Viime vuonna me kävimme ihmetyttämässä virpomisperinteeseen tottuneita pääkaupunkiseutulaisia kulkemalla kaupungilla lankalauantaina noidiksi pukeutuneina ja koristeltuja vitsoja käsissämme kuljettaen. Silloin ei lähdetty ryskäämään kuin trullihommat tuntevan siskoni ovelle, mutta tänä vuonna päästiin toivottamaan iloa kevääseen useammassakin talossa. Ja ehkä siinä samalla häädettiin pahoja henkiä – jos ei muuta niin nostattamalla hymyn kanssakulkijoiden huulille.
Taitoimme matkaa kylän talosta taloon maitokärryillä. Ihan kuten minäkin niinä lapsuuden pääsiäisinä, kun siskon ja pikkuserkkujen kanssa tarvottiin mutaista maantietä äideiltä lainatut hameenhelmat maata viistäen. Esikoinen lausui lorut tulevalle kasvukaudelle komeasti ja sai syystäkin kolhiintuneen kuparipannunsa täyteen herkkuja. Se samainen pannu kolisten minäkin olen aikoinaan trullittanut.
Vaikka ja koska lapsemme ovat helsinkiläisiä, tuntuu merkitykselliseltä saada näyttää heille tämä. Heikoksi käyvän lumipeiton alta törröttävät sänkipellot. Ojassa keväisellä nuotilla virtaava sulavesi. Rapaiset tienhaarat, joihin oma lapsuuteni kiinnittyy. Varsia myöten mutaiset kumisaappaat ja toiselle kyljelleen pötkölleen pistänyt lumiukko. Kyrönjoki, jonka rannassa jää rapisee hiljalleen antaen periksi maaliskuulle. Lakeuksien vahva veri heissäkin virtaa, pienissä helsinkiläisissäni.
Meillä oli vähän saksalaisempi meno: pääsiäispuput pääsivät valloilleen jo tänään. Ostettiin pari suklaista pupua, joita taapero on hyppelyttänyt ympäri asuntoa koko illan. Ihana katsella pienen riemua. Ensi vuonna tiiraillaan trulleja pupurallin lomassa. Saksassa lapset saa myös lahjoja pääsiäispäivinä. Katsotaan huomenna on saksalainen puoliso ostanut lahjoja meille 🙂
Siis niin ihania kuvia 🙂
En tiennytkään että trulliperinne ei ole koko maan laajuinen. Itse kyllä nastolalaisena (Lahden kupeessa) käytiin aina noita-asuissa virpomassa sukulaisia. 🙂 Nyt kasvaa mahassani ensimmäinen puoliksi belgialainen lapseni ja asumme täällä kaukana. Haluan ehdottomasti että lapsukaiseni pääsee myös osalliseksi hauskasta virpomis-perinteestä! 🙂
Mäkin olen miettinyt, pitäisikö ottaa pääsiäisperinteisiin myös pääsiäispuput. Kun meille pääsiäinen on kuitenkin kristillisen juhlan sijaan kevään juhla tipuineen ja rairuohoineen. Ja suklaamunia olisi kiva piilottaa etsittäväksi. Mistäköhän se perinne on alkujaan lähtöisin?
Joo, niin on munkin mielestä 🙂
Virpomisperinne taitaa olla ympäris Suomen – korjatkaa jos olen väärässä – mutta nämä trullihommat täällä Pohjanmaalla. Tosin aikojen saatossahan nämä tavat ovat tulleet hyvin lähelle toisiaan. Virpojatkin pukeutuvat noidiksi ja palkka saadaan heti. Ja kyllä jo mäkin jo lapsena lausuin virpomislorut trullittaessani 🙂 Merkityksellisin ero taitaa olla nykyään enää se, että virpominen tehdään palmusunnuntaina ja trullitus lankalauantaina.
Ihania kuvia ja ihania muistoja. Melkein sai kaipaamaan lapsuutta Vähässäkyrössä. Sitä joka ei itseasiassa siellä ollut kuin pari ensimmäistä vuotta, joista en juuri mitään muista. Osaat tosi elävästi kuvata tällaisia tunnelmia ja asioita.
Kyllä juuret on hyvä oppia tuntemaan. Tämä savolais-kymiläinen joka kävi syntymässä Pohjanmaalla ja asuu nyt Hämeessä on kunnolla päässyt tutustumaan Savolaisjuuriinsa vasta aikuisiällä ja olen ihan <3 savolaisuudestani.
Tuo musta kissa kruunasi kaiken! 🙂