Helsinki on jo hiljentynyt, kun keskikesän viettäjät ovat joukkopaenneet maalle. Sen huomaa siitä, että itkuhälyttimen yhteys vaikenee välillä pitkiksikin toveiksi vauvan nukkuessa päiväuniaan parvekkeella. Yleensä ääneen reagoiva hälytin hurisee taukoamatta kaupungin huminaa toistaen. Nyt vain sade ropisee. 

Voisin toki toivoa aurinkoa ja rantakelejä. Mutta huomasin yllätyksekseni, että nyt on juuri hyvä näin. Sade pakottaa hiljentämään tahtia ja pyhäpäivät antavat siihen luvan. Aiotaan silti pitää hauskaa perheen kanssa ja nostaa kantoja kohti yläilmoja hyppimällä lätäköissä ja tanssimalla sisädiskossa urpojen kesähittien tahtiin. Ehkä kässäkerhoillaan, ehkä käydään retkellä, ehkä katsotaan leffoja, ehkä grillataan, ehkä ihmetellään kokkoa.

Mun tavoite on päästä tilaan, jossa huomaa pitkästyvänsä ja kaipaavansa jotain tekemistä.

Jaa