Tiedän, että sitä on taas pian luvassa kyllästymiseen asti. Miehen työt alkavat ja mun pitää rytmittää omat työni paremmin istumaan päiväkodin aikatauluihin. Harrastukset pyörähtävät käyntiin, ja nyt olisi mun todellakin aika vilautella vahingossa ilmaantuneen kesätauon jälkeen salikorttia. Jos siis löydän kortin jostain kolmen kuukauden pölykerroksen alta.
Koska aamut eivät voi enää vanua jonnekin kymppiin asti, ainakaan joka päivä, aamuihin pitää tuoda mielekkyyttä muulla tavalla. Totuushan on se, että hyvä päivä alkaa illasta. Aamuun on kiva herätä, jos sen on pohjustanut hyvin illalla. Ja paskan päivän saa aikaiseksi, jos sen kanssa kämmää heti illalla.
Olenkin yrittänyt itselleni taas kirkastaa toimenpiteitä, joilla aamut saa käyntiin mukavammin ja nopeammin. Siltä varalta, jos joku sielläkin tarvitsee muistutuksen, tässä meidän perheen keinot saada arkiaamuista mahdollisimman leppoisia:
Valitse seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Koskee niin lapsia kuin aikuisia. Esikoinen viettää pitkät tovin vaatekaapillaan miettien asukokonaisuuksia, joten on parempi hoitaa se jo illalla alta pois. Samalla tulee tarpeen vaatiessa selvitettyä, miksi hellemekossa ei voi lähteä syysmyrskyyn – ainakaan ilman alla olevaa pitkähihaista. Kun vaatteet ovat viikattuina lipaston päälle jokaiselle omaan pinoonsa, aamulla ne voi kasata päällensä vaikka silmät ummessa. Pitää myös muistaa varautua ymmärryksellä siihen, että välillä iltaisin valitut vaatteet eivät enää tunnu aamuilla kivoilta – pätee niin aikuisiin kuin lapsiin.
Koti putsuun. Aamuun on niin paljon mukavampi herätä, kun makuuhuoneessa ei tarvitse kompastella legoihin ja keittiössä ei ole tiskit haisemassa. Vaikka kesällä ollaan eletty välillä kuin pellossa, nyt yritetään taas skarpata iltarutiinien ensimmäisen osan kanssa: lelujen paikoilleen laittamisen kanssa. Paremman aamun lisäksi niistä illan muutamasta rauhallisesta tunnista lasten mentyä nukkumaan saa enemmän zeniläisyyden palauttavaa voimaa irti, kun ympärillä ei ole kaaos.
Esivalmistele aamupala. Viime talven pieniä, mutta konkreettisesti niin isoja rakkaudenosoituksia olivat miehen ennen aamuvuoroon lähtemistään meille muille puolivalmiiksi kattamat pöydät. Saman ihanan eleen voi tehdä myös ihan itselleen kattamalla jo illalla astiat valmiiksi, lataamalla kahvit valmiiksi pannuun ja nostamalla puurokattilan liedelle. Jos sattuu harrastamaan tuorepuuroja, senkin voi sujauttaa illalla jääkaappiin tekeytymään.
Pakkaa reput ja laukut valmiiksi. Missä on kurahanskat, tietokoneen laturijohto ja se päiväkotiin palautettava lippulappu? No ihan salettiin hukassa, jos niitä vasta aamukiireessä alkaa etsiä. Siksi pakkaan päiväkotireput sekä oman laukkuni valmiiksi jo illalla. Jos syön töissä eväitä, niidenkin pakkaus valmiiksi jääkaappiin odottamaan helpottaa aamuja.
Tuuleta makuuhuone ja pää ennen unia. Nämä ovat niin ärsyttävän yksinkertaisia neuvoja, että siksi kai niistä tulee luistettua niin helposti. Itse nukun ihan valtavan paljon paremmin, kun huoneessa on raikas ja vähän kylmäkin ilma nukkumaan mentäessä. Ja nukun taas ihan hitokseen huonommin, jos olen illalla viime töikseni plärännyt nettiä. Puhelimen ruudun vaihtaminen lehteen, neulepuikkoihin tai kirjaan parantaa unenlaatua ihan älyttömästi. Siksi en ymmärrä, miksi lipsun tästä harva se ilta.
Ajoissa nukkumaan. Toinen lempparilipsumiskohde! Joka ilta lupaan mennä ajoissa nukkumaan ja tadaa, lähes tulkoon yhtä usein havahdun kellon lähestyessä puolta yötä. Kun kuopus kuitenkin herää aamumaidolleen ennen kuutta ja sen jälkeen mahdollisesti luvassa oleva uni on katkonaista, ei ihme, että väsyttää. Kaikista parhaiten aamut alkavat, kun olen edellisenä iltana saanut itseni unille ajoissa. Vielä tulee aika, kun en tarvitse niin kipeästi niitä illan rauhallisia tunteja, vaan voin taas elää rytmilleni luonnollisesti aamuihmisenä.
Tarpeeksi aikaa aamuihin. Kiireiset aamut toimivat ehkä ennen lapsia, mutta nuo nahkaiset ilmapuntarit kyllä aistivat, jos on kiire. Ja siitä ei seuraa kuin kiukuttelua ja tahallista vatulointia. Koska arkemme sen mahdollistaa, herään yleensä kaksi tai jopa kolme tuntia ennen kuin pitäisi olla jossakin. Näin ehdin lukea Hesarini, letittää esikoisen hiukset ja pitää halipulaista kuopusta sylissä ilman hoppua. Mikään ei myöskään pilaa päivää paremmin kuin päiväkotimatka, jolloin kaikilla on kiire, ahdistus ja sitä myöten kiukku. Ei siis palavereja tai muita tapaamisia aamutuimaan, vaan mahdollisuus joustaa vaikka puolella tunnilla, jotta ehdin pusutella lapset rauhassa ja vaihtaa kuulumiset päiväkodin open ja hoitajien kanssa.
Juuri näin 🙂 Ja voih niitä aamuja, kun illalla ei ollakaan jaksettu ennakoida juttuja syystä tai toisesta. Yhtä säntäilyähän se. Itse tykkään laittaa lapsille lähes valmiiksi tehdyn aamupalan nenän eteen, napata vaatepinot lipaston päältä ja lähtövalmiit päikkärireput selkään. Meidän lasten päikyissä on lelupäivä joka päivä, joten jos lelun haluaa ottaa, pitäisi sekin muistaa jo illalla valita ja nimikoida. Välillä tuntuu, että pää sauhuaa tämän kaiken muistettavan kanssa, mutta sitähän nämä ruuhkavuodet ovat.
Juu, huonosti hoidettu ilta tuntuu aamussa ja sitä myöten koko seuraavassa päivässä. Tuttu fiilis, että kaiken muistettavan äärellä pää tuntuu sauhuavan, huh 😀
Fb:n kautta kun avasin linkin, kommenntiosuutta ei näkynyt ainakaan Samsungin kännykällä. Tulin sitten suoraan sivulle, näkyi.
Totta, mitä kirjoitat. Mutta oletteko hylänneet ulkomaatalven?
Kun kesä oli kasvien puolesta 3 viikkoa edellä kesäkuussa, tuntuu syksy olevan, jos nyt ei ajoissa, niin aikataulussa!
Allekirjoitan tuon kaiken! Meillä mitataan puurohiutaleetkin valmiiksi aamua varten. Lisäisin ainoastaan yhden: Matkalla päiväkotiin unohda kaikki ylevät periaatteet lasten liikunnan tärkeydestä ja kiikuta heidät hoitoon siten, miten on nopeinta (meillä: kaahaa pyörällä lapsi istuimessa). Iltapäivällä voi sitten kävellä ihan rauhassa takaisin vaikka tuplalenkin, ihmetellä joka ikistä asiaa matkalla ja narista, ettei jaksa kävellä 😀
No jopas, mikäköhän ongelma Samsungilla ja Lähiksen kommenttiloodalla on, hmmm. Kiitos, kun kerroit, mä yritän selvittää! Ja ei, ei olla hylätty ulkomaatalvea, mutta lähtö tulee olemaan vasta lähempänä vuodenvaihdetta tai sen jälkeen. Mies tahtoo välissä käydä töissä ja parit keskeneräiset projektit kirjan kirjoittamisesta muuttoon pitäisi ensin taputella valmiiksi 🙂
Haha, aivan kertakaikkisen loistava ja tärkeä lisäys!
Musta kesän vaihtumisessa syksyyn melkein parasta on se, että pääsee taas kiinni niihin kunnon rytmeihin. Vaikka onkin niin ihanaa sipsuttaa yöpuvuissa lounaaseen on vielä ihanempaa päästä taas kiinni aikatauluihin epämääräisen löllyttelyn sijaan. Mutta molempia tyylejä kyllä tarvii 🙂
Joo, miten voikin olla niin iso asia edes se kahvipurujen valmiiksi laitto! 😀 Onhan tämä vielä helppoa näin hoitovapaalla, mullakin pitäisi reilun kuukauden päästä palata töihin. Ja kun viimeksi kävi töissä, ei tarvinnut kuin huolehtia itsensä sinne töihin ajoissa, kyllä tää tulevaisuus voi olla pieni isku vasten kasvoja. 😀
Monet noista toteutuu kyllä jos aamuisijn on lähtö. Vaatteet valmiiksi, laukut valmiiksi, tiskikone pyörimään (hiljainen kone saa hurrata aina yöllä). Niin ja lelut kerätään lapsen kanssa. Tuo aamupala vinkki on kuitenkin minulle uusi. Tokihan noin yksinkertainen juttu olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta eipäs ole tullut mieleen. Tuskin se smoothie niin paljon pahemmaksi menee jos sen hurauttaisi jo illalla vilmiiksi.
Yhden aika sutjakkaan lapsen kanssa pitää varata tunti aikaa ennen lähtöä jos aamupala syödään lennossa. Puolitoista-kaksi jos tahtoo ettei tule kiire hetio herättyä 😉
Hyviä vinkkejä kaikki. Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kun sammutan kohta koneen niin pakko vielä ottaa iltatee ja rauhoittua äänikirja ja sudokun parissa teekupillisen verran. Suoraan koneelta sänkyyn=pyörimistä ja levoton yö.
Jos muuten ilmojen viileneminen harmittaakin niin ihanaa kun makkarissa on viileää. Meillä avattiin makkarin ikkuna joskus maaliskuussa ja se on ollut kiinni vain pahimpina hellepäivinä ettei lämpö pääsisi sisään. Nyt on taas alkanut olla iltoja kun makkarissa on oikeasti viileää. Ihana kaivautua lämpöisen peiton sisään kun ilma on raikas. Aika vakio talvilämpö meidän makkarissa on 16-17c. Sillon ikkuna saa olla päivän auki ja patteri pois päältä. Ikkuna suljetaan iltaisin nukkumaan tullessa ja avataan taas aamulla niin tuulettuu. Ainut miinus on että oven alta vetää muuhun asuntoon ja se tietty vaikuttaa lämmityskuluihin.
Täyttä asiaa koko postaus. Varautuminen korostuu etenkin nykyisessä asuinmaassamme, jossa koulu alkaa klo 7.15 ja matkaan menee ruuhkista riippuen 15-45 minä…
Meillä ei vielä lapsia ole, mutta silti tykkään valmistella kaiken jo edellisenä iltana valmiiksi. Valitsen vaatteet (helppoa tosin, kun pyöräilen ja käytän pyöräilyvaatteita, vain alusvaatteet pitää muistaa pakata tarakkalaukkuun erikseen), pussitan meille molemmille eväät valmiiksi jääkaappiin, aamupalasta riippuen jugurttikulhot, lusikat ja myslin pöytään tai sämpylät eväspusseihin, tosiaan sen tarakkalaukun pakkaaminen eväitä vaille valmiiksi, kilpikonnan ruokalautasen tyhjennys ja huuhtelu aamua varten jne. Huomaa heti, jos joku on jäänyt tekemättä, heti tuntuu kiireeltä aamulla. Varaan tunnin herätyksen ja lähdön väliin, jotta saan olla rauhassa, herätys tulee yleensä liian aikaisin (ajoissa kun ei näemmä osaa mennä nukkumaan…), mutta on se rauhallinen aamu sen arvoista. Illalla tykkään myös siistiä keittiön ja kodin muutenkin, ei tarvitse miettiä kattiloiden ja pannujen pesua kotiin tullessa kun pitäisi ruveta kokkailemaan 🙂
Hei, sun huudeilla eli Roihuvuoren Kirsikkapuistossa on ensi perjantaina 19.8. klo 17 alkaen aurinkoivoimalla pyörivät festarit: https://www.facebook.com/events/1782375855373312/
Esiintymässä Benjamin Oroza, Nadeesha, Otherhood ja Coffee At My Place.
LOistava ja meillekin ajankohtainen kirjoitus!! taidan pistää miehen lukemaan, itse aloitin äitiysloman jälkeen työt ja oma lähtö on klo 05.00 joten mies on ollut aika k*si sukassa aamutoimien kanssa yhtäkkiä yksin 😀
No sepä, molempia tyylejä tarvitsee 🙂
Joo, tuli sen verran selkeää mielipidettä sitä vastaan ja vähemmän puolesta, että lyhyeksi jäi kokeilu Eli tuu kylään tänne lähiöön jatkossakin useammin 😀
No sepä, valmiiksi laitetut kahvinpurut ovat kuin pusu itseltä haha! Aamut ovat tosiaan vähän erilaisia kun tarvitsee itsensä töihin huolehtimisen lisäksi saada lapsi lähtövalmiiksi ja päiväkotiin siinä ennen töihin säntäämistä. Mutta älä huoli, siihen tottuu yllättävän nopeasti. Sitten vain ihmettelee, miten sitä entisessä elämässä saikin hussattua aamuihin niin paljon aikaa 😀
Huojentavaa kuulla, että joku muukin varaa jopa kaksi tuntia aikaa aamulla lapsen kanssa. Nyt kun lapsia on kaksi, joista molemmat viedään eri ryhmään (mutta ONNEKSI samaan päiväkotiin), mä varmasti tarvitsen aamuihin jopa sen kolme tuntia, ettei tule kiire ja tuskahiki. Saan kyllä olla onnellinen, että työajat joustavat tarvittaessa.
Mäkin käytän iltarauhoittumiseen mittarina juurikin isoa teekupillista. Sen kun hörppii rauhassa ja tekee jotain muuta kuin tuijottaa ruutua, yö on heti paljon parempi. Ja voi, teidän makkarijärjestely kuulostaa hyvältä! Meillä kaksiossa makuuhuonekin on käytössä myös päivisin, joten ovea ei voi pitää kiinni. Niinpä tuuletetaan huone aina iltatoimien aikaan, mutta muuten huoneessa on sama lämpötila kuin muuallakin kodissa. Nyt tosin ikkuna on meilläkin ollut auki jo monta kuukautta putkeen.
Ohhoh, teillä alkaa lapsia myöten aamut tosi aikaisin. Ja saan kyllä olla onnellinen lähellä olevista päiväkodeista ja kouluista.
Mäkin tykkäsin valmistella aamuja edellisenä iltana jo silloin, kun lapsia ei ollut. Toisille sopii säpinäaamut, mutta mä olen tykännyt mahdollisimman rauhaisesta aloituksesta päivään aina. Nyt lasten kanssa se ei aina todellakaan ole sitä, mutta etukäteisvalmistelulla tsäänssit lukea Hesari rauhassa lisääntyvät 😀 Ja joo, kotiin on niin paljon kivempi tulla sitten töistä, kun tiskit eivät hyökkää heti keittiön ovella kimppuun.
Kuulostaa kivalta! Kiitos vinkistä. Harmi, että olen duunimenoissa tuolloin, mutta ehkäpä joku lukija tästä saa hyvän tekemisvinkin perjantaille.
😀 Joo, se aamutoimien määrä lapsen kanssa tuntuu vähintään triplaantuvan, kun sitä yhtäkkiä hoitaakin ilman toisen vanhemman apua.