Tämä tuntui hämmästyttävän useita äitejä ympäri maailman. Itse kiinnitin huomiota siihen, että ihailevan hämmästyksen lisäksi monia tuntui juuri synnyttäneen naisen kauneus sapettavan.
Vaikka on maailman urpointa kiinnittää huomiota äidin ulkonäköön (tällaisessa tilanteessa), teen sen nyt silti. Nimittäin. Synnytyksen jälkeen voi näyttää hyvältä. Synnytyksen jälkeen saa näyttää hyvältä. Maailma on ihan tarpeeksi täynnä kauhusynnytystarinoita, joten mä otan mielelläni mukaan myös näitä, joissa synnytys on selkeästi mennyt hyvin. Ei juuri synnyttäneen naisen tarvitse näyttää siltä kuin hänellä olisi vakava sairaus, vaikka sairaalan edustalla poseeraakin.
Catherine toimii esimerkkitapauksena siitä, että synnytys voi olla ja onneksi monissa tapauksissa onkin luonnollinen tapahtuma, jonka jälkeen sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Hänen esimerkistään jotkut synnytyspelkoa potevat naiset ehkä alkavat luottaa kehonsa voimaan paremmin. Ihan kuten Catherine toimi esimerkkitapauksena esikoisensa syntymän aikaan siitä, että herttuattarillakin on vuorokausi synnytyksen jälkeen mukavasti vauvavatsaa jäljellä. Tai ihan kuten nyt syntyneen prinsessan isoäiti Diana näytti esimerkkiä, että vaikka tapa synnyttää puoli-istuvassa asennossa on kuninkaanhuoneista alkanut, hän voi prinsessana synnyttää seisaallaan. Diana synnytti prinssi Williamin seisaallaan, nojaten prinssi Charlesiin.
Jokainen varmasti myös ymmärtää, että ei kenelläkään ole synnytyksen jälkeen ripsivärit kohdillaan ja hiukset harkituilla laineilla. Toki Catherine oli saanut ammattimeikkaajalta ja -kampaajalta apua ennen median eteen astumistaan. Mekko oli silitetty ja nenä puuteroitu. Se on ihan ookoo, olisi kelvannut mullekin! Ja jösses sentään, eihän noin upeasta daamista mitään uitettua rakkia saada, vaikka kuinka synnyttelisi. Hän näyttää häikäisevältä, vaikka jälkisupistukset varmasti kourivat vatsaa, jättimäinen side rahisee valkopohjaisen silkkimekon alla ja ehkä korkkaritkin vähän hiersivät turvonneissa jaloissa.
Mutta herttuattaren pitää tehdä mitä herttuattaren pitää tehdä, eikä salamavaloissa vilkuttelua kestänyt kauan. Oli fiksua hoitaa prinsessan esittely tuossa vaiheessa, kun se kuitenkin on tehtävä. Kotiin päästyään he saivat (toivoakseni) rauhassa ilman paparazzien piiritystä pesiä prinsessansa kanssa.
Olen myös aika varma, että Kate veti heti kotiin päästyään pieruleggarit jalkaan.
Catherinen hehku heti synnytyksen jälkeen ei kuitenkaan johtunut vain silkkimekosta, meikistä ja viimeisen päälle laitetuista hiuksista. Jokainen ymmärtää, että jos synnytys olisi ollut hankala tai jopa traumaattinen, ei Catherine olisi tullut vain 10 tuntia synnytyksen jälkeen hymyilemään kameroille. Herttuattaren toiveena oli lääkkeetön synnytys, mikä luultavasti on tapahtunut, kuten jo esikoisen synnytyksenkin kohdalla. Koska Catherine saapui sairaalaan vain muutamaa tuntia ennen vauvan syntymää, synnytys on luultavammin saanut edetä omalla painollaan, se on ollut nopea, eikä siihen ole tarvinnut puuttua lääkkeellisesti. Synnytyksen jälkeen on ihan mahdollista seisoa hyvinvoivana ja omilla jaloillaan. Myös nopea kotiutuminen on normaalia muissakin kuin paremmissa piireissä.
Lisäksi prinsessaa olivat auttamassa maailmaan samat kätilöt, jotka herttuattarella olivat tukenaan jo raskauden aikana. Se on varmasti saanut olon tuntumaan turvalliselta, mikä on omiaan tekemään synnytyksestä helpomman. Ilo, helpotus ja onni hyvin menneestä synnytyksestä tuovat naiselle ihmeellistä voimaa ja tunnetilan, joka on kuin kupliva skumppapöhnä, mutta miljoonasti parempaa. Kyllä siinä korkokengillä sipsutellaan ihan kevyesti!
Tärkein salaisuus Cathrinen hehkun takana on kuitenkin oksitosiini. Tuo rakkaushormoniksikin kutsuttu hormoni auttaa palautumaan synnytyksestä, äiti-lapsi-suhteen syntymisessä sekä maidontuotannon käynnistymisessä – ja saa monet naiset tuntemaan itsensä voittamattomiksi ja hehkumaan hyvää oloa.
Minäkin tunsin itseni esikoisen synnytyksen jälkeen herttuattareksi, kuopuksen synnytyksen jälkeen ihan jopa kuningattareksi. Ja omassa pienessä kuningaskunnassani sitä olinkin.
Juu, khyl. Minuakin ihmetytti moinen kummastelu ja varsinkin se raivo(?!), mitä ilmeisesti moinen hehkeys herätti. Itsekin oisin voinut paistatella noin pian. Mutta mä en oo noin upee kuin herttuatar ikinä, synnyttäneenä tai ei, mutta jos se on, niin miksei se vois olla sitä synnytyksen jälkeenkin. Minä aiheesta urpoilinkin jo tuolloin, sinä osasit puida asian taas ehyemmin! Hyvä! <3 :)
Jes ja kiitos! Hyvä kirjoitus. Itse ihmettelin kanssa sitä ärtymyksen määrää, joka asiasta velloi. Mietin, että olenkohan ainut joka näkee kuvassa ensisijaisesti onnelliset vanhemmat ja ihanan pienen nyytin. Siinä sivussa tietysti todella kauniin ja huolitellun äidin.
Helmi
Ihana kirjoitus. On hirveää miten paljon pahaa ihmiset puhuu näin ihanan tapahtuman jälkeen. Uutisissa kun näytettiin prinsessan esittely, niin Williamhan tuki katea käsipuolesta ettei kaadu. Minä olen iloinen heidän puolestaan.
Taru
Ihmettelin kans että miksi ei voi näyttää hyvältä synnytyksen jälkeen!? Ei kaikki liho raskauden aikana muodottomaksi, eikä kaikkien jalat ja naama turpoa ilmapalloiksi. Mahdolliset verenpurkaumat naamassa saisi varmasti ammattimeikkaaja piilotettua. Ja kyllä siellä mekon alla taisi se asiaan kuuluva vatsalöllykkä olla, mekon malli oli vain valittu siten että sen linja ei tuota paljastanut. Tekisi mieli itse synnyttämään mennessä ottaa kuva ennen synnytystä ja jälkeen niin, että olen pukeutunut kauniisiin vaatteisiin ja laittanut tukan ja meikin. En usko näyttäväni kovasti karummalta kuin ennenkään, mikäli kaikki synnytyksessä menee mukavasti ja luonnollisesti. Itseltä puuttuu vain motivaatio, ei tarvitse esittäytyä koko maailmalle. Nyt tarvittaisiin kampanja, jossa me oman elämämme kuningattaret näytämme, että synnytyksen luonnollisuus ei ole vain siniveristen etuoikeus!
Mä myös hämmästelin tuota ihmeellistä ja tosi epäolennaista reaktiota! Sitä paitsi, meikki ja siistit vaatteet piilottavat sen oikean totuuden. …mutta siis, miksi sitä pitäisikään tuoda esiin? Synnytys on aika rajua meininkiä, mutta ei kai sen tarvitse ulospäin näkyä? Pitäiskö synnyttäneen äidin aina suorastaan esitellä taisteluhaavojaan? Lapsen syntymästähän tässä nyt kuitenkin oli kyse. Kateellisten panettelua, sanon mä. Olis mullekin kelvannut joku ehostus ja kivat vaatteet synnytyksen jälkeen, mutta kun musta ei otettu noita tommosia pressikuvia (miks ei? :D), niin pärjäsin ilmankin. Onneksi herttuattaren meikki ja vaatteet oli kuosissa! 🙂
Hyvin kirjoitettu! Kamalalta tuntui lukea niitä katkeralta ja kateelliseltakin kuulostavia kommentteja Katen hehkusta. Siitä olen samaa mieltä niiden muiden kirjoituksien kanssa, että ei muiden _tarvitse_ näyttää siltä synnytyksen jälkeen. Mutta mitä se keneltäkään on pois, jos joku siltä näyttää tai haluaa näyttää?
Myöskin se vertaus, että Katen olemus olisi jotenkin luonut utopiaa siitä, miltä synnyttäneen naisen ”kuuluisi” näyttää synnytyksen jälkeen tai mitä miehet odottavat, on mielestäni ontuva. Kyllähän nyt pienelläkin järjen käytöllä tajuaa, että herttuattaren on julkisissa, virallisissa tilanteissa näytettävä statuksensa omaiselta, eikä hän voi tallustella edes synnytyssairaalasta ulos pieruleggareissa – eri asia onkin aivan se, mitä hän vetää päälleen kotinsa rauhassa, kun saa aivan itse valita. Ja lisäpointtina se, että varmasti yksikään mies/isä EI odota vaimonsa näyttävän tuolta, jos vain on itse päässyt olemaan synnytyksessä mukana. Eiköhän siinä ole A) karissut kaikki romantiikka synnytyksestä ja B) aivan muut asiat mielessä (kuten vauvan ihanuus ja ihmeellisyys) kuin tuoreen synnyttäjän ulkonäkö.
Hmh, hymähdän vain noille katkerille kirjoituksille, ja peukutan Katelle – synnytys vaikuttaisi menneen hyvin ja toiveiden mukaisesti ja tulos on ollut odotettu ja rakastettu. SE on tärkeintä! 🙂
Moi tässä nyt ihan eri aiheesta kyselen. Teit joskus postauksen potkupyöristä ja niin mietiskelin vain että tuliko teidän hommattua silloin polkupyörää ja jos niin minkä valitsitte? En ainakaan löytänyt tästä postausta. Kiinnostaa kun me meinattiin nyt hankkia kesäkuussa 2 täyttävälle tytöllemme polkupyörä.
Siis potkupyörä 😀
”Niin kysyisinkin nyt lehdistöltä, että mitä te sitten odotitte? Että se rumentuisi yhtäkkiä jotenkin? Vai minkälaisia merkkejä niinku? Että jos se on ollut ennen synnytystäkin tommonen upea, niin tuskin se sieltä minään Notre Damen kellonsoittajana ulos tulee?” Ahahhhah, kualen! Mutta joo, kaikkien synnytysten jälkeen herttuatarmaiseen suoritukseen ei tietenkään kykene, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa kans, että kyllä sen meiltä tavallisiltakin tallajilta onnistuisi.
No sepä. Ihana ja iloinen perheuutinen saa mut aina liikuttumaan, oli sitten kyseessä kaverin, naapurin tai kuninkaallisten uutiset. Onnellisilta ja hyvinvoivilta näyttivät kaikki, sellaisen tunteen ja fiiliksen soisin kaikille juuri perheenlisäystä saaneille.
Mäkin olen iloinen heidän puolestaan 🙂 Selkeästi synnytys on mennyt hyvin ja toiveiden mukaisesti. Jokainen nainen ansaitsisi kokea herttuatarmaisen synnytyksen. Kaikille niin ei tietenkään käy, mutta ei silloinkaan toisten onni (tai kauneus) ole omasta pois.
Ah, kirjoitin itsekin samasta aiheesta pari päivää sitten. Vaikka tämä oksitosiinihuuruilu ei oikein ollut mun juttu.
Just näin. Kaikkilla ei valitettavasti synnytys mene kuin herttuattarilla, vaikka jokainen äiti sellaisen kokemuksen ansaitsisikin. Mutta hyvä ja luonnollinen synnytys näkyy ulospäin hehkuna, jota ei meidän tavallisten tallaajienkaan tarvitse peitellä. Synnyttänyt nainen näyttää pirun hyvältä, vatsaröllyköineen kaikkineen!
Kaikki eivät tosiaan näytä synnytyksen jälkeen siltä kuin olisivat olleet henkensä uhalla nyrkkitappelussa. Jotkut näyttävät ja joillakin se henki on ollut uhattuna. Molemmat äidit saavat kuitenkin näyttää just siltä miltä näyttävät. Herttuattaren hommiin nyt kuuluu meikit ja nätit mekot vielä lisäksi, mutta hänen upeutensa ei ole multa pois. Päinvastoin. Ihana nähdä, että kaikki on mennyt selkeästi hyvin. Onnistuneista synnytyksistä iloitsee nykyään mutsina aina, oli kyseessä sitten ystävän, naapurin tai herttuattaren ponnistukset.
Haha joo, tuskin ainutkaan synnytyksessä mukana ollut puoliso odottaa juuri synnyttäneen naisen näyttävän pukerruksen jälkeen herttuattarelta. Ja kyllä, ihan varmasti jokainen tajuaa, että ei Kate siihen kameroiden eteen tullut suoraan sairaalalakanoista.
Kommenttisi vikalle kappaleelle iso iso peukku, just näin!
Joo, enpäs muuten olekaan kirjoittanut, mihin sitten päädyttiin. Meille hankittiin Straider, ja ollaan oltu oikein tyytyväisiä. Sama pyörä menee edelleen loistavasti, kiitos säädettävän satulan ja ohjaistangon.
Niin, ja tässähän kannattaa vielä muistaa sekin, että herttuatar kärsin ainakin ensimmäisen raskautensa ajan (toisesta en muista lukeneeni) todella, todella karmeasta pahoinvoinnista ja joutui sen takia sairaalaan (ja siitä kai raskaus sillon alun perin paljastuikin). Ei ollut varmaan herkkua se!
Ok. Kiitos vastauksesta 🙂
Mua synnytyksen jälkeen huvitti se, kun jotkut tosiaan laittoi ripsipidennyksiä yms. ennen synnytystä, että näyttäis sitten paremmalta, Mä itse kuuluin niihin, joita mitkään pidennykset ei ois pelastaneet, ei todellakaan. Valvomista 50 tuntia ennen syntymää, itkemistä, tuskaa ja kipua. Turvotus. Tarpeeksi kuvailevaa? Musta ei olisi kyllä 10 tunnin jälkeen millään ehostuksella taiottu ”mua parhaimmillaan” -näköön. Ja onneksi ei tarvinnutkaan! JA onneksi Kate oli onnekkaampi, kun tarvitsi. Se, että toiset on kauniita ja asiat sujuu hyvin ei tarkoita, että se olisi jotenkin meiltä muilta pois. Ne tasajakonallekarkit kun ei oo totta.
Eniten tipahdin jonkun kommentista twitterissä kuinka pöyristyttävää on, että Kate on istunut meikattavana ja kammattavana sen sijaan, että olisi sen ajan tutustunut pieneen tyttäreensä. Ihmiset sitten osaa kaikesta tehdä niin kovin vaikeaa…
Hehee, just Katjamainen teksti 🙂 Kommenteissa tuli muuten hyvä pointti ilmi: parempi pitää pakollinen pressipatsastelu pois tuossa vaiheessa, kun vielä on niissä oksitosiinihuuruissa. Meinaan sitten viikon päästä voi jo kivistävine rintoineen ja babybluesin kourissa olla vähän vähemmän hemaiseva. Tämä faktahan perustuu siis yhden naisen tutkimukseeni, kun itselläni on ollut tapana ottaa nämä hormonipöllyt aina täysillä, niin hyvässä kuin pahassa.
