On asioita, joiden jälkeen ei enää ymmärrä, miten on joskus pärjännyt ilman. Perheellisenä näitä ovat muun muassa kuivausrumpu, joustavat työajat, kudottu kantoliina, aina auki oleva Alepa lähikauppana ja sähköllinen laatikkopyörä.
Kun keväällä päivitimme täysin kauravoimalla kulkevan laatikkopyörämme sähkömoottorilliseen, en voinut edes aavistaa, miten suuri vaikutus sillä pienellä sähköisellä työntöavulla olisi arkeemme. Nyt tuo fillari on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: perhefarmari. Olisi hauskaa tietää, paljonko Babboellamme on poljettu tähän mennessä. Satoja kilometrejä se joka tapauksessa on pesuettamme kuljettanut kesän aikana, kun pelkästään tiluksien kastelureissulla kilometrejä tulee huomaamatta viitisentoista.
Viljelmiemme kastelun lisäksi laatikolla on viety kirppiskamoja myyntiin, käyty uimarannalla, haettu remonttitarvikkeita, kurvailtu keskustaan, roudattu multaa ja kukkia, poljettu lounaalle, tehty ruokaostoksia, poikettu postiin, viety kaksi jättisäkillistä kirjoja antikvariaattiin, kiidetty puistoon, rymistelty metsään, kuljetettu huonekaluja, poljettu festareille, annettu kyyti kaverille ja välillä kruisailtu ihan vain huvin vuoksi.
Laatikkopyörä on paikannut ne harvat kerrat kaupunkilaisen arjessa, kun ennen on miettinyt, että just nyt auto olisi ihan kätevä. Se on otettu alle, vaikka julkisillakin olisi päässyt. Ihan vain siksi koska laatikolla kulkeminen on kätevämpää ja vaikka aina ei olisikaan, ainakin se on kivempaa.
Sähkön ansiosta en enää hyydy raskaan laatikon kanssa ylämäkiin tai saavu kaverisynttäreille selkä hiestä märkänä ja meikit levinneinä. Mitään mopedin kyydissä huristelua se ei tietty kuitenkaan ole, ja hyvä niin. Huomaamattoman arkiliikunnan tehon voi tarkistaa välillä hyppäämällä yksipaikkaisen mummomankelini kyytiin. Tiedän kyllä monen fillarikevään kokemuksella, miltä sitä rakasta vaihteetonta räpiskää polkiessa tuntuisi, jos ei ole hetkeen ollut satulassa (henki pihisee, sydän ujeltaa ja perse sekä reidet anovat armoa).
Autosta tämä eroaa kustannusten, hauskuuden, päästöttömyyden, näppäryyden ja arkiliikunnan lisäksi myös siinä, että tällä luonto tulee lähelle. Esimerkiksi niin, että sadekuuron sattuessa kaikki kastuvat. Pitää kai hankkia syksyksi se sirkustelttakatos laatikko-osan päälle. Takapenkin marina tällä vähenee, mutta kokonaan eroon siitä ei pääse. Laatikkopyörässä se vain siirtyy eteen.
Heh, naurattaa, ettei meillä ole mitään noista tavaroista tai asioista joita tuossa alussa luettelit, mutta oikein hyvin ollaan kahden lapsen perheessä pärjätty silti 😀
Heh, no sehän siinä jujuna onkin, että vasta saatuaan ne elämäänsä, tuntuu älyttömältä olla ilman 😉 Mutta joo, tietenkin nämä ovat ihan perhekohtaisia juttuja. Jonkun muun elämää helpottaa hurjasti meille turhat pinnasänky, auto, ruohonleikkuri, koliikkikeinu, robotti-imuri you name it.
Hei, suunnittelemme laatikkopyörän ostoa, mutta netistä löytyy tosi huonosti pyörien painoa, osaisitko kertoa, minkä verran tuo sähköistetty babboe curve painaa?
En valitettavasti osaa sanoa, mutta kysyin maahantuojalta. Katsotaan, josko hän tietää paremmin 🙂
Iso suositus laatikkopyörän ostolle! Ja vaikka et kysynytkään, haluan kaikille laatikkopyörän hankintaa miettiville antaa yhden neuvon, hih: sähkö, SÄHKÖ! Kannattaa ihan heti satsata siihen, ihan ihan ihan ehdottomasti.
Tässä maahantuoja vastaus, jossa vähän muutakin kuin pelkkä pyörän paino 🙂 ”The weight of the Babboe Curve is around 58 kgs. It is a very strong and solid bike which can easily take a driver of 100 kgs and a full box of 100-120 kgs. The Babboe cargobikes in general are also very stable on the roads and not easily to flip over. Because of its design and ergonomy it still drives very light and easy.”
Hei ja kiitos asian perusteellisesta selvittämisestä ☺ päädyimme bige-malliin kun sellainen on käytettynä edullisesti tarjolla vaikka itseäni olisi tuo curven muotoilu miellyttänyt enemmän.
Meillä on fillarin peräkärry, sellainen, johon menee kaksi muksua ja kaksi täyttä ostoskassia. Mä haen lapset tarhasta sen kanssa, ja tosi paljon liikutaan sillä muutenkin. Sähköapu toisi varmasti vieläkin lisää käyttöä fillarille, mutta tässä ollaan tykätty siitäkin, että mies voi viedä kärryllä lapset tarhaan, jättää peräkärryn sinne ja mun ei erikseen tarvitse noutaa kärryä mistään kun menen lapsia hakemaan.
Ihan mahtava peli tuo varmasti on, ja itsekin ottaisin moisen, ellei meidän tarpeemme täyttyisi peräkärryllä ja nykyisillä fillareilla 🙂
Ollos hyvä! Siitä ei ollut vaivaa, kun mulla on suora yhteys Babboen maahantuojaan 🙂 Niin hienoa, että löysitte pyörän käytettynä! Niitä alkaa vihdoin olla tarjolla. Meillä oli ennen Big (sähköttämänä). Mielestäni sen muotoilu on sellainen alkukantaisen kööpenhaminalainen, eli kiva sekin 🙂
Joo, se on tosiaan peräkärryssä mahti juttu, että toinen voi sillä ja omalla fillarillaan viedä päiväkotiin ja toinen sitten omalla fillarillaan noutaa. Niin ihanaa pystyä kulkemaan ainoana aikuisena kahden lapsen (ja ostoskassien) kanssa fillarilla, oli sen mahdollistama kulkupeli mikä tahansa 🙂
Moi, tartun vähän epäolennaiseen, mutta kerrot kudotun kantoliinan olevan itsellesi tärkeä. Osaatko opastaa minua sellaisen käyttöön? Miten käytät sitä ja miksi se on hyvä? Olen vannoutunut reppuilija. Trikoinen kantoliina on koettu vähän hankalaksi ja sidonnat lässähtää nopeasti. Kudottua en ole vielä kokeillut, mut kuopus ois nyt 2kk ja voisin ottaa kokeiluun. 🙂
Heini
Hei, laitan sulle tähän kaksi linkkiä, joiden avulla on helppo alkaa treenata kudotulla 🙂
http://youtu.be/nPejVuOMdtk
http://youtu.be/zbIDDpMxx6w
Anteeksi myöhässä tuleva vastaus! Onneksi toinen ehätti jo videoiden kanssa hätiin, kiitos!
Trikoinen kantoliina tosiaan lässähtää helposti, mutta sen koin kivaksi ihan pienen vauvan kanssa. Esikoisen kanssa en koskaan edes kokeillut kudottua, kun siirryimme suoraan reppuun. Se kulahtanut Ergomme pelasti vauvavuoden! Nyt tahdoin sitten opetella kudotunkin, sillä olin kuullut siitä niin paljon hyvää.
Ja niinhän sitten kävi mullekin, että nyt tulee reppua käytettyä lähinnä silloin, kun tiedän jonkun muunkin kantavan reissun aikana. Se liinan sitominen kun tosiaan vaatii harjoittelua, ja mieskin sen takia mieluiten valitsee repun. Tykkään liinassa siitä, että siinä ”säädöt” ovat aina hyvin ja se on aina oikein kokoinen sekä kantajalle että kannettavalle. Tietenkin myös monipuolisuus viehättää. Se on myös mukavampi päällä ja hellävaraisempi selälle, vaikka hyvin minä repussakin kannoin esikoista, joka ei vauvana suostunut vaunuihin tai rattaisiin.
Yksi merkittävä juttu omasta mielestäni on myös se, että liina ikäänkuin puetaan päälle, kun repussa jää aina törröttämään klipsua ja remmiä. Siksi liina on helpompi pukea takkien alle.