Syksyllä sain sähköpostia Islannista. Satulla oli idea kirjasta, johon hän pyysi minua kirjoittajakumppanikseen. Hän oli lukenut postaukseni Onnellinen tarina yrittäjyydestä ja tajunnut, että meidän pitäisi kirjoittaa kirja yhdessä. Sydän veti vieteripomput onnesta ja innostuksesta. No todellakin! Olin miettinyt kirjan aihepiiriä itsekin, niiden viidentoista muun kirjaidean lisäksi. Mäts meid!
Olen onnellinen, että saan työkumppanikseni juuri Satun. Hän on yhteisten blogikollegavuosien aikana muodostunut hyväksi ystäväksi. En voinut uskoa, kun tuossa laskeskeltiin, että ei olla kasvotusten taidettu tavata kuin kolme kertaa. Satu on myös ihminen ja ammattilainen, jota fanitan. Hän tekee menestyksekkäästi asioita, joita rakastaa ja hän kulkee polkuja, joita toiset eivät olisi tajunneet edes olevaksi. Silti hän ei tallo ketään alleen, mikä ei todellakaan ole kaikkien menestyjien laita. Hän ei ole kateellinen, vaan verkostoituu ihmisten kanssa, joilta haluaa oppia. Hänestä huokuu lämpöä ja inspiraatiota. Hän auttaa, neuvoo, kuuntelee ja jakaa osaamistaan muille.
Eikä tietenkään ole tällaiselle kaltaiselleni esikoiskirjailijalle yhtään pöllömpi juttu, että Satu on kirjoittanut niteen jos toisenkin, ja tietää, miten nämä kirjahommat toimivat. Tuskinpa ihan itsekseni olisin niin näppärästi ollut siinä pisteessä, että viime perjantaina istuttiin myöhäisellä päivällisellä Satun ja WSOY:n kustannuspäällikkö Joni Strandbergin kanssa. Syötiin, juotiin, päivitettiin kuulumiset, otettiin selfieitä – ja kirjoitettiin se kustannussopimus.
Ensi vuonna ilmestyvä kirjamme on kertomusmuotoinen opas unelmatyöhön. Se näyttää, miten työkentästään voi tehdä itsensä näköisen ja harrastuksesta taloudellisesti menestyksekkään ammatin. Kirja avaa uusien työnteonmuotojen todellisuutta, antaa vertaistukea työelämän kipuiluihin, inspiroi ja myös viihdyttää.
Unelmatyöntäyteinen vuosi siis tulossa! Onni on duuni, joka yllättää mahtavuudellaan tekijänsäkin aina vähän väliä.
Molempien blogeja luen ja unelmatyötä etsin. Mä niin ostan sen kirjan. Saakohan e-kirjana? Odotan jo suurella innolla!
No vau, nyt on kova tiimi kasassa. Onnea!
Uuh! Tästä tulee niin hieno juttu, marimekkomimmit 😀 En kestä!
Onnea on.
Tulee e-kirjana myös 🙂
Onneksolkoon! Hieno saavutus 🙂
Vau, paljon onnea! Huikea juttu 🙂
Aivan mahtavaa!
Onnea 🙂
Oispa jo ensi vuosi – mä tarttisin nyt tuota kirjaa…
Hanna Äm
Onnea!
Kuulostaa hauskalle proggikselle!
Tästä tulee ihan mahtavaa. Onnea!
Ihana kuulla, että odotat 🙂 Ja tosiaan, tulee myös e-kirjana.
Timanttisen työparin olen tosiaan saanut 🙂 Kiitos!
No onnea on, tosiaan! Huipputiimi, mätsäävät marikuteet ja kaikki 😀
Kiitos! Olen tästä työstä ihan valtavan onnellinen 🙂
Kiitos, huikea se tosiaan on!
Eikö ole mahtavaa! Et ole ainoa, joka tätä tarvitsee. Siksi se pitää kirjoittaa nyt! 🙂
Kiitos! 🙂
Sitä se on, haastava ja hauska – unelmahomma kertakaikkiaan!
Niin tulee! Kiitos 🙂
Ihana uutinen, et joku saa toteuttaa unelmia myös työrintamalla. Suuresti onnea!:)
Mahtavaa! Te olette kyllä just oikeat tyypit kirjoittamaan aiheesta! Mutta ettekö olisi voineet kirjoittaa sitä ennen kuin perustin Leluteekin, olisin varmasti voinut oikaista muutaman mutkan? 🙂
WSOY:n kanssa kannattaa olla tarkkana jos heidän puolelta tulee kansitaide. Ollut ainakin yksi tapaus jossa kannen kuva on luvattomasti netistä kopioitu ja selvisivät siitä naurettavan helpolla.
Onnea kirjaprojektiin 🙂
Mä oon tosi nipottaja mitä tulee tekijänoikeusasioihin (koska siltä tontilta se omakin leipä tulee), eli niissä asioissa ei tehdä mitään kompromisseja. Kyllä kansi pitää aina suunnitella käsislähtöisesti, niin tälläkin kerralla 🙂 Viimeksi kun tein wsoy:n kanssa yhdessä kirjan, me suunniteltiin kansi yhteistyössä ad:n kanssa ja siitä tuli tosi upea.
Aivan loistava uutinen! Just täydelliset naiset ootte tähän!
Hieno juttu! Onnittelut!
Juuri nyt sellaiselle kirjalle olisi tarve 🙂 Onnea 🙂 Toivottavasti joskus sanon, että kirjan luettuani sain pontta edetä ja nyt olen unelmaduunissa 😉
Onnea! Todella hieno juttu. Ihanaa, että unelmat toteutuvat 🙂
Ihan huippua, niin odotan tuon kirjan ilmestymistä! Ootte mun kaks lempibloggajaa! ��
-Elisa
Hyvä juttu 🙂
Huh! Miten ajankohtainen aihe! Istuin viime perjantaina Mondon kirjoittajakoulutuksessa, jossa Satu oli luennoimassa. Sieltä lähtiessäni superinspiroituneena, päätin viimein rohkaistua ja perustaa oman blogin ”featheronthemove.wordpress.com” ja katsoa mihin se kortti elämässä vie. Nyt jään innokkaana odottelemaan teidän aikaansaannoksia. You guys rock! <3
Paljon onnea mun kahdelle lempiblogistille! Olisinpa lukenut tämän tänään aiemmin niin olisin päässyt onnittelemaan livenä, kun eka kertaa talsit lasten kanssa vastaan täällä meidän lähiössä 🙂
”Yleissäännön mukaan nimet taipuvat samalla tavoin kuin yleissanat” -Kotus
Eli Satu -> Sadun.
http://kaino.kotus.fi/etunimientaivutus/index.php?s=tietue&id=361 Kummatkin oikein.
Joo, onnekasta on se! Kiito onnitteluista 🙂
Mäkin olen kainosti sitä mieltä, että ollaan huipputiimi kirjoittamaan juuri tämä kirja. Ja haha, harmi, kun ei ehditty ennen Leluteekkiä 🙂
Tekijänoikeuksien kanssa oon myöskin tarkkapirkko, muutenhan siinä antaisi hiirien nakertaa omaa leipää. Satun viimeisimmän yhdessä WSOY:n kanssa tehdyn kirjan kansi on kyllä timantti. Tajusin sen nyt vielä paremmin, kun on jostain syystä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kirjojen kansiin 🙂
Niin tosiaan on, loistava uutinen! Itse olen ihan ymmyrkäisenä onnesta. Mahtava päästä kirjoittamaan Satun kanssa 🙂
Kiitos paljon!
Mäkin toivon, että joskus pääset niin sanomaan 🙂
Kiitos! Tämä unelman toteutuminen – vaikka ihan alkutekijöissä tässä toki kirjan kanssa vielä ollaan – tuntuu vieläkin niin epätodelliselta, että aivot eivät ole vielä ehtineet ymmärtää, että ihan tosissani saan käyttää työaikaani kirjan kirjoittamiseen näin mielenkiintoisesta aiheesta.
Ihana kuulla! 🙂
Satu kertoikin, että luento oli ollut erinomainen, harmi kun en itse sinne tajunnut hakeutua. Onnea, tsemppiä ja mielekästä puurtamista blogin kanssa!
Voi kiitos! Ehtiihän sitä livenä myöhemminkin, jos ja kun taas samoille Hertsikan kaduille päädytään 🙂
Nämä ovat tosiaan tapauskohtaisia. Mikäköhän on yleisin tapa. Itse omassa elinpiirissäni kun olen huomannut, että mieluiten jotain asiaa tarkoittavat nimet taivutetaan kuten nimet. Kuten Aarre – Aarren (ei Aarteen), Helmi – Helmin (ei Helmen) tai Ukko – Ukkon (ei Ukon).