Joskus aarteita pitää etsiä niin kauan, että lopulta päätyy Teuvalle, Pohjanmaalle. Sieltä erään talon ullakolta löytyi kolmessa polvessa nukuttu kerrossänky – juuri sellainen, jota me olimme etsineet lapsille jo monen kuukauden ajan. Marssiminen huonekaluhalliin ja siitä kassalle olisi säästänyt paljon aikaa, rahaa ja vaivaa tähän verrattuna, mutta eipä olisi kannattanut. Niin täydellinen tämä vanha sorjajalkainen sänkysöpöläinen on.

Aloimme etsiä lapsille kerrossänkyä viime talvena, aika pian sen jälkeen, kun kuopus oli siirtynyt nukkumaan lainapinnasänkyyn (, jollaista meille ei ikinä pitänyt tulla). Etsimme pientä ja ketterää, täyspuista ja mielellään Suomessa valmistettua kerrossänkyä. Tein listan mahdollisista vaihtoehdoista, vaikka lopulta oli selvää, että mitenkään muuten kuin käytettynä meille soveltuvinta ja sitä kauneinta sänkyä ei voisi saada.

Näitä pinnalaitaisia pikkukerrossänkyjä on valmistettu Suomessa monessa paikassa ja monella vuosikymmenellä. Ne koostuvat erillisistä sängyistä, joita voi sitten näppärästi kasata päällekkäin kunnes katto tulee vastaan. Enpä olisi ilman vanhoja valokuvia muistanut, että minäkin olen nukkunut tuollaisessa sängyssä ennen kuin pikkusisko muutti samaan huoneeseen ja punainen pinnalaitainen sänky muuttui Lundian kerrossängyksi.

Niemen Tehtaat on saanut suurimman kunnian tämän tyyppisten sänkyjen valmistajana, ainakin mitä on Googlea, Pinterestiä ja Instagrammia uskominen. Heillä on myös tällä hetkellä vastaavanlainen sänky uudistuotantona. Siinä on kuitenkin umpipäädyt, ja minä tahdoin ehdottomasti keveämmän ilmeen takaavat pinnapäädyt. Tuolla kylillä kulkee myös sänkyjä, joissa laidat ovat paljon matalammat kuin tässä, joten just tällaisen löytyminen vaati melkoisen paljon luuhailua nettikirppareilla, pari hutia ja muutaman pettymyksen, kun joku muu ehti ostaa sängyn nenän alta.

Teuvalta lopulta kuitenkin tärppäsi, kun sängyissä sisaruksensa kanssa 50-luvulla nukkunut myi hyvin palvelleen kerrossänkykokonaisuuden meille, vuosikymmenien saatossa liimattuina tarroineen kaikkineen. Kaupanpäälle tulivat myös itse nikkaroidut puiset tikkaat. Hintaa sängyllä oli 180 euroa, minkä päälle tuli 140 euron kuljetusmaksu Postin kuljettaessa sängyn ovelta ovelle vajaassa vuorokaudessa kauppojen teosta.

Vielä tässä vaiheessa kerrossängyn neljäs käyttäjäkaksikko ei kuitenkaan päässyt ensiunille uudessa sängyssään, vaan ensin lähdimme rautakauppaan. Ostimme nipullisen mittaan sahattua mäntylautaa, jotka mies ruuvasi sänkyihin uusiksi pohjasäleiköiksi. Laudat kustansivat 54 euroa. Sen lisäksi kunnostusprojektia varten tarvittiin sinkkiset puuruuvit, hiomasieni, liukuestetarraa (portaita varten), pensseli ja maalit. Näille hintaa tuli yhteensä 110 euroa.

Maalit ovat Tikkurilan Helmi-kalustemaalia puolihimmeänä, mikä yhdistettynä puuterisiin pastellisävyihin on just oikealla tavalla fiftari. Esikoinen oli ajatellut oman sänkynsä väriksi Frozenin sinistä, mutta nähdessään väriseinällä hattaraisen pinkin värilastun, mieli muuttui. Mä valitsin kuopuksen kanssa yhteisymmärryksessä hattaran kaveriksi utuista lilaa, joka tuo mieleen mustikkaiset huulet. Ja koska väriä pitää olla, portaisiin otettiin vielä oma sävynsä pehmeistä vihreistä. Roosasävy on nimeltään Runo (J424), liilaan taittava pastellimustikka taasen Loitsu (S348) ja just hyvä vanha minttu tuntee kutsumanimen Silkkitie (S440).

Kuusikymmenvuotias sänky ja sen uudistus maksoivat yhteensä siis lähes 500 euroa. Halvemmalla olisi voinut käydä ostamassa ihan uuden sängyn. Onneksi kuitenkin maltettiin etsiä ja kunnostaa, sillä tässä on kaikki kohdillaan just meille. Tulen myös onnelliseksi siitä, että voin antaa vanhoille huonekaluille uuden elämän. Kunnolla tehty huonekalu kestää perintönä, ja sen huoltaminen on paitsi järkevää, myös ihanaa.

Lapset ovat nukkuneet uusvanhassa karkkikerrossängyssään parin kuukauden ajan. Isosisko isosiskon oikeudella yläpunkassa ja pikkuveli alapunkassa. Nyt kolmen viikon ajan sänky on seisonut lasten ikiomassa huoneessa. Sehän on ihan luotu tänne 50-luvulla rakennettuun kotiin. Sorjat ja pitkät jalat sekä pinnalaidat pitävät sängyn ilmeen keveänä (ja sen alta siivoamisen helppona). Sänky on tavan sänkyä kapoisempi, mikä jättää huoneeseen enemmän tilaa leikille. Pituuttakin sängyllä on normimittaista petiä vähemmän, mutta varsakoipisten lapsienkin pitäisi mahtua nukkumaan sängyissään vielä useamman vuoden.

Kerrossängyn taustaseinälle nostimme talohyllyt, jotka vanhassa kodissa olivat kapean käytävän viheriöivän liitutauluseinän perusteina. Nyt hyllyille aseteltiin kaikkea pientä ja tärkeää, ja uskoisin kokoelman muuttuvat lasten toimesta harva se päivä. Me yritetään tässä jossain vaiheessa saada kokoelmanäyttelyille arvoisensa tausta, sillä seinä huutaa edelleen kylmää maalarinvalkoista pohjamaalia. Ja hei jos joku tietää, keneltä voisin tilata erikoismitoilla ja omista kankaista vetoketjulliset päiväpeitot, kertokaahan! Meille ei lasten sänkyjä todellakaan nykyisellään pedata joka päivä, ei etenkään lasten toimesta.

Nyt luvussa olevat iltasatukirjat ja selailukirjat majailevat kirpparilta pikkukillingillä ostamassani pinkissä pyöräkorissa. Sängyn alle suhahti komeasti pärekori pehmoleluineen ja maailmaa nähnyt vanha pahvimatkalaukku, jossa säilytetään vauvannuken vaatteita ja muuta tarpeistoa. Islannin-reissulta kirppistuliaisena ostettu superlämpöinen isoäidinneliöpeitto kulkeutuu kodissa aina sinne, missä lököilijät ja torkkujat villan lämpöä kaipaavat.

Lastenkammarin unipaikka on nyt niin söpö ja seesteinen, että liekö sen taikaa, että uskallan jo ehkä sanoa sen ääneen: nykyään meillä nukutaan yöt (ainakin aamuyöhön asti).

Jaa