Vauva ei tarvitse juurikaan muuta kuin lämpöä, rakkautta ja maitoa. Se tuli todettua esikoisen kanssa, joka otti ennenaikaisen spurtin maailmaan. Materiahankinnat eivät olleet valmiina, mutta väliäkös sillä. Lapsi oli tyytyväinen, kun sai olla ihan lähellä äitiä tai isää, syödä vatsan pullolleen rintamaitoa ja kuivat vaipat.
Laadin silti listan tarvikkeista, joita juuri maailmaan putkahtanut minityyppi ”tarvitsee”. Listan pituus saattaa kauhistuttaa, mutta kummasti tavarat sulautuvat osaksi pientäkin kotia ilman että huusholli alkaa näyttää päiväkodilta. Lisäksi on taas paikallaan sanoa, että nämä ovat vain yhden perheen kokemukset hyvistä ja tarpeellisista tarvikkeista. Vauvat ja perheet ovat erilaisia. Esimerkiksi jos kirjoittaisin tätä listausta vauvavuoden aikana, jättäisin listan ulkopuolelle kokonaan vaunut, joita yleensä pidetään ykköshankintana. Oman vauvan yhdeksän kuukauden vaunulakon aikana ei siltä kuitenkaan tuntunut.
Olen aikaisemmin kirjoittanut listauksen vastasyntyneen vauvan tarvitsemista vaatteista sekä vastasyntyneen vauvan äidin tarvitsemasta materiasta. Tässä sitten ne bebelle itselleen tarkoitetut. Näitäkin kannattaa metsästää kavereilta ja kirpputoreilta, joissa vauvamateriaa on hyvin tarjolla.
Nukkuminen:
Ensisänky ja / tai tarpeeksi suuri perhepeti. Kun esikoisen kanssa ensimmäinen kuukausi oli kulunut ilman selkeää eroa yön ja päivän välillä, yhtenä väsyn harmaannuttavana yönä vauva jäi hieman kuin vahingossa nukkumaan samaan sänkyyn kanssamme. Sen jälkeen koko perhe alkoi nukkua, ja pinnasänky kiireessä ommeltuine reunapehmusteineen jäi pölyttymään kuukausiksi makkarin nurkkaan. Myöhemmin vasta tajusin, että tälle(kin) lapsiperhetavalle on olemassa virallinen nimitys, perhepeti.
Tällä kertaa jättimäistä ja epäkäytännöllistä pinnistä ei edes aiota kaivaa ullakolta esiin. Vauva nukkuu ja aterioi öisin välissämme. Olemme kuitenkin hankkineet myös kattoon ripustettavan ensisängyn, josta kerron myöhemmin tarkemmin.
Vuodevaatteet + kosteussulkuja. Millä tavalla nukkumisjärjestelyt onkaan hoidettu, vuodevaatteita tarvitaan. Vanhempienkin välissä oma peitto vauvalle voi olla hyvä, ellei vauva sitten koisi unipussissa. Pari pussilakanaa ja aluslakanaa riittää, mutta tällä kertaa meillä on kolme settiä. Ensisänkyä varten pitäisi vielä ommella pienemmät lakanat.
Tyynyä pieni vauva ei tarvitse, mutta tyynyliinoja on hyvä olla useampi kappale. Puklujen ja muiden roiskeiden siivoaminen on helpompaa, kun ei tarvitse vaihtaa koko aluslakanaa. Kosteussulkukankaan palanen vauvan pyllyn kohdilla pitää petauspatjan ja patjan puhtaana, vaikka ohivuotoja tulisi. Kosteussulku kannattaa perhepedissä sujauttaa maitotulvan takia myös äidin rintojen korkeudelle, etenkin jos vauva aterioi perhepedissä.
Itkuhälytin. Emme kuvitelleet tätä kaksiossa tarvitsevamme, joten esikoisen kanssa käytössä oli vain epäluotettava perintörakkine vuodelta nakki. Tällä kertaa tahdomme kunnon pelin, johon voi luottaa vauvan nukkuessa parvekkeella. Haluan havahtua heräämiseen jo ennen kuin vauva huutaa naama punaisena. Myös mökki- ja mummilareissut sekä ulkomaanmatkat ovat mukavampia, kun voi itkuhälyttimeen luottaen viettää aikaa pihalla tai parvekkeella lapsen nukkuessa sisällä – tai toisinpäin. Nyt olemme käyttäneet tähän kahta puhelinta, mutta on ollut kuumottavaa, kun on huomannut puhelinyhteyden jossain vaiheessa katkenneen.
Liikkuminen:
Kantoliina ja myöhemmin mahdollisesti kantoreppu. Meidän must-hankinta, jota ilman emme olisi esikoisen vauvavuodesta selvinneet näin vähin henkisin vaurioin. Esikosta kannoin heti synnytyssairaalasta lähtien trikoisessa TricotSlen-kantoliinassa. Myöhemmin hankin myös toisen trikoisen liinan, käytettynä senkin, jotta liinan sai aina tarvittaessa laitettua pesuun.
Tällä kertaa hankin käytettynä myös kaksi kudottua liinaa, toinen on Didymoksen ja toinen Girasolin. Ne ovat trikoista pitkäikäisempiä, sillä niillä lasta voi kantaa vastasyntyneestä aina niin kauan kuin vain halua ja jaksamista kantohommiin riittää. Ja mikä tärkeintä, ne eivät ole niin kuumia kuin paksut ja useamman kerran kantajan ympäri sidottavat trikoiset liinat. Jos kudotut osoittautuvat tomiviksi, myyn trikoiset pois.
Esikoisen aikana siirryimme kokonaan kantoreppuun vauvan ollessa noin nelikuinen. Käytössämme oli nettikirpparilta ostamani kulunut Ergo-kantoreppu. Se oli paras vauvamateriahankinta koskaan, hintaa 14 euroa. Tällä kertaa olen kuitenkin himostellut hankkivani vauvakokoisena joko Tulan tai Wompatin, joista molemmista on kokemusta taaperoreppukoossa. Vaikka rakas vanha Ergokin on hyvä, pitkäselkäisille vanhemmille Tula ja etenkin Wompat ovat vielä parempia. Katsotaan tätä tarkemmin sitten vauvan synnyttyä, kun tiedetään, minkälainen menijä sieltä on tulossa.
Vaunut ja mahdollisesti parvekevaunut. Vaikka esikoisen vauvavuoden aikana kirosin moneen kertaan vaunujen olleen kallein ja turhin vauvatarvikeostos, on meille tälläkin kertaa tulossa vaunut. Niistäkin lisää sitten myöhemmin, jahka kiesit ensin saapuvat. Tällä kertaa uskoisin vaunujen olevan elämänmenoomme paremmin sopivat, kuin esikoiselle hankittu ja jo eteenpäin myyty vaunumaasturi oli. Koska toivon ja hulluna luotan tulevan vauvan tosiaan nukkuvan vaunuissa, hankimme lainaan myös parvekevaunut.
Turvakaukalo. Vaikka meillä ei ole autoa, on meillä vauvalle turvakaukalo ja esikoiselle lastenistuin. Paljoa niihin ei ole tarvinnut rahaa laittaa, sillä toinen on ostettu käytettynä Annalta (kiitos kotiinkuljetuksesta ja myöhäisillan raskausvaivavertaistuesta!), toinen saatu kavereilta lainaan. Käytämme niitä taksimatkoilla sekä laina- tai vuokra-autoillessa. Takseihinhan saa tilattua istuimen tai kaukalon valmiiksi ja näitä välineitä voi myös vuokrata, mutta me olemme kokeneet asian helpoimmaksi näin.
Makuupussi tai pari. Toimivat lämmikkeenä niin parvekevaunuissa kuin kaupunkikieseissä. Levitettynä ovat myös hyviä pötköttelyvilttejä. Äitiyspakkauksen makuupussit ovat käteviä ja niitä löytää myös edukkaasti lisää. Jos makuupussin kuosi ei miellytä, sen saa melko helposti vaihdettua mieleisekseen tämän laatimani ohjeen avulla. Talvisin meillä on ollut käytössä Eisbärchen-lämpöpussi, käytettynä ostettu sekin. Lisäksi meillä on ulkokäyttöön tarkoitettuja hupullisia unipusseja. Toinen miehen tädin kutoma villainen ja toinen kirpparilta löytämäni vanutäytteinen.
Hoitolaukku tai -reppu. Tätä en edes hankkinut esikoisen aikana, turhakkeena kun pidin. Mutta kun alkuun mukana piti kuskata paljon tilaa vievien kestovaippojen ja muiden tarvikkeiden lisäksi myös rintapumppua ja tuttipulloja, oli aika hankkia tilavampi kassi. Ensin käytössä oli (hoito)laukku, mutta pian tajusin siirtyä (hoito)reppu ja pikkulaukku -yhdistelmään. Vanha hoitoreppu on nyt niin monta kertaa korjattu ja paikattu, että pitäisi hankkia uusi tulevaa vauvavuotta varten.
Kestovaipanvaihtoalusta tai kaksi. Kosteussulullinen hoitoalusta, jonka voi levittää kaverin luona ollessa esimerkiksi sängylle tai kaupungilla lastenhoitohuoneessa hoitopöydälle. Olemassa on myös kertakäyttöisiä vaihtoalustoja, mutta mukavampi, tyylikkäämpi ja luonnolle sekä lompakolle valtavan paljon parempi ratkaisu on hankkia pestävä kestoversio. Meidän hoitoalusta on Kushies-merkkinen ja Prismasta ostettu.
Kosteuspyyhkeitä. Jos lähettyvillä on vesipiste, vauvan kanssa näille ei juuri ole käyttöