Marraskuussa piti vähän helpottaa, mutta edelleen on juostu sotkunuttura keikkuen paikasta toiseen. Blogikin on ollut hunningolla, anteeksi siitä. Töitä on yhä vähän liiaksi tähän elämäntilanteeseen, ja lisäksi keksin itse tärkeitä ja akuutteja projekteja. Kuten nyt se, että mun on saatava pikkujouluihin pikkumusta.

Mä en ole ikinä omistanut pikkumustaa, jos ei sitten sitä ysärin jakkupukukautena pitämääni kotelomekkoa lasketa. En vain ole kokenut niitä omaksi jutukseni. Olisikohan se sitten kolmenkympinkriisi vai mikä, mutta nyt tuli tunne, että on aika aikuistua ja hankkia klassinen pikkumusta.

Aikaa projektin totuttamiseen oli kuopuksen päiväunien ajan. Halusin laadukkaan ja aikaa kestävän mekon, joten juoksin läpi Samujin, Beamin ja muutamat muut pikkuputiikit. Ei mitään lähellekään sopivaa. Vähän sama kuin yrittäessä löytää perusjuttuja – farkkuja, mustaa trenssiä tai täydellistä harmaata villaneuletta – ei sitten varmasti löydy. Kuopus heräsi rattaissa uniltaan, ja minä luovutin pikkumustaprojektin kanssa.

Kunnes sitten toisena päivänä olin tulossa työtapaamisesta ja päätin varastaa vähän aikaa käydäkseni Uffissa. Ja sieltä löytyi 17 eurolla niin päheä pikkumusta, että korkkarit kattoon! Musta samettimekko on muinaisen Vaatehuoneen omaa Just in -merkkiä. Ehkä Simo Vaatehuoneelta hei -Simo on mainostanut tätäkin? Toivottavasti, se olisi siistiä. Klassista tämä ei ole nähnytkään, mutta musta samettipamaus on ihan mun näköinen. On röyhelöä vyötäröllä ja kaikkea.

Sitten vaan Clarksin supermukavat mummobailukorkkarit jalkaan, Lumin clutc kainaloon ja pikkaroimaan! 
Jaa