Tiedättehän ne sinne tänne kotia pesiytyvät puolikäytetyt vaatteet? Vai ollaanko me ainut perhe, jossa niitä kertyy tuolin selkänojalle, sängyn reunalle ja lipaston päälle? Kaksiossa en ole keksinyt järkevää paikkaa säilyttää puolipitoisia vaatteita, jotka eivät vielä kuulu pyykkikoppaan ja joita ei viitsi puhtaiden vaatteiden sekaan kaappiinkaan laittaa. Sama homma seuraavan päivän asukokonaisuuksien kanssa. Olen kasaillut vaatteita valmiiksi milloin minnekin, ja järjestyksen rakastaja minussa on kokenut huojuvien vaatepinojen keskellä sisäisiä minihermoromahduksia.
Mutta nyt! Saimme vihdoin valmiiksi yhden ikuisuusprojektin, kun mies otti poran käsiinsä ja teki mun työnjohdossa meille makuuhuoneeseen nuppinaulakon. Seinään porattavia nuppinaulakkojahan myydään sellaisenaan mellevään hintaan, mutta tämä meidän on tällainen pihin naisen versio. Käyttämämme nupit kun ovat alun perin tarkoitettuja lipastonvetimiksi, mutta mutterit poistamalla niistä tuli soppeleita naulakkonuppeja. Hintaa koko setille tuli muistaakseni parikymppiä. Seinään vain sopivat reiät poralla, reikiin vähän liimaa ja nupit perään. Siinä se! Nämä meidän turkkilaista basaaria henkivät nuppimme ovat Indiskasta, mutta erilaisia lipastonvetimiä saa monesta sisustus- ja remppakaupasta. Ihan raakapuisetkin nupit näyttäisivät varmasti päheiltä.
Puolipitoiset vaatteet ja seuraavan päivän vaatekerrat roikkuvat nyt kohdennetusti kotimme yhdessä nurkassa. Nuppinaulakon sijoittuminen makuuhuoneen oven taakse on taktinen ratkaisu. Totuuden nimissä kun nurkkaus ei näytä ihan yhtä nätiltä kuin kuvissa, kun nupeissa roikkuvat puolipidetyt pieruleggarit ja ihan vain vähän pukluinen imetyspaita.
Loistava idea! Mulla on ihan sama fiilis, että ällöttää heittää puolipitoiset kaappiin, niille kun tekisi mieli antaa vaan ilmaa yön ajan. Kaappiin ne on silti aina ennen menneet, mutta tämän idean pöllin kyllä.
Pukluinen imetyspaita + pieruleggarit …………… 😀 MÄ NIIIIIIIIIN samaistun.
Hieno idea tuo nuppinaulakko, meillä kyllä ja purjehtii vaatteita niitä vähän käytettyjä…. varsinkin esiteinin – ja MUN. Isimies, 4v ja 1.5v on aika siistejä…. niin ja vauva 😉
kaksikerroksinen asunto, niin missäpä muualla ne lojuis kun yläkerrassa portaiden kaiteella. joko 3½m alueella 😀 kato sulassa sovussa siinä roikkuu nyt lapsen isot shortsit ja sen puolipitoinen kauluspaita, 3 villasukkaa, yksi aamutakki ja yksi pyyhe, pojan farkut ja huppari, mun neule, turtlesverhot ja vielä yhdet farkut tippumaisillaan.
Tämä on tosi hyvä idea, olen itse tosi nipo tässä asiassa, ja NIIN ottaa päähän jos puolinaisia vaatteita lojuu rutussa siellä sun täällä. Ihan alkaa suututtaa kun mietin miten usein meillä korjailen muiden = toisen aikuisen ihmisen ja vielä yhden lapsen (joka on niin pieni ettei itse ihan vielä asiaa ymmärrä, mutta jonka vaatteet toisaalta ovat lähinnä on/off eli likapyykkikamaa tai putipuhdasta) vaatteita.
Mutta. Nyt on pakko ”puuttua” tähän nykyiseen blogimainontatienestiasiaan. Sivullesi kun tulin, niin tällä kertaa eteeni lävähti ruudun kokoinen Jani Toivonen kirkkovaaleja mainostamassa. Ei siinä sinänsä, pähkinänkuoressa itse kuulun kirkkoon henk.koht. syistä, ajattelin jopa äänestää vaaleissa (muutos tulee sisältä jne. yms.), Jani on kaiken tietämäni mukaan mahtava mies ja näin. Mutta oikeasti, onko tämä mainos nyt oikeassa paikassa? Miten Lähiömutsi ja kirkollisvaalit suhteutuvat toisiinsa? Tuliko päätös mainoksesta jostain, köh, ylhäältä päin?
Meillä on vähän vastaava ratkaisu makkarin oven takana juurikin mainitsemistasi syistä… 🙂 Miehen työvaatteet ovat sellaista tavaraa, ettei ihan viitsi esitellä julkisesti… :).
Käytät tosi usein sanaa pieruleggarit. Ennen tämän blogin lukemista en edes tiennyt kyseisen käsitteen olemassaolosta, joten se pistää silmään.
Jotkut vaatteet heitän yöksi parveekkeella tuuleentumaan ja tungen siitä sitten kaappiin. Muuten roikkuisi aika monet farkut ja neuletakit naulakossa 🙂 Mutta nopeammin kiertäville vaatteille nuppinaulakko on loistoratkaisu.
Meillä taas lapset ovat niin sotkuisia, että niitä siellä täällä seilaavia vaatteita ei heiltä tule. Kaikki kun saa heittää suoraan pyykkikoppaan illalla 😀
😀 Mun lemppari: turtlesverhot!
Blogini displaymyynnin hoitaa Suomen Blogimedia, joten bannerimainokset tosiaan tulevat ns. ylhäältä päin. Mä näen bannerimainokset kuten mainokset vaikka tekemäni telkkariohjeman mainostaolla tai kirjoittamani lehtijutun vieressä: irrallisena osana tekemästäni sisällöstä. Mutta tässä kirkollisvaalitapauksessa olet ihan oikeassa. Se ei Lähiömutsin maailmaan ihan sovellu. Niinpä mainos on nyt poistettu.
Miehen työvaatteet onneksi säilytetään hänen työpaikallaan – ja myös pestään!
Mäkään en tienny kyseisen käsitteen olemassaolosta, ennen kuin sitä aloin käyttää. Näin vauvavuotena se on taas kovin tuutu käsite. Jos pieruleggarisana pistelee kipeästi silmään, yritä miettiä sen sanan kohdalla esimerkiksi haaroistaan pesunukalle kuluneita leggenssejä tai perhevapailla olevan mutsin käytännön syistä paljon käyttämiä housuja, joita kalsareiksikin joku voisi kutsua.
Tuo miun ukko on yrittäjä ja miä toimin raksavaatteiden pesulana… 🙂
Miulle pieruleggareista tulee juurikin mieleen kotikäytössä olevat virahtaneet, kulahtaneet ja ehkä jopa vähän reikäiset leggarit/pitkät kalsarit. Omistan niitä useita ja ne ovat kovassa (koti)käytössä… 🙂