Jos tuossa tovi sitten marisin, että voisi vähän jo alkaa tapahtua jotain, niin kuulkaa. Tällä viikolla on sitten tapahtunut. Ja sellaisella tohinalla, että sukkahousuja on puettu täpinässä väärinpäin päälle ja öisin ei meinaa saada nukutuksi, kun mieli surisee innoissaan arkistoiden ja prosessoiden kaikkea uutta. Morijens!

Tässä muutamia nostoja yhden unelmatyöläisen viikon varrelta:

Satu tuli Reykjavikista Suomeen, joten ollaan otettu Unelmahommat haltuun. Ollaan poseerattu kameralle muina kesämuijina hyisessä Helsingin kevättuulessa ja annettu haastatteluja erikseen ja yhdessä.

Käytiin Satun kanssa puhumassa kirjastamme, Unelmahommista ja niillä tienaamisesta Yle Puheen Aamussa, ja mikäli tuo puolituntinen meni ohi, se löytyy nyt Areenasta täältä. Radio Helsingissä taas käytiin tarinoimassa toinen puolituntinen esimerkiksi siitä, mitä se Unelmahommissa painaminen oikeasti on ja minkälaisilla työkaluilla, metodeilla ja soittolistoilla taomme valmista duunia. Se löytyy tallenteena kuunneltavaksi täällä.

Tällä viikolla myös taputeltiin kättä päälle ja nostettiin maljat sovittuamme podcast-sarjasta. Kyllä, minä ja Satu tullaan sun kuulokkeisiin! Aletaan tehdä podcast-sarjaa unelmaduuneista, ja joka jaksossa on mukana mielenkiintoinen ja tunnettu vieras. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, nauhoitukset rykäistään purkkiin kesän aikana ja elokuussa alkaa noin kolmen kuukauden putki, jossa pöllytetään työmaailma uusiksi ja ympäri. Kerrotaan tästä Satun kanssa lisää, kun asiat etenevät ja homma selkiintyy, mutta yhtä kaikki: niin siistiä päästä taas tekemään duunia äänellään!

Olimme Satun kanssa puhumassa Tietokirjailijat ry:n iltamissa WSOY:lla tietokirjailijan työstä ja miten sillä tekee rahaa – sillä pelkillä kirjoillahan Suomessa ei elä kuin muutama kirjailija. Vaikka olinkin itse puhujan roolissa, tulin samalla laajentaneeksi omaa tietämystäni ja maailmaani. En tiedä, onko millään muulla alalla niin laaja kirjo asiantuntijoita ja ihmistyyppejä kuin tietokirjailijoissa. Vaikka heistä jokainen on kirjoittanut tietokirjan, tietämys ja kiinnostus poikkeavat toisistaan. Ehdin illan aikana jutella kirjailijoiden kanssa, jotka ovat tehneet opuksen muun muassa ilmailusta, keskiajan puvuista, terveystiedosta, Euroopan historiasta, villiyrteistä ja suomen kielestä. Vau!

Viikon aikana olen myös kipaissut pikaisesti muutamissa pressipäivissä, joihin vain olen ehtinyt. Miten niin moni osuikin tälle viikolle! Oli mukava nähdä kavereita ja työtuttua monen kuukauden (Bali)tauon jälkeen. Ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja se on hyvä niin. Pressipäivistä on tarttunut mukaan käyntikortteja, joista ainakin osasta seuraa vielä jotain mukavaa myös teille tänne blogiin asti. Että kyllä, kyllä se kaipaamani laskutuskin tässä taas alkaa pian laulaa sulosointujaan, ja raha-ahdistus laantuu.

Ja sitten eilen torstaina oli yksi vuoden mahtavimpia päiviä, kun useamman kuukauden ajan suunniteltu Unelmahommissa after work -tilaisuus järjestettiin. Aamu meni roudatessa kamoja ja hakiessa puuttuvia juttuja kymmenen sentin korot kolisten. Käärittiin Satun kanssa kotimaisia orvokkeja kääreisiin näpit paperiviilloilla ja sujauteltiin orvokkien kaveriksi goodie bageihin kaikkea muuta kivaa suomalaista duuninäytettä – oma kirjamme mukaan lukien.

Kemut olivat kertakaikkisen mahtavat. Juhlatunnelmaa, mutta myös asiaa ja inspiraatiota. Tykkään! Ihan Unelmahommissa-kirjan näköiset juhlat, kuten Artun ottamista kuvista tässä postauksessa voi jo vähän päätelläkin. Mutta niihin tunnelmiin palaan myöhemmin tarkemmin, voi pojat, ihan varmasti, kunhan olen ensin laskeutunut eurofiakuplastani.

Nyt on aika lähteä kohti PING Helsinki -festareita. Tiedossa on 15 sopimani minipalaverin lisäksi work shoppeja, luentoja ja iltakemut. Perjantain lopuksi saa kyllä kantaa yhden väsyneen, mutta onnellisen unelmaduunarimuijan kemuista kotiin. Ja ei muuten hyydy hymy vielä siinäkään vaiheessa.

Jaa: