Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Ikuisuusprojektien parista jälleen päivää! Onkohan kohdallani muunlaiset kässäprojektit edes mahdollisia? Kovin on aina tekemisen meininkiä, kunnes huomaan, että viikonloppupuhteeksi tarkoitettu puuha venähtää melkein kolmen vuoden mittaiseksi projektiksi. Kuten nyt vaikka nämä puupalikat. Mutta mitäs siitä. Tärkeintä on, että välillä saa puuhastella, vaikka valmista ei tulisikaan.

Aakkospalikoiden piti ensin valmistua kaksivuotislahjaksi esikoiselle. Palikan kuusi maalattavaa pintaa pitivät kuitenkin huolen, että projekti veisi kuivumisineen ainakin sen kuusi iltaa. Oho, synttärit tulivat ja menivät. Oho, sellainen aktiivinen leikkipalikkaikä meni. Ja oho, syntyi uusi leikkijä, jolle sitten vihdoin viimeistelin kässäkorin pohjalla majailleet keskeneräiset palikat.

Idea palikoihin on Riikka Kantinkosken ja Susanna Vennon iki-inspiroivasta OK – omin käsin -kirjasta*. Palikoiden kudekorin olen taas virkannut ontelokuteesta Molla Milliksen Virkkuri – Virkkuutöitä kotiin ja käyttöön -kirjan* ohjeen mukaan. Paksusta kuteesta virkattuina korit valmistuvat nopeasti ja ne ovat näppäriä lelusäilytyksessä. Niitä voi sulloa monta vierekkäin hyllyyn, ne pysyvät pystyssä ryhdikkäästi tyhjinäkin, eikä niitä saa paukutettua rikki leikeissä.

Mutta niistä palikoista. Nehän voisi sahata näppäränä puukässäpirkkona puisesta neliötangosta, mutta koska meidän nikkarointivajarealiteetit ovat vähän kinkkiset, mä kävin ostamassa palikat valmiina. Niitä löytyy Helsingissä ainakin Kampin Hobby Pointista. Samaisesta paikasta ostin myös Deltan soijavärit, joiden pitäisi olla ekohippiseulankin läpäisevät maalit. Tiedä häntä, mutta turvallisin mielin olen antanut leikkijöiden imeskellä soijamaalilla koristeltuja palikoita.

Mä tein palikoihin kolmella värillä kirjaimia ja numeroita, jotka töpöttelin sabluunan läpi. Kuviot – ympyrät, neliöt, suorakulmiot, kolmiot, ruksit ja pilvenreunat – maalasin taas vapaalla kädellä pensseliä käyttäen. Jäljestä näkee, että nämä piirtelyhommat eivät ole mun vahvinta alaa, mutta se ei onneksi leikkijöitä haittaa. Eikä mua, sillä maalaaminen on hurjan rentouttavaa tekemistä. Maailman murheiden suhina hiljenee, kun saa vedellä pensselillä maalia pintaan. Oli kyseessä sitten akvarelliväriä paperille tai kalustemaalia tuoliin. Jokaisen ihmisen pitäisi vähän maalailla välillä.

Aikomuksenani oli ensin vetäistä valmiiksi maalattujen aakkospuupalikkojen pintaan lakkaa, mutta en sitten hennonnut. Raakapuu tuntuu käsissä niin hyvältä, että tahdoin jättää sen viimeistelemättä. Tulkoon vain tahmaisien tassujen jäljiltä sormenjälkiä. Sehän vain kertoo, että palikoilla on leikitty. Sitä vartenhan minä niitä kolmen vuoden ajan tein.