Viime kesän Kööpenhaminan-reissun kuvien seasta löytyi otoksia, jotka saattavat etenkin näin keväällä saada mun lisäksi muidenkin pyöräilijöiden pulssin kohoamaan innostuksesta. Tanskan pääkaupunki on pyöräilijöiden pyhiinvaelluskohde Amsterdamin ohella, eikä ihme. Siellä pyöräilevät kaikki, joilla jalat vispaamaan kykenevät. Pyöriä näkyy kaikenlaiseen menoon soveltuvina, perhefarmareista virtaviivaisiin kiitureihin.
Kameran muistikortille onkin tarttunut pyöräihmisen silmäkarkkeja ihan huomaamatta. Tällainen fillaroiva piilohippi kaipaa etenkin tuota pyörien koristelun leikkisyyttä. Asuessani Hollannissa, mulla oli musta ja jykevä hollantilainen mummopyörä, jonka koristelin värikkäillä kukkatarroilla ja muovikukkasilla. Tööttinä oli keltainen torvi, joka ainakin Suomessa olisi enemmän kohdennettu lastenpyöriin. Se oli komea menopeli se. Edelleen harmittaa, että en onnistunut tuomaan sitä mukanani Suomeen.
Musta alkoi juuri tuntua, että etenkin meidän laatikkopyörä kaipaa vähän väriä. Voisikohan sen etulaitaan kiinnittää peräti eläviä kukkasia? Pari viipperöä? Jos olisin tarpeeksi viitseliäs, virkkaisin laatikon nätiksi isoäidinneliöillä. Ainakin pyöräni tarakalla nököttävä junnuistuin tuntuu nyt ihan vajavaiselta ilman keijusiipiä.
Mahtavia! Varsinkin toi mihin sai 2 lasta, toine eteen ja toinen taakse! T: kahden pienen mutsi
Parin muksun mentävä mummomankeli on mahtava! Jos meillä ei olisi laatikkopyörää, meillä olisi tuollainen.
Milloin, miksi ja miten kauan oot asunut Hollannissa? 🙂 Mäkin asun nyt täällä. Mulla on helekutin päheä valko-pinkki paksurunkoinen pyörä kukkatarroilla 😛
Mä olin Haagin yliopistossa vaihdossa vuosina 2006–2007 yhden lukukauden ajan. Yksi elämäni parhaista ja merkityksellisimmistä ajanjaksoista 🙂