Juu, tiputukseen asti taisi pahoinvointi viedä, kun nestekään ei pysynyt sisällä. Että osansa hänkin on saanut lisääntymisen ”ihanuudesta”.
Tsiisus mä olisin repinyt ne pidennykset pois, jos olisin sellaiset synnytykseen mennyt vahingossa otattamaan. Mulla on kerran ollut. Virhe! Kaikki oli ookoo, kunhan ripsiin ei mennyt kosteutta, kuten vettä tai hikeä. Kosteus sai silmät tuleen, mikä taas lisäsi kosteutta jaja. Ihan synnytyskamaa siis 😀 Varmaan noi ripset ovat kehittyneet nykyisellään, mutta silti. Eivätpä sellaiset ole mun juttu noin muutenkaan, kerrankos kokeilin.
No joo. Ei se toisen puunattavana istuminen tosiaan estä vauvan sylissä pitämistä tai edes imettämistä. Herttuattaren on tehtävä, mitä herttuattaren on tehtävä. Mitä aikaisemmin tuon vilkuttelun hoitivat alta pois, sitä nopeammin pääsivtä kotiinsa tutustumaan prinsessalla kasvaneeseen perheeseensä.
Yksi kaveri hyvin kommentoi, että ”sen sijaan isimies näyttää ihan synnytyksen läpikäyneeltä” 😛 Hehe, ehkä papa on saanut tuta äidin kärsimykset, mutta meikkaajat ja parturit häneltä jääneet matkasta pois 🙂 Mutta hyvän pointin siis teit, varmasti rohkaiseva ja voimaannuttava tämmöinen ”tarina” monelle raskaana olevalle tai muuten synnytystä pelkäävälle. Sitä kun ei (varsinkaan ekan kohdalla) VOI tietää, miten menee, niin ihan sama vaikka kasata itselleen voimia ajattelemalla, että ”minäkin sitten joku päivä tulen sairaalasta ulos kauniina ja onnellisena, vauva kaukalossa mukana” 🙂
Pystyisitkö kirjoittamaan näin positiivisesti, jos herttuatar olisi turvautunutkin lääkkeelliseen kivunlievitykseen?
(Otin lääkkeet, lääkärin ja kätilön molempien suositellessa sitä 36 tunnin jälkeen lapsen ulostulon nopeuttamiseksi, ja kyllä. kävelin silti omin jaloin ulos synntyssalista, pystyin hymyilemään ja kiintymään lapseeni.)
Minusta jokainen saa näyttää ihan miltä hyvänsä synnytyksen jälkeen 🙂 Voi vain kuvitella, millainen kohu siitä olisi noussut, jos Kate olisi tullut esiin sen näköisenä, miltä minä näytin synnytyksen jälkeen: tukka pystyssä, naama punaisenaan ponnistamisen aiheuttamia verenpurkaumia ja kahden vuorokauden valvomisen renkaat silmien ympärillä. Väitän, että sitten vasta olisikin hämmästelty.
Lukaisin eilen sun postauksen ja aamulla linkatun artikkelin ja naurahdin, ihmeellisen paljon prikulleen samoja pointteja!! 🙂 Spooky. http://www.essentialbaby.com.au/birth/after-birth/the-truth-behind-kate-middletons-postbaby-glow-20150504-3vbzd.html
Mielikuvasynnytys herttuattaren tapaan 😀
Enhän minä tiedä, miten synnytys on edennyt. Mutta oli miten oli, synnytyksen jälkeen on mahdollista näyttää hyvältä ja elinvoivalta.
Olisi tosiaan varmaan raadollisempaa ulkonäköä hämmästelty vielä enemmän. On vähän nurinkurista, että maailmalla katseltiin Catherinen esikoisen synnytyksen jälkeen vähän paheksuen sitä vatsaa. Siis normaalia asiaa. Ja sitten nyt kun herttuatar näytti ihan yhtä upealta kuin aina ja silloin esikoisenkin aikaan (+ oli valinnut paremmin vatsaröllykän peittävän mekon), siitäkin saatiin paheksuntaa aikaan. Mutta onneksi kai molemmissa tapaukissa puheet olivat ja ovat pääsääntöisesti positiivisia.
Mä olen kans tainnut lukea tuon(kin). Niin kiva, että näistä kirjoitetaan eri puolilla maailmaa. Koska eihän se ole mitenkään poikkeuksellista, että synnytyksen jälkeen voi näyttää hyvältä. Eikä se ole mikään salaisuus, mikä sen hehkun saa osaltaan aikaiseksi 🙂
Mitä ajattelet, tarvitseeko kuninkaallisia henkilöitä ylipäätään olla?
Mä en koe, että mulla olisi tarpeeksi tietoa tai edes seuraamisesta tulevaa mututuntumaa siitä, miten tärkeää heidän olemisensa on edustustehtävien ja sitä kautta esimerkiksi esikuvana olemisen kannalta. Joten en osaa sanoa.
Sun postaus oli musta hyvä ja allekirjoitan pointtisi. Takerrun nyt kuitenkin tähän termiin ”luonnollinen synnytys”. Anteeksi, mutta mikä on sen vastakohta? Epäluonnollinen tai luonnoton? Onko esimerkiksi minun sektioni sitten sellainen?
Eiköhän jokainen synnytys ole luonnollinen. Toisia meistä se luonto vain kohtelee vähän kiltimmin kuin toisia.
Totta, jokainen synnytys on just selleinen synnytys kuin on. Luonnollisena synnytyksenä koen sellaisen, johon ei jouduta puuttumaan, vaan se saa edetä omalla painollaan. Aina näin ei mene, vaan tarvitaan esimerkiksi hätäsektiota tai vaikka ahtaan lantion takia suunniteltua sektiota. Ei se tietenkään ole luonnotonta, vaan länsimaisen lääketieteen mahdollistama väylä tulla äidiksi ilman että siinä samalla kuolee.
Tarkoitin tuossa ylemmässä kommentissani ähinnä sitä, että jos synnytyksen aikana on jouduttu käyttämään esimerkiksi paljon nesteytystä ja puudutteita, ei siinä ehkä ihan pikiriikkisiä korkkareita tungettaisi jalkaan tai oltaisi ehkä edes kykeneväisiä kävelemään omin jaloin vauva sylissä. Mutta rypyt tietty oikenisivat naamasta 😀 Tai jos synnytyksessä on jouduttu päätymään hätäsektioon, isoon episotomiaan tai istukan irrottamiseen käsipelillä tms., voi naisen verenhukka olla sellainen, että synnytyshehkua on vähän kinkkinen löytää kymmenen tuntia synnytyksen jälkeen.
Ihana otsikko tässä postauksessa! Itse olen elävä esimerkki siitä, että sain koko tarjottimen kivunlievitystä synnytyksen ollessa niin pitkä ja tuskaisa taival (supistusten välissä ei taukoa ja synnytin useamman vuorokauden), mutta kävelin silti salista ulos omin jaloin lapsi sylissäni! Hehkuin äitiyden onnea niin, että mieheni totesi minulle aivan spontaanisti, että olen kuin itse Catherine! Siltä tuntui myös oma oloni, kun vihdoin pitkä synnytys oli ohi ja lapsi sylissä. Mutta tämä kokemukseni lisäksi tähän keskusteluun, jossa aina tuntuu olevan ”hyväksyttyä” vain ääripäät, joko luomusynnytys tai joku sektioon päätynyt synnytys,jonka yhteydessä on käytetty kivunlevitystä. Myös ”tavallinen” synnytys, jossa syystä tai toisesta äidille annetaan kivunlievitykstä voi päättyä äidin hehkuun ja lapsen ja äidin väliseen hyvään vuorovaikutussuhteen käynnistämiseen heti syntymän jälkeen.