Tekin olette silloin tällöin tuosta tummanvihreästä komistuksesta kyselleet, joten onkin aika antaa raparperin pörhistää lehtiään ihan kokonaisen postauksen verran.
Tuleva kesä on meidän neljäs kokonainen kesä herttoniemeläisenä. Samalla se on neljäs kesä, kun lähiökaksiomme parveke muuttuu suven ajaksi olohuoneen jatkeeksi ja viherkeitaaksi, josta saamme kerätä ruokaisaa satoa – toisina kesinä enemmän, toisina parin kärventyneen paprikan ja koppuraisen mansikan verran. Kaikkina neljänä kesänä parvekkeellamme on muiden syötävien kaunokaisten lisäksi kasvanut myös raparperi. Raparperi on talvehtinut hienosti ihan vain niillä sijoillaan parvekkeella, muiden monivuotisten parvekekasviemme tapaan, vaikka vasta viime talveksi tajusimme peittää sen, mansikat ja pensasmustikat harsoilla.
Raparperin olemme saaneet vanhemmiltani, joiden pihalla kasvaa valtava rypäs raparperia. Sieltä kaivoin juurineen mukaan pienen raparperiklöntin ja kuljetin sen muovipussissa junakyydillä Herttoniemeen. Monen tunnin matkan jälkeen raparperi näytti nuutuneelta, mutta kun se istutettiin ruukkuun ja annettiin vähän vettä, parissa tunnissa lehdet olivat taas terhakkaana. Raparperiahan myydään ihan puutarhamyymälöissäkin taimina.
Laitoimme raparperin ihan mututuntumalla ruukkuun, jonka halkaisija on 32 senttiä ja syvyys 29 senttiä. Pohjalla on kevytsorasta tehty salaojitus. Multana sillä on mikä lie kukkamulta, ja välillä mies on muistanut sitä kuulemma jollain lannoittaakin. Eri helppo tapaus siis tuo raparperi. Ei paljoa vaadi, mutta näyttää kauniilta ja antaa satoa parin ison raparperipiirakan verran kesässä. Antaisi varmasti enemmänkin, jos sitä malttaisi saksia useammin.
Ainut takapakki kävi pari vuotta sitten, kun raparperiin iski jonkin sortin kirvalauma. Mitkään luonnonmukaiset tuholaishätistyskonstit eivät auttaneet ja se oli sen raparperin loppu se. Viime keväänä toin siis muovipussissa uuden tulokkaan vanhempieni pihalta.
Tulevien viikkojen projektina on laittaa parveke vihdoin kunnolla kesäkuntoon. Pestä parvekelasit (vihoviimeistä hommaa, sanon mä), jynssätä räsymatot putipuhtaiksi ja istuttaa kevätkukkien ja monivuotisten kasvien kaveriksi muita hyötykasveja. Ylihuomenna olisi aikomuksena hakea Annalan taimitorilta planttuja. Dodon säkkiviljelmilläkin tapahtuu taas parin viikon päästä, ja tänä kesänä meillä on siskon kanssa kasvatuslaari myös toisaalla Kalasataman alueella. Upea urbaani hippiruokakesä taas tulossa!
Mitä teidän tiluksilla tulee kesällä kasvamaan? Olisi taas kiva testata jotain muotihömpötystä ja ihmetellä muina viljelijöinä, kun vesimelonista kasvaakin vinksahtaneen näköinen munakoiso.
Meidän tiluksilla laitettiin juuri kasvamaan mansikantaimia sekä ruukkuun että laatikkoon. Voi sitten kuskata auringon mukaan, hah. Tuota raparperia onkin pitänyt käydä jo viime kesänä nappaamassa naapurin tunkiolta, hyvä kun muistutit! Saman naapurin pihalta poimittiin tytön kanssa viime kesänä metsämansikan taimia ja nyt jännätään kasvaako ne meidän pihalla! Tontin nurkasta löytyykin jo pari mustaherukkapuskaa ja karviaisrankaa sekä villivadelma 🙂 Ja pupun syömä kriikunapuun alku.. Lista tuntuu pitkältä, mutta sato on ollut näinä parina täällä asuttuna kesänä lähinnä muutamien kourien kokoinen. Ainiin, tyttö istutti tätinsä kanssa kaksi ruusupapua, mutta ne kasvavat toistaiseksi vielä keittiönpöydällä 🙂
Mahtava idea tuo raparperi! Tiedänkin, mitä seuraavaksi nappaan mummolan pihasta mukaani. Kiitos paljon vinkistä!
Koska parvekkeellamme ei ole paljoa tilaa eikä sen puoleen lasitustakaan, mistään kovin romanttisesta tyynyin koristellusta keitaasta ei voi haaveilla, vaan tila on enemmän kasvimaantapainen. Siellä kasvaa vuosittain kasvatuslaatikoissa, kukkalaatikoissa, ruukuissa ja sen sekalaisissa astioissa (vanhat kattilat, isot kurkkupurkit, pulkka, teurastamon muovilaatikko, vanha ämpäri) kehäkukkia, kurkkua, herneitä, tilliä, basilikaa ja salaattia. Joinakin vuosina olemme myös kasvattaneet huvin ja maun vuoksi kattilallisen parvekeperunaa. Kiitos kiipeilevän lapsen ja lasien puutteen, tänä vuonna emme pane parvekkeelle edes tuoleja.
Kasvimaalla (vanhempieni luona maalla) meillä kasvaa tänä vuonna tuttuun tapaan pakastimeen ja kellariin säilöttäväksi koko talven tarpeisiin lanttua, punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa ja kyssäkaalia. Lisäksi kasvatamme jokusen kesäkurpitsan.
Onko kenelläkään kokemusta voiko raparperiä kasvattaa siemenestä? Sain ystävältäni raparperin siemeniä jo viime syksynä ja hieman peukalo keskellä kämmentä niiden kanssa olen. Multaan vaan? Kokemuksia?
Huomenta! Meillä on puolen aarin palsta tässä ihan kotimme lähellä. Siellä kasvaa monivuotisena viinimarjoja (punainen ja musta), karviaista, mansikkaa, raparperi ja ruohosipuli. Nyt on istutettu jo perunaa (timoa ja siikliä), sipulia ja valkosipulia.
Löysin onneksi Plantagenista Kulleron taimia, eli ne ja kehäkukansiemenet on myös istutettu houkuttelemaan ötököitä.
Palstalle olisi tarkoitus laittaa vielä erilaisia kurpitsoja, kaaleja, porkkanaa ja ehkä punajuurta. Kaalta meillä ei ole aiemmin ollut, mutta tämä on vähän tällainen testi-vuosi.
Omassa, pienessä pihassa on sitten yksi omenapuu (ei tullut omenoita ed. syksynä) ja erittäin satoisa pikkuruinen luumupuu.
Tänä keväänä ostettiin lavakauluksia ja niistä tehtiin kaksi kasvilaatikkoa. Pihaan laitetaan yrtit, salaatit, sipulia, hernettä, kesäkurpitsaa ym. Huomasin, että näitä ei tule haettua palstalta, vaikka se lähellä onkin. Nyt meillä on jo persilja ja ruohosipuli käytettävissä. Kesäkurpitsaa halusin tuohon pihaan, että saadaan napsia sitä pienenä, ei sellaisena mega-pötkönä.
Tämä pienimuotoinen viljely on jotenkin tosi rentouttavaa ja lapsetkin nauttii!
P.s. Sisällä on hellässä huomassa vielä noin tsiljoona tomaatintainta… Täytyisi löytää niille jokin sijoituspaikka.
Voi miten ihanaa olisi, jos ne metsämansikat taimet lähtevät kasvamaan! Mä niin haaveilen mustaherukasta, karviaisesta ja ja. Mutta ne eivät ihan meidän minipalstoille mahdu 🙂
Mekin kasvatettiin joku vuosi sangossa parvekeperunaa, josta saatiin juhannuksena yhden aterian potut. Se oli ihana ajatus ja voi miten hyviä pottuja! Sanko vaan vie niin paljon tilaa nähden satoon, että potut ovat jääneet sen jälkeen kaupasta haettavaksi. Onneksi vanhempani kasvattavat perunoita, joten siellä käydessä saadaan suoraan maasta kuopittuja uusia perunoita 🙂
Jostain ne raparperit tosiaan taimiksi kasvavat! Mulla ei ole kokemusta raparperin siemenistä, mutta laita ihmeessä multaan. Ei kai siinä mitään isompaa menetä, vaikka ei heti menisi oikein 🙂 Olisi kiva kuulla, miten käy!
Mekin ollaan huomattu, että yrtit on parempi pitää ihan keittiön ulottuvilla. Siksi niitä kasvaa meillä nykyään vain parvekkeella 🙂 Mutta voi että, miten ihanilta sun tilukset kuulostavat! Mä niin haaveilen viinimarjapuskista, mutta niitä varten pitäisi sitten olla ihan ehta vanha palsta, mitä meillä ei nyt tällä hetkellä ole. Ehkä vielä joskus! Ja hei, kaaleista tuli mieleen, että monen vuoden takaista hittikasvatettavaa, lehtikaalta, voisi tänä vuonna vihdoin kokeilla!
Viljely, pienimuotoinenkin, on tosiaan mahtava ja rentouttava harrastus. Ja niin tärkeä ja kiva juttu jo esikoiselle. Ensi vuonna kuopuskin sitten alkaa tajuta homman päälle jotain 🙂
Meillä on nyt kolmatta kesää tulossa terassille pieni hyötypuutarha. Pääasiassa meillä on ollut kirsikkatomaattia, salaatteja ja yrttejä. Pihan puolella yrittää kasvaa vadelmaa ja pensasmustikkaa, joista lapsi tosiaan saa maistiaiset ja oppiipahan mistä nuokin antimet tulevat. Oikeastaan tomaatti ja salaatti ovat ainokaisia, joista satoa riittää.. Niin, ja se raparperi! Yrttejäkin on ollut jos jonkinlaisia, mutta oikeastaan ainoat, joita tulee kunnolla käytettyä on basilika, ruohosipuli ja persilja. Niitä siis enemmän kuin yksi taimi! Tänä kesänä haluan uutena kokeilla maa-artisokkaa (jonka voi muuten parvekkeella laittaa mainiosti ruukkuun), ruusupapua ja hernettä 🙂
Puutarhurointi on niin ihanaa 😀 Lapsikin tosiaan tykkää kovasti!
Hei, kiitos tästä! Nyt vain taimia hakemaan tarhalta. Pakko saada oma raparperi 🙂
Mahtava idea tuo parvekeraparperi! Asun Argentiinassa ja ainoa paikka täällä, jossa olen nähnyt raparperia (tosin hillona, jota en käytä) on viileämpi eteläosa Patagonia. Mietin jo, että kenen pihalle sitä voisi ehdottaa kasvatettavaksi, koska se ei kuitenkaan tunkeileva laji olisi, mutta tässähän on mun vastaus! 🙂 Jään mielenkiinnolla odottamaan, jos tuohon siemenestä kasvattamiseen tulisi vastaus, vaikka mun metodi onkin yleensä ollut vaan heittää kasvit parvekkeelle ja katsoa, mitkä selviää ja ansaitsee siellä kodin 😀 Ihanan kodikkaita lupiineja näin myös villinä etelässä, mutta siemenet ehti ”salakuljetuksen” aikana homehtua.
Tällä hetkellä parveekkeen hyötyosastolla kasvaa vain yrttejä, koska upean satoisalle chilille jouduin samaisten mukana tulleiden kirottujen kirvojen takia heittämään hyvästit. Ei auttanut luonnonmetodit, eivät pesut, eivätkä edes hirveät myrkytkään. Viimeisen kanssa oli kyse enemmän periaatteen taistelusta jo, koska eihän ne chilit syömäkelpoisia ois olleet tuollaisen käsittelyn jälkeen 😛
Yleensä raparperin taimet on ns. jakotaimia. Yhden silmun sisältävä juurimöykky riittää hyvin taimen aluksi. Jakotaimilla lajike pysyy emon kaltaisena eli kloonina eli lajiominaisuudet ei muutu. Raparperia voi lisätä myös siemenieen avulla ja tastä johtuukin että lajikkeista on lukemattomia muunnoksia, koska siemenlisäyksessä geeniperimä aina muuttuu hiukan – joskus huonompaan suuntaan ja joskus niistä tulee parempia kuin emokasvit ovat.
Siemenlisäys kannattaa tehdä idätys/kasvatusruukuissa. Näin saadaan taimet onnistumaan.