Tuulivoimalapuistot ovat hypnoottisia. Voisin tuijotella horisontissa ylväinä kohoavia tuulimyllyjä tunteja sanomatta sanaakaan. Se on vähän kuin katselisi rantakallioihin iskeytyviä aaltoja. Liikkeen jatkuvuus saa kropan pysähtymään ja mielen tyhjäksi. Luonnon voima tekee vaikutuksen ja itsensä tuntee pieneksi.
Lapsuudenkotini läheisyyteen on viime kuukausien aikana noussut Suomen tähän asti suurin tuulivoimapuisto. Viimeinenkin 16 tuulivoimalasta on saatu nyt pystyyn. Ollessamme hiljan käymässä vanhemmillani, lähdimme pällistelemään tuulipuistoa ihan lähietäisyydeltä. Matkanjohtajana toimi isäni, jonka tuulivoimaa suosivan esimerkin ansiosta mekin muinoin vaihdoimme sähkömme vihreämpään.
Siellä me seisoimme koko sakki päät kenossa tuijotellen yläilmoissa pyöriviä vappuviipperöitä. Osa voimaloista oli vielä palasina maankamaralla, mikä antoi viipperöille vähän paremmin mittasuhteita. Kepinnokkaan nostettu konehuone olikin kuorma-auton kokoinen ja roottorin napa kuin matkustajalentokoneen nokka. Tuulimyllyn lapaosa näytti junanvaunun kokoiselta surffilaudalta, joka on vääntynyt mutkalle.
Saman Pohjanmaan-reissun aikana seisoskelin eräänä iltana saunan jälkeen terassilla ja katselin lapsuusajoistani muuttunutta maisemaa. Tunsin ylpeyttä, että myllyt ovat juuri siinä; Kyrönjoen kupeessa, pellonpientareella ja metsänrannassa. Tuulivoimalat ovat osaltaan varmistamassa, että tuo itselleni niin rakas maalaismaisema toivottavasti säilyy katseltavana vielä monille sukupolville minun jälkeenikin.
Oi, meillä on tässä ihan lähellä (siis parin km päässä) tuulivoimaloita ja aina kun ajetaan niiden ohi niin tulee tosi kotoinen fiilis. Pitkän reissun jälkeen kun näkee lapojen pyörivän tuulessa tietää tulleensa kotiin 🙂
Kuulun kanssa tuohon porukkaan, joka pitää tuulimyllyjä harmittomina ja jopa kauniina, mutta oman lapsuudenkotini lähiympäristöön tuulivoimalaa ei näillä näkymin tule ison vastustuksen takia. Suurimmaksi syyksi mainitaan aina niiden meteli. Kerrohan tuon oman käyntisi perusteella, pitääkö ne todella meteliä? En ole itse niin lähellä käynyt kuuntelemassa, että olisin uskaltanut lähteä väittelemään aiheesta 😉
Mäkin pidän myllyjä hypnoottisen kauniina. En oo myöskään pitänyt niiden ääntä pahana, mutta toisaalta en ole niitä monesti jalkautunut kuuntelemaan. Ehkä olisi eri asia asua niiden äänen kantaman alueella.
Nappi
Meinasin juuri kysyä tuosta metelistä, mitä ne pitävät. Itse en ole koskaan läheltä myllyä nähnyt ja miettinyt sitä, että pitävätkö ne oikesti niin kovaa ääntä, että se häiritsee elämistä. Miltä sun mielestä se ääni kuulostaa, voiko sitä verrata johonkin?
Voin kuvitella, että niistä tulee nopeasti sellaisia omaan kotimaisemaan kuuluvia juttuja 🙂
No täytyypä myöntää, että en edes tajunnut kuunnella ääntä sillä korvalla, että tuleeko sitä meteliä nyt vai ei. Ehkä sitä meteliä ei sitten ollut? Mä tietty itse asun nykyään kaupungissa, jossa on aina sellainen tietty taustakohina, joten en osaa ehkä maalaiskorvin enää kuunnella 🙂
Ne tosiaan ovat kauniita! Muistan, miten niitä ulkomailla aina perheen kanssa ihailtiin, ja nyt ne kuuluvat lapsuudenkodin maisemiin 🙂
No mä en tosiaan tajunnut kiinnittää huomiota koko asiaan, olin niin täpinässä näkemästäni 🙂 Kai siitä ilmavirrasta jokin ääni väistämättä kuuluu, mutta en tosiaan huomannut sen tarkemmin korvia asialle höristää.
Meiltä on Torkkolan lähimmälle myllylle matkaa 2,5 km, lähimmät talot taas ovat kahden kilometrin päässä myllyistä, joita on yhteensä 16 kappaletta. Meitäkin jännitti eniten tuo äänimaailma ja sen kuuluvuus eri keleillä. Nyt lähes neljän kuukauden kokemuksella voin sanoa, että turhaan murehdittiin. Sisälle ei kuulu mitään, eikä pihallekaan sen kummemmin. Meiltä kun mennään 200 metriä kohti myllyjä, tullaan maantielle joka on ihan joessa kiinni. Vaikka vesi/jää kantaa ääntä, niin päiväsaikaan, vaikka tuuli puhaltaisi suoraan myllyiltä päin, ääntä ei kuulu, koska aina on jossain lähistöllä autoja menossa. Kerran olin lauantai-aamulla puoli kuuden maissa postilaatikolla eikä autoja missään. Kun tuulensuunta oli sopiva ja oikein kuvitteli, niin saattoi kuulla sellaisen siipien pyörimisen rytmiin sopivan äänen. Se muistutti ääntä, jonka juuri ja juuri kuulee, kun matkustajakone lähestyy jossain 10-11 kilometrin korkeudessa. Kuuloni on muuten tutkittu viimeksi noin vuosi sitten ja se on aina ollut hyvä…! 😉 Yksi tuttavamme asuu kahden kilometrin päässä eikä ole kuullut mitään, heidän talonsa on metsän katveessa myllyihin nähden. Tuulimyllyjen lähellä liikuttaessa ( alle 1 km ) ja tuulen suunnasta riippuen kuuluu siipien kohinaa ja suhinaa, häirinnee tai ei, käyköön kokeilemassa ken haluaa.
Kiitos isi kommentista! Siellä asuvana sun on parempi ottaa kantaa myllyjen ääniin, kun minä en turistina mitään huomannut ajatuksella kuunnella edes myllyn alla pällistelessä 😀
Mulla on niiiin paha kammo tuulimyllyjä kohtaan, että pahin pelko olisi joutua tuon myllyn juurelle seisomaan! Jos autosta nään myllyn on pakko kääntää pää pois. En tiedä mistä se tulee, ahistaa vaan se, että se on niin iso ja pyörii eikä sitä voi itse hallita (?) 😀
Hehe, kyllä mä ymmärrän. Olihan se jännää, ja tunnen itseni pieneksi ja avuttomaksi myös kosken tai vesiputouksen luona. Kai molemmissa se on se hallitsematon luonnonvoima, vaikka toki tuulimyllyjen pointti on just ottaa siitä osa haltuun 🙂
Tuulimyllyt rakennetaan nyt tukirahojen voimin. Yksi tuulimylly ei koko ”elinaikanaan” maksa itseänsä takaisin, mitä sitten kun moottorit / muut kalliit osat hajoavat. Kuka kustantaa? Olemmeko kohta ( 5-7 vuoden päästä) toimettomien tuulimyllyjen maa..
En ole itse perehtynyt tähän puoleen, mutta luulisi että asiaan etsitään jatkuvasti ratkaisua. Jos aina nähdään vain ongelmat niin kukaan ei koskaan tekisi mitään. Minusta on hienoa nähdä että Suomessakin hyödynnetään luonnon voimia luontoa säästäen. Lopulta itse näen mieluummin että rakennetaan tuulimyllyjä kuin että padottaisiin jokia. Ympäristölle paljon pienempi rasite. Mutta tottahan se on että asioilla on useampia puolia.
Jos osaat kertoa aiheesta hieman enemmän niin kuulen mielelläni. Mistä lähteestä olet tuon tiedon saanut. Mainittiinko siinä mitään myllyjen kehittämistyöstä? Mennäänkö sillä saralla eteenpäin? Millä perusteella tuo tuki myönnetään? Uskovatko sen myöntäneet todella myllyjen tulevaisuuteen vai ovatko vain ajattelemattoamia? Jos homma muualla maailmassa toimii niin miksi ei Suomessa?
Aina yhtä ihana Wikipedia kertoo tuulivoimasta aika tarkastikin. Tuulivoimalan keskimääräinen käyttöikä on Tanskassa ollut 17 vuotta, mutta kehitys kehittyy, pitäähän niitä toki huoltaa, mutta niin pitää ihan mitä tahansa energiantuotantolaitosta. Lisää aiheesta kiinnostuneille http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuulivoima, on mielestäni tuota yhtä vanhentunutta osiota lukuunottamatta mielestäni varsin kattava ja asiallinen paketti.
Kiitos vinkistä. Täytyy käydä lukaisemassa.