Postaus sisältää saatua iloittelua

Tiedättekö millä saa houkuteltua erään äidin lähiöstä perheineen risteilylle, vaikka sillä eräällä äidillä olisi juuri tosi paljon töitä ja tosi vähän kiinnostusta lähteä laivalle? Mä olisin itse arvioinut tuona äitinä, että ei kyllä yhtään millään tuossa tilanteessa, mutta Lasten PR:n Riikka keksi maanitteluissaan lopulta vetää oikeasta narusta. Hän ehdotti, että ottaisi järjestämänsä bloggaajareissun aikana lapsistamme hoitovastuun pariksi tunniksi, ja me saisimme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Se oli sitä myöten sovittu diili se.

Mä olen kuullut viime aikoina useammalta parisuhdekriisien keskellä taivaltavalta pikkulapsiperheen vanhemmalta, että ottakaa aikaa parisuhteellemme. Järjestäkää treffejä. Hullutelkaa kuin teinit. Rakastukaa vielä rakastumisen päälle. Pitäkää huolta kipinästä ja rakkaudesta. Kun eroja tulee ihmisille, joiden ei koskaan pitänyt erota, alkaa näitä neuvoja ottaa tosissaan, eikä vain lässyinä huonetauluina. Vaikka toisesta tykkää ihan hurjasti ja parisuhde ei ole kriisissä, voi sitä rakkautta helliä siitä huolimatta ihan kahdestaan. Tai kai voimisen sijaan ihan pitäisi. Helposti nakitettavien turvaverkkojen puutteessa se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Viime syksyn ihanien treffien (niin, siitä on pian jo vuosi!) jälkeen lupasin rakkaushuumassa itselleni, että tätä annan minulle, hänelle ja meille lisää: ihan aitoja treffejä. Mutta sitten päälle vyöryi raskaista raskain syksy ja talvi. Kun perheen yhteistä aikaa on muutenkin vähän, sen laatuajan on mieluiten käyttänyt nauttien yhteisestä ajasta nelistään. Nyt mies on ollut neljä kuukautta hoitovapaalla, ja treffien järjestäminen olisi aikataulullisesti helpompaa. Ja tärskyillä on käyty kertaa nolla. Syy on vähän nuorimmaisemme herkkyyskausissa, mutta kaikista eniten ihan vain meissä kahdessa.

Ollaan ihan toivottoman huonoja pyytämään tai järjestämään lastenhoitoapua. Mutta sen olen päättänyt, että jos joku sitä tulee tarjoamaan, en kieltäydy. Tästä lähtien nappaan kiinni jokaisesta tarjouksesta, vaikka se olisi vain ilmoille kohteliaisuudesta heitetty ehdotus avoimella aikataululla. Joten tanskalaisia bObleseja Suomessa edustava Riikka toden totta tiesi keinon, jolla saada perheemme paattiin ja bloggaajien bObles-risteilylle.

Muutama viikko sitten matkustimmekin Riikan, Elsan, Majn, Hennan, muutaman miesvahvistuksen ja lapsiköörillisen kanssa Turkuun, josta hotelliyön jälkeen marssimme uudistuneelle Viking Amorellalle. Me saatiin tehtäväksemme koeajaa kesäksi rakennettu jättimäinen lasten leikkialue erilaisine huoneineen, joista risteilyn teeman mukaisesti keskityttiin etenkin bOblesin ja Legon yhteistyössä tekemään huoneeseen. Koko seurueen lapsille nuo molemmat leluklassikot ovat tuttuja, joten kaikki tiesivät heti, mitä tehdä. Leikitään!

bObles ja Lego -leikkihuoneen erikoisuutena ovat ohjatut bObles-leikkituokiot, joita järjestetään neljä kertaa päivässä. Ainakin meille osui ihan huippu ohjaaja, joka sai lapset innostumaan leikistä ja testaamaan tasapainonsa rajoja bOblesien kanssa. Leikkituokiot ovat ilmaisia, ja aikuinen saa siinä mahdollisuuden tunnin ajan istuksia kahvikuppi kädessään ikkunalaudalla. Jos siis malttaa! Mä en malttanut, ja leikkihetken jälkeen tunsin kyllä kylkifileissä, että olin myös innostunut leikkimään ja kutittelemaan tasapainoaistia. Pitäisi vissiin kotonakin useammin mennä mukaan lasten bObles-leikkeihin.

Muutenkin risteily yllätti paatuneen mieleni. Lapset nauttivat, kun oli paljon leikkikavereita ja meillä aikuisilla aikaa. Mitä hektisemmäksi elämä on mennyt, sitä enemmän olen alkanut ymmärtää risteilykonseptin ihanuutta. Ollaan vain, kun ei muutakaan voi. Ilma oli ihana, ja pötköttelimme koko sakki aurinkokannella. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi myös Tapani Kangas kitaransa kanssa esiintymään, ja hän sai vetää lasten toiveesta aika paljon Antti Tuiskua ja Robinia. Lapsiyleisö palkitsi soiton bogoilemalla villisti.

Ja sitä kahdenkeskistä aikaakin saatiin miehen kanssa, vaikka nuorimmaisemme suhtautuminen siihen vähän jännittikin. Mutta kuten Riikka vanhana päiväkodin työntekijänä totesi, enemmän erossa oleminen taitaa nykyisellään jännittää meitä aikuisia kuin kuopusta. Se on ihan totta, etenkin kun on vielä isosisko turvana ja tukena.

Illalla mies meni laittamaan lapsia nukkumaan ja minä unohduin blogiköörin naisten kanssa kannelle vielä pitkälle ilta-aurinkoon. Taas se on todettava, kuten kaikkien ja kaikenlaisten reissujen kanssa: onneksi lähdettiin matkaan.