Yhteistyössä Kärcher ja Suomen Blogimedia

Sisäinen siivousmuijani veti innoissaan ripaskaa, kun kuulin saavani yhteistyön kautta testiin Kärcher-tekstiilipesurin. Kun muut lähtevät kävelylle selvitelläkseen ajatuksiaan, minä alan siivota ja järjestellä. Työnjäljen näkyminen tyydyttää tällaista kaltaistani toimistotyöntekijää, jonka työpäivän aikana ei valmistu mitään konkreettista ja käsin kosketettavaa. Kun koti on järjestyksessä, myös mieleni myllyrrykset asettuvat paremmin aloilleen. Jos tahdon kunnolla rauhoittua ja meditoida, alan silittää.

Mä olen himoinnut saavani testata tekstiilipesuria jo kauan. Kun meillä vielä oli kissoja, mietin harva se päivä karvakuorrutteiseksi myllätyn päiväpeiton äärellä tai eteisen matolla odottavan oksennustervehdyksen kohdatessani, että voi kun voisi putsata tämänkin sotkun tekstiilipesurilla suitsait. Jos meillä olisi rapamagneettilapsiemme lisäksi auto, jossa olisi vielä kangasverhoilut, meillä todennäköisesti olisi myös tekstiilipesuri.

Nyt sitten pääsimme lainaksi saadulla vempelellä testaamaan, josko tekstiilipesuri toisi elämäämme helpotusta tässäkin elämäntilanteessa. Enkä meinannut osata päättää, mistä aloittaisin. Tekstiilipesurilla voi pestä esimerkiksi kangaspintaiset sohvat ja nojatuolit, matot, patjat ja petauspatjat ihan kotosalla, ilman pesulaan roudaamista. Kärcherin tekstiilipesuri toimii painehuuhteluperiaatteella, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että laite samaan aikaan suihkuttaa paineella vettä sekä pesuaineliuosta suuttimesta ja imee nesteen samoin tein takaisin siihen samaan suuttimeen.

Ensimmäisenä kokeilin pesuria olohuoneemme valkoiseen puuvillamattoon. Saanan ja Ollin suunnittelema matto on ihana; pohjoismaisen vaalea ja graafisen kaunis. Mutta valkoisena se on tietenkin aivan idoottiepäkäytännöllinen valinta lapsiperheeseen. Matto on niin ohut ja sen verran pieni, että sen voisi periaatteessa pestä pesukoneessamme, kuten me kotimme räsymatot pestään. Vielä olen kuitenkin uskonut konepesun kieltävää pesumerkintää ja antanut maton kerätä hiljalleen tahroja.

Maton peseminen pesurilla oli hypnoottista. Veto kerrallaan matto puhdistui ihan silmissä. Jos pesuri ei pitäisi ihan valtavaa meteliä, siinä mattoa pestessä olisi melkein voinut valua transsiin. Isoimmille tahroille suihkutin pesuliuosta ja annoin sen vaikuttaa tovin, mutta ei matto täysin puhtaaksi tullut. Kurkkaus koneen likavesisäiliöön sai silti siivousmuijan onnelliseksi ja samalla taivastelemaan, että miten likainen matto on ollutkaan. Pesuvesi oli sementtisen harmaata.

Matto jäi pesun jäljiltä aavistuksen kosteaksi, minkä takia suositellaankin, että pesun jälkeen matot, sohvat ja sun muut saavat tovin kuivua rauhassa niillä sijoillaan. Märkä matto ei silti missään nimessä ollut, eikä se tuntunut edes etäisesti kostealta nurjalta puolelta kokeiltaessa. Lattialle roiskuneet vedet sai näppärästi imuroitua pesurilla pois.

Mattopesun jälkeen vaihdoin koneen suuttimen pienempään ja testasin laitetta lasten työtuoliin, jonka olen itse päällystänyt ja maalannut. Sitähän ei saa pestyä mitenkään muuten, sillä verhoiluja ei saa irrotettua pesuun. Senkin peseminen oli kätevää, vaikka värikynätahrat eivät tietenkään lähteneet irti.

Seuraavaksi kokeilin pesuria meidän keittiön lattiaan. Tekstiilipesurin ohjeiden huolellinen lukeminen nimittäin paljasti minulle, että pesurilla voi pestä myös esimerkiksi kovia lattiapintoja. Hallelujah! Keittiömme mosaiikkilattia oli kodissamme jo sitä ostaessamme, ja värikäs kaunokainen oli yksi syy, miksi rakastuimme kotiimme heti asuntonäytössä. Mutta voi kuurausharja sentään sitä on rasittavaa pitää puhtaana. Lian kerääviä saumavälejä on joku miljoona kilometriä, ja siivoojallammekin menee lattian pesemiseen aina hyvä tovi.

