Vauvaelämän myötä voin huoletta lisätä ansioluettelooni kohdan erinomaiset logistiikkataidot. Kun välillä pelkästään pyykkien ripustaminen vaatii aikataulutusta, tarkkaa etukäteisjärjestelyä ja Saksan moottoriteillä vallitsevaa tilannenopeutta, kotikerrostalon ulkopuolelle lähteminen pikaisella aikataululla onkin jo logistiikan jatkokurssin vaativa paikka.
Kun alkeiskurssin on suorittanut talvivauvan kanssa toppatakkiaikaan, käytännönharjoitteluun on vaadittu monta hikistä selkämystä, rappukäytävään tippunutta lapasta ja yksi hitaudesta rääkykonsertolla palkitseva vauva. Mutta nyt olemme Lähiöjepen kanssa läpäisseet loppukokeen: matkustimme pari viikkoa sitten junalla lomailemaan pohjanmaalle.
Lähiöjeppe majoittui kissojen kanssa eläinvaunuun, minä Minimen kanssa vaunuun, jossa samaan riviin parkeerataan vauvanvaunut ja pyörätuolit. Perhelipulla sain napattua samaan hintaan vierekkäiset paikat sekä itselleni että Minimelle, vaikka tyyppi matkustikin tuhisten mutsin sylissä.
Riemua riitti siis suuntaansa neljän tunnin, yhden metromatkan, yhden junavaihdon, kahden kissan ja kahden kantokopan, yhden vauvan, kolmen kassin, yhden vaunupatteriston ja yhden automatkan verran ennen kuin olimme perillä.
Mutta niin kuin paskimmankin juoksulenkin jälkeen tulee yleensä todettua, homma kyllä kannatti. Alan ymmärtää miksi etenkin ennen äitiys- ja vanhempainvapaita jengi ihan mielellään asui koko elämänsä anoppinsa tai äitinsä – tai jössen sentään, vaikka sekä anopin että äidin kanssa samoissa nurkissa. Jos samassa pihapiirissä vielä majaili mummoa, ukkia, enoa, tätiä ja setää, avantopyykille pääsi kätevästi lähes milloin vain. Ja nytkin aina tarvittaessa löytyi vapaa syli, jossa Minimen oli hyvä pötkötellä. Miten siistiä, että pystyi rauhassa ja antaumuksella keskittyä pesemään hampaista sen takimmaisenkin järsijän! Luksusta elämään!
Pääsimme myös ensimmäistä kertaa Lähiöjepen kanssa molemmat yhtä aikaa aka yhdessä viettämään sitä vauvapalstojen iki-ihastuttajaa, omaa-aikaa. Miten tuon ajan käytimme? Lähdimmekö syömään ällöromanttisesti kynttilänvalossa? Päätimmekö ostaa ison kasan popcornia ja katsoa leffateatterissa sen uusimman ja puhutuimman rainan? Vai varasimmeko hotellihuoneen? Ehei, me kulkaa lähdimme kuunvalossa hiihtämään järven jäälle – ja otimme vielä seuraksi appiukkoni!
Lenkin päätteeksi sentään kömmimme Lähiöjepen kanssa kahdestaan savun tummentamille lauteille savusaunaan ja kuljimme takaisin mökille lumikinosten keskelle tallatulla polulla revontulien loimuttaessa valoaan taivaalla. Sitä ei ihan joka lähiömutsi pääsekään kokemaan.
Jaa: