
Järkevintä projekteja ja työmaailmaa olisi varmasti miettiä Exel-taulukoilla ja ylipäätään järjellä. Jos olisin elämäni varrella tehnyt niin, lukisi käyntikortissani todennäköisesti jotain prameaa ja palkkanauhani raksuttaisi mehevää tuloa. Nyt käyntikortissani lukee tarinankertoja ja tuloni ovat pienyrittäjänä epäsäännölliset, mutta vallan riittävät sellaiseen eloon, jonka minä mukavana koen. Mikä tärkeintä, näin elän omanlaistani elämää ja olen aivan varmasti onnellisempi kuin taskulaskin povarissa.
Omaa elämäänsä ja sen sisältöjä on hyvä punnita tasaisin väliajoin siellä kurkun ja vatsalaukun välissä. Sen jälkeen tietää paremmin, mihin suuntaan pyrkiä ja mikä mikä väylä on taas vie liikaa energiaa suhteutettuna sisään tulevaan energiaan (ja tuloon, jos kyse on työstä). Kaikista vaikein tällainen kauden välipunnitus itselläni oli noin vuosi takaperin, kun töitä oli ihan liikaa elämäntilanteeseen ja jaksamiseen nähden. Oli pakko asettaa erilaiset työt vaa’alle ja tunnustella, mikä niistä tuntuu parhaalta ja mikä vähiten parhaalta.
Sen välipunnituksen jälkeen jätin työpaletistani kokonaan pois toimittajatyöt. Kurkun ja vatsalaukun välissä asuvaa tunnetta kuuntelemalla tajusin, että pidin toimittajatöitä mukana lopulta lähinnä siksi, että niiden saaminen oli ollut aikoinaan valtavan uurastuksen takana ja että ne olivat viimeinen työni, jonka oikeellisuutta kukaan ei kyseenalaistanut. Ne olivat joskus ennen tarjonneet sitä jotain, mutta nyt ne aiheuttivat lähinnä stressiä liian täydessä kalenterissa. Varmasti vielä joskus tulen tekemään perinteisempääkin toimittajaduunia, mutta nyt oli aika päästää niistä irti hetkeksi. Minusta tuli päätoiminen ammattibloggaaja, jonka koko työrepertuaari saa aina aikaan kysymyksiä. Siis mitä sinä oikein teet työksesi? Voiko sillä muka elää?
Välillä intuitio saattaa hämääntyä ja pelästyä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle menemisestä. Sen kanssa saa olla tarkkana, sillä vanhoista kalsareista kannattaa aina silloin tällöin pompata uusiin, vaikka ne vanhat ja virttyneet niin mukavan kotoisilta tuntuisivatkin. Uuden äärellä minun kroppani meinaa jänistää ja viestittää hädissään perääntymisviestejä.
Jotain sellaista oli ilmassa, kun kirjoittajakollegani Satu (joka muuten ottaa uusien unelmaprojektien edessä esiin taskulaskimen ja Exelin) puolitoista vuotta sitten ehdotti Unelmahommissa-kirjan kirjoittamista yhdessä. Olin elämässäni sellaisessa vaiheessa, että en tiennyt, miten selviän järjissäni ja tolkuissani ensi viikkoon, ja kirjan kaltainen jättiprojekti tuntui hurjalta ja pelottavalta ajatukselta. Silti jokin vatsanpohjalla kutitti siihen malliin, että tähän projektiin on pakko heittäytyä.
Onneksi osasin tarttua siihen hyvää enteilevään kutinaan, sillä nyt kirjan valmista kantta katsoessani olen niin ylpeä ja innoissani. Viime kesäkuussa vietetyn kuvauspäivän jäljiltä (josta muuten video täällä) Janita Aution kuvat saivat ympärilleen Satu Kontisen suunnitteleman ulkoasun ja kannesta tuli juuri sellainen kuin sisältökin: siinä työntekoon keskitytään vakavasti, mutta unelmoiva pilke silmäkulmassa.
