Tilat eivät riitä, aikuiset eivät riitä, aika ei riitä. Päivistä tulee pakollisista hommista selviytymistä liukuhihnameiningillä. Varhaiskasvatuksen rippeetkin saa heittää romukoppaan, ja päiväkodeista tulee vain säilöntälaitoksia. Näin tiivistävät haastattelemani päiväkotien työntekijät Sipilän hallituksen suunnitelmaa suurentaa päiväkotien ryhmäkokoja. Hallitus esittää, että yli 3-vuotiaiden ryhmässä saisi olla kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden, eli jokainen hoitaja saisi vastuulleen yhden lapsen lisää. Todellisuudessa ryhmäkoot nousisivat vielä enemmän, sillä puolipäiväiset lasketaan puolikkaiksi lapsiksi. Tästä päiväkodin käyttö- ja täyttöasteen nurinkurisuudesta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.
Nyt kuitenkin kurkistus siihen, mitä ryhmäkokojen suurentaminen tarkoittaisi nyt ja tulevaisuudessa heidän näkökulmastaan, jotka sitä arkea päiväkodeissa pyörittävät. Esitin aiheesta liudan kysymyksiä varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka tavoitin Facebookin suljetussa Varhaiskasvatuksen ääni kentältä eduskuntaan -ryhmässä. Kysymyksiini vastasi seitsemän päiväkodin arjen tuntijaa, hiljan valmistuneesta lastentarhanopettajasta päiväkodin johtajaan.
Ensinnäkin hallitus romuttaisi vuosien ajan valmistellun varhaiskasvatuslain, joka tulee voimaan ensi syksynä. Lain takana ovat selvitykset, joiden mukaan jo nykyisten ryhmien on todettu olevan liian isoja lapsille. Ihan vain päiväkotien seinät tulevat monessa paikassa vastaan jo nyt.
– Vuorohoitoryhmässämme on 4 aikuista ja 28 lasta. Vessoja on kaksi, eikä sänkyjä riitä kaikille, vaan olemme ottaneet käyttöön juuri ja juuri lattialle mahtuvat irtosängyt. Syömäpaikkoja riittää, kun syömme kolmessa eri huoneessa. On tilojen kannalta mahdotonta, että ryhmään tulisi vielä 4 sänkyä, 4 ruokapaikkaa ja 4 naulakkoa, kertoo viisi vuotta alalla ollut lastentarhanopettaja.
Ryhmäkokojen kasvattaminen lisäisi myös koneella istumista ja paperitöitä: muun muassa selvityksiä neuvolaan ja lasten omia varhaiskasvatussuunnitelmia. Vaikka ne ovat tärkeitä papereita, on niiden rustaaminen pois lapsille annettavasta ajasta. Yli kymmenen vuotta alalla työskennellyt lastentarhanopettaja on huomannut, että lapset tarvitsevat nykyään enemmän tukea ja yksilöllistä ohjausta kasvunsa ja kehityksensä avuksi. Samoin vanhemmat tarvitsevat päiväkodilta enemmän tukea omassa kasvattajan roolissaan.
Kun hoitajilla ja opettajilla on vain kaksi kättä, pelkäävät varhaiskasvattajat saavansa sanoa kasvavien ryhmien myötä heipat pedagogiikalle. Eräs lastentarhanopettajaksi itsensä kouluttanut, mutta ei sittemmin alalla työskennellyt nainen kertookin huomanneensa, ettei yhteiskunta arvosta lainkaan heidän ammattikuntaansa. Päiväkoti nähdään hänen mukaansa paikkana, jolta ei edes odoteta muuta kuin että lapset nyt hengissä selviävät. Varhaiskasvatuksen merkitystä lytätään alas tokaisemalla, että väliäkös sillä, näin tehtiin jo 70-luvulla.
– Esimerkkinä voin sanoa, että ei ole kovinkaan hyödyllistä keinuttaa kahta tyttöä päivästä toiseen samassa rengaskeinussa montaa tuntia, vaikka lapset niin haluavat ja se on aikuiselle helpoin tie.
Toinen lastentarhanopettaja kertoo, että on saanut kuulla heittoja, joissa nälvitään sitä, että päiväkodissa työntekijät saavat palkkaa hiekkalaatikolla istumisesta ja päiväunien nukkumisesta. Onpahan hänelle myös kyseenalaistettu sitä, tarvitseeko päiväkotityöhön muka jotain koulutusta. Nykyään kyseinen lastentarhanopettaja on vaikean uupumuksen ja masennuksen takia poissa työelämästä.
Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Onkin siis aika paljon merkitystä, että lapset saavat perushoidon lisäksi laadukasta ja omalle ikäluokalleen räätälöityä varhaiskasvatusta. Liian suuret ryhmät saavat aikaan oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, jotka näkyvät myöhemmin lasten koulumenestyksessä ja sitä kautta työelämässä ja sosioekonomisten erojen syventymisenä. Päiväkotien työntekijät muistuttavatkin, että 90-luvun laman jälkihuolto tuli kalliiksi ja vaikutukset sen ajan lapsiin näkyvät yhä. Ja nyt ollaan toistamassa samoja virheitä leikkaamalla lapsilta.
– Mutkat oikoen sanoisin, että jos linjaukset toteutuvat, meillä on tulevaisuudessa epäempaattisempia aikuisia, jotka hallitsevat kyynärpäätekniikan ja ovat vähemmän kouluttautuneita kuin nykyaikuiset. Hallituksen edustajilla toivottavasti löytyy riittävästi rahaa takataskusta ostaa symppis hoitaja kotiin vaihtamaan vanhuusiän vaippoja, sillä kylmää kyytiä päiväkodissa saaneet tulevaisuuden aikuiset eivät välttämättä ole mukavimpia hoitajia tuntemattomalle vanhuksellekaan, 12 vuotta alalla toiminut päiväkodin johtaja toteaa.
Mutta mitä siis tehdä päiväkodeissa, jos jostain on säästettävä ja valtion velkaiseen rahamassiin on saatava lisää rahaa? Kysymyksiini vastanneista varhaiskasvattajista lähes jokainen oli valmis korottamaan jossain muodossa päivähoitomaksuja. Tavoiksi ehdotettiin esimerkiksi sitä, että nollaluokkaa tarkistettaisiin niin, että muista kuin tukitoimellisista syistä niin kutsutussa virikehoidossa olevilta perittäisiin aina maksu. Myös etenkin ylimpään maksuluokkaan ehdotettiin korotuksia.
Suurin osa kannatti lasten kotihoidon parempaa tukemista, jotta valtiolle kalliit päiväkotipaikat eivät ruuhkautuisi. Myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen löytyi ymmärrystä, mutta joukossa oli myös niitä, jotka ehdottomasti kannattivat vanhempien oikeutta valita ja korostivat lasten oikeutta varhaiskasvatukseen. Lisäksi ehdotettiin myös satsausta laadukkaaseen leikkitoimintaan, mikä maksaa päiväkotia vähemmän. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona nähtiin myös metsäryhmät, joissa lapset, hoitajat ja opet painuvat metsään koko päiväksi.
Päiväkodin johtajana työskentelevä nainen ehdottaa myös käänteistä säästämistä. Hän väljentäisi ryhmiä ja sanoo, että yli 3-vuotiaiden ryhmässä 6 lasta hoitajaa kohden on hyvä määrä. Pienenpien ryhmien myötä lapset ja henkilökunta voisivat paremmin ja sairastelisivat vähemmän, oppimisvalmiudet paranisivat ja sosiaaliset taidot kehittyisivät. Suoraa säästöä tulisi sairauspoissaolojen vähentyessä, ja pidemmällä aikavälillä koulutuksen positiiviset vaikutukset siirtyisivät yhteiskunnan käyttöön. Lastensuojeluluunkaan ei tarvitsisi syytää niin paljon rahaa.
– Talousnobelisti James Heckman on laskenut, että yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuo seitsemän takaisin. Jos talousmahti USA on ottanut nämä laskelmat vakavasti ja panostaa voimakkaasti varhaiskasvatukseen, en usko, että Suomen kannattaa koittaa toista linjaa. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jälkihoito.
Päiväkodin työntekijöiden vastauksista kuuluu epätoivo oman jaksamisen ja lasten puolesta. Pienipalkkainen ala on kutsumusammatti, mutta silti moni on miettinyt, jaksaako enää. Energiaa työhönsä he saavat lapsilta. Viisi vuotta alalla työskennellyt lastentarhanopettaja kertoo, miten palkitsevaa on huomata pitkäjänteisen työn auttavan erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Lasten kehityksen seuraaminen ja oivallusten tarjoaminen tuovat hektisiin työpäiviin iloa. Lapsilta palautetta saa suoraan ja he kiipeävät syliin, kuiskuttelevat korvaan ja halaavat.
– Kun tekee töitä lasten kanssa, pysyy itsekin vähän lapsellisena. Huomaa muurahaisia maassa ja hattaran muotoisen pilven, päiväkodin johtaja kertoo.
Jotta päiväkodeissa koettaisiin kehittymistä, oivalluksia, haleja ja onnistumista jatkossakin, päiväkodin työntekijät kehottavat hallitusta tutustumaan siihen materiaaliin, jota tuotettiin uuden varhaiskasvatuslain perustaksi. Lukuvinkiksi annetaan myös Valtiovarainministeriön selvitys Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua, mikä kertoo jo otsikkotasollakin sen, mikä päiväkotien työntekijöiden mukaan ryhmäkokojen suurentamissuunnitelmissa on pielessä.
Mitä me lasten vanhemmat, isovanhemmat, kummitädit ja -sedät ja muut tulevaisuuden aikuisista välittävät voimme tehdä? Paljonkin. Ensinnäkin allekirjoita adressi ryhmäkokojen suurentamista vastaan. Tee se nyt heti. Toiseksi osallistukaa ensi keskiviikkona järjestettäviin Vain kaksi kättä -mielenilmauksiin, joita on Helsingin lisäksi ainakin Oulussa, Tampereella ja Turussa. Laittakaa lisäksi Sipilälle postikortti terveisten kera ja osallistukaa näin postikorttikampanjaan. Ottakaa yhteyttä päättäjiin ja oman kaupungin varhaiskasvatustoimijoihin, kuten päiväkotien johtajiin. Lastentarhanopettajana työskentelevä nainen huomauttaa, että työntekijöiden sana ei välttämättä paljoa paina, vaan vanhemmilta tuleva viesti on tehokkaampi.
Sillä on väliä. Lapsilla on väliä. Kuten eräs varhaiskasvatuksen erityisopettaja minulle vastatessaan totesi: kaksi kättä ei riitä kaikkeen siihen, mitä sydän haluaisi.
Ihana ja ajatuksia herättävä teksti. Ja kaikki täyttä asiaa. Itsekkin lastentarhanopettajana toiminut ennen lapsen saantia, ja kamalalta tuntuu että oma lapsi pitäisi päiväkotiin laittaa, saatikka kun vielä näitä muutoksia kyhäillään. Meillä tosiaan on vain kaksi kättä
Kiitos!
Tämä on oikeasti tosi vakava ja iso asia! Erityisesti lasten, mutta myös työntekijöiden kannalta! Niin lyhytnäköistä toimintaa. Lääkärit jo sanoivat, että lapsien sairastelu kasvaa, mutta entäs ne työntekijät?? Tulee uupumusta, taudit jyllää, burn outtia, sairaslomat lisääntyvät, ei saa ottaa sijaisia ja kierre on valmis. Luultavasti tulee sattumaan paljon onnettomuuksia (en siis halua olla mikään manailija), mutta tämä on nähty esimerkiksi vanhustenhuollossa. Pitääkö jonkun lapsen kuolla, karata tai tapahtua jotakin muuta kamalaa, että juna pysähtyy? Sitten joku ministeri on tosi pahoillaan, ja asettaa taas jonkun työryhmän miettimään asiaa! Pelottaa, oma poikani lähtee marraskuussa hoitoon…
http://www.suomiplussalle.fi/littlemrsfinland
Ei ryhmäkokojen suurentamiselle, kyllä subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamiselle.
Kaksi kättä ei riitä kaikkeen siihen, mitä sydän haluaisi ja AMMATTITAITO MAHDOLLISTAISI.
Ei ole lapsen syy, että hänen vanhempansa ovat työttömiä. Kaikilla lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ei vain hyväosaisilla!
Mielenilmauksia noiden kaupunkien lisäksi ainakin Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa.
Hienoa kun nostit aiheen esille. Suuri kiitos siitä 🙂
Mä olen hurjan iloinen ja onnellinen meidän huipusta päiväkodista ja mahtavista opeista ja hoitajista siellä. Saavat ihmeitä aikaan, vaikka kiire on ja etenkin tuo täyttö- ja käyttöaste saa aikaan tilanteita, joissa lapsia on ihan liikaa hoitajia kohden, kun moni lapsista on puolipäiväinen, kuten meidänkin lapsemme. Mutta nyt alkaa kylmätä muakin ihan kunnolla, jos nämä hallituksen kaavailut menevät läpi. Esikoinen siirtyy isompien ryhmään syksyllä (tähän asti saanut olla ikäkavereidensa kanssa pienten puolella, vaikka onkin jo lähempänä neljää kuin kolmea) ja se jännittää sekä mua että lasta. Kuopus on taas persoonana ihan erilainen kuin paljon äksöniä ja kaverilaumoja ympärilleen janoava esikoinen. Vaikka hänen päiväkotitaipaleensa alkuun on vielä aikaa, saa sen ajattelu jo nyt vatsaan ikävän tunteen hallitusohjelmaa katsellessa.
Ole hyvä 🙂
Ja miten ne vanhemmat eivät voi sitä hyvää varhaiskasvatusta tarjota? Ei siihen tarhaa tarvita! Touhu on kyllä naurettavaa, ensin kiljutaan että lapset pitää hoitaa kotona, oma koti on lapselle paras. Sitten kun lähdetään leikkaamaan Hannen ja kaltaistensa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, että eivät saa enää pitää parisuhdeaamujaan, aletaan itkemään. Sitten valitetaan kun ryhmäkokoja suurennetaan. Jostain on luovuttava, kerrotteko mistä? Vanhustenhoidosta? Akuuttihoidosta? Aivovammaisten kuntoutuksesta? Koulujärjestelmästä? Ilmaisesta yliopistosta? Maanpuolustuksesta? Vanhempainrahasta?
Enpä usko, että kukaan työntekijä millään alalla hyväksyisi noin ison prosentuaalisen työmäärän kasvun ilman että se näkyy henkilökunnan määrän lisäämisessä ja / tai palkassa. Ja nyt kyse ei ole mistään esineistä tai papereista, vaan pienistä lapsista.
Pätkätöiden aikana subjektiivinen päivähoito on entistä tärkeämpää. Vanhemmat tekee eri mittaisia työpätkiä ja on välillä työttömänä. Aikuiselle pirstaleinen arki on ok, mutta lapsi tarvii rutiinit. Ei olisi reilua lasta kohtaan hyvästellä aina päiväkotikavereita, kun vanhempi jää työttömäksi muutamaksi kuukaudeksi ja sitten uuden työpätkän löytyessä totutella taas uuteen hoitopaikkaan ja uusiin ihmisiin.
Kyllä. Valitsimme päiväkodin juurikin siksi (omien huonojen perhepäivähoitajakokemusten lisäksi), että sieltä lapsemme saavat hoidon lisäksi ammattitaitoista varhaiskasvatusta.
Ah, hienoa kuulla, että mielenilmaukset ovat vielä laajentuneet uusiin kaupunkeihin. Kiitos lisäyksestä!
Ensimmäinen anonyymi: miksi haluat rankaista esimerkiksi työttömien tai pikkusisaruksen saavia lapsia viemällä heiltä oikeuden varhaiskasvatukseen ja samanlaiseen arkeen kuin enenkin, ihan kokonaan?
Toka anonyymi. Kyllä, juuri näin, olen samaa mieltä. Siksi en esimerkiksi nostaisi myöskään nollaluokan päiväkotimaksuja, vaikka postaukseen haastattelemistani varhaiskasvatuksen ammattilaisista yksi näin ehdotikin. Ei pidä luoda loukkuja, joissa kotona oleminen on kannattavampaa kuin työelämään pyrkiminen. Muutenkin pitäisi tehdä ihan kaikille paremmin mahdolliseksi yhdistää sekä työ- että perhe-elämä. Ei se ole joko-tai.
Kolmas anonyymi: Kyllä, jotkut voivat pitää lapsilleen kotikouluakin menestyksekkäästi. Vaikka sinä siihen kykenet, kaikilta se ei kuitenkaan onnistu.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaaminen puolipäiväiseksi ei koskettaisi meidän perhettämme, sillä lapsemme on ollut tähän asti koko päiväkotitaipaleensa puolipäivinen. Mutta se koskettaisi monia muita, jotka ovat elämässä heikommalla pohjalla kuin me. Postauksessa annan äänen varhaiskasvatuksen ammattilaisille, mutta omasta mielestäni subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei saa koskea. Se on sitä ennaltaehkäisyä ja varmistus, että maata ei viedä kohti lasten luokkayhteiskuntaa.
Yhden käden sormilla laskettavat hetket miehen kanssa ovat syntyneet siis niin, että kuopus on nukkunut päiväuniaan ja lapsi on viety päiväkodin toivomuksesta tarvetta aikaisemmin päiväkotiin. Ei sinne voi pamahtaa kesken ruokailun tai päiväunien. Mutta ihana lisä nuo muutamat yhteiset aamuhetket ovat olleet.
Me olemme käyttäneet subjektiivista päivähoito-oikeutta varmistaaksemme, että koko ajan muuttuvalla media-alalla minulla on edelleen mahdollisuus tienata itse ja antaa leivästä osaseni verokarhulle. Pyörä pitää luoda koko ajan uudelleen. Hyvin nukkuvan kuopuksen kanssa se on ollut mahdollista. Olen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta istunut koneella ja kirjoittanut minuutilleen jokaisen kuopuksen päiväuniajan esikoisen päiväkotipäivinä. Koska kuopus ajoittaa unensa alkupäivään, olen saanut monesti tehtyä hommia yhteensä 3–4 tuntiakin. Vielä tuosta työstä ei tule rahaa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa tulee. Ja jos ei, pidin ainakin ammattikynää ja mieltä terävänä projektini parissa. Syksyllä jään hoitovapaalle miehen vanhempainvapaan loputtua ja jatkan töiden tekemistä siinä sivussa – muulloinkin kuin yöaikaan. Sen mahdollistaa päiväunia nukkuva ja palavereissa mukavasti mukana kulkeva vauva sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Osallistun säästötalkoisiin mielelläni maksamalla lisää ansiotuloveroa. Lapsilisätkin voi meidän perheen keskituloiselta perheeltä ottaa pois. Kotihoidontuestammekin voi leikata, kunhan varmistetaan, että samalla voimme tehdä kotivanhempina olemisen lisäksi töitä. Ja ymmärrän suunnitelmat luopua vuorotteluvapaasta, vaikka se romuttaisikin yhden perheemme tulevaisuuteen suunnitellun unelman. Mutta päiväkodeista ja niiden tarjoamasta hoidosta ja varhaiskasvatuksesta ei saa säästää.
Neljäs anonyymi: Näinpä. Juuri näin.
Ei ryhmäkokojen suurentamiselle.
Mutta samalla kyllä päivähoitomaksujen korottamiselle, kaikkiein suurituloisimmille oma uusi maksuluokka ja pientä korotusta kaikkiin.
Ehdoton ei ryhmäkokojen suurentamiselle! Ja ei myös virikehoidolle, jolloin lapsi tuodaan hoitoon vaikka vanhempi olisi kotona vauvan kanssa. Tähän ”ongelmaan” täytyy löytää muita keinoja kuin kunnallinen päivähoitojärjestelmä, jonka täytyy olla ensisijaisesti työssäkäyvien vanhempien lapsille. T. lto Helsingistä
Kyllä, mielelläni maksan enemmän päivähoitomaksua, jotta se takaa laadukkaan hoidon ja varhaiskasvatuksen minun ja muiden lapsille.
Miksi tahdot viedä lapselta tutun rutiinin, paikkansa päiväkodin kaveripiirissä ja oikeuden varhaiskasvatukseen vain koska hänelle syntyy sisarus?
Huomautan myös, että todella moni perhevapaalla oleva vanhempi opiskelee, tekee töitä, perustaa yrityksen, valmistelee tulevia työprojekteja yms. vaikka vauva onkin kotihoidossa. Vauvan päiväuniajat käytetään tehokkaasti hyödyksi. Viimeistään hoitovapaalla se on täällä Helsingissä jo pakkokin, että perustalliaisen tuloilla perhe pärjää rahallisesti tai että opinnot ja täten epävarma rahatilanne eivät jää jumittamaan.
Isompi tuloisten hoitomaksua voisi nostaa. Musta on aivan älytöntä että maksetaan miehen kanssa (tulot yhteensä alle 5000e bruttona) täydet hoitomaksut ja yhteensä vaikka 7000e-> tienaavat maksavat saman… Tuota hoitomaksu systeemiäkin voisi jotenkin kehittää.
Olen ollut lastenhoitajana nyt viisi vuotta ja tämä uusi hallitus tekee kyllä selväksi meille, että työtämme ei pidetä minään. Asia olisi ehkä toisin jos tämä olisi miesvaltainen ala, en tiedä.. Tulevaisuudessa siintääkin alan vaihto, koska tämä touhu käy ihan hullujen hommaksi :/
Ja Kuopiossa!!!
Mun mielestä kerhotoimintaa pitäisi lisätä ja kehittää jolloin ne vauvojen sisarukset olisivat niissä saamassa varhaiskasvatusta eivätkä viemässä päivähoitopaikkoja työssä käyvien vanhempien lapsilta. Mielestäni laadukas varhaiskasvatus ei tarkoita sitä että lapsen pitää olla päiväkodissa yhdeksän tuntia joka arkipäivä. Jos ja kun tällä tavoin saataisiin säästöjä ja ryhmäkokoja pienennettyä niin silloin voitaisiin aivan hyvin viedä vaikkapa nyt 3-vuotiaalta se oikeus jatkaa tutussa päiväkotiryhmässä vaikka vauva perheeseen syntyisikin. Se olisi mielestäni huomattavasti pienempi paha.
Ensimmäinen anonyymi vastaa: en suinkaan halua viedä esim. työttömien vanhempien lapsilta kokonaan oikeutta varhaiskasvatukseen. Tässähän se juju juuri piilee: kyllä puolipäiväinen hoito riittää varhaiskasvattamaan. Erityistapaukset (lapset ja vanhemmat / perheet) sitten asia erikseen, jolloin kokopäiväpaikan saiso sosiaalisin perustein.
Tähän mulla ei ole tarjota tilastotietoja, mutta mututuntamalla voisin sanoa, että eivätköhän lähes tulkoon kaikki ns. virikelapset ole jo nyt päiväkodissa tuota hallituksen esittämää puolipäivästä viikkoa tai vielä vähemmän. Uskoisin, että jokainen henkisesti ja fyysisesti terve aikuinen tahtoo olla lapsensa kanssa mahdollisimman paljon. Samaten jokainen henkisesti ja fyysisesti terve aikuinen myös ymmärtää, että kaikessa ei tarvitse pärjätä yksin ja tekee päätökset sen mukaan.
Lapsilla, jotka ovat päiväkodissa täyttä viikkoa vanhempien kotona olemisesta huolimatta, on taustallaan siihen varmasti pätevät syyt. Koti ei aina todellakaan ole lapselle se paras paikka, mutta päiväkodin avun ja ennaltaehkäisynkin avulla sitä kohti voidaan päästä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen aiheuttaisi sen, että tukitoimia saavat perheet joutuisivat hakemaan byrokratian rattaiden läpi lapselleen puolipäiväisestä pidennettyä hoitoaikaa. Kaikilla ei ole siihen resursseja, mikä kostautuisi ongelmina tulevaisuudessa ja maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin ennaltaehkäisy. Lisäksi se loisi lasten luokkayhteiskuntaa, kun jo päiväkodissa pieni lapsi leimautuisi heikompiosaiseksi.
Mä toivon lapsieni voivan kasvaa maailmassa, jossa he kohtaavat jokapäiväisessä elämässään kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisilla taustoilla. Tahdon heidän ymmärtävän, että maapallo ei ole yhtä kuin meidän vanhempiensa kaveripiiri lapsineen, se kun ei anna kokonaiskuvaa. Siksikin ajatus lasten luokkayhteiskuntaa kohti vievistä suunnitelmista pelottaa.
Mielestäni näitä nykyisiä päiväkoteihin kohdistuvia leikkauksia huomattavasti pienempi paha olisi esimerkiksi päivähoitomaksujen korottaminen siellä tuloluokan keskivaiheilla ja yläpäässä. Myös ihan tuloveron nostaminen olisi yksinkertainen ja työssä käyviä näihin valtakunnallisiin säästötalkoisiin osallistava.
Hyvä hyvä!
Tismalleen samaa mieltä pilamin kanssa. Hyvin kirjoitettu! Laadukas varhaiskasvatus voidaan järjestää aivan mainiosti puolipäiväisenä.
Puhuit subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta, et rajoittamisesta, minkä varmasti ymmärrät tarkoittavan eri asioita.
Tuo erityistapauksista erityistapauksien tekemisen luo taas osaltaan lasten luokkayhteiskuntaa, siitä tuolla alempana kommenttia.
Lähiömutsille: öö, siis miten sinä tietäisit, minkä perheen lapsella olisi kokopäiväpaikka sosiaalisin perustein, ja lapsi näin ollen mielestäsi leimautuisi heikompiosaiseksi? Minä en ainakaan todellakaan tiedä, ovatko lapseni päiväkotikaverien vanhemmat töissä, työttömänä tms., tai ovatko lapset koko vai osa-aikaisia / osapäiväisillä paikoilla.
