Lapset, mikä ihana tekosyy! Esimerkiksi siihen, että voi levittää punaista huulipunaa poskiin, piirtää kulmakynällä nenänpieleen pisamia ja sitoa huivin tiukalle solmulle leuan alle. Tultiin perheen kanssa pääsiäiseksi Pohjanmaalle, ja sain tänään esitellä helsinkiläismukuloillemme trulliperinteen siinä alkuperäisessä muodossaan.

Viime vuonna me kävimme ihmetyttämässä virpomisperinteeseen tottuneita pääkaupunkiseutulaisia kulkemalla kaupungilla lankalauantaina noidiksi pukeutuneina ja koristeltuja vitsoja käsissämme kuljettaen. Silloin ei lähdetty ryskäämään kuin trullihommat tuntevan siskoni ovelle, mutta tänä vuonna päästiin toivottamaan iloa kevääseen useammassakin talossa. Ja ehkä siinä samalla häädettiin pahoja henkiä – jos ei muuta niin nostattamalla hymyn kanssakulkijoiden huulille.

Taitoimme matkaa kylän talosta taloon maitokärryillä. Ihan kuten minäkin niinä lapsuuden pääsiäisinä, kun siskon ja pikkuserkkujen kanssa tarvottiin mutaista maantietä äideiltä lainatut hameenhelmat maata viistäen. Esikoinen lausui lorut tulevalle kasvukaudelle komeasti ja sai syystäkin kolhiintuneen kuparipannunsa täyteen herkkuja. Se samainen pannu kolisten minäkin olen aikoinaan trullittanut.

Vaikka ja koska lapsemme ovat helsinkiläisiä, tuntuu merkitykselliseltä saada näyttää heille tämä. Heikoksi käyvän lumipeiton alta törröttävät sänkipellot. Ojassa keväisellä nuotilla virtaava sulavesi. Rapaiset tienhaarat, joihin oma lapsuuteni kiinnittyy. Varsia myöten mutaiset kumisaappaat ja toiselle kyljelleen pötkölleen pistänyt lumiukko. Kyrönjoki, jonka rannassa jää rapisee hiljalleen antaen periksi maaliskuulle. Lakeuksien vahva veri heissäkin virtaa, pienissä helsinkiläisissäni.

Ja tiedättekö mitä? Metsänrannassa lauloi ensimmäistä kertaa tälle keväälle kiuru.
Jaa: