Jestas, että on kylmä! Lämpömittari näyttää vain 21 astetta. Tuuli puhkuu saaden puiden kuivat lehdet kahisemaan ja uikuttamaan. Onneksi otimme vielä viikonloppuna Australian kuumista loppukesän päivistä kaiken irti ja vietimme kuvissakin näkyviä rantapäiviä. Tällä viikolla sääennusteet kertovat samaa kieltä kuin kalenterikin: eteläisellä pallonpuoliskolla kuuma ja kuiva kesä alkaa taittua syksyyn.
Olemme kelluneet kuluneet kuukaudet reilusti yli kymmenen astetta lämpimämmässä ilmanalassa ja auringon porottaessa, eikä lämpötila ole edes öisin laskenut juuri 30 asteen alapuolelle. Siksi tämä Suomen kesän tavanomainen ja mukava lämpötila saa ihokarvat hyppäämään paniikissa pystyyn. Hälytys, hälytys, jäätymisvaara!
Suomalaisten kuvitellaan olevan jotenkin erinomaisia kylmänsietokyvyssään, mutta kyllä minä sanon meidän kylmien alueiden asukkaiden selvinneen näihin päiviin asti siksi, että kroppaan on koodattu nopeasti aktivoituva pakene-geeni. Se rävähtää ärhäkkäänä valmistilaan aina, kun lämpötila laskee yllättävästi.
Olemmekin kaivaneet matkalaukusta esiin pitkähihaisia ja farkkuja, joiden tarpeen kuvittelimme rajoittuvan vain lentomatkoille. Eilen illalla oli pakko kietoa vielä lisäksi rantapeittona toiminut huivi kaulaan. Tekee mieli isoja kupillisia höyryävän kuumaa kahvia. Tänään vietimme piknikin puiston sijaan hotellihuoneen lattialla, kun sade piiskasi kuivuudesta pölisevää maata. Paikallisetkin ovat kaivaneet esiin karvaiset Uggsinsa, toppaliivinsä ja villakangastakkinsa. Ne yhdistetään paljaisiin sääriin ja lyhythihaisiin.
Tämä Australian nurinkurisuus tuntuu oudolta ja vinksahtaneelta. Suomessa fiilistellään ensimmäisiä kevätpäiviä, kun täällä kauppojen näyteikkunoihin on ilmestynyt somisteeksi ruskan värittämiä lehtiä ja syksyn pehmeyttä mainostavia julisteita. Sanomalehdessä oli juttua, miten nyt syksyn tullen on hyvä aika ryhtyä puutarhatöihin. Mieli ei meinaa sisäistää tätä kahden todellisuuden välillä elämistä.
Keho ottaa kuitenkin vastaan ympäristön signaalit. Huomaan sen livahtaneen syksyiseen fiilikseen. Ikävöin flanellipaitoja, haaveilen opiskelusta ja hengitän syvään tuulen mukanaan tuomaa loppukesän mehevää tuoksua. Ai että miten tykkäänkään syksystä! Ja ensi viikolla siirrytään taas takaisin päiväntasaajan kuuman kosteaan ikikesään, josta lasketellaan kuukauden verran kohti Skandinavian keväistä huhtikuuta. On tämä maailma ihmeellinen ja ihana.
Hei, lueskelin tuossa ensimmäistä äitiyspakkausta koskevaa postausta ja heräsin siihen että tänä vuonna et ole tehnyt pakkauspostausta jota niin kovasti aina odotan. Toki ymmärrän että ajatukset varmaan ovat vähän eri asioissa ja postauslistalla on varmasti enemmän kuin tarpeeksi asioita, mutta minä vaan rakastan niitä äitiyspakkauksen ylistyksiä ja sisällön läpikäymistä mitä sinulta on saanut lukea. Liian monessa paikassa saa lukea miten pakkaus on aina liian poikamainen tai tyttömäinen ja miten siellä on asioita mitkä on ihan turhia ja pitäisi jättää pois ja niti ja nati ja niri ja nari. Siksi varmaan ikävöinkin sinun ihailevaa, mutta silti oman maun mukaan myös kriittistä tapaasi suhtautua kyseisen laatikon sisältöön.
Muakin harmittaa, että tänä vuonna äitiyspakkaus meni ihan ohitse! En voinut osallistua siihen liittyvään pressitilaisuuteen, ja julkistuskin osui niin, että se olisi ollut keskiyö tällä toisella puolella palloa. Toivottavasti ensi vuonna taas pystyn täpinöidä lempilastenvaatemallistoni ilmestymistä 🙂
Me asumme Eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta päiväntasaajan tuntumassa. Sen verran paikallinen minusta on tullut, että jos mittari näyttää alle 30 (tätä tapahtuu harvoin), niin voi laittaa jalkaan vaihtelun vuoksi farkut. Paikallisethan kulkevat farkuissa vaikka 40 asteessa.
Jos asteita on vain kolmisenkymmentä eikä aurinko paista, pitää lasten uima-ope tunnit lyhyempiä, koska alkaa kuulemma niin paleltaa.
Suomen kesäsäät ei kovin lämpimiltä tunnu, kun tähän on tottunut…
Mun piti tulla eilen jakamaan pienet Suomi-kuvaterkut mutten sitten ehtinytkään koneelle. Pari pikaista kännykkäräpsyä, sellaisia ei-hienoja, mutta fiiliskuvia 🙂 kertomaan, kuinka kevät jo varovaisesti yrittää saapua 🙂 http://aijaa.com/flWn0P Tältä näytti aamulla kello 7 kun suunnistin töihin, ennusti hienoa päivää ja niin siitä tulikin, ja aivan ihanaa, kun on jo aamusta valoisaa vihdoinkin pitkän pimeyden jälkeen! Ihan erilaisella energialla jaksaa herätä töihin aikaisin. Koko päivän paistoi eilen aurinko, vaikka mä jouduinkin nauttimaan siitä vaan työpaikan ikkunasta. Vähän ennen kuutta pääsin lähtemään töistä, ja kotiinpäin kävellessäni aurinko oli jo laskemassa. http://aijaa.com/J1qDTV Tälläistä Tampereella eilen 🙂 Loppuviikoksi tosin onkin luvattu melkein pelkkää tihkusadetta, mutta eiköhän niitä kauniitakin päiviä vielä tule! Te onneksenne saatte palata vasta sitten, kun on jo kunnolla kevät.
Mä ymmärrän uimaopeja hyvin. Jos avantouintia ei lasketa, kylmässä uiminen on kamalaa! Ja mun mielestä lähes kaikkialla on muuten liian kylmä uimiseen, paitsi päiväntasaajalla. No Islannin kuumat altaat tekevät poikkeukset, mutta enisvei 😀
Mäkin kaivoin farkkuja esiin, kun lämpötila laski 24 asteeseen. Ja sitten tajusin, että Suomessa tämä olisi vain piirun vailla halle 😀 Jännä nähdä, miten oma kroppa ottaa vastaan Suomen kevään ja kesän. Uskon tai ainakin toivon, että kyllä siihen tottuu…
Oletpa sä ihana! Kiitos hurjasti kuvaterkuista 🙂 Mahtava nähdä, että siellä tosiaan on jo seiskalta noin valoisaa ja kuudelta noin kiva auringonlasku. Se pimeys on itselleni pahin kestettävä talvissa (vaikka sen tuomassa pehmeydessä tiettyä armollisuutta onkin), ja on huojentavaa tietää, että se on jo taittunut, kun me palailemme Suomeen 🙂 Kauniita ja mukavia kevätpäiviä sinne Tampereelle!