Kyllä, varmasti. Eipä meidän perheellä olekaan kokemusta kuin laadukkaasta puolipäiväisestä varhaiskasvatuksesta. Mutta ne perheet, joissa päiväkodin apua tarvitaan enemmän, ovat varmasti päätyneet ratkaisuunsa syystä. Väärinkäyttäjiäkin varmasti löytyy, kyllä, mutta sen takia ei pidä lähteä rikkomaan oikeutta, joka edistää tasa-arvoa ja ehkäisee lasten eriarvoistumista.
Minusta yhteiskunnan ei tarvitse maksaa sitä, että haluaa äitiyslomalla / vanhempainvapaalla pysyä työssään ajan hermolla / kehittää taitojaan jne. Voisi myös ajatella, että se on henkilön itsensä kokonaan maksettava esim. yksityisiä palveluja käyttäen, joista toki pystyy tälläkin hetkellä tekemään kotitalousvähennyksen. Jotenkin blogisti haluaa kovasti korostaa jatkuvaa kehittymisvaatimusta työssään – mikäpä asiantuntijatehtävä ei nykyään vaatisi sitä vaikkapa äitiysloman aikana. Itse pidän tätä ihan itsestäänselvyytenä, mutta en ajattele, että yhteiskunnan on siihen osallistuttava päivähoidon tarjoajana.
Minä kyllä tunnen lapseni päiväkotikavereiden vanhemmista suuren osan edes sellaisella hyvän päivän tuttuja -tasolla, että tiedän ovatko töissä, vauvan kanssa kotosalla, opiskelevatko vai mitä. Kaikkien lasten hoitoaikoja en tiedä, mutta lapsen parhaiden kavereiden kyllä.
Leimaantumiseen ei edes tarvita ketään ulkopuolista, siihen riittää jo se, että lapsesta ja hänen perheestään jouduttaisiin tehdä liuta selvityksiä, jotta hoitoaika saataisiin kokopäiväiseksi. Vaikka lapselle ei tätä suoraan kerrottaisi, ovat nuo minit niin fiksuja, että ne kyllä osaavat vedellä johtopäätöksiä.
Minustakin se on hyvä idea. Itsekin maksan tietenkin mielelläni lisää laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
Ajatteleko siis myös niin, että yhteiskunnan ei pidä osallistua päivähoidon tarjoamiseen opiskelijan lapsille? Tai sellaiselle pienyrittäjälle, jonka yritys ei vielä tuota mitään, mutta joka tulevaisuudessa saattaa olla vaikka viemässä Suomea maailmalle? Vai ainoastaanko suora toisen leivissä työskenteleminen ja vakituinen palkkakuitti kelpaa? Entä jos tekee töitä hoitovapaan yhteydessä?
Kyllä, itse olisin voinut myös palkata yksityisen hoitajan – tai vaikka kotiopettajan, jos varhaiskasvatusta ajatellaan. Mutta en tahdo olla luomassa näin luokkayhteiskuntaa, jossa laadukasta opetusta saavat vain ne, joilla siitä on varaa maksaa. Lisäksi en tahdo viedä lapselta tuttua arkea päiväkodissa kavereineen.
Lastenhoitajan palkkaaminen ei olisi myöskään ollut järkevää. Koska olet sama kommentoija, joka tuonne aikaisempaankin postaukseen jo kävi asiasta kommentin jättämässä, kopion vastauksen nyt suoraan sieltä:
Kuopuksemme on hyväuninen kaveri, joka keskittää päiväunensa kello 9–16 välille. Ihan pienenä hän nukkui kevyesti esikoisen päiväkotiajasta viisikin tuntia, nykyäänkin ainakin kolme tuntia (mitä nyt esikoinen ei siis ole tällä hetkellä päiväkodissa ja minun sijaan mies on vanhempainvapaalla). Poikkeuksia lukuunottamatta käytin noista tunneista minuutilleen jokaisen istumalla koneen ääressä kirjoittaen. Tuo työ ei tuota tällä hetkellä vielä mitään, mutta toivottavasti tulevaisuudessa tehty työ palkitaan ja saan yhden unelmani toteutettua ja unelmani kautta myös elantoa ja taas uusia väyliä tehdä töitä. Tämän lisäksi pyöritin myös yritystäni minimiliekillä, sillä näistä hommista ei voi jäädä kokonaan pois tai palkata ketään tilalleen.
Monissa muissa maissa päivähoito on kalliimpaa kuin Suomessa. Sen lisäksi ryhmäkoot per hoitaja ovat suuria -parikymmentä lasta ja 1-2 hoitajaa. Miten muualla selviävät yhtälöstä?
Mikäs tuo postikorttikampanja on? Mihin osoitteeseen kortti kannattaa lähettää?
Mun mielestä ne ns. virikelapset pitäisikin saada sieltä päiväkodista pois kerhotoiminnan piiriin. Ja sitä kerhotoimintaa pitäisi kehittää ja laajentaa. Ei se olisi mielestäni lasten luokkayhteiskuntaistamista millään tavalla. Päiväkodissa oltaisiin kokonaista päivää ja kerhoissa vajaata päivää ja vajaata viikkoa.
Lapseni ei ole ollut päiväkodissa kokonaista päivää edes silloin, kun olimme molemmat miehen kanssa täyspäiväisesti duunissa ja lisäksi mulla tulivat freehommat ja pikkupikku yritystoimintani. (Mikä nyt kyllä oli ihan älytöntä kieli vyön alla juoksemista ja aivan liian lyhyitä yöunia, mutta se nyt ei kuulu tähän.) Ei siellä päiväkodissa kaikki lapset ole kokonaista päivää silloinkaan, kun jompi kumpi vanhemmista ei ole lattemammailemassa tai lattepappalemassa kotona.
Kerhotoimintaa voisi varmasti kehittää sitäkin, mutta ei pakottaa sinne lapsia tutusta päiväkotiarjesta vain siksi, että voisivat taas tovin kuluttua tottua uudestaan muuttuneeseen ryhmään ja kentien ihan eri päiväkotiinkin. Meillä lapsi olisi ehdotuksesi mukaan ollut nyt kevätkauden kerhossa ja nyt syksyllä hän taas palaisi päiväkotiin. Vaikka vauva ei menekään vielä kunnalliseen hoitoon, olemme syksystä lähtien molemmat miehen kanssa jo niin vahvasti takaisin työelämässä, että esikoiselle päivähoito on tarpeen. Jos siis ajattelee vain hoitoa, eikä edes mieti varhaiskasvatusta.
Saamme syksyllä kotihoidontukea siitä, että kuopuksemme ei ole kunnallisessa päivähoidossa, mutta koetko, että se tuki pitäisi ottaa pois, kun toinen käy päiväkodissa? Mä olen miettinyt, että vaihtoehto voisi olla sekin. Ei muille, mutta meille. Sitten saisi ihan rauhassa pitää vauvan vielä kotihoidossa, saisimme tehdä rauhassa molemmat miehen kanssa töitä ja esikoinen saisi ihan rauhassa käydä osapäiväisenä päiväkodissa.