Tekstiilipesurilla mosaiikkikuvioisen laattalattian peseminen oli nopeaa ja palkitsevaa. Vaikka lattia ei juuri nyt ollutkaan kovin pahasti puuroklimppien peitossa, pesurin tehon huomasi konkreettisesti etenkin tiskipöydän edustalla ja syöttötuolin alla. Lapsiperheelliset varmasti tietävät, mistä puhun. Kaikkein pinttyneimmät kohdat tarvitsivat vähän rapsutusta ja hinkkausta pesurin lisäksi, mutta taas likavesisäiliön tyhjentäminen kertoi karusti, miten puhdas meidän melkein puhdas keittiönlattiamme oikeasti olikaan. Ai hitsi, miten koukuttavaa puuhaa!

Jos saamamme testipakkaus olisi sisältänyt enemmän pesuainetta, olisin seuraavaksi kokeillut masiinaa myös pesuhuoneessa. Miten helppoa sillä luultavasti olisi ollut pestä seinien kaakelit, kun pesurin pitkä varsi vielä auttaa kurkottelussa! Kotimme parkettilattiaa tekstiilipesurilla ei saa pestä, sillä paineella tuleva vesi voi tunkeutua huokoiseen materiaaliin.

Seuraavaksi kannoin pesurin ulos ja otin käsittelyyn sekä päivittäisessä käytössä olevat Stokken rattaat että Mountain Buggyn matkarattaamme. Molemmista saa irrotettua tekstiiliosat pesuun, mutta silti olen pessyt vain kerran matkarattaiden tekstiilit. Osien irrottelu, peseminen ja paikoilleen laittaminen kun vievät aikansa, joten ollaan tyydytty vain pyyhkimään tekstiilejä kostella tarpeen mukaan. Tekstiilipesurilla molemmat rattaatkin pesi alle 10 minuutissa kuomusta tavarakoriin. Etenkin Islannin-reissulla laavahiekkapölyssä ryvettyneissä matkarattaissa eron huomasi heti. Stokkeissa saumoihin pinttyneet likakeskittymät lähtivät irti pesurin ruutatessa paineella vettä. Vettä vaihtaessa pystyi taas todeta, että huhhuh, rattaat olivat likaisemmat kuin olin tajunnut. Ja me mukamas ollaan ihan siististi eleleviä ihmisiä!

Viimeisimpään kohteeseen pesuaine ei enää riittänyt, mutta pesurihulluuksissani en kyennyt lopettaa. Niinpä pesin ihan vain vedellä laatikkopyörämme katoksen, eli sirkusteltan kangasosat. Sen jälkeen otettiinkin katos irti, eikä sitä toivottavasti tarvitse asentaa pyörän päälle ennen syksyä.

No mitenkäs kävi, voimmeko enää elää ilman tekstiilipesuria, kun olemme sen makuun päässeet? Meillä kun olisi mahdollisuus lunastaa tuo testiin saamamme pesuri kohtuulliseen käytettyyn hintaan. Tekstiilipesurin miinuksiksi tulivat kolme asiaa. Ensimmäisenä se, että olemme pärjänneet ilman sitä ennenkin. Toisena se, että vekotin on iso ja me asumme kaksiossa. Kolmantena se, että koneeseen suunnitellut pesuaineet eivät ole ekohippiystävällisiä.

Miinukset oli kuitenkin helppo tasata neutraaleiksi. Ensinnäkin elämää helpottavat välineet ovat ihan ok, vaikka ennen olisi pesty pyykit avannossa ja perunat keitetty avotulella. Toiseksi se, että meillä on jättimäinen vinttikomero, jossa pesuria voisi säilyttää ja josta se silti olisi nopea hakea käyttöön. Kolmanneksi pelkällä vedelläkin tekstiilipesurin pesutulos oli hyvä, ja voitaisiin omalla vastuulla lorauttaa koneeseen myös muuta kuin Kärcherin omaa pesuainetta.

Muitakin konetta puoltavia pointteja kertyi hyvän käyttökokemuksen lisäksi. Ystäväpiirissämme on paljon perheellisiä ja eläintalouksia, joten pesuria voisi hyvin kierrättää muiden käytössä. Lisäksi me olemme hankkimassa opiskeluaikaisen sohvamme tilalle koko perheen syleilyynsä imaisevaa laiskanlinnaa. Sen siivouksessa ja huollossa pesuri olisi kätevä. Ja olkoon siivous kuinka meditoivaa tahansa, en halua enää ikinä kuluttaa kaakelilaittioden pesuun niin paljoa aikaa, jos sen voi hoitaa muutaman minuutin pesurihurautuksella.

Että niin vain tuo vähän vain piipahtamaan tullut tekstiilipesurirotjake muutti meille pysyvästi asumaan.

Jaa