan itse): yksinkertaisuus, kestävyys ja pehmeys ja sopiva lapsekkuus. Lapsemme saavat itse valita vaatteensa, ja se on heille tärkeä juttu. Silti joidenkin lasten vaatetoiveiden kanssa joudun nikotella. Tykkään, että näissä Mellin vaatteissa kenenkään ei tarvitse tehdä kompromisseja, ei mun eikä lasten.
Vaatteiden klassinen ilme kestää aikaa, ja samalla kun ne ovat tyylikkäitä, ne ovat myös mukavan lapsekkaita. Housujen, huppareiden, paitojen ja legginsien leikkaukset ja kuosit eivät huuda jaottelua tyttöihin ja poikiin, mikä ei todellakaan ole vallitseva meininki tuolla lastenvaatemarkkinoilla. Paksu ja laadukas trikoo kestää tehokäyttöä ja -pesua, eivätkä huolella ommellut saumat ala repsottaa. Pesulapun mukaan näitä ei saisi heittää kuivausrumpuun, mutta siellä ne ovat meillä pyörineet kymmeniä, jos ei satoja kertoja jokainen.
Nykyisestä mallistosta muutaman viikon käytön jälkeen erityismaininta polvipaikkahousuille, joiden malli on just sopivan löysä olematta ihan lökö. Kuopuksella oli vastaavat käytössä jo aikaisemmin, ja ne kestivät rymymeininkiä uskomattoman hyvin. Röyhelömekon leikkaus on ihana ja kangas jämäkkää ja samalla pehmeää. Musta tyllihame tulee olemaan jokaisten juhlien ja arjen kohokohtien vakiovaate, sen on huomannut jo nyt.
Kuopuksen peruspaidat, musta ja ihana metsänvihreä, menevät kärkikahinoihin parhaimman tuntuisten paitojen sarjassa. Mahtavaa oli myös huomata, että Mellin uudet neuletakit ja pipot tehdään tietenkin Suomessa nekin. Tähän asti olen käynyt hankkimassa lasten neuletakit isoista ketjuvaateliikkeistä, mutta nyt ei enää tarvitse.
Tällä vaatekavalkadilla lasten kelpaa lähteä tulevaan kesään hakemaan kasvuvoimaa auringosta. Hauskaa ja iloista vappua sinne kaikille – huomenna on jo toukokuu!
Ps. Sain ilokseni antaa teille käyttöönne alekoodin Melli EcoDesignin nettiputiikkiin. Koodilla melli0517 saa 20 prosentin alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa torstaihin 4. toukokuuta asti.
Kiitokset koodista. Meni heti käyttöön. Meillä lapsi kulkee pääosin käytetyissä vaatteissa, mutta tykkään uutta ostaessani ostaa näitä suomalaisia. Ne vaan tuppaavat olemaan usein lompakolle vähän liikaa ja siksi ovat yksittäisiä erityistapauksia. Enkä todellakaan sano että ne ylihinnoitellaan. Tuskin yrittäjät saavat näistä tuotteista yhtään liikaa voittoa. Omalle lompakolle ne vaan tuntuvat olevan vähän liikaa. Nyt sain kuitenkin täydennettyä lapsen vaatevalikoimaa legginseillä, neuletakilla ja hörsöhameella. Tuo ipana kun tykkää hameista. Musta ei kelvannut, mutta keltainen oli mieleinen.
Tulikin tuosta vaatteiden hinnoista mieleen että olisi mukava jos taas innostuisi (tai jos sinulla olisi aikaa) istua taas ompelukoneen ääreen ja löytäisit jaettavaksi jonkun todella yksinkertaisen lapsen paidan peruskaavan. Sama housuihin. Sellaisen kaavan jota olisi helppo käyttää aina uudestaan ja uudestaan ja itse vaan lisätä mittaa ja myös ohjeet hihojen ja resorien ompeluun ja muuhun että tällainen poropeukalokin sen ymmärtäisi. Eli ihan rautalangasta vääntäen. Sellaisia ohjeita kun tuntuu olevan hankala löytää. Osatakseen lukea ohjeita pitäisi olla jo jonkunlainen perus käsitys miten joku asia tehdään ja siksi usein jääkin vaan tekemättä. Hameen kaavathan joskus laitoitkin.
En tosin osaa sanoa olisiko halvempaa ostaa joku halpatuotevaate vai kankaat ja resorit ja ommella itse, mutta ainakin se olisi itse sormet ja hermot verillä ommeltu turvallisen katon alla lämpimässä ja ilmastoidussa tilassa eikä huonoissa oloissa, sortuvassa rakennuksessa hävyttömän huonolla palkalla ja suunnilleen pakkotyöllä. Eikä tulisi tuettua tällaista toimintaa enempää kuin se omien resurssien puitteissa on mahdollista.
Saumuriahan minulla ei ole, mutta kai ne saumat saisi ihan ompelukoneellakin tehtyä vaikka saumurille kai suurin osa tuollaisista ohjeista oikeasti on.
ja vaivaahan tällainen postaus vaatisi, mutta jos jostain välistä joskus löytäisit sellaisen kohdan mihin tämä mahtuisi niin se tulisi todella tarpeeseen.
On nuo lapset kyllä oikeasti kasvaneet ihan hurjasti. Aloin lukea blogia alkuvuodesta 2014 kun odotin esikoistani. Luin päivityksiä monta tuntia päivässä. Joskus kun yöllä ei saanut unta niin tulin lukemaan blogia. En muista sainko blogin kiinni ennen lapsen syntymää. Luultavasti en ihan. Siitä pitäen olen ollut lukijana ja aktiivisen akommentoijanakin. Hurja katsoa miten isolta tyttö näyttää näissä kuvissa kun muistan vielä hyvin elävästi useampiakin kuvia blogin alkutaipaleelta kun hän oli vasta ihan vauva. Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää jo ihan koululaiselta. Eikä teidän vauvakaan kyllä todellakaan ole enää mikään vauva. Odotan itse nyt toista lasta ja ikäero tulee olemaan kolme ja puoli vuotta. Jos en väärin muista niin menee aika lähelle samaa mikä teidän lapsilla oli ikäero? Siksi onkin hauska lukea miten lapsillesi on muodostunut jo selkeästi omia juttuja ja hyvä suhde toisiinsa. Jos saa toiveita esittää niin sisarussuhdetta syvemminkin ruotiva postaus olisi kiva. En muista onko sellaista ollut joskus aikaisemmin, mutta sehän päivittyy ja muuttuu koko ajan. Se suhde nimittäin.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, miten teillä käytännössä toteutuu se, että lapset saavat valita vaatteensa itse. Valitsevatko he myös liikkeen, johon ostoksille mennään? Miten hintapolitiikka? Jos lapsi valitsisi perheen kukkarolle liian kallista. Tai laatu?
Kyllä meilläkin lapset yleensä itse saavat vaatekaapista valita vaatteitaan tai katsotaan yhdessä, mitä laitettaisiin päälle. Vaateostoksilla annan yleensä muutaman vaihtoehdon tai kun olen päätynyt esim. johonkin talvitakkimalliin, niin lapsi voi valita värin.
Niuhona punakynänheiluttajana nauttisin lukemisesta enemmän, jos oikeinkirjoitus olisi kohdillaan… ”Musta tyllihame tulee olemaan jokaisten juhlien ja arken kokokohtien vakiovaate, sen on huomannut jo nyt.”
Minkälaista mitoitusta nuo Mellin vaatteet on? 🙂 Ihania vaatteita ja minulle ihan uusi merkki.
Ihania vaatteita 🙂 Ikävä kyllä liian hintavia omalle lompakolle.
Tykkään lukea tekstejäsi mutta viime aikoina on ollut paljon kirjoitusvirheitä 🙁
Kiire kirjoittaa?
Ei liity nyt varsinaisesti tähän postausasiaan, mutta yhdestä kuvasta tuli mieleeni. Mahtanee tuossa yhdessä kuvassa vilahtaa pojalla pikkarit, eli ilmeisesti kuivilla ollaan. Monta kertaa olenkin miettinyt, että yksi kiva postausidea voisi olla vaipastaluopumisentuska! Nimim. Muumit saisi jo kovasti jäädä kaupan hyllylle… meinaa vain olla haasteellista.
Muistan samaa joskus esikoisen aikaan, mutta oliko muistaakseni ihan tietoinen päätös että näistä asioistaei kirjoiteta blogissa?
Minustakin tuo olisi ihan hyvä postausaihe näin lukijan näkökulmasta, mutta lapsia ajatellen voi ollakin aihe jonka julkinen ruotiminen voi ymmärrettävästi arveluttaa.
Mitä päiväkodin työntekijänä sekä äitinä voin vaipoista luopumiseen sanoa niin ennen kuin lapsi itse on valmis, ei aikuinen oikein pysty kiirehtimään tätä asiaa. Siitä ei saa missään nimessä tulla lapselle turhaa stressiä ja ahdistuksen aihetta, koska silloin asian kehitys helposti stoppaa.
Meillä kohta 3V on sisäkuiva. Olisin toivonut että vaipoista olisi päästy jo vuosi sitten, mutta jouduin huomaamaan ettei lapsi vielä ollut valmis. Unetkin menee aika hyvin kuivalla vaipalla, mutta kun kokeiltiin olla ilman yövaippaa niin löysin lapsen vielä iltamyöhällä istumasta potalla. Raukka stressasi vaipattomuutta niin paljon että ravasi potalla eikä saanut nukuttua. Siksi ei olla nyt vielä yövaipoista luovuttu. Kotipihassa on välillä ollut vaipatta jos pissi on tullut juuri ennen ulos lähtöä, mutta viikolla kun on hoitopäiviä ja haalarin pesulle ei oikein ole aikaa ei olla vielä uskallettu ulos ilman. Siellä kumminkin sattuu vahinkoja. Toiveissa olisi että kesän aikana päästäisiin täysin päiväkuivaksi.
Kestävyys, käytännöllisyys ja pehmeys ovat itsellenikin ne tärkeimmät ominaisuudet lastenvaatteessa, onneksi nykyään useampikin lastenvaatevalmistaja on huomannut, että sellaiselle on kysyntää! Eikä kiva ulkonäkökään tietenkään pahitteeksi ole 🙂 Tämä oli itselleni uusi merkki, mutta pitääpä laittaa nimi korvan taakse, arvot näyttäisivät olevan kohdillaan.
Moikka! Mahtavaa, että hankitte lastenvaatteet pääasiallisesti käytettynä. Ja kiva, että koodille oli käyttöä! On totta, että vaatteet ovat hintavia, vaikkakin eivätpä nämä suomalaiset yrittäjät tosiaan siitä ns. liikaa välistä ota. Oltiinkin tosi onnekkaita, että blogini ansiosta pystyttiin saamaan nämä vaatteet (ts. ne ovat yritykselleni arvonsa verran tuloa, josta sitten maksan tuloveron), sillä näin remonttisyksyn ja Bali-talven jälkeen pankkiholvissa alkaa näkyä pohja.
Ja hei ihanaa kuulla, että kässäpostauksia kaivataan. Jahka elämä tästä tasoittuu Suomeen paluun jäljiltä, ihan varmasti kaivan taas ompelukonetta esiin. Neulepuolelta onkin lähiaikoina tulossa postaus 🙂
Niin kiva kuulla, että olet löysit tiesi tänne lähiöön silloin kolmisen vuotta sitten ja että sen jälkeen olet pysynyt tiukasti mukana menossa 🙂
Ja totta, ei meillä tosiaan enää ole vauvoja, sen huomaa habituksestakin 🙂 Meidän lasten ikäero on vajaa kolme vuotta, joten vähän vähemmän ikäeroa kuin teille tulee. Onnea kohdussa kasvavasta uudesta tyypistä!
Sisarussuhteista olen kirjoittanut enemmänkin äidin näkökulmasta aikaisemminkin, mutta laitan postaustoiveen korvan taakse 🙂
Kiitos, niin munkin mielestä 🙂 On kivaa, että näitä blogihommia voi monilta osin tehdä koko perheenä.
Kiva, että Melli ehkä löytää postauksen kautta myös uusia käyttäjiä 🙂 Mitoituksessa kannatta tsekata Mellin omat sivut. Siellä on tosi kattavasti käyty tuotteiden kohdalla läpi erinäiset mitat, joiden avulla se oikea koko lapselle on helpompi löytää.
Ne ovat tosiaan ihania! Vaatteet eivät tosiaan ole mitään ilmaisia, mutta Mellin hinnat ovat mielestäni hyvin kohtuullisia siihen nähden, että niiden tekijät ovat aikuisia ja saavat työstään asianmukaisen korvauksen täällä Suomessa. Mutta kuten postauksessa kirjoitinkin, oltiin onnekkaita, että blogini ansiosta saatiin vaatteet (ts. ne ovat yritykselleni arvonsa verran tuloa, josta sitten maksan tuloveroa). Rahatilanne ei nyt Suomeen palattua ole vielä stabiili, ja tällaiseen settiin ei kyllä olisi ollut muuten varaa.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Niitä on tosiaan tainnut viime aikoina olla tavanomaista enemmän. Kiirettä on tosiaan pitänyt ja kirjoitushommat ovat valuneet yöhön, mutta se ei saisi olla selityksenä huonolle kielelle. Jospa vielä joku päivä mulla olisi varaa palkata oikolukija tai toimitussihteeri käymään läpi tekstini ennen julkaisua 🙂
Nämä kuivaksi oppimiset olen tosiaan ihan tarkoituksellisesti rajannut blogin ulkopuolelle, sillä ruodin täällä näissä vanhemmusasioissa enemmänkin omaa äitiysnapanöftääni, ja tämä aihe olisi taas lapsen omia asioita.
Mutta saman neuvon antaisin kuin jälkimmäinen anonyymi. Lapsen tahdissa mennään. Kuten niin moni muukin asia, tämänkin asian oppiminen tulee jokaiselle lapselle omassa tahdissaan.
Se on mahtavaa, kun löytää lastenvaatebrändin, jossa natsaavat niin arvot, käytännöllisyys kuin ulkonäkö. Sillä vaikka kuinka muuta ehkä tahtoisin väittää, kyllä sillä ulkonäölläkin on iso merkitys. Niin minulle kuin käyttäjälle 🙂 Tosi kiva, jos Melli löysi uuden asiakkaan. Parin vuoden kokemuksella, käytöllä ja pesulla voin lämpimästi suositella!
Ekalla kommentoijalle vinkkinä: Kannattaa tutustutua PaaPiin kaavakirjaan lapsille. Siellä on tosi helppoja ja yksinkertaisia ohjeita ja myös rauutalankaohjeita toteutukseen.
Ja sen jälkeen toive Mellille (ja kaikille muillekin nettivaatekaupoille). Ottakaa kunnolliset ja ISOT kuvat kaikesta. Osasta tuotteita oli vain yksi kuva, jota ei kunnolla saanut suurennettua. Itse en ainakaan osta mitään, jos en saa tutkia tuotetta kunnolla läheltä, esim monen vaatteen leikkaukset ja muut jutut näkyvät vasta lähikuvissa.
Samanmoinen vaatevalintasysteemi taitaa meillä olla kuin teillä. Tästä olen aikaisemmin kirjoittanut, ja bloggaajana joutuu aina tasapainoilla sen kanssa, pitäisikö kerrata vai tuleeko kertaamisesta vakilukijoille liikaa toistoa. Minä siis valitsen arvoiltaan ja laadultaan hyvän merkin (kuten nyt vaikka Mellin), jonka sisällä lapset saavat valita vaatteensa. Ja toki sen lisäksi täytyy ohjailla, mille vaatteille on tarvetta. Tämä käytäntö on paras, sillä silloin vaatteet tulevat käyttöön. Jotkut mun makumieltymykselle hankitut kun jäisivät kaappiin 🙂
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, niitä on tosiaan viime aikoina ollut ihan liikaa. Koitin nyt perata tekstistä pois ainakin isoimmat. Lukihäiriöisenä mun pitäisi aina antaa tekstieni levätä tovin ennen julkaisua, sillä en huomaa virheitäni, jos olen juuri tekstin kirjoittanut ja tiedän mitä siinä pitäisi lukea. Mutta se ei ole teidän lukijoiden ongelma, vaan mun. Toivoakseni tällä viikolla meno taas tasaantuu sen verran, että ehdin ajatuksella tarkastaa tekstit kolmannenkin kerran 🙂
Kiitos vaate-esittelyistä ja alekoodista, meni meilläkin heti käyttöön 🙂
Joo, PaaPiin kirja vaikuttaa lupaavalta, vaikka en sitä (vielä) omistakaan 🙂
Ja hyvä pointti tuo kuvien merkitys. Tätä kautta terveiset menevät varmasti perille ainakin Mellille.
Mahtava kuulla, että postauksesta oli iloa ja hyötyä 🙂
Sitten kun sinulla on varaa oikolukijaan, niin täällä on yksi ehdokas :D! Toisten tekstien korjaaminen on kivaa ja olen siinä aika hyvä. Nää on ehkä näitä taitoja, joita on, mutta joille ei vielä ole keksinyt käyttöä. Omalle tekstille olen samanlailla sokea kuin sinäkin, että virheitä ei heti näe vaan teksti täytyy jättää lepäämään.
Hihii, hyvä tietää! Oma oikolukija olisi todella kultainen kaltaiselleni bloggaajalle, joka tosiaan tulee omille virheilleen sokeaksi. Ja aina ei ole aikaa jättää tekstejä hautumaan, jotta ne voi tsekata ”puhtailla” silmillä uuden kerran. Ehkä sun pitäisi perustaa yritys tarjoamaan bloggaajille oikolukua, valttina nopea tahti. Uskoisin, että en ole ainut, joka tällaisen palvelun voisi ostaa (ainakin sitten joskus, kun on varaa haha).
Ei pöllömpi idea ollenkaan! Täytyykin laittaa korvan taakse (tai mindmappiin) hautumaan.
🙂