Nyt olemme kirjan kanssa toisella haravointikierroksella. Käymme siis tekstejä läpi kustannustoimittajan tarkkasilmäisen kommentoinnin jäljiltä. Eihän tätä tavata Suomessa sanoa, mutta joka kerta tekstin uudestaan avatessani mietin, että hitto soikoon tämä onkin hyvä! Voin luvata, että kirja saa miettimään työnteon muotoja uusiksi, antaa konkreettisia neuvoja, kannustaa pieneen anarkiaan työrintamalla ja samalla antaa myös näkökulmia ja vertaistukea niihin hetkiin tai kausiin, kun unelmatyöstä ovat timanttipölyt kaukana. Kirja on myös lukukokemuksena sellainen, että et tarvitse yöpöydälle vaihtoehdoiksi soljuvatekstistä proosaa ja ajattelemisen aihetta antavaa opaskirjaa. Unelmahommissa saat ne molemmat.
Tämä kirjaprojekti alkaa siis olla loppupäässä, ja Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirja ilmestyy kirjakauppoihin maalikuussa 2017. Nyt onkin ollut hyvä vaihe hetkeksi pysähtyä kuulostelemaan sitä kurkun ja vatsalaukun välissä asuvaa tunnetta. Mitä seuraavaksi? Ovatko nykyisen työpalettini osaset mielekkäitä? Mitä tahtoisin lisää ja mitä vähemmän? Voisiko jotain tapaa tehdä uudistaa?
Tämä vaihe työnkierrossa on ihana. Työkalenteriin vapautuu slotti jollekin uudelle projektille, mutta ei itsekään ihan varmasti vielä tiedä, mitä se jokin on. Olo on kuin seisoisi sormenpäät sokerisena karkkikaupassa, kaikki laarit avoinna. Minkälaisen karkkipussin sitten tulekin valitsemaan, tiedän sen olevan jotain sellaista, josta riittää hyviä tuntemuksia teidänkin vatsanpohjiinne asti.
Todella inspiroivaa, tämä on kirja jonka minä haluaisin lukea 🙂 Kaikkea hyvää sinnepäin! 🙂
Mahtava kuulla! Enää rapiat kolme kuukautta joutuu vartomaan, sitten kirjaa pääsee lukemaan 🙂 Kaikkea hyvää myös sinne!
Ihan huikeaa, että uskalsit hypätä mukaan kirjaprojektiin. Kirjanne vaikuttaa kiinnostavalta ja inspiroivalta. Onnea loppurutistukseen!
Upean ja inspiroivan näköinen ja oloinen kirja! Tämä on pakko lukea. 🙂
http://www.lily.fi/blogit/living-linda
Kyllä, aion tämän lukea! Aiheeseen liittyen tullut luettua ja tehtyä kaikennäköistä viime kuukaudet. Olen jäämässä 3vuoden äitiys-/hoito-/opintovapaaputkesta lähes tyhjän päälle työhommissa ja joutunut kovasti pohtimaan mitä oikeasti haluaisin tehdä. Kolme viikkoa aikaa enkä todella tiedä!! Pakko varmaan nyt vain heittäytyä, käyttää harkiten olemattomia säästöjään ja luottaa siihen että elämä kantaa ja kaikki mitä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu ilman että itse yrittää pakottaa mitään tapahtuvaksi..mutta on se kyllä pikkulasten äitinä kovin pelottavaakin! Eli siis innolla odotan maaliskuuta����
Pd. Olet monessa asiassa esikuvani, kiitos mahtavasta blogista!��
Onneksi uskalsin, vaikka se tunne meinasi alkuun huijata pakenemaan. Hienoa kuulla, että kirja herättää kiinnostuksen 🙂
Kiitos! Niin kiva kuulla, että menee lukulistalle, hyvä! Olen tosiaan valtavan tyytyväinen ja ylpeä kirjasta kansiaan myöten 🙂
Voi kiitos, aivan mieletöntä kuulla, että olen joissain asioissa esikuvasi, vau! Ja niin hienoa kuulla, että olet tehnyt tulevaisuuden eteen pohdintaa ja hommia jo monen kuukauden ajan. Sinulla on isoja muutoksia on edessä, ja kirjasta saat varmasti niin hyviä käytännön vinkkejä ja esimerkkejä kuin vertaistukeakin.
Mä suosittelen, ettei unelmiaan lähde toteuttamaan ihan vain heittäytymällä, vaan kannattaa siinä sivussa olla joku ns. leipäduuni, joka pitää talouden tasapainossa. Mikään ei syö unelmien tavoittelusta yhtä hyvin pohjaa kuin se, että riuduttaa itsensä rahahuolissa. Työviikon voi mahdollisuuksien mukaan jakaa osiin: neljänä päivänä tekee ns. rahatöitä ja yhtenä edistää unelmiaan. Sitten pikkuhiljaa unelmahommien alkaessa tuottaa rahaa, voi niitä laajentaa useammalle päivälle. Mutta näistäkin asioista lisää sitten kirjassa 🙂
Tsemppiä, iloa ja onnea tulevaan, elät kutkuttavan jännittäviä aikoja!
Voi vitsit. Siitä lähtien kun aloit puhua tästä olen tuntenut niin ristiriitaista olotilaa tämän suhteen. Olen muutaman sekunnin ihan innoissani, sitten hyppään epäluuloon ja lopulta masennun ja sitten taas toivo herää. Ja tämä kierros menee helposti läpi puolessa minuutissa.
Minulla on koulutus vain yhdelle alalle joka ei tunnu enää omalta, mutta ei ole varaa lähteä opiskelemaankaan. Minulla ei myöskään ole yrittäjyyteen ja oman osaamisensa markkinointiin vaadittavaa sosiaalisuutta ja alat jotka innostavat ovat sellaisia että olisi pakko toimia yksityisyrittäjänä. Lisäksi muoto jolla haluaisin oppia työn on mestari-kisälli tyylinen opiskelu. Minulla kun ei ole lukupäätä. Eli vaatimukseni unelmien täyttymiselle ovat aika hurjat ja siksi olen todella epäluuloinen sen suhteen voiko mikään kirja tai opas koskaan tuoda minua lähemmäs unelmiani toimia käsityöläisenä ja lastenkirjailijana joka voisi itse vaikuttaa työaikoihinsa ja paikkoihinsa ja siten pitää majaa jossain maaseudun sydämessä. Ja kuitenkin, jos juuri tämä kirja inspiroisi minua tekemään jotain ratkaisevia siirtoja. Mutta silti. En haluaisi pettyä taas kerran. Ei kirjaan itseensä vaan itseeni kun en tunnu sopeutuvan.
Todellakin, minäkin odotan tätä kirjaa 🙂
Sun työhaave kuulostaa mahtavalta ja siltä, että olet tosiaan asiaa pohtinut paljon. Mulla ei ole itselläni kokemusta tai tietoa mestari-kisälli -tyyppisestä opiskelusta, mutta erinomaiselta kuulostaa sekin, etenkin jos se mahdollistaisi opiskelun samalla kun voi työllään jo hieman ansaita. Mikään kun ei näivetä unelmahommia heti alkuunsa yhtä hyvin kuin se, että joutuu olemaan taloudellisessa ahdingossa.
Musta kuule tuntuu, että sulla on suunnitelma jo ihan valmiina, mutta nyt tarvit vain rohkaisevan tönäisyn eteenpäin. Toivottavasti sellainen löytyy meidän kirjasta!
Mahtava juttu! Ei siihen lopulta enää ole kuin muutama hassu kuukausi 🙂
Ihana kansi! Ja mielenkiintoisen kuuloinen kirja.
Kerrassaan inspiroiva postaus. Kiitos. Mä kuulun myös niihin tyyppeihin, jotka ottavat askeleita ihan eri suuntaan, mihin tie olisi alunperin vienyt. Se on raskasta ja ihanaa. Olen siis hoitoalalla, mutta haaveilen toimittajan ja lifestyle/matkabloggaajan urasta. Ja hei huippua että tällainen kirja ilmestyy! Laittakaa ihmeessä mullekin kutsua sitten julkkareihin, kiinnostaa ihan todella! 🙂
Kiitos, kansi on munkin mielestä mahtava! Ja niin kiva kuulla, että vaikuttaa mielenkiintoiselta meidän opus, sitä se myös on 🙂
Voi kyllä, tie olisi vienyt ihan eri suuntaan, jos sitä olisi tasaisesti keskiviivaa tallustanut 🙂 Tsemppiä ja iloa haaveiden toteutukseen!