Yhteistyössä Leader ja Suomen Blogimedia

Sekä minua että lääkäriä naurattaa. Lääkäri käy puhelinvastaanotolla läpi tuloksia laboratoriotesteistä, jotka minusta otettiin yrittäessä selvittää väsymykseni syytä. Lääkäri luettelee kaikki mitatut arvot ja on sen jälkeen valmis antamaan diagnoosinsa. Se on niin yksinkertainen, että molempia naurattaa: elämäntilanteesta johtuva väsymys.

Vielä muutama kuukausi sitten olisi ehkä itkettänyt. Unirytmi oli solmussa, nukuin liian lyhyitä yöunia ja nekin muutamat tunnit sain kasattua pätkissä lapsen heräillessä pitkin yötä. Kroonisen väsymyksen kaveriksi ilmestyivät huimaus ja toimintakyvyn vievät päänsäryt. Muisti temppuili. Aloin pelätä iltapäiviä, sillä silloin iskivät pahimmat väsymyspiikit.

Onhan se tietenkin ihan selvää, että väsyttää, kun nukkuu liian vähän. Aloin kuitenkin ensimmäiseksi miettiä, saako kroppani sopivan määrän tarvitsemiaan vitamiineja. Kiitos keittiössä ahertavan miehen, söin pääsääntöisesti hyvin myös silloin, kun itsellä ei olisi ollut jaksamista edes rakentaa kiirepäivien klassikkoani: uunivoileipäkattausta. Uupunut kroppani kuitenkin himoitsi suolaa, rasvaa ja aivan liian isoja annoskokoja.

Lisävirtaa olen napannut purkkivitamiineista. Perussettiini kuuluu monivitamiini, B12-vitamiini ja D-vitamiini. Lisäksi otan maitohappobakteeria sekä hiusten kasvua edesauttavaa tuotetta raskauden jälkeisen sulkasadon hoitoon. Päivittäin ottamani D-vitamiinimäärä on tällä hetkellä 100 mikrogrammaa, sillä suomalaiset suositusmäärät eivät minun keholleni riitä, eivät etenkään raskauden aikana ja imettäessä. Viimeksi D-vitamiiniarvoni mitattiin vajaa vuosi sitten, kun tsekkasin ne juurikin imetyksen vuoksi. Arvoni olivat silloin hyvät, mutta eivät lainkaan koholla. Myös B12-vitamiiniarvot mittautin vuosi sitten ja tulos oli kuulemma ”poikkeuksellisen erinomainen”.

Uuden elämänvaiheen edessä päätin kuitenkin varata lääkäriltä ajan selvittääkseni, ettei väsymykseen liity jotain vitamiinivajaria tai vaikka piilevää sairautta. Tällaiselle kaltaiselleni yksityisyrittäjälleni oli hyvä, että samalla tehtiin ihan perusterveystarkastus, sillä sellaisessa ei ole tullut käytyä kuin äitiysneuvoloiden yhteydessä. Henki kulki hienosti, sydän pumppasi mukavasti ja verenpaine oli mallillaan. Kurkussa ja korvissakaan ei ollut mitään kummallista, kun lääkäri niihin kurkkasi.

Peruspaletti tuntui siis olevan kunnossa. Lääkäri ehdotti kuitenkin väsymystarinaani kuunnellessaan, että minulta otettaisiin pieni verenkuva, jossa selviäisi samalla myös hemoglobiini, eli vereni rauta-arvot. Raudanpuute kun on yleistä, ja sen riskiä vielä lisää kasvispainotteinen ruokavalio sekä imetys. B12- ja D-vitamiini oli mitattu niin hiljan, että niiden mittauttamiseen lääkäri ei nähnyt syytä. Varmuudeksi otettiin kuitenkin myös kilpirauhasarvot, sillä ne voivat heitellä raskauksien myötä ja aiheuttaa voimattomuutta ja väsymystä.

Testin tuloksia odotellessa kävin täydentämässä vitamiinivalikoimaani. Astelin Lifeen, jossa yleensä pillerikaupoilla asioin asiantuntevan palvelun perässä. Tahdoin täydennykset Vida-vitamiinisarjasta, sillä heidän tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa. Vida-sarjaa valmistavan Leaderin tehdas sijaitsee Vantaalla, joten etenkin näin pääkaupunkiseutulaisena voi puhua vallan lähivitamiineista.

Lifen myyjä suositteli minulle jo käyttämieni tuotteiden lisäksi Vidan vahvaa Magnesiumsitraatti + B6 -valmistetta, joka kuulemma edistää hermoston normaalia toimintaa sekä vähentää uupumusta ja väsymystä. Lisäksi hän sai minut vakuuttuneeksi Vahva Q10 –ravintolisästä, joka sisältää ubikinonia. En ollut koskaan aikaisemmin sellaisesta kuullutkaan, mutta minulle kerrottiin sen olevan suorastaan ihmeaine, jolla tai jonka puutteella on osansa esimerkiksi lapsettomuuteen ja sydänsairauksiin. Tällaisilla perusterveillä perteillä siitä voi olla apua väsymykseen, voimattomuuteen ja stressiin. Ja kas, näillä myyntipuheilla tuote sujahti ostoskoriin, vaikka tovin nikottelinkin kapselin sisältämää liivatetta. Syömissäni D-vitamiinikapseleissakin on liivatetta, ja harmittaa, miten hankalaa kapseleiden valmistus ilman sikaa tuntuu olevan.

Nappasin lisäksi varmuudeksi rautatablettipurnukan, sillä olin varma, että sen puute on syypää väsymykseeni. Leaderin ravintoasiantuntija Timo Kosonen suositteli minulle myös kalaöljystä valmistettuja E-EPA-rasvahappoja. Niitä suositellaan kaikille synnyttäneille ja samalla äidinmaidon kautta lapselle, ja noita rasvahappoja kuulemma käytetään myös synnytyksen jälkeisten mielialamuutosten hoidossa. Kasvissyöjä kuitenkin voi varmistaa näiden rasvahappojen saamisen käyttämällä pellava-, rypsi tai camellina-öljyjä, joten aion tästä edespäinkin läträillä ihan kasvisöljyjen kanssa.

Vitamiiniarsenaali oli siis kunnossa, ja olin valmis kuulemaan lääkärin diagnoosin. Ja jopas nyt. Lääkärin mukaan veriarvoni olivat kunnossa ja kilpirauhasarvotkin olivat ok. Hämmästyin, kun kuulin, että tällaisella imettävällä kasvissyöjällä hemoglobiini oli peräti 145. Se on niin erinomainen arvo, että lääkäri kielsi käyttämästä jo varmuudeksi hankkimiani rautatabletteja! Oli helpottavaa saada tietää, että edes stressaava elämänvaihe ja terveellisestä ruuasta lipsuminen vähän turhan usein ei ollut horjuttanut perusterveystasoani.

Samalla kun olin iloinen tuloksista, olin myös hämmentynyt. Ruokavalion ja lisävitamiinien ansiosta olen paperilla ihan terve, mutta mitäs tämä väsymys sitten oikein on! No se on kuulkaa ihan elämäntilanteesta johtuvaa, kuten lääkärikin totesi. Olisihan se tietenkin ollut ihan liian helppoa lähteä ratkomaan väsymystä heti alkuun esimerkiksi nukkumalla kunnolla. Noh, nyt olen sitten miehen hoitovapaan mahdollistamana voinut öisin töiden tekemisen sijaan nukkua. Kuopuksen yörallikin on vähän helpottanut, vaikkakin edelleen meillä heräillään öisin.

Ja kappas, jo näyttää ja tuntuu maailma erilaiselta levänneellä keholla! Jo viikossa kaiken alleen haudannut uupumus on alkanut helpottaa. Kun ennen olisin tahtonut kofeiinia suoraan tipalla suoneen, huomaamatta kahvinjuonti on vähentynyt järkevälle nautintotasolle. Levännyt kroppa tahtoo kevyempää ruokaa, enkä enää iltaöisin kaiva hädissäni keittiön yläkaapeista jotain herkkua. Iltapäiväväsymykset ovat hävinneet tai ainakin tulleet siedettäviksi. Fiilis on samanlainen kuin kotitalomme edustalla routaseista maasta puskevilla kevään ensikukkilla. Vaikka ei heti uskoisi, täältä minä nousen täynnä uutta elinvoimaa!

Share: