Vaikka alankin olla henkisesti valmistautunut syksyn myötä tulevaan uudenlaiseen arkeen, yhdestä asiasta en olisi ollenkaan valmis luopumaan: koko perheen yhteiset vapaaviikonloput. Tiedän jo kokemuksesta, että miehen palatessa hoitovapaan jälkeen töihin, kaksikin päivää putkeen yhteisiä vapaita on yltäkylläistä. Mutta kainona toiveenani universumille olisi saada perheellemme edes yksi yhteinen vapaapäivä siinä kahden päivän aikaikkunassa, kun pääsee osaksi kollektiivista vapaapäiväkokemusta.
Keskellä viikkoa olevissa vapaapäivissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Tuntee olonsa vähän jopa paheelliseksi, kun muut ovat olleet töissä jo tunteja, mutta me vasta keitellään villasukat makkaralla kahvia ja kaurapuuroa. Mutta sellaiseen riehakkaaseen lauantai-fiilikseen tai uneliaan ihanaan sunnuntai-tunnelmaan itseään ei vain pysty kokonaan huijata, ei ainakaan kaupunkioloissa. Vähän kuin päättäisi viettää joulua keskellä tammikuun säpinää. Ympäristö, yhteiskunta ja ihmiset eivät ole mukana luomassa illuusiota.
Siksi nyt oikein keskitytään imemään viikonloppufiilistä, että saadaan talletettua sitä onnea syksynkin varalle. Viime sunnuntaina varasto täyttyi monella onnenhuokauksella, kun saatiin kutsu lähteä koko perheenä jazzailemaan Helsingin edustalla olevaan saareen, Lonnaan.
Vanhemman pikkusiskoni puoliso toimii tuottajana We Jazzissa, joka järjestää We Jazz X Lonna -tapahtumia vielä elokuun ajan ja vähän päällekin. Päivätapahtumiin on mukava piipahtaa myös pienenpien musiikkitykkääjien kanssa, ja pikkuisia jazzailijoita ajatellen myynnissä on perhelippuja. Viime vierailullani Lonnassa tuntui, kun olisin tullut häiriköimään lintujen valtakuntaan, mutta nyt saaressa viihtyvät linnut olivat saaneet pesimispuuhansa rauhassa loppuun. Pikkuinen saari 10 minuutin lauttamatkan päässä Kauppatorilta on mitä mainion paikka sukeltaa leppoisaan sunnuntaileijuntaan.
Muistatteko, kun puhuin siitä, miten en tahdo tietää eläväni jotain viimeistä kertaa. Se olisi liian haikeaa. Nyt jälkikäteen pelkään pahoin, että viime sunnuntai oli viimeinen päivä, kun olin liikkeellä paljain säärin tänä vuonna. Aurinko paistoi horisontissa näkyvän Helsingin yllä niin jättimäisenä ja oranssina, että elokuusta ei ollut epäilystäkään. Kesällä aurinko on kirkkaan keltainen, mutta tämän oranssiin taittavan syksyn jälkeen se alkaa taas hohtaa kummallista kovaa keltasinistä valoaan aivan kuin ei tietäisi, missä sen kuuluisi olla ja mitä tekemässä.
Nyt nyin mekkoni helmoja vähän vielä ylemmäksi ja käänsin kasvoni aurinkoon. Olen saanut nenänpieleeni kaksi ihanaa pisamaa, jotka aion pitää siinä muistuttamassa kesästä 2016 niin kauan kuin pystyn. Ympärillä ihmiset olivat hyväntuulisia, lasissa läikehtivä rosé kylmää ja saaren ympärillä kimmeltävä Itämeri oli lainannut juuri tuoksi sunnuntaiksi sävynsä joltain eteläisimmiltä sisariltaan.
Lonnan jazz-sunnuntaiden ohjelmaan kuuluu tietenkin myös sitä musiikkia. Meillä kävi tuuri, että pääsimme jammailemaan oman kylän dj:n eli herttoniemeläisen dj Eero Löyttyjärven kaivellessa vinyylilaukustaan jazz-aarteita levylautaselle. Lapsista oli ihan hulvattoman hauskaa, että esikoisen hyvän ystävän isi oli vinyylisoittimineen lavalla soittamassa musiikkia. Lapsille on aina yhtä ihmeellistä, että tutuilla aikuisilla on muutakin elämää, kuin se mihin he ovat tottuneet. Nelivuotias esimerkiksi edelleen epäilee puheitani, että päiväkodin henkilökunta ei asu päiväkodissa. Hän on varma, että kyllä heitä sinne voisi mennä viikonloppuisin moikkamaan.
Eeron jälkeen Lonnan ilmassa tanssi livejazz, kun Aili Ikonen bändeineen laittoi lanteet keinumaan ja pieniä kylmänväreitä kulkemaan pitkin selkää. Musiikki todellakin menee luihin ja ytimiin. Esikoinen ymmärsi heti homman nimen, heitti kengät sivuun ja antoi musiikin viedä paljaita varpaita pitkin terassin lautalattioita. Pienen lämmittelyn jälkeen kuopuskin antautui rytmien keinutettavaksi.
Ai että, niin kertakaikkisen täydellinen sunnuntai, että siitä riittää hyvää mieltä ammennettavaksi pitkälle syksyyn. Menkää tekin, suosittelen. Ensi sunnuntaina We Jazz X Lonna -tapahtumassa vietetään Flow-taukoa, mutta sunnuntaina 21. elokuuta jazzia laittaa tulemaan M.A Numminen ja Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri.
Moi! Kovasti on mietityttänyt, että millä alalla miehesi työskentelee? Ei tietenkään tarvitse asiaa avata, jos koette että se on perheen yksityisasia. Reipasta Syksyn alkua koko perheelle!
Moikka! Me ollaan yhdessä päätetty, että miehen duunikuviot on parempi jättää blogin ulkopuolelle. Mukavaa syksyä myös sinne! 🙂
No voi kiitos 🙂 Tuon sinisen ihanan taskumekon olen saanut Melli Ecodesignilta. Eli sen lisäksi, että se on nätti ja monikäyttöinen, se on myös Suomessa tehty ja luomupuuvillaa, peukku sille! Kysy ihmeessä useamminkin, jos mietit mistä vaate tai muu asia on 🙂 Yleensä erittelen niitä tarkemmin vain, jos kirjoitan kyseisestä tuotteesta, mutta mielelläni vastailen aiheen ulkopuolisiinkin kysymyksiin.