Yhteistyössä Kela ja Suomen Blogimedia

Tänään on taas se päivä, kun julkaistaan sellainen lastenvaate- ja tarvikemallisto, joka saa minutkin täpisemään. Kelaltahan pääsi lipsahtamaan kuvat nettiin jo vähän etuajassa, mutta tässä se ihan virallisesti on, äitiyspakkaus vuosimallia 2016! Pääsin tutustumaan siihen ennakkoon Kelan pääkonttorilla aikaisemmin tällä viikolla, ja laatikon avaaminen on aina yhtä sykähdyttävää. Jos ei olisi juuri melkoisen hermoja raastava vaihe meneillään noiden kupeitteni hedelmien kanssa, olisi melkein iskenyt vauvakuume. Niin paljon onnea, jännitystä ja odotusta pahvilaatikolliseen mahtuu.

En ole äitiyspakkausintoiluni kanssa yksin, sillä kuten minäkin, myös äitini ja mummini ovat ottaneet äitiysavustuksen rahan sijasta äitiyspakkauksena jokaiselle lapselleen. Mummi kahdelle ja äitini neljälle. Koska oman suvun ja äitiyspakkausten historia kiinnostaa, kyselin mummiltani ja äidiltäni heidän äitiyspakkausmuistojaan. Paljon on muuttunut näiden vuosikymmenien aikana, mutta arvostus suomalaista äitiyttä symbolisoivaan pahvilaatikkoon on pysynyt.

Mummini tuli äidiksi 22-vuotiaana vuonna 1959, kun minun äitini syntyi. Se oli kymmenen vuotta sen jälkeen, kun äitiyspakkauksen saaminen ei ollut enää tilipussista riippuvainen, vaan sen sai jokainen suomalainen vauva perheineen. Ensimmäiset pakkaukset kun jaettiin jo vuonna 1938, mutta silloin sellaiseen olivat oikeutettuja vain vähävaraiset. Mummini piti käydä lääkärintarkastuksessa saadakseen äitiyspakkauksen ja hän köröttelikin linja-autolla kirkonkylälle lääkäriin. Odotushuoneessa supistiin, ja pian sen jälkeen kylällä jo tiedettiinkin, mikä on homman nimi. Eipä nuori nainen noihin aikoihin juuri muun kuin raskauden takia olisi lääkäriin asti lähtenyt.

Juuri terveystarkastuksen pakollisuus äitiyspakkauksen saamiseksi on ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus lähti laskuun silloin vuosikymmeniä sitten ja on nykyään vähäistä. Pakkauksen tarkoituksena on myös taata tasa-arvoinen startti jokaiselle suomalaisella vauvalle. Itse muistelen miten yhteisölliseltä tuntui olla juuri syntyneen esikoisen kanssa Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa. Siellä matolla pötkötteli useampi vauva samanlaisissa raidallisessa vihreä-ruskeissa äitiyspakkauspotkuhousuissa kuin omakin vauvani – perheen taustaan ja varallisuuteen katsomatta.

Mummini saamassa äitiyspakkauksessa 57 vuotta sitten oli ainakin valkaisemattomasta puuvillakankaasta valmistettuja paitoja. Emalinen pesuvatikin löytyi ja ehkä palanen saippuaa. Mummini muistelee, että pahvilaatikosta löytyi myös flanellinen nuttu sekä tuttipullo. Näin vuosikymmeniä myöhemmin tuntuu erikoiselta, että pakkauksessa oli tuolloin myös liivi, jonka alareunassa oli napit kuminauhaisille sukkanauhoille, joihin pitkät sukat kiinnitettiin. Silloin kun vauvoille ei ollut potkuhousuja tai sukkahousuja.

Tietenkään tuolloin kuutisenkymmentä vuotta sitten ei ollut myöskään kertakäyttövaippoja tai hienoja kestovaippoja, vaan vaippoina pidettiin äitiyspakkauksestakin löytyneitä harsoja. Ne kiinnitettiin hakaneuloilla ja niiden sisälle mummi ompeli vielä pienemmän vaipan nappaamaan talteen isommat vaippaan päätyvät asiat. Koska pesukonetta ei ollut, vaippapyykki pestiin käsin ja levitettiin kuivumaan naruille.

Eniten mummille on jäänyt mieleen muistoja äitiyspakkauksen pahvilaatikosta. Siinä kun tuoreet vanhemmat nukuttivat vauvaansa. Tietenkin, kaikkihan niin tekivät! Tai no joku saattoi nukuttaa pärekopassa tai kehdossa, mutta suurin osa teki kuten mummi: ompeli pahvilaatikon ympärille röyhelöt ja petasi vauvan pedin sinne. Pitsiset lakanatkin mummi ompeli itse, mutta pahvilaatikkosängyn täkki sekä vaaleanpunainen viltti olivat äitiyspakkauksesta. Äitini nukkui pahvilaatikossa kunnes taloon ostettiin vauvanvaunut, joissa lapsi nukkui niin pihalla kuin sisällä. Kun äitini alkoi kiipeillä vaunujen reunojen yli, paappani teki tyttärelleen pinnasängyn. Mekin kuopuksen kohdalla koitettiin nukkumapaikkavaihtoehdoksi myös äitiyspakkauksen ympärille tehtyä kehtoa, mutta meidän vanhempien väliin hänkin esikoisen tapaan päätyi nukkumaan.

Kun äitini 23 vuotta myöhemmin vuonna 1983 odotti muutaman vuoden yrityksen ja epätietoisuuden jälkeen esikoistaan, minua, oli pakkauksen valitseminen äitiysavustukseksi itsestäänselvyys. Ystävät ympärillä olivat jo ehtineet saada lapsia, jotka oli puettu niihin ihaniin äitiyspakkausvaatteisiin. Pahvilaatikko oli merkki siitä, että vihdoin vanhempanikin saisivat vauvan. Lisäksi vaihtoehtona oleva rahasumma ei vastannut mitenkään pakkauksen arvoa, ja ensimmäistä lastaan odottavalle oli myös helpottavaa, että joku muu tiesi, mitä vauvalle oikein tarvitsee hankkia.

Ja olihan se äitiyspakkauksen avaaminen niin jännittävää! Mummini äitiyden ensiaskelien jälkeen vaaleasävyisen äitiyspakkauksen värimaailma oli muuttunut reheväksi, ja minut puettiin keltaiseen, vihreään ja ruskeaan. Vilttien tilalle olivat jo vuonna 1968 vaihtuneet makuupussit, ja lisäksi pakkauksesta löytyi tärkeä ja kallis vaate, haalari. Kaikki pakkauksen vaatteet tulivat kovaan käyttöön, ja niitä pestiin äitini mukaan niin paljon, että kankaat alkoivat lopulta sierettyä, eli tavallaan kuin huovuttua.

Kuten mummillenikin, myös äidilleni on jäänyt mieleen pakkauksen harsot, joita hän sitten haki metrikaupalla lisää kaupasta. Niistä taiteltiin vaipat, joiden päälle sidottiin ikään kuin muovinen huivi. Että paketti pysyi hyvin kasassa, päälle vedettiin vielä puuvillaiset korkeavyötäröiset pikkuhousut – äitiyspakkauksessakin sellaiset toki oli mukana. Pahvilaatikosta löytyi myös ainakin hakaneuloja, pumpulipussi, vanupuikkoja, kondomeita, kylpymittari sekä pehmeä hiusharja.

Neljän lapsen jälkeen kylpymittareita sun muita olikin useammat, mikä tarkoitti, että isovanhempien luonakin oli omansa. Äitini muisteli, että jossain vaiheessa on ollut puhetta vaihtoehtoisesta äitiyspakkauksesta, jonka saisi sitten ensimmäisen lapsen jälkeen. Että siellä ei sitten olisi niitä samoja hygieniatarvikkeita, vuodevaatteita ja muita, joita ei välttämättä useampaa tarvitsisi. Vanhempani ovat kuitenkin ottaneet jokaisen kolmella eri vuosikymmenellä syntyneen lapsensa kohdalla äitiyspakkauksen. Oli mukava saada jokaiselle lapselle jotain ihan uutta ja ajanmukaista – ja noh, sen pakkauksen saaminen konkretisoi raskauden ja oli vain joka kerta yhtä jännittävää. Minäkin muistan, miten innolla tutkin nuorempien sisarusteni äitiyspakkauksia.

Niin minä, kun minä sitten 28-vuotiaana vuonna 2012 tulin äidiksi, ei tullut mieleenkään valita muuta kuin äitiyspakkaus. Se on yhteiskunnallisesti merkittävä symboli ja upea sukupolvelta toiselle jatkuva perinne. Ja sen saaminen, onhan se nyt tosiaan kutkuttavan jännää! Omat lapseni ovat kulkeneet sekä 1980-, 1990-, 2000 että 2010-luvun äitiyspakkausvaatteissa. Omissaan,  sekä serkkujen, mun ja sisarusteni vanhoissa. On ulkoiltu mun vanhassa äitiyspakkaushaalarissa ja pötkötelty siskoni vanhalla makuupussilla. Äidilläni ja mulla on näemmä hyvin samanlainen maku, sillä hänestä kaikista ihanin äitiyspakkausvaate kautta aikain on ollut mun pakkauksesta löytyneet potkuhousut. Niitä samaisia ruskeapohjaisia ja valkopallollisia potkuhousuja (näkyvät tämän postauksen toisessa ja neljännessä kuvassa) mäkin olen pitänyt molemmilla lapsillani ja välillä vähän paikkaillut puhkikuluneita teriä.

Tämän postauksen kuvissa näkyvän uusimman äitiyspakkauksen saajat löytävät pahvilaatikostaan 56 tuotetta. Ne kaikki esitellään uudistuneella äitiyspakkaussivustolla, jossa vaatteita voi zuumailla kuin verkkokaupassa ikään. Enää ei jää epäselväksi, onko siinä kuosissa nyt pupu vai sammakko, ja samaten näkee paremmin vaatteiden materiaalit, kiinnityssysteemit sekä koot. Vaikka suosikeista on mautonta tällaisen asian äärellä puhua, pakko kuitenkin nostaa esille etenkin syvän sininen karhumakuupussi, raikassävyinen puolipallokuvioinen kietaisubody sekä kolmioilla kuvioita potkupuku. Ihania! No ja raidalliset puolipotkarit, puolipallokuvioiset potkarit, kirkkaankeltaiset pöksyt, mustikkaiset potkuhousut ja kaikki! Pehmeä unilelu Kela-kerttu brodeerauksella on ihan perintökamaa. On tämä äitiyspakkauskonsepti vain upea juttu.

Jos vuonna 1959 aikansa tuotteena olivat lasten sukkanauhaliivit, vuonna 2016 meillä on pahvilaatikossa pötköttelevää vauvaa kuvaava äitiyspakkausemoji, tietty! Sekin julkaistiin tänään uuden äitiyspakkauksen ohessa, mutta käyttämään sitä pääsee vasta toukokuussa, kun se julkistetaan osana Ulkoministeriön uutta Suomi-emojipakkausta. Ja hei, Lähiömutsin Instagrammin puolelta löytyy tietoa lukijakilpailusta, johon voi osallistua jakamalla oma äitiyspakkausmuistonsa. Kauan eläköön äitiyspakkaus!

Kelan äitiyspakkauskuvat: Kela / Annika Söderblom. Kuvat bloggaajasta keikistelemässä äitiyspakkauksen kanssa: Kasper Strömman, jonka tontilta löytyy tänään myös äitiyspakkausmeininkiä.

Jaa: