Joskus on viikonloppuja, jotka tuntuvat viikolta. Miehen työviikonloppuun yhdistetyn ripulioksennustaudin aikana etenkin, mutta nyt sain kokea sen toisenlaisen viikon kestävän viikonlopun. Kuluneeseen kolmeen päivään on mahtunut niin paljon, että ihan hengästyttää – ja kieltämättä vähän väsyttää.

On juhlittu ystäviä, uusia tuttavuuksia, blogeja ja isejä. On matkustettu Turkuun, nukuttu keittiönlattialle pedatulla siskonpedillä, tanssittu samettimekon selkämys hikeen, valvottu syntisen myöhään, lojuttu kahdella brunssilla, tehty luovia ginidrinkkejä, mopattu lattiaa niin että sydän on pettää, voitettu palkintoja sarjan ainoana ehdokkaana, kävelty pitkin lumista Aurajoenrantaa, siivottu kakkaa kaikista mahdollisista paikoista, hermoromahdeltu kaikkialle levittäytyvästä kakasta, saunottu, vietetty leffailtaa, laskettu pulkkamäkeä kaveriperheen kanssa ja ihan vain meidän sakilla, pesty sohvanpäällisiä, syöty liikaa kakkua, rakennettu lumilyhty ja pakattu laukku, vaikka entistäkään ei ole vielä kunnolla ehtinyt purkaa.

Tästä kaikesta riittää älynväläyksiä postauksiksi asti, vaikka huonosti käyttäytyvänä bloggaajana en tainnut ottaa itse järjestelmäkameralla tänä viikonloppuna kuin kaksi kuvaa – ja nekin ovat blogin sijaan kotialbumeihin päätyviä.

Ensi viikonloppua en vielä kykene edes ajatella, mutta Riikka Lasten PR:stä ja Riikan blogista heitti erinomaisen koko perheen menovinkin ensi lauantaille täällä Helsingissä. Tiedoksi siis teille, jotka jo kykenette aivotyöskentelyyn ensi viikon almanakkaa tuijotellessanne: Lastentori-tapahtuma järjestetään taas. Tekemiskattaus näyttäisi olevan lupaava, joten jos suinkin vain ehditään, minäkin pakkaan sakkini bussiin ja hurautan Alppilaan.

Jaa: