28/09/2016by Hanne / Lähiömutsi53 kommenttiaMinä, Saksa

Menkat Hampurissa

Mitä tekee Hampurissa asuva paikallinen nainen, kun hänellä alkaa kuukautiset sunnuntaina, eikä kotona ole tamponeja, siteitä sen kummemmin kuin kuukuppiakaan?

En todellakaan tiedä. Mutta sen tiedän, että suomalaisnainen voi käyttää perheineen sen asian selvittämiseen 11 tuntia.

Kävi nimittäin niin, että eräänä viikonloppuna suomalaisnainen perheineen matkusti Hampuriin juhliakseen ystäviensä rakkautta ja häitä. Juhlien jälkeisenä yönä hän herää neljän aikoihin kummalliseen tunteeseen vatsassa. Ei, suomalaisnainen ei ollut juhlinut niin ankarasti, että vatsa siitä ilmoittelisi, sillä hän oli tullut perheensä kanssa samoihin aikoihin nukkumaan hotellille iltakymmenen aikoihin.

Vessaan hiipiessään suomalaisnaisella on jo ikävä aavistus siitä, mitä tuleman pitääpi. Vatsajomotus on tuttua, mutta suomalaisnaisen aikataulut koossa pitävä puhelin ei ollut ilmoittanut sellaisen mahdollisuudesta mitään. Pytyllä pikkuhousut nilkoissa istuessaan suomalaisnainen päästelee litanian suomalaisia kirosanoja, vaikka yrittää hiljentää kovimmat ärräpäät taatakseen perheensä unen. Menkat perkele!

Suomalaisnainen etsii hotellin vessasta turhaan pidesuihkua, joten kömpii suosiolla suihkuun. Suihkun lämpötilaa säätelevien naviskojen merkinnät ovat niin kuluneet, että suomalaisnainen käyttää muutaman minuutin äheltäessään hanaa ees ja taas. Olkoon hana missä asennossa tahansa, suihkusta ei tule lämmintä vettä. Mutta suomalaisnainen ui vaikka jääkarhujen kanssa, joten kyllähän se nyt kuukautisveret ronskisti huuhtoo jääkylmällä vedelläkin.

Suihkun jälkeen suomalaisnainen kompuroi pilkkopimeässä hakemaan matkalaukusta uudet pikkuhousut. Sen jälkeen hän tarkistaa, että on tosiaankin sitten juuri tässä kuussa unohtanut merkata puhelimensa kalenteriin varoituksen lähestyvästä verenvuodosta. No perkele, että menikin sopivasti! Käsilaukun armoton penkomien ei tuota tulosta. Mihinkään pikkutaskuun ei ole unohtunut edes nenäliinaa saati tamponia.

Onneksi suomalaisnainen on aikamoinen niksipirkko, joten kätevänä emäntänä hän myttää pikkareihin kasan paperia, asettelee sängylle pyyhkeen ja painaa pään takaisin tyynyyn.

Aamu valkenee Hampurissa aurinkoisena ja syksyisen kirpakkana. Melkoisen kirpakkana on myös suomalaisnainen. Hän vaihtaa vessapaperitollon pikkareihin ja kävelee hotellin aamupalalle sen näköisenä, että housuissa on paperitollon verran jotain ylimääräistä.

Aamupalan jälkeen suomalaisnainen perheineen reippailee tovin kiertäen lähikortteleita ja todetakseen, että mikään paikka ei ole vielä auki. Muu perhe jää läheiseen puistoon, kun suomalaisnainen kömpii uusi paperitollo pikkuhousuissaan hotellin sänkyyn makoilemaan ja miettii, että tältäkö tuntui naisista ennen kuukuppeja, siivekkeellisiä siteitä ja superhypertamponeita.

Kello 12 jälkeen reippaillaan taas. Paperitollo alkaa olla liian heppoinen ratkaisu kuukautisten ensimmäiseen veriputouspäivään, mutta ei auta. Suomalaisnainen toteaa kauppojen olevan yhä kiinni. Sen jälkeen hän juoksee perheensä kanssa kaupunginosan auki olevista kioskeista läpi noin 25 todetakseen, että missään ei myydä siteitä tai tamponeja. Viinaa, tupakkaa ja seksilehtiä kyllä, joten luultavasti hampurilaisnainen hoitaa kuukautisensa niiden turvin. Suomalaisnaistakin alkaa pian houkuttaa se ajatus, sillä paperitollo on totaalisen epäonnistunut tehtävässään ja suomalaisnaista rehellisesti vituttaa. Mukana kulkevia lapsia taas marisuttaa, ihan aiheesta.

Tämän piti olla ihanan leppoisa perhesunnuntai Hampurissa, mutta koko homma on nyt ihan verillä.

Suomalaisnainen päättää, että nyt otetaan metro keskustaan. Hampurissa asuu yli 2 miljoonaa ihmistä, joten hemmetti sentään, siellä on pakko olla joku kauppa avoinna. Metrossa suomalaisnainen seisoo varmuudeksi takapuoli kohti seinää, vaikka hänellä onneksi onkin tummat housut jaloissaan.

Keskustassa toistuu sama kuin aikaisemmassakin kaupunginosassa. Mikään kauppa tai apteekki ei ole auki, ja kioskit ovat erikoistuneet viinaan, röökiin ja seksiin. Yhdessä kioskissa myydään jopa nakkeja, kirjekuoria ja pomppupalloja, mutta ei tamponeja. Kukaan paikallisista ei myöskään ymmärrä suomalaisnaisen kyselyitä siteistä, vaan he vastaavat takaisin saksaksi olkiaan kohautellen. Suomalaisnainen alkaa olla niin epätoivoinen ja veressä, että ei edes tajua kaivaa netistä sanakirjaa esille.

Jos tässä kaupungissa asuu noin miljoona naista, aika monella niistäkin on tällä hetkellä menkat! Jos Saksassa joka toisessa baarissa röökataan tupakoinnin kieltävästä laista huolimatta, on se nyt kumma, että silti jokainen kauppa on kristillisesti kiinni! Suomalaisnainen puhisee perheelleen, ja matka jatkuu.

Suomalaisnainen maksaa sisään kahvilan vessaan todetakseen, että siellä ei ole vessapaperia. Suomalaisnaista kiukuttaa niin että itkettää. Hän päättää, että nyt on päästävä hotellille ja kietouduttava vaikka jättimäiseen kylpypyyhkeeseen, jos ei muuta. Muu perhe seuraa verta ja kiukkukyyneliä valuvaa suomalaisnaista hotellille.

Hotellilla nainen linnoittautuu pyyhkeiden sekä vessapaperin kanssa huoneeseen ja suomalaisnaisen mies käy kysymässä respan työntekijältä havaintoja aukiolevasta kaupasta. Respan työntekijä puhuu reissuseurueen ihmeeksi englantia, ja matkaajat saavat tietää, että päärautatieaseman Lidl on ainut kauppa koko Hampurissa, joka on auki sunnuntaisin.

Tamponiritari lähtee sinne suomalaisnaisen jäädessä hotellihuoneen vangiksi. Kello 15 tamponiritari saapuu takaisin, mukanaan paketti siteitä ja tamponeja. Suomalaisnainen vuodattaa helpotuksenkyyneleitä tamponiritarin kertoessa seikkailuistaan. Mitään Lidliä ei ollut päärautatieasemalta löytynyt, ei vaikka kuinka oli kyselty. Sen sijaan tamponiritari oli sattumalta löytänyt asemalta ison Rossmann-kaupan, josta hän sai kaivatut tuliaisensa ostettua.

Sen jälkeen suomalaisnainen ja tamponiritari perheineen viettivät onnellisina Hampuri-reissunsa lopppuun asti. Heidän perheensä tarinan opetus ”Ei Hampuria ilman tamponia” tullaan muistamaan vielä useiden jälkipolvien ajan.

Jaa