Toviksi takaisin Suomeen. Minulla on jemmassa muutamia Suomen-elämää koskevia postausaihioita ja kuvia tulevia kuukausia varten, että ette saa yliannostusta Bali-hypetyksestäni. Vaikka minun mielestäni Balista nyt ei yksinkertaisesti voi saada kyllikseen!

No joka tapauksessa. Nyt katsaus kylmään ja mustaan joulukuuhun, jolloin Helsingin Herttoniemessä vietettiin lämpimät ja värikkäät lasten mehudiskosynttärit. Meidän lapsethan viettävät oikeita syntymäpäiviään lokakuussa ja tammikuussa, mutta tässä nyt on muutenkin vietetty sen verran hassuja aikoja kuluneet kuukaudet, että menkööt tämä samaan putkeen. Pidimme siis joulukuussa yhteissynttärit lokakuun lapselle, jonka oikeat synttärit jäivät muuton ja remontin jalkoihin, sekä tammikuun lapselle, jonka oikeat synttärit jäivät Balille lähdön jalkoihin.

Minä rakastan järjestää juhlia, eikä maailmassa ole liian pientä syytä laittaa jalalla koreasti ja leipoa kakku. Teemajuhlat saavat minut ihan villiksi, ja välillä en malttaisi nukkua, kun pää vilisee ideoita, joilla tuoda teema mukaan kattaukseen, ruokiin ja ohjelmaan. Tällä kertaa teemaa ei ollut. Ei vain ollut aikaa päästää juhlajärjestelijää itsessäni valloilleen. Toppuuttelin itsenäni jopa niin paljon, että en leiponut kakkua itse. Lupasin itselleni, että saan leipoa vaikka kolme kakkua sitten joskus toiste.

Lapsille en tietenkään kertonut juhlista tällä tavalla, vaan suunnittelimme yhdessä mehudiskosynttäreitä. Teemahan sekin on, mutta niin löyhä, että sen sisälle voi helposti laittaa vaikka minkälaisen teemakavalkadin. Niinpä sain hyvin tyhjennettyä juhlatarvikelaatikkoa edellisistä juhlista jääneillä eriparisilla pilleillä, mukeilla, ilmapalloilla ja serveteillä. Koristeiksi kattoon nostettiin monenlaisiin juhliin vuosien saatossa taipuneet eriväriset paperipallot ja -rosetit. Niiden ilmestyminen kattoon merkitsee lapselle samaa kuin bileeeeet!

Ihan ilman lempparijuhlakaupassani piipahtamista en malttanut olla tälläkään kertaa. Kävin ostamassa Pop up kemuista lisää noita mainioita pahvisia muffinssivuokia, joihin kääriytyneenä herkku kuin herkku saa lisäryhtiä ja veikeää kemumaisuutta. Nyt tein vuokiin aikaisemmissa juhlissa hitiksi todettuja hedelmäkippoja sekä porkkanapiirakkaa, joka tehdään tällä perintönä kulkevalla maailman parhaalla reseptillä. Ja uskokaa mua ja 40 vuoden ajan Valtarin perheessä kestitettyjä juhlavieraita; se on maailman paras resepti.

Porkkanapiirakkamuffinssien ja hedelmäkippojen lisäksi tarjolla oli simppeleitä pikkuisia mozzarella-kirsikkatomaattipizzoja. Porkkana- ja kurkkutikut ovat klassikkoja, jotka toimivat aina. Ja tietenkin popcornit, niitä pitää tehdä iso kattilallinen ihan jo niiden tuoman juhlatuoksun vuoksi! Esikoinen tahtoi myös ehdottomasti tarjota kaupan prinsessakeksejä, eli Fazerin karnevaalikeksejä. Niiden maku vei itseni saman tien lapsuuteen, liekö samoja ollut tarjolla synttäreillä jo 80-luvulla?

Kakkuina meillä oli tällä kertaa kahta suklaista raakakakkuvaihtoehtoa, jotka saimme lauttasaarelaisesta Makers kahvilasta. Iso kiitos sinne! Kakut olivat niin valtavan hyviä, että juhlavieraiden isot avecit kyselivät niiden ohjeita. Ikinä ei ole vielä käynyt niin, että niiden mehevien ja maailman parhaiden porkkanakakkumuffinssien ohjeen sijaan kyselläänkin enemmän jonkun muun kemuissa tarjottavan reseptiä!

Kakkujen reseptiä minulla ei valitettavasti ole antaa, mutta niitä saa palasina Makersin kahvilasta tai tilattua ihan kokonaisen omiin juhliinsa. Hyvän olon kahvilana tunnettu Makers pitää myös raakakakkukursseja, joista olen kuullut parilta tutulta kiitosta. Että sieltä ne reseptit ehkä voisi saada haltuunsa.

Juhlat pidettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti arki-iltana. Viikonloput ovat yleensä niin menoa täynnä, että oli mukava ratkaisu tuoda vähän glitteriä ja diskojytkettä keskelle viikkoa. Yleensä olemme myös pitäneet koko päivän kestäneen vastaanoton, mutta nyt rajasimme juhla-ajan pariin tuntiin. Ihan hienosti siinäkin ehti juhlahumusta nauttia ja luiskahtaa ihan huomaamatta viikonlopputunnelmiin.

Rajatun ajan takia tällä kertaa myös juhlakansan määrää oli pakko karsia. Etenkin minä ja esikoinen tahtoisimme kutsua juhliin aina koko kylän ja puolet toisesta pitäjästä, mutta sellaisten juhlien aika on sitten taas myöhemmin. Nyt lapset kutsuivat viisi vierasta kumpainenkin.

Uusi kotimme osoittautui mainioksi kemuareenaksi. Haimme taloyhtiön kerhohuoneelta lainaan tuoleja ja pari pöytää, jotta saimme rakennettua ruokailutilaan pitkän ja herkkuja notkuvan pöydän. Sen äären mahtui istumaan koko juhlaväki. Silti olohuoneen puolelle jäi vielä hyvin tilaa kuopuksen toivomalle tanssilattialle, jossa hypittiin lasten lempimusiikkia sisältävän biisilistan mukaan (Antti Tuiskua ja Robinia vähintään joka toisena biisinä).

Tanssin lisäksi juhlissa oli ongintaa. Esikoinen toivoi sitä niin kovasti, että myönnyin ja kävin hakemassa Ahdin antimiksi Tigerista tarroja ja nameja. Lisäksi piirsin halukkaille kasvomaalaukset. Minä en todellakaan osaa piirtää, mutta lapset olivat onnellisia jo kissanviiksistä ja haparoivista sydämistä, joita maalasin heidän neniinsä ja poskiinsa. Ihanat pienet vieraat, ihanat pienet juhlat.

Lue myös:
Neljävuotiaan talviset eläinsynttärit
Yksivuotissyntymäpäiväjuhlat
Yksivuotissynttäreiden bagelbaari ja muut tarjoilut
Kolmevuotiaan dinosaurussynttärit
Kaksivuotissyntymäpäivät ja ilmapallodisko
Yksivuotissynttäribrunssi

Jaa: