Tiedätte varmaan ne elokuvien epäonnistuneet otokset, joita silloin tällöin sujautetaan elokuvien tekijätekstien jälkeen katsojien viihdyttämiseksi. Ne ovat mun puolisalainen – ja nyt tämän jälkeen julkinen – paheeni. Rakastan niitä!

Tässä teille sitä samaa nannaa tarjoiltuna blogigenrestä. Tyrskähtelen joka kerta vähän kahvia nenästä, kun katson näitä.

Yhtä blogipostausta varten bloggaajat ottavat tai otattavat kymmeniä ja jopa satoja kuvia. En tiedä, jos jotkut vahvasti kuva edellä menevät blogit valitsevat postauksensa kuvat jopa määrältään nelinumeroisten otosten joukosta. Mulla kuvamäärä vaihtelee postauksesta riippuen kymmenistä aina sinne satoihin. Matkapostauksia varten kuvia voi olla useampia satoja. Niistä valkkaan itse postaukseen aiheesta ja postauksen pituudesta riippuen noin 6–20 kuvaa. Paljon jää siis ulkopuolelle.

Huomasin vanhoja paperikuva-albumeita selatessani, että olen liimannut muistoja pursuavien kuvakollaasien joukkoon ihan jokaisen kuvan. Kun filmirullalle mahtui 24 tai 36 kuvaa, jokainen tallennettin albumin väliin. Nekin, jotka olivat vähän tärähtäneitä ja joissa itsellä tai kaverilla oli ihan pöljä ilme.

Sellaisia kuvia ei enää oikein näy, ja huomasin vähän kaipaavani sitä filmikameroiden aikaa, kun kuvat napattiin pokkarikameralla ja saletisti salama räiskyen.

Välillä mietin, minkälainen mielikuva mulle itselleni ja teillekin minusta muodostuu, kun voin valita sen edustavimman otoksen ja jättää pois sen, kun unohdin vetää vatsaa sisään tai pälätin taas kesken kuvausten niin että näytän ripuloivalta. Siksi päätin huonojen kuvien deletoimisen sijaan alkaa kerätä niistä ne karsealla tavalla hauskimmat talteen. Muistutuksena todellisuuden toisesta puolesta sekä teille että itselleni, mutta myös ihan puhtaana huvina.

Sillä ovathan nämä nyt ihan hulvattomia! Hauskaa viikonloppua, ihanat!