Mä toivoisin ihmisten tajuavan paremmin, että työ- ja perhe-elämä ei ole joko tai. Lisäksi maailmassa on myös yhä enenemissä määrin aloja ja ammatteja, joissa työt kulkevat mukana siinä missä lungi vauvakin ja töitä voi tehdä vauvan päiväuniaikaan.
Todella tärkeä aihe, hyvä Lähiömutsi! Itse olen lastentarhanopettajana ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äitinä hyvin huolestunut näistä hallituksen suunnitelmista päivähoitoa koskien. Ryhmäkoon suurentaminen aiheuttaa lapsille lisää stressiä, lisää levottomuutta ja lapsi yksilönä jää entistä enemmän huomaamatta. Itse olen ollut vasta muutaman vuoden töissä, mutta ollut jo uupumuksen rajalla. Kädet eivät yksinkertaisesti riitä. Ryhmäkokojen suureneminen tulee varmasti näkymään päiväkodin työntekijöiden hyvinvoinnissa negatiivisessa mielessä.
Toiselta anonyymiltä kysyisin, tiedätkö kuinka paljon paperitöitä yms. henkilökunnalla on muissa maissa? Neuvola- ja lastensuojelupapereihin, dokumentointiin, eri palavereihin yms. menee yllättävän paljon aikaa. Onko muissa maissa yhtä monta pakkas-ja kurakelipäivää, jolloin pukemiseen menee tripla-aika verrattuna kesäaikaan?
Subjektiivinen päivähoito mielestäni toimii, jos lapsi itse jää mielellään päiväkotiin ja viihtyy hoidossa. Valitettavasti aina niin ei ole, ja itkuinen lapsi odottaa hoitajaa kädestä pitäen koko päivän vanhempaa häntä hakemaan. Silloin parempi vaihtoehto on aloittaa kerran viikossa esim. kerhossa. Vanhemman ollessa työttömänä, hänen on oikeus tuoda lapsi päiväkotiin. Usein työttömänä oleva vanhempi pitää lapsensa hoitopäivän hieman lyhyempänä. Poikkeuksiakin toki on. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon ryhmäkoko nousee, kun puolipäiväisten luku nousee. Puhutaan varmasti 30 lapsen ryhmistä. Siinä ollaan kaukana varhaiskasvatuksesta.
Postikortit osoitteeseen: Juha Sipilä, 00102 Eduskunta
Ehdoton ei ryhmäkokojen suurentamiselle! Nytkin kunnallinen päivähoito on laadutonta sairauspoissaolojen ym. aikana. Sijaisia ei saada ja lapset siitä kärsivät.
Subjektiivisen oikeuden poistamista taas kannatan täysin, jos vanhempi on kotona, niin lapsi ei tarvitse edes osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Kasvatus ja rutiinit tulee normivanhemman pystyä tarjoamaan aivan maalaisjärjellä. Kavereita on puistot ja kerhot pullollaan ja ihan siinä kodin lähellä, että tutustuu myös tuleviin luokkalaisiinsa.
Tämä on toki siis vain oma mielipiteeni ja yritän kovasti ymmärtää myös toisen näkemyksen. En myöskään ole supermutsi, vaan ihan normi neljän äiti. Erittäin kiitollinen olen, että ”vauvani” (1,5v) on kotona isänsä kanssa ja tulee olemaan 3-vuotiaaksi saakka. Päiväkotiin ehtii kyllä senkin jälkeen!
Tyttäremme menivät aikoinaan tarhaan vähän yli vuoden ikäisenä ja poikamme kaksi vuotiaana, eli kokemusta löytyy.
Kerhotoiminnan vika on siinä että kerhoa voi vetää kuka vaan koulutustaustaan katsomatta. Yleensä laatu on katsottu koulutuksen mukaan (jopa joskus liiallisuuksiin mennen kun lastentarhanoopettaja on mukamas pätevämpi lukemaan sen sadun taikka suunnittelemaan ne tuokiot kuin lastenohjaaja joka on harjoitellut kolme vuotta nimenomaan tavoitteellisten tuokioiden suunnittelua ja vetämistä). Vaikka joku kouluttamaton voi teoriassa (ja käytännössäkin) vetää ihan yhtähyvän tuokion kuin koulutettu niin ero tulee siitä että koulutettu ihminen tietää mitä tavoittelee tuokiolla, miksi tuokio pidetään ja mitä lasten toivotaan siitä oppivan. Myös johdonmukainen eteneminen aiheesta toiseen ja lapsen kehityksen seuraaminen ja tuoen antaminen vanhemmille käy paremmin kun samat koulutetut ihmiset ovat lapsen kanssa lähes jokaisena hoitopäivänä.
Tukitoimena kokoäiväpaikan hakeminen on vähän hankalaa. Jos otetaan esimerkiksi vaikka masentunut vanhempi joka jaksaa juuri ja juuri pitää talon jotenkin pystyssä, tarjota lapselle ruuan, vaatteet ja muut perusjutut. Hänen pitäisi sen lisäksi jaksaa taistella vielä sen puolesta että lapsi pääsisi paikkaan jossa hän kohtaa ystävällisiä ja leikkimielisiä aikuisia jotka jaksavat kuunnella hänen juttujaan, vastata kysymyksiin ja järjestää erilaista aktiviteettia. Voi olla että tuo paperisota on jo este joillekin lähteä hakemaan apua.
Ymmärrän myös hyvin sen puolen että työssäkäyviä ottaa päähän kun heidän kipeästi tarvitsemansa hoitoåaikat joita ei edes välttämättä riitä kaikille menevät sellaisille jotka käytännössä pystyisivät hoitamaan lapsensa kotona. Kyllä siitäkin on oikeus olla näreissään. Kuitenkin on myös ymmärrettävä että perheiden tilanteet ovat erilaisia eikä ulkopuolinen voi suoralta kädeltä sanoa millaisia palveluja joku toinen perhe arkensa avuksi tarvitsisi. Ehkä puolipäiväisyyden sijaan voisi osa-aikaisuus olla jostavampi ratkaisu? Se antaisi mahdollisuuden valita joka päivä lyhyemmän ajan tai 2-3 päivänä viikossa täyden päivän. Päiväkodin arkea se toki hiukan sekoittaa (ei entisestään, vaan saman verran kuin nykyään), mutta palvelee perheitä paremmin. Itse päiväkodin työntekijänä kuitenkin ymmärrän että perheillä on erilaiset tarpeet, eikä heitä voi pakottaa yksiin ja samoihin raameihin, vaikka se tarkoittaisikin sitä että lapsia tulee ja menee vähän eri tavoin. Ennemmin ryhmiä pinemmäksi niin kaaoksen hallinta on helpompaa. Tosin ryhmäkokojen pienentäminen tarkoittaisi että uusille päiväkotiryhmille tulisi suurempi tarve, mutta siinäpä yksityisille hyvä sauma perustaa omia toimipisteitä! Kunnat voisivat hankkia hoitopaikkoja ostopalveluna yksityisiltä (eli maksaisivat erotuksen jotta vanhempien hoitomaksu ei olisi kunnallista suurempi) ja säästyisivät samalla uusien tilojen rakentamiselta ja rakennusten kunnossapidolta. Kannattava diili siis. Tiedän että tätä on jossain päin maata tehtykin.
Siksi kai Suomen päivähoitosysteemiä onkin kehuttu ja esim. teknologiayritysten työntekijät tulevat mieluusti jostain palmujenalta tänne loskaan työhön. Täällä on mahdollista molempien vanhempien käydä ansiotyössä ilman että lapsien päivähoito söisi kokonaan jommankumman palkan.
https://scontent-lhr3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11329832_930191163669751_1678012747248590352_n.jpg?oh=9a5f2c446898b49f1835efcf22cb280f&oe=55F82D05
Ongelmahan tässä on se että monet kommentoijat niin suuntaan kuin toiseenkin näkevät vain oman etunsa ja tarpeensa. Ei osata katsoa mikä olisi toisen perheelle paras ratkaisu. On helppo syyttää niitä jotka eivät hoida lapsiaan kotona, mutta esim. työnhaku voi olla jos sen tosissaan tekee ihan täysipäiväistä työtä. Toisaalta taas ne jotka käyttävät tuota subjektiivista päivähoito-oikeutta eivät ehkä muista että voi olla todella tukala tilanne kun työ alkaisi kuuakuden päästä, mutta hoitopaikkaa luvataan vasta kahden kuukauden päästä. Kieltäytyäkö siis tuosta työtarjouksesta? Silloin ymmärrettävästi ottaa päähän kun päivähoidossa istuu väkeä joka voisi teoriassa olla kotonakin. Minusta tähän pitäisi löytää joku hyvä kompromissi. Parashan olisi jos päivähoitopaikkoja lisättäisiin reippaasti, mutta mistä rahat? Mistä tekijät? Mistä tilat?
Miksi siellä kerhossa ei voisi olla koulutetut ohjaajat? Tarkoitan kerhotoiminnan kehittämisellä sitä, että samantasoisesti kouluttautunut henkilökunta vetää niitä kerhoja kuin päiväkotejakin. Ne osa-aikaiset virikelapset olisivat sitten näissä kerhoissa. Voidaanhan kertoa toki sitten kutsua vaikka osapäiväpäiväkodiksikin jos se olisi selventävä termi.
Lähiömutsi: Tarkoitan tässä mallissa nimenomaan sitä että teidänkin esikoinen olisi siirtynyt kerhoon tai kotihoitoon kun teille syntyi kuopus. Ja nyt syksyllä hän jatkaisi sitten tässä samassa kerhossa. Ja teillä olisi oikeus kotihoidontukeen kuopuksesta jos hän on kotona. Näin saataisiin päiväkotien ryhmiä pienemmiksi ja edelleen tämä olisi mielestäni se pienempi paha vaikka jotkut lapset joutuisivat vaihtamaan kerhon ja päiväkodin välillä. Rinnalla pitäisi tietenkin olla järjestelmä jossa lapselle taattaisiin paluu vanhaan päiväkotiin kun tulisi aika siirtyä sinne. Tällainen systeemi muuten toimii jo nyt joissakin kunnissa. Voit ottaa lapsen pois päivähoidosta ja hänelle taataan pääsy takaisin samaan päiväkotiin.
Jokaisen perheen tarpeet ovat erilaisia; perheessä voi olla sairauksia, masennusta jne. Silloin vanhemman lapsen on hyväkin olla hoidossa. Ei kukaan voi mennä tuomitsemaan toisen perheen ja vanhempien valintoja.
Tähän vielä lisäisin, että kaavailtu esikoululaisten kokopäiväisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on myös aivan järjetön ajatus! Kunnilla on mahdollisuus järjestää osa esikoululaisen päivästä kerhotoimintana. Kerhotoimintaa ei säädellä millään tavalla. Huhhuh!
Terveisiä Sveitsistä. Päiväkotiryhmät ovat juu pienet, mutta lapsen hoitoon laittaminen maksaa täällä sata euroa PÄIVÄ. Ja tämä on siis lapsikohtaista: kahdelta lapselta 200 euroa PÄIVÄ jne. Siitä voi jokainen laskea paljon hintaa tulee kuukaudessa. Siksi esimerkiksi minä en ole töissä, koska palkastani suuri osa menisi lapsen päivähoitomaksuihin. Olkaa onnellisia Suomen systeemistä, joka mahdollistaa muunkin kuin kotiäitiyden. Älkääkä antako sen romuttua hallituksen älyttömillä päätöksillä.
Eli käytännössä kerho olisi kuin oma ryhmä päiväkodissaan? Mahdollisesti ruokailu korvattaisin eväillä ja lepohetki jäisi pois? Olisiko kerhoon samanmoiset henkilökuntavaatimukset kuin päiväkotiin? Eli ryhmässä pitäisi olla vähintään yksi LTO, jotta olisi virallisesti pätevää opetusta (vaikka sitä osaavat antaa muutkin alalle kouluttautuneet, mutta paperilla ei kelpaa)? Kerhotoimintakin tarvitsee silti tilat? En vastusta ehdotusta, mutta sitä ei voi noin vaan päättää että näin tehdään vaan tarvitaan kunnollinen pitkä siirtymäaika, jotta kunnat saavat hommattua tilat ja henkilökunnan (jonka löytäminen ei aina ole ihan helppoa). Siitä koituu myös varmasti aika paljon aloituskustannuksia (ellei onnekkaasti jossain ole valmista tyhjää tilaa joka sopii kerholaisten käyttöön ilman sen kummempaa remonttia. Ja kalusteiden hankintakin maksaa. Mutta jos lasketaan tämä kannattavaksi pidemmällä aikavälillä niin miksi ei. Olisikko kerhotoiminta sitten varhaiskasvatuksen vai opetustoimen alaista toimintaa? Olisiko siellä eskaria vai pitäisikö eskariin mennä kuitenkin muualle?
No vaikka näin. Voisihan sitä olla esim. 3 aamupäivää lounaalla tai omilla eväillä. Miten homma nyt järjestettäisiinkään. Ja sitten toisilla 3 iltapäivää. Sitten voisi olla vaikka 2-vuotiaille kaksi kerhopäivää viikossa (aamupäivä). Näinhän käytännössä yhden päiväkotiryhmän henkilöstöresursseilla saataisiin vedettyä useampia ryhmiä, mikä sitten olisi ”normi”päiväkodin lapsimäärästä pois. Varmasti kuntakohtaista on missä näille olisi tilat (päiväkodin yhteydessä vai jossain omassa tilassaan).
Eihän tätä tietenkään voi kertarysäyksellä tehdä, mutta näkisin että tämänsuuntaisesti päivähoitoa pitäisi kehittää. Perhevapailla olevien vanhempien lapsille tarjottaisiin ”kevennettyä” päivähoitoa puolipäiväisesti tällaisen kerhotoiminnan puitteissa (jossa siis ihan lto:t ja lastenhoitajat kuten pk:ssakin) ja sitten täysipäiväisesti työssä olevien vanhempien lapsille se päiväkoti sellaisena kuin se on nykyään. Työttömillä pitäisi mielestäni olla oikeus siihen päiväkotikuvioon, koska työllisyystilanteet voivat heilahdella nopeastikin, mutta perhevapailla nyt yleensä ollaan se vähintään 9 kk tai vuosi ja se on hyvin ennakoitavissa.
Kerhotoiminta olisi varhaiskasvatuksen alla ja esikoulu olisi tietysti sellainen kuin nykyäänkin. Eli voisi mahdollisesti esim. lapsi käydä 5-vuotiaaksi kerhoa ja sitten 6-vuotiaana siirtyä eskariin. Mennäänhän nytkin eskariin hyvin usein johonkin muualle kuin omaan päiväkotiin (eskarit kouluissa ja kaikissa päiväkodeissa ei ole eskareita vaikka se kunnassa olisikin pääsääntöisesti järjestetty päiväkotien yhteydessä).
Mitä enemmän mä mietin tätä, niin sen toimivammalta se mun mielestä kuulostaa. 🙂
Kieltämättä sait vakuutettua. Tuo ei kuulosta ollenkaan niin pahalta. Ehkä aikataulutus voisi olla niin että ryhmä pienemmille olisi aamupäivästä vaikka klo 9-12 (sis. ruokailun jossain muodossa). Seuraava ryhmä isommille sekä mahdollisesti eskarien ip hoitoa ajatellen olisi klo 13-17 (sis. ruokailun jossain muodossa) ja sitten voisi olla vielä ehkä samoissa tiloissa eri vetäjällä/vetähjillä jotain askartelukerhoa, muskaria, jumppaa tms. 1-2 tunnin ohjattua toimintaa iltaisin. Ja toki voisi olla niin että olisi sama ap ryhmä 1. ma ja ti ja toinen ryhmä 2. ke ja to. IP sitten eskarit ip ”-hoidossa” ja sen lisäksi voisi sitten olla 4-5v kerholaisia 3 vapaavalintaista päivää viikossa (toki säännöllisesti samat ilmoitetut päivät).
Tämä edellyttäisi silti sen että kerhotoimintaa katsottaisiin saman arvoisena kuin päiväkotien toimintaa. Siksi sen nimittäminen jollakin muulla nimellä kuin kerho, voisi olla hyvä. Kerhossa on kuitenkin tietynlainen kaiku.
Toi oli muuten hyvä lisäys tuo eskarien iltapäivätoiminta. Senhän saisi tosiaan tähän samaan systeemiin nivottua mukaan. 🙂 Mulle kerholla ei ole huonoa kaikua, mutta huomasin kyllä, että monilla on. Joku ”pikkupäiväkoti” tai ”osa-aikapäiväkoti” olisi varmaan tosiaan parempi nimitys. Tällähän ei sitten varsinaisesti edes poistettaisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, ainoastaan rajoitettaisiin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että esim. tuo kolme lyhyempää päivää riittäisi loistavasti varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi. Se toimintahan suunniteltaisiin jo siitä lähtökohdasta, että lapset olisivat vain sen kolme vajaata päivää siellä hoidossa ja sen ajan puitteissa pitäisi tietyt tavoitteet saada täytettyä.
Ja tokihan tukitoimenpiteenä olisi mahdollisuus lapsen päästä jokapäiväpäiväkotiin. Ei sen tarvitsisi olla edes ongelmalliset kotiolot, voisihan esim. kielellisen kehityksen viivästymät / suomen kielen oppiminen vieraskielisten perheiden lapsilla tms. olla syy jokapäiväiseen päiväkotikasvatukseen. En näe tätä kyllä mitenkään lasta leimaavana. Eivät sitä paitsi lapset leimaa toisiaan ainakaan tuossa iässä minkään kotitaustan mukaan, kyllä se ovat ne lasten vanhempien puheet ja kommentit, jotka sitten siirtyvät lastenkin ennakkoasenteiksi.
Huomauttaisin myös, että työn hakeminen on kokopäivähommaa. Hakemusten kirjoittaminen, taustatietojen kaively, työpaikkoihin soittelu – ja hyvässä tapauksessa haastatteluissa käyminen vie kaikki paitsi aikaa, vaatii keskittymistä ja on ainakin soittelun ja haastattelujen osalta ns. toimistoaikaan tapahtuvaa. Joku saattaa pärjätä puolipäivähoidolla, mutta jos oikeasti aktiivisesti hakee töitä, voi olla että kokopäivähoito on perusteltua siitäkin syystä.
Muuten allekirjoitan jo esiin tuodut pointit luokkayhteiskunnasta, lasten oikeudesta arjen säilymiseen ja kavereihin (jos kohta varhaiskasvatuksellisia virikkeitä riittäisi puolipäivähoitokin tuottamaan, en tiedä) jne.
Höpö höpö. Progressiivinen tulovero syö jo tehokkaasti ansioita. Paremmin tienaavat maksavat muutenkin jo valtaisan veroista. Ei mitään maksuja enää lisää. Ennemminkin sama maksu kaikille tasapuolisesti. Vanhemmille enemmän vastuuta. Päiväkoti ei ole se ensisijainen kasvatustaho vaan vanhemmat. Tätä vastuuta pois päiväkodeista ja takaisin vanhemmille. Lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön vanhempien työn ajaksi. Kaikki muu on plussaa, josta voi karsia.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois kotona makaavilta. Muutenkin jo elävät muiden kustantamana.
Parempi on se että ryhmäkoko säädettäisiin kahdeksaan lapseen lailla, kun se että niitä on enemmänkin lapsia per aikuinen ilman lakia, niin kuin se tällä hetkellä menee. Lakeja on pomojenkin pakko noudattaa. T. Tarhatäti