25/05/2016by Hanne / Lähiömutsi159 kommenttiaHelsinki, Ravintolat, Retket, Ruuat ja juomat

Piknik Uunisaaressa keskellä työpäivää + arvonta

Yhteistyössä Picnic ja Suomen Blogimedia

Reissun jälkeisenä arkipäivänä matkustus sekä aikaero painavat jäseniä väsynä ja mieli vaeltaa vielä jossain Atlanttia tyrskyissä. Onneksi olen menneistä reissuista oppineena tajunnut järjestää liukuvan paluun arkeen ja pitää ensimmäisen työpäivän pakollisista menoista vapaana. Päätettiinkin perheen kanssa karata eilen kesken työpäiväni Picnicin kautta piknikille Uunisaareen.

Retkelle Uunisaareen

Ihan Kaivopuiston edustalla sijaitsevaan Uunisaareen matkaa yhteysaluksella muutamassa minuutissa. Liekö sitten puisen aluksen nariseva lattia, horisontissa leijuvien lokkien kirkuna vai kesäisellä nuotilla liplattava meri, mutta siinä muutamassa minuutissa tuntuu matkaavan saaristoon. Hartioiden kiristys hellittää ja työpöydällä odottavat to do -listat jäävät mantereelle.

Uunisaari on paikka, jossa minä lähes vuosikymmen sitten silloisena turkulaisena viimeistään tajusin, että Helsinki on monipuolisuudessaan maagisen ihana. Oli keskitalvi, ja olin Helsingissä asuvan siskoni kanssa taivaltanut läpi pakkaslumessa loistavan kaupungin ja ylittänyt talvikäytössä olevan sillan Uunisaareen. Ja yhtäkkiä olimme kuin kaukaisella autiolla saarella.

Jatkoimme Uunisaarista siltaa pitkin Liuskasaareen. Selän takana muutaman sadan metrin päässä oli pääkaupungin vilinä, mutta silmien edessä vain oikealta vasemmalle kaartuva meri. Oli niin hiljaista, että pystyi kuulla, miten jää rasahteli etsien parempaa asentoa. Tuuli pyöritti puuterilunta tyrskyjen hiomilla kallioilla, mutta löysimme kallionkolosen, johon löysi tiensä vain aurinko. Minä levitin villavilttiä sillä aikaa kun sisko kaatoi termarista kaakota. Harvoin osaa nimetä tarkasti sen hetken, kun rakastuu. Mutta siinä se oli, minun orastava ihastukseni Helsinkiä kohtaan roihahti rakkaudeksi.

Liuskasaaren kallioille minä nyt vuosia myöhemminkin levitin vilttimme. Talvisen maiseman sijaan kotikaupunkirakkauteni alkulähteillä oli kesä. Islannin-matkan aikana kesä on ainakin täällä Helsingissä puhjennut täyteen kukoistukseen, eikä enää totta vie tarvitse arpoa, toivotteleeko sähköpostien perässä kevättä vai kesää. Polttavan kuumasta kalliosta, nupuillaan olevista violeteista syreenikukista ja ilmassa leijuvasta aurinkovoiteen tuoksusta ei voi erehtyä.

Kesän näki myös eväskattauksessamme, sillä Picnicin valikoimiin ovat ilmestyneet kesätuotteet kuten brie-mansikka -patonki ja mustikkainen kesäsalaatti, jossa on edamamepapuja. Kun huomasin pavut Picnicin salaattitiskillä, purskahdin sellaiseen hervottomaan ilokikatukseen, että jouduin kahvilahenkilökunnallekin vähän selittää taustoja.

Kun alkukeväästä olimme asiakkaan kanssa suunnittelemassa tämänkin postauksen takana olevaa Picnicin ja Suomen Blogimedian yhteistä kampanjaa, ehdotin minä muiden bloggajakollegoideni kanssa, että edamamepavut olisivat hyvä, maukas ja protskupitoinen vegetäyte salaatteihin. Ja siinä tiskissä ne pavut nyt olivat, ja vieläpä nostettuna kampanjatuotteeseen! Niin mahtavaa! Muun muassa tästä huomaa, että Picnic on suomalainen perheomisteinen lounaskahvilaketju. Toiveita kuunnellaan ja ne saadaan nopeasti toteutukseen.

Eväiden lisäksi meillä oli piknikillä mukana perintökalleuksia. Saatiin viime Pohjanmaan-reissulla kahdet isini vanhat kiikarit, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä kaluston uusimisen myötä. Toiset noista kiikareista lintubongausta harrastava isini on ostanut ensimmäisillä kesätyörahoillaan 70-luvulla. Nyt ne pääsivät kiikaroimaan lintuja Helsinkiin, mutta ensi kerralla on kyllä otettava lintukirja mukaan. Ihan hävettää, miten kaikki isin lintuopit ovat unohtuneet. En edes enää varmasti muistanut, mikä lokki on mikäkin. Onneksi Uunisaaresta näkyi paljon muutakin bongailtavaa – matkustaja-aluksia, rahtilaivoja, purjeveneitä ja yksi armeijan helikopterikin.

Jälkkärikahvit (ainut kotoa mukaan otettu eväs tällä matalan kynnyksen piknikillä) ja Picnistä nykyään löytyvät Goodion suklaat siirryimme nauttimaan Uunisaaren uimarannalle. Esikoinen yllätti pulahtamalla uimaan – ei siellä nyt noin kesä kuitenkaan vielä ole! Rannan läheisyydessä kukki jättimäinen tuomipuu, jonka tuoksu heitti muistoissa suoraan ala-asteen kevätjuhlaan. Silloin kyläkoulun takapihalla tuoksui tuomi, mekon helmapitsit kutittivat sääriä, suussa maistui jätskipuikon vanilja ja edessä oli kesä.

Ei kai noissa tunnelmissa ihmekään, että unohduin lopulta haahuilemaan piknikille useaksi tunniksi, vaikka piti vain vähän käväistä. Mutta kun ei koskaan tiedä, josko se on kesän viimeinen lämmin päivä. Sellaisena päivänä pitää olla hiekkaa varpaiden välissä ja ottaa rannan natisevassa keinussa vielä yhdet kovat vauhdit niiden kaikista tärkeimpien tyyppien kanssa.

Jotta teilläkin olisi paremmin aikaa nauttia kesästä niin paljon kuin mahdollista, sain arvottavaksi Picnicin sadan euron (100 e) lahjakortin, joka käy missä tahansa Picnicin toimipisteessä. Sillä yksi teistä saa skipattua keittiövuoron ja järjestettyä reilun tarjoilun piknikin oman perheen lisäksi myös vaikka laumalliselle kavereita. Osallistu arvontaan kertomalla tämän postauksen kommenttiosiossa, mikä on sinun kesäsi lempipaikka. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi! Arvontaan on aikaa osallistua tiistaihin 31. päivä toukokuuta asti. Arvonnan tarkemmat säännöt täällä. Voittajaan olen yhteydessä henkilökohtaisesti. 

Lisäys 1.6.2016: Arvonta on nyt suoritettu, ja onnetar suosi nimimerkkiä Dodemma. Voittajaan on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti.

Jaa