Kävin viime viikonloppuna lauantai-illan ratoksi läpi lasten ulkoiluvaatteita ja -kamoja. Mitenkäs sitä muuten lauantainsa viettäisi kuin inventoimalla kumppareita ja kurahanskoja. Että tuota. Itse asiassa voisin tästä viikonloppupuhteesta syyttää tai kiittää teitä, ihan riippuen näkökannasta.
En nimittäin olisi tajunnut, että taas pitäisi käydä läpi ne satakaksikymmentäyksi palapeliosaa, jotka kuuluvat siihen riemukkaaseen peliin, jolla kaksi lasta saa ulos syksyn kylmyyden, sateiden ja kuramudan iskiessä päälle. Blogissani olevan Reiman* mainosbannerin kauppakello on kuitenkin kilahdellut kiihtyvään tahtiin viime viikot, joten oli vähän pakko herätä ihmettelemään, mistä on kyse. No syksyhän se! Tai välikausi, kuten meillä mutsi- ja faijapiireissä tavataan letkautella näistä epämääräisistä kausista kesän ja talven välillä.
Siinä sitten käytiin ensin läpi eteisen kaappi ja lipasto, minkä jälkeen siirryttiin tonkimaan ullakon 90–100 senttisten vaatteiden lootaa, johon olen jemmaillut esikoisen pieniä vaatteita. Ensimmäistä kertaa sitten kevään 2011 ei alkanut ahdistaa vaatehankintoja miettiessä. Tai ainakaan hengitys ei salpaantunut tai tullut välitön tarve inventaariokaljalle. Itse asiassa tässähän aletaan näemmä elää aikoja, että tämä kahden lapsen saaminen alkaa olla vähän kuin säästämistä. Tavallaan. Ehkä. Ainakin jos itselleen oikein kovasti uskottelee.
Ensinnäkään esikoinen ei kasva enää puolta metriä kuudessa kuukaudessa, vaan nytkin vanhat takit mahtuvat yhä. Vain housuista lahkeet olivat jääneet nafteiksi, joten ulkohousuja kahdet ja kurahousuja yhdet ostoskoriin kliketilkik. Samat hanskat ja pipot menevät ja kenkiä on päivitetty tässä kesän mittaan. Siltä osastolta hankintalistalle päätyikin lopulta vain uudet hanskat rikkinäisten tilalle, toiset kumpparit päiväkodille jätettäväksi ja uudet vuorilliset kurahanskat mystisesti kesän aikana kadonneiden tilalle. Vasta kuusi tuotetta / paria tähän mennessä!
Ullakolla tuli fiilis kuin olisi yhtäkkiä löytänyt laatikon, johon on vuosia sitten jemmannut rahaa ja sitten unohtanut koko jutun. Tähän mennessä kaikki esikoisen vanhat ulkoilukamat ovat olleet ihan vääränkokoisia – tai oikeankokoisia, mutta väärään aikaan. Mutta nyt alkoi kuulkaa säästäminen! Sieltä löytyi just hyvänkokoiset vermeet sadehousuista välikausihaalariin ja sisätossuista villahaalariin. Oli jopa just oikeinkokoiset löysät ja joustovyötäröiset farkut, joita ollaan tykätty pitää lasten ulkohousuina siinä vaiheessa, kun goretex on vielä liikaa, mutta jotain suojaa ja lämpöä jo tarvitsee kinttuihin vetää.
Lopulta päädyin naputtelemaan lauantai-illan hämärtyessä ostoskoriin kuopukselle vain sadetakin, kahdet kurahanskat ja päiväkodille kumpparit, ja niistäkin suurin osa oli mehevässä alessa. Kliketiklik, kaikki oli hoidettu kerrasta. Jännää, miten tällainenkin näennäisesti pieni asia tuntui vapauttavan tilaa sieltä metatyöaivosokkelosta muille ajatuksille. Siitäkin huolimatta, että en ollut edes tajunnut ajattelevani tuulihousuja ja rukkasia. Mitäköhän mun aivot oikein öisin puuhailee? Ja vielä jännempää oli se, että vaikka ostoskorin hinnaksi tuli lopulta kuitenkin pari saturaista, silti oli olo kuin olisi säästänyt. Kaikkee sitä sattuu ja tapahtuu lapsiperheessä lauantai-iltana.
No joo. Mutta jos ihan asteen vakavammin puhutaan, mutta vain asteen, tykkään hurjasti Reiman nettiputiikin* syysvalikoiman punajuuren punaisesta sekä metsän vihreästä. Ja tietty aina komeasta laivaston sinisestä. Ja jos ne alehommat kiinnostelee, tuolta löytyy Reiman halvemmalla hintalapulla varustetut tuotteet vauvoille*, taaperoille*, lapsille* ja koululaisille*. Näyttäisi olevan ilmaiset postikulutkin sunnuntaihin asti. Aika vähiin on tosin alevalikoima käynyt tässä vajaassa viikossakin, että onneksi te herättilitte mua ajoissa asialle.
Mainita pitää vielä se, että esikoisella käytössä oleva ja paljon kehuja kerännyt vihreä takki* löytyy nyt alesta hintaan 30 euroa. Täytyy myös kehaista noita kapeita softshell-housuja*, jotka ovat mainiot pöksyt etenkin vähän isommalle lapselle niihin tilanteisiin, kun ei tahdo painella menemään goretexin kahisten, mutta sääret silti kaipaavat silti lämpöä ja tuulensuojaa. Vähän kuin ulkolegginssit siis. Ja jos tätä vihreää sadetakkia* saisi aikuisten koossa, saattaisin ratketa.
Ulkovaatteiden kohdalla en varmaan ikinä opi. Vuosi sitten ostin 70 cm käyttävälle Reiman 80senttisen talvihaalarin kun ajattelin että kasva avielä vähän ennen kun kunnon pakkaset tulee ja ettei vaan ole liian pieni. Nyt ostettiin 90 Remu välikausihaalari. Haarukset polven alapuolella. Voi kakka! Haalareissa on näköjään aina aika reilu koko. Ja minä en opi sitä koskaan 😀 Mutta sentään ostettiin joustovyötäröisiä niin että oikeasti niitä voi kyllä pitää vaikka lapsi raukka näyttääkin olevan aika uppeluksissa. Ja viimetalvinen haalari on NYT ihan täydellisen kokoinen (pidettiin jo viime talvena ahkerasti). Että ehkä se on tämäkin olevinaan yksi tapa säästää. Ehkä kumminkin koitan jostain kavereilta tai kirpparilta löytää vähän pienemmän välikausihaalarin tähän syksyyn ja vasta keväällä ottaa tuon ihanan oranssiraitaisen haalarin käyttöön…
Nooo, ehkä nuo esikoisen vanhat haalarit sun muut ovat inasen vielä isoja, mutta ääh. Mä päätin, että ne on ihan tarpeeksi sopivat 😀 Kunhan ei ole mukulalle epämiellyttävää kulkea ja leikkiä.
Mä tein muuten muinoin Vauva-lehteen haalariarvioita, ja siinä kausien aikana oppi, että vaikka kokolappu olisi kaikissa haalareissa sama, eroa kokonaispituudessa oli jopa 5 senttiä. Samaten mieleen on jäänyt käytettynä ostamani Ticketin haalari, jonka mittasuhteet olivat pitkäsääriselle lapselle ihan vinksallaan. Sen selkäosa oli pitkä, mutta jalat eivät. Eli kun se oli päällä pitkäjalkaisella lapsella, puolet jaloista olis siellä haalarin sisällä, ei lahkeissa. Lapsi näytti ihan teletapilta haalarissaan. Tai munamieheltä, kun otti tavakseen vetäistä loputkin jalat haalarin sisään 😀
Voi vitsi että noiden sun kuviksi liittävien Reiman uutuksien värimaailma on ihana. Meillä ne tosin ilmestyvät lapsen vaatekaappiin joskus vuoden tai kahden päästä, sen verran on jemmakaapissa aleista ostettua vaatetta odottamassa (nyt 105cm pitkälle löytyy varmaan pituuteen 110-116cm asti ulkovaatteet). Lapsi tosin on ekaa kertaa yllättänyt mut, on venähtänyt pituutta hurjasti, mutta kengän koko ei ole kasvanut. Niinpä olen joutunut (normihintaisille, argh) kenkäostoksille, kun aiempi ”osta kaksi kokoa isommat kuin edelliset” ei toimi…No, se on pientä. Lisäksi pitäisi aktivoitua kauppalopona, viime talven ja syksyn vaatteet ovat nyt vissiin myyntisesongissa, eli eikun kauppaamaan pieneksi jääneet kuravaatteet, vk-vaatteet ja topat. Huoh.
😀 Meillä taas ongelmana on kun ollaan tällaisia persjalkasia karjalaisia niin kaikissa vaatteissa on hihat ja lahkeet pitkät. Niin minulla kun lapsellakin. Vaikka lapsi on pilyhyt niin esim. bodyt menee pieniksi ennen kun kokomerkinnän mukainen pituus on täynnä kun raajat on niin lyhyet kroppaan verrattuna. Sama henkselillisissä housuissa missä ei ole henkseleissä pituussäätöä. Housut taas voi olla ihan sopivia vielä kauan sen jälkeen kun niiden pituusmerkinnät on ohitettu.
Ai saakura, onneksi tuli Reima puheeksi sillä mulla on postissa Reiman paketti jonka olen unohtanut hakea!!! Tuli ilmoitus joku perjantai kun oltiin lähdössä viikonloppureissuun enkä ehtinyt heti hakea ja sitten näemmä unohdin. Puuh. Eikä ole tullut mitään muistutusviestiä edes. Jäi sentään vielä pari päivää aikaakin. Että voi olla…
Löysin just tänään 12 eurolla välikausihaalarin kirpparilta (Reima sekin) vauvalle. Olisihan esikoisen vanhat olleet sopivat mutta kun värimieltymykset vähän muuttuneet niin jääköön ne varavaatteiksi. Esikoiselle sitten taas ei olekaan vielä mitään. Vanha softshell jo ihan riekaleina lahkeista, en tiedä mahtuisikokaan enää kun on varmaan kesällä kasvanut sen verran. Ärsh. Nyt pitäs äkkiä taikoa jotain!
Haha joo, näin on ihmiset erilaisia. On siis oikeastaan hyvä, että esikoinen tahtoi siirtyä täysin housu-takkilinjalle. Jos olisi välikausihaalarit olleet kyseessä, olisin joutunut haalarikaupoille, kun nyt takit olivat edelleen sopivat ja vain housut tarvitsi ostaa. Talveksi toisen setin soisin kyllä edelleen olevan haalari, kun etenkin lumessa ja päiväkodissa ne ovat niin näppäriä. Tosin, meillä toivottavasti tuo talvikausi jää tulevana talvena lyhyeksi 😉
Värimaailma on tosiaan ihana! Ja voi vitjat, mäkin olin aikaisemmin aktiivisempi alekaupoilla ja ennakoin, kun nykyään tarvetta seuraa yleensä kiire 😀 Toisaalta myös lasten pituuskasvus ennustus on hankaloitunut, kun entisistä pyrähdyksistä ei pysty enää tekemään ennusteita haha!
Mä kiitän itseäni, että kun mulla keväällä oli Ipanaisella kirppispaikka, tajusin varata uuden kirppisviikon heti silloin syksylle. Nyt olisi melkoiset jonot taas odottaa sinne paikkaa, kun myytävänä on just noita pieneksi jääneitä sesonkituotteita.
No hyvä, että tuli puheeksi. Mä olen toisinaan ihan sekaisin noiden pakettien kanssa, kun osaan tulee tekstari, osaan sähköpostiviesti, joku tulee lapulla ja toinen toisenlaisella lapulla. Ja sitten on pakettiautomaattia, Matkahuollon eri pisteitä ja sitten se Posti. Mahtavaa, että on paljon vaihtoehtoja, mutta mä toisinaan vähän hukassa, että oliko joku paketti tullut, minkälaisella ilmoituksella ja mihin 😀
Ai että, hyvät kirppislöydöt tekevät melkein yhtä iloisiksi kuin unohtuneet ullakkojemmat. Mä kävin lauantaina tekemässä tehoiskun tässä mielessä Ipanaiselle, mutta ei valitettavasti löytynyt kuin esikoiselle ”pihafarkut”, mutta hyvä sekin. Vähän kaipailen niitä aikoja, kun oli enemmän aikaa kirppiksille!
Olen ollut tosi tyytyväinen Reiman ulkovaatteisiin, mielestäni yhdet parhaista. Kevyitä ja kestäviä. Ticettien ulkonäöstä tykkään, mutta ovat jotenkin raskaita ja kaula-aukko aina ihmeellinen.
Noi Reiman saappaat ovat vaan tosi kehnoa laatua. Molemmille lapsille ostin ja molemmat hajosivat sivusaumasta nopeasti. Saman huomasin töissä, jossa lapsilla oli kys.saappaita. Oikeastaan tuntuu siltä, että kaikki lasten saappaat on nykyään tosi huonoa tekoa. Parhaimmat ovat olledt Tretornit, joita ei olla vielä saatu hajalle. Myös Vikingin luonnonkumiset hyviä. Ylipäätään pyrin suosimaan aina luonnonkumisia vaihtoehtoja, kestävätkin mielestäni paremmin.
Eepu
Joo sama, Reimaan olen ollut tosi tyytyväinen. Ja vaikka tuotanto ei valitettavasti ole Suomessa, on kiva voida tukea edes siinä määrin suomalaista, että suunnittelu, markkinointi yms. ovat täällä Suomessa.
Saappaissa mä en ole huomannut samaa ongelmaa. Etenkin pienemmillä mä olen tykännyt Crocsin saappaista, kun ne ovat niin kevyet, eivätkä haittaa siinä määrin juoksemista ja temmeltämistä kuin raskaammat kumpparit. Tretorneista meillä on vain yksien käytettynä ostettujen talvikumppareiden kokemus, mutta ne olivat kyllä tosi hyvät! Luonnonkumiasiaa en ole edes tullut ajatelleeksi, pitääkin yrittää muistaa miettiä sitä ensi kerralla!
Olisi muuten mielenkiinoista haastatella lasten kanssa töitä tekeviä (aka päiväkoti- ja kouluhenkilökuntaa) siitä, minkälaiset vaatteet, kengät ja asusteet ovat lapsilla hyviä. Siellä on varmasti paljon hiljaista tietoa, jota on kertynyt vuosien kokemuksen perusteella 🙂
Hih, rahan käyttäminen ja säästäminen on niin suhteellista. Aloin miettiä, olenko käyttänyt lapsen koko kolmivuotisen elämän aikana yli 200 euroa vaatteisiin. Tuskin. Suurin kertaostos lienee 15 euroa käytetystä haalarista. Oikein meinasin saada kesällä halvauksen, kun ostin lapselle pinon vaatteita ja pulitin niistä kympin 😀 Useimmat vaatteet on saatu tarpettomina tutuilta ja yhdet kurahousut ja hanskat on pyydetty ja saatu synttärilahjaksi isovanhemmilta. Verkkokauppojen aleista viis, kun on kirpputorit ja ystäväverkostot 😉
Voi joo, toivon niin, että mullakin olisi aikaa käyttää kirppareihin edes se määrä aikaa kuin joskus ennen. Sun budjetti kuulostaa hyvältä ja etenkin ekologiselta. Nyt ennen nettikaupoille säntäämistä ehdin tehdä tehoiskun Ipanainen-kirpparille, josta onneksi löytyikin edes ulkofarkut esikoiselle. Mutta nyt on vain ollut pakko taipua ymmärtämään, että aika on tässä omassa elämänvaiheessani rahaa, ja sitä on pakko käyttää ja säästää mieluummin muihin asioihin kuin jokaisen niiden sadankahdenkymmenenyhden vaatekappaleen löytämiseen just oikenalaisina ja hyväkuntoisina kaksi kertaa vuodessa haha! Puhumattakaan muista vaatteista, puuh 😀 Onneksi silti ostopäätöksillään voi uusien tuotteidenkin kanssa vaikuttaa (vaikka ulkovaatteiden kanssa se ei ole yhtä yksiselitteistä) ja hyvällä huollolla ne kestävät monelle käyttäjälle meidänkin jälkeen ja niiden jälleenmyyntiarvo pysyy hyvänä.
Siinä vaiheessa kun lapsi on neljä vuotta ja risat on ehjien (ja uuden käyttäjän kestävien) ulkovaatteiden löytäminen kirpputoreilta kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Joskus löytyy kyllä, mutta useamman tarjolla on joku sikahintaista tai sikakuntoista tai sit molempia yhtäaikaa. Työssäkäyvällä ei ole aikaa kierrellä kirpputoreilla (ei sen puoleen kaupoissakaan), joten nettikaupan alet ja hyvällä tuurilla facebookin kierrätysryhmät on ne paikat mistä löytöjä on tehtävä…hintaluokka on sit aika eri kun millä vauvan ja taaperon vaatettaa..
Oijoi, kävin katsomassa noita Reiman uutuuksia ja vitsi nyt niillä on tosi kiva talvikenkämalli Freddo (niinkuin Wetterin makeen näköinen talviversio). Wettereistä ollaan näet tykätty läpi välikauden ja loskan…no, harmillisesti kaapista löytyy parit Eccon goretex talvipopot, joten ei oo tarvista (ja vielä enempi harmi ettei itselläkään ole tarvista, ois munkin makuun :D).
Minä taas inhoan crocseja etenkin lapsilla. Saappaista ei varsinaisesti ole kokemusta, mutta ne on yleensä niin jäykkäpohjaisia ettei annan jalkapohjan ja jalkapöydän lihaksille yhtään töitä. Yhdet joihin ollaan oltu super tyytyväisiä (ainoat jotka kelpuutin lapselle korottomina ja taipuisina) on Hunterit.
Työn puolesta pikavastaukset omian mieltymysteni pohjalta. Päiväkodissa huonoin ratkaisu kenkien suhteen on laittaa lapselle tosi tiukat kengät joita joutuu oikein repimään jalkaan tai niin pienet kengät ettei tarvittava sukkamäärä mahdu sisään. Kenkälusikasta olisi varmasti näiden kanssa apua, mutta varsinkin pienemmille tuntuu melkein mahdottomalta saada tiukkoja kenkiä kun toinen ei yhtään pane jalalla vastaan. Syksyllä hyvät lenkkarit tai vähän kosteuttakin sietävät kengät ja toisena kumisaappaat. Talvella ihan parhaita on Kuoman tyyppiset talvikengät. Lämpimät ja helpot ja nopeat pukea päälle. Talvella olisi hyvä olla myös veden pitävät talvikengät tai kunnon vuorelliset saappaat. Vuorettomat saappaat on aika kylmät vaikka laittaisi villasukkaa väliin.
Haalarit on aina helpompia ja käytännöllisempiä kun takki ja housut. Niin välikausi- kun talvivaatteissakin. Niiden päälle on myös helpompi vetää kurikset kuin sulloa takin helmaa kurahousun sisään. Lisäksi niissä ei mene lumi housunkauluksesta ja lapsi pysyy kuivempana.
Kuravaatteista riittävän suuret että ne saa mukavasti vedettyä talvivaatteidenkin päälle. Asioita helpottaa aina jos mikä tahansa ulkovaate syksystä kevääseen pitää edes vähän kosteutta. Silloin ei tarvitse nuoskasäälle välttämättä vetää kurahousuja ja kurahanskoja.
Pienille sellaiset vetskarilliset hanskat on ihan parhaita.
Hanskoista tärkeä pointti kaikissa vedenpitävissä, kurahanskoista rukkasiin, vuori pitää saada käännettyä ulos hanskasta. Sellaiset kurarukkaset joista vuori on ommeltu kiinni kärkeen tai peukaloon ovat vihoviimisiä kuivatettavia. En muista merkkiä, mutta tiedän että yhdet tietyt kiinni ommellut ovat todella kivat pukea, pysyvät kädessä hyvin ja ovat ihan parhaat siihen asti kun ne pitäisikin saada sisältä kuivatettua. Tarkoitan sellaisia joissa ei ole nepparilla suljettavaa kuminauhaa. En onnistunut nyt löytämään netistä merkkiä.
Kesäsandaaleina crocsit ei ole kovin kätevät. Eikä myöskään läpsykkäät tms. Lapsen pitäisi pystyä juoksemaan ja telmimään kengät jalassa ja crocseilla tai läpsykkäillä kaatumisvaara on aina suurempi kuin kunnollisilla remmisandaaleilla. Niiden hyvä puoli on kuitenkin se että pienemmätkin saavat ne itse jalkaan, mutta henk. koht. arvostan enemmän ihan oikeita kunnon sandaaleja. Jos crocseja käyttää niin pitäisi ainakin katsoa että ne ovat varmasti oikean kokoiset että pysyvät napakasti jalassa kun takaremmin laittaa paikalleen. Mutta ei silti ole liian pienet.
Nämä ovat kuitenkin omia mielipiteitäni ja ihanne tilanteita. Kaikilla ei ole veden-/kosteuden pitäviä vaatteita ja silti pärjätään. Laitetaan vaan herkemmin kuriksia. Ja jos joku tykkää crocseista niin siitä vaan. Kyllä niilläkin selviää. Niistä kiinni ommelluista kurahanskojen vuorista en tykkää yhtään, mutta jos sellaisia tahtoo hankkia niin kannattaa olla myös toiset jos ei ehdi kuivatella ulkoilujen välissä. Eli nämä kertomani ovat vain omia mieltymyksiäni sen suhteen millaiset vaatteet on helpoimpia pukea, huoltaa ja leikkiä 🙂
Leelan kanssa samaa mieltä. Jo sitäkin nuoremmille talvivaatteiden löytäminen on välillä hankalaa. Pienille löytyy helposti kun eivät vielä niin paljon kuluta, mutta välillä kirppareilla myyvät ei tajua että vaikka on itse maksanut 80e vaikkapa Reiman vedenpitävästä haalarista niin se että polvi on vähän rispaantunut tarkoittaa ettei se enää pidä vettä eikä siitä silloin voi pyytää 40e. Ja sellaisia joissa ei ole rispaantuneet polvet ei tarhdo yhtään isommille löytyä. onneksi oma on sen verran paatintappi että löytyy varmasti paljon pidempään ihan hyväkuntoisia. Ulkohaalareissa ollaan kuitenkin panostettu. Olen halunnut että ovat oikeasti veden ja tuulen pitäviä, sillä ulkoillaan säällä kuin säällä ja tahdon vältellä turhaa kurahousuissa hautomista niin pitkään kuin suinkin. Sisävaatteet ja kesävaatteet onkin sitten sellaisia että uutena itse ostettu kahden ja puolen vuoden ajalta voi laskea yhden käden sormilla.
Hei, olen pitkään tuskaillut nettikirpputoreilla aihetta ja pohtinut miten saisi valistettua ihmisiä asiasta ja nyt tuli mieleen että jos näin suosittu bloggaaja haluaisi tarttua aiheeseen niin se saisi näkyvyyttä netissä. Aiheena on lasten käytetyt turvaistuimet. Lähinnä siis se että moni myy hyväkuntoisena turvaistuinta joka on ollut kahdella lapsella käytössä ja kolaroimaton, mutta minulle iskee aina huoli siitä että turvaistuimen muovikin hapertuu ajajn myötä ja vaikka olisi vaan puoli vuotta käytetty niin iäkäs istuin ei välttämättä ole turvallinen. Ja toiseksi jos istuin on vaikka kolahtanut pöytää vasten tai tippunut lattialle niin istuin ei välttämättä ole turvallinen. tai tässä käsityksessä olen ollut.
Tiedän ettei aihe ehkä ole teille se tutuin ja ajankohtaisin, mutta varmasti liikenneturvasta, poliisilta tai istuinten valmistajilta voisi saada infoa siitä mikä on tilanne. Voihan olla että oma käsityksenikin on virheellinen, mutta markkinoilla liikkuu tosi paljon käytettyjä istuimia ja minulla ei ole ollut väylää jonka kautta voisin yrittää levittää tietämystä aiheesta.
Tarkennan ajatustani vielä että puoli vuotta käytetty, mutta ikää istuimella olisi vaikkapa 4-5 vuotta.
Joo, ne perus-Crocsitt eli sandaalit ovat paikallaan sauna- ja uimakenkinä, mutta eivät oikein muuten. Mutta kumpparit sekä loskasään talvisaappaissa olen tykännyt Crocsista sen takia, että se materiaali on niin superkevyttä. Viime talvena juuri kävelemään oppinut kuopus ei suostunut liikkumaan mihinkään painavat kirppis-Kuomat jaloissaan, mutta Crocsin talvisaappailla kirmasi onnessaan. Taipuisiahan ne eivät tosiaan ole (toisaalta taipuisempia kuin vaikka Kuomat), mutta kumppareiden ja talvipopojen kanssa on tarvinnut tehdä myönnytyksiä. Kiitos siis Hunter-vinkistä, laitan sen korvan taa!
Ja hei kiitos myös päiväkotivinkkelistä tuosta kurahanskavinkistä. Ei ole tullut mieleenkään! Meillä näemmä tsäkällä kurahanskojen vuoret saa käännettyä ulos, mutta enpä ollut tullut asiaa ajatelleeksi.
Joo, pienemmille lapsille tosiaan löytyy helpommin vaatteita kirppikseltä sellaisessa kunnossa, että ne on järkevää ostaa. Vauvana lapset myös kasvavat niin nopeaa, että pienellä ikäerollakin olevien kavereiden lasten kanssa vaatteita voi kierrättää. Kun pituuskasvu vähän tasaantuu, erot pienenevät sen verran, että vaateringin ylläpito vaikeutuu.
Mä olen myös tahtonut panostaa juurikin ulkovaatteisiin, sillä ulkoillan sekä retkeillään säällä kuin säällä. Ja päiväkodissa etenkin kulutuksen- ja vedenkestävyys on paikallaan. Sisävaatteissa ei ole niin justiinsa.
Joo, mä katsoin ihan samaa. Meidänkin lapsilla on olleet Wetterit käytössä keväisin ja syksyisin siitä lähtien, kun malli valikoimiin tuli. Vakavasti harkintaan siis talvikenkäkelien tullessa. Nyt vaan tuo talvikausi toivottavasti jää meillä lyhyeksi pidemmän ulkomaanreissun ansiosta, joten ei viitsisi siihen turhaa panostaa, jos vaikka pakkaset tuleekin vasta joulun jälkeen.
Kiitos postaustoiveesta! Se ei tosiaan ole meille autottomana perheenä se ajankohtaisin aihe, mutta toki meiltäkin istuimet löytyvät taksi- ja vuokra-automatkoja varten. Kaikki juurikin käytettyinä ostettu ja vain muutamia kertoja meillä käytetty.