
Matka Australiaan sisälsi jännitystä. Olemme keskittyneet kaikessa suunnittelussa ja mietinnässä niin paljon Baliin, että Australia on jäänyt ihan oman onnensa nojaan. Niinpä pöllähdimme aamuvarhaisella Denpasarin lentokentälle liian heppoisin valmisteluin. Meiltä puuttui kokonaan Australian viisumit. Olimme jostain hätäisesti tsekanneet, että parin viikon matkalle viisumia ei tarvita, mutta tulipa opittua, että se vaaditaan aina.
Sydän jyskytti, kun meidät käännytettiin pois lähtöselvityksestä. Voi helvetin helvetti, miten me voidaan olla näin urpoja, näin amatöörejä, näin kertakaikkisen typeryksiä! Voi ristuksen pässit! Ja etenkin, mitä me nyt tehdään!
Mielessä ehtivät vilistä kaikki kauhukuvat siitä, miten juoksemme parkuvien lasten ja painavien matkatavaroiden kanssa lähetystöön ruinaamaan viisumeita ja joudumme ostaa sikahintaiset pikaviisumit. Ehdin ahdistus rinnassa kasvaen miettiä, miten sinä aikana lentomme on jo lähtenyt ja joudumme ostaa huvenneesta matkabudjetistamme uudet lentoliput. Ja että sitten emme mahdu ainoaankaan päivän koneeseen. Ehdin jo miettiä, mitä sitten teen, jos pääsemme vasta huomenna lähtevään koneeseen, mutta viisumimme Balilla ovat tänään viimeistä päivää voimassa.
Onneksi ratkaisu oli kauhukuvia lempeämpi. Australiaan pystyi ostaa viisumit netissä, eikä pikainen aikataulu nostanut virtuaalileimojen hintoja. Tietenkin voisi miettiä, miksi sellaisia sitten pitää edes hankkia, mutta siinä vaiheessa ei jaksanut. Jos viisumeita voi ostaa klikkailemalla kuin vaatteita nettikaupasta, sen kun. Ostaisin neljä sellaista.
Dödöjen pitävyyttä koeteltiin kuitenkin vielä siinä vaiheessa, kun viisumisivut kaatuivat täysin. Lopulta lentokenttähenkilökunta kirjoitti tarvittavat paperit meille käsin miehen anelujen jälkeen, kun minä samaan aikaan kuskasin hepuloivia lapsia matkatavarakärryillä ympäri lähtevien lentojen aulaa junaa leikkien. Vilkuilin kelloa ja jaloista alkoi lähteä tunto.
Aamupala jäi boarding-jonossa hätäiseen syötyihin purkkinuudeleihin, joita hotkiessa poltin kieleni ja sotkin housuni. Mutta ihan sama, me pääsimme ja vielä ehdimme koneeseen. Istumaan päästessämme huomasin dödöni pettäneen, hymyilin vaivautuneena vieressäni istuneelle aussikundille ja merkitsin aamuisen seikkailun matkapäiväkirjaan elämykseksi, jota ei tarvitse kokea uudelleen.
Palaan ensimmäisiin tunnelmiin täältä Australiasta vielä tänään. Nyt pitää kuitenkin ensin tasailla pulssia ja juoda rauhassa lasillinen valkoviiniä. On muuten aika mahtavaa pitkästä aikaa tilata lasillinen ja tietää, että juoma siinä on hyvää.
Ei oo totta! Niin tuttu fiilis! Meille kävi miehen kanssa vuosi sitten ihan sama juttu. Päämatkakohde oli Uusi-Seelanti, jota kierrettiin rinkkojen kanssa kolme kuukautta. Tehtiin vain viiden päivän välipysähdys Sydneyyn, joten keskityttiin suunnittelemaan Uuden-Seelannnin reissua ja tuli vain hätäisesti vilkaistua kolme vuotta vanhaa sivustoa, josta sai käsityksen ettei Australiaan tarvita viisumia. Kummallekkaan ei tullut mieleen tarkistaa asiaa.. Helsinki-Vantaan lentokentällä käytiin sitten läpi ihan samat fiilikset ja ajatukset kun lähtöselvityksessä meidät käännytettiin pois. Täällä vaan ei ollut yhtä avuliasta henkilökuntaa vaan omin voimin selvitimme asian ja saimme 2min ennen lähtöselvityksen sulkeutumista viisumiasian kuntoon. Meillä nettihakemuksessa ongelmia tuottivat miehen passin ääkköset, joita ohjelma ei hyväksynyt vaan antoi error viestin. Onneksi mieheni tajusi asian jossain vaiheessa ja kirjoitti ään sijasta aan niin meni viisumihakenus läpi. Ja mekin mietimme jälkikäteen kuinka turha on netissä tehtävä viisumihakemus, joka on automaattisesti hyväksytty…
Apua, eikä! Tuli ihan kylmä hiki kun luin teidän tarinaa. Tilanteita, joihin ei kuvittelisi itse koskaan joutuvansa, ja sitten yhtäkkiä on siinä tiskillä kaikkine kamoineen ja sut käännytetään pois. Ja teillä meni täpärälle, meillä taisi jäädä ehkä viisi minuuttia aikaa, huhuh! Onneksi meille henkilökunta vinkkasi, että kannattaa hankkia ne netistä. Muuten olisin varmaan vain pyörtynyt paniikista niille sijoilleni.
En tosiaan minäkään käsitä, miksi sellainen viisumi pitää edes hankkia, jos sen kerran saa kuka tahansa automaattisesti netistä rahaa vastaan (ainakin jos voi merkitä kotimaakseen Suomen).
Tuttu tunne… me mentiin just 5pvää sitten Buenos Airesin kentälle ONNEKSI kerrankin todella ajoissa, lennolle Uuteen-Seelantiin, josta suunnitteilla lentää Australiaan. No eipä oltais päästy ilman poistumislippua eikä ilman Aussiviisumeita! Eli lennot Uudesta-Seelannista Ausseihin ja sinne vierailijaviisumit piti hommata kentältä huonolla wifillä… onneks onnistui, mutta hilkulle meni. Ja muuten tuo Aussi-viisumi on maksuton kun sen anoo suoraan maan immigrationin sivujen kautta. Suomalainen saitti veloittaa välissä esim 59€/viisumihakemus, jos suomeksi haluaa tehdä, mutta maksutta sen enkuksi tekemällä saa!
Mukavia hetkiä Australiaan!! Odotellaan mielenkiinnolla raportteja 🙂
Voi ei! Ja ne kenttien huonot wifit, apua! Tuttu tunne tosiaan! Me hankittiin ennen Balin-matkaamme liput Ausseihin, sillä oltiin kuultu, että niitä voidaan kysellä, kun paluulippumme Balilta Suomeen valui yli turistiviisumin voimassaoloajan (meidän Austalian-reissu on vähän sellainen ”pakollinen” maastapoistuminen, kun tämän kahden viikon jälkeen palaamme vielä kuukaudeksi Balille). No niitä ei koskaan sitten kyselty, ei Suomen eikä Balin päässä. Mutta eivät kai ne olisi auttaneet ilman viisumia, jos kyselty olisi, jaiks!
Me tehtiin, tai siis yritettiin tehdä, viisumihakemuksia enkkusivuilla, jotka kenttähenkilökunta meille vinkkasi. Siellä yksi viisumi maksoi muistaakseni noin 30 euroa. No, sivuthan kaatuivat, ja lopulta kenttähenkilökunta teki ne meille ja me maksoimme siitä heille tuon 30 euron verran, että en oikein tiedä, mitä siinä tapahtui. Ja lopulta ei niin ole väliksikään, kunhan päästiin viime tingassa koneeseen!
Ja kiitos, Australia vaikuttaa vallan mukavalta maalta nyt kun lentokenttäpaniikin jälkeinen pulssihyppely on tasaantunut 🙂
Ouh! Melkein tuli hiki lukiessakin!
Mulla sattui onneksi kohdalle lempeämmät virkailijat kun jokunen vuosi sitten lensin Malesiasta Ausseihin. Malesiassa minulta varastettiin kaikki omaisuus passia (ja viisumia) myöten, joten pikkuisen hikoilutti viisumintarkastuksessa. Passin olin saanut hankittua Malesiasta, mutta viisumia en. Ihana lentokenttävirkailija kuitenkin vaan hymyili ja päästi menemään. Ilman mitään selityksiä! Australiassa sama homma, tarkastaja kysyi vaan mistä olen ostanut silmälasini. Huhhuh että jänskätti! 😀
Tulin muutama viikko sitten Australian-lomalta kolmen lapsen kanssa ja muistin ihme kyllä ennen matkaa hoitaa viisumiasiat hyvissä ajoin; muuttuvia tekijöitä kun on tällä kokoonpanolla matkatessa ihan kivasti välillä muutenkin. Meille viisumit eivät maksaneet mitään, ja lapsille ne tulivat saman tien, mutta omaani jouduin odottamaan pari päivää. Eli ei ne ihan automaattisesti kaikille niitä myönnä. Johtuiko odotus sitten siitä, että vaikka Suomen kansalaisia olemmekin, asumme tällä hetkellä ulkomailla, en tiedä. Tai sitten siitä, että olen ollut Australiassa useamman kerran aiemminkin, ja kerran saadakseni opiskelijaviusumisumin, oli röntgenkuvissani jotain tarkastettavaa, ja jouduin Australiassa uudelleen röntgenkuviin saadakseni jatkoa viisumiin. Tuolloin Australia siis vaati keuhkojen röntgenkuvat pitempiaikaista viisumia varten.
Australia on ihan mieletön maa ja muuttaisin sinne koska tahansa riemusta kiljuen.
Kuumottavaa! Hyvä että järjestyi kuitenkin, tervetuloa Australiaan 🙂
Apua, miten kuumottava tilanne sulla ollut! Huhuh, kylmä hiki kohoaa niskaan, kun vain ajatteleekin. Onpa hyvä, että kaikki lopulta meni niin hyvin kuin tuossa tilanteessa voi mennä.
Okei, eli joku seula siellä siis on. Tai no pakkohan siellä on olla, tietty. Tuli vaan vähän hämmentynyt fiilis, että viisumin voi ostaa (tai sitten näemmä saada ilmaiseksi) verkkokaupasta kuin jonkun t-paidan ja toimituskin on heti.
Huomasinkin rajalla, että Australiassa taidetaan olla aika tarkkoina mitä ja ketä tänne tulee ja mitä ja ketä täältä lähtee. Merkkasimme maahantulokortiin ”kyllä” kysymykseen, jossa kyseltiin, olemmeko olleet tekemisissä maatilaeläinten, luonnonvesien yms kanssa viime aikoina. Sen kyllä-vastauksen kanssa sitten jouduttiin sivummalle tarkempaan syyniin. Onneksi meidät todettiin vaarattomiksi, ja pääsimme maahan 😀
No oli kertakaikkisen kuumottavaa! Ja kiitokset, täällä on mukava olla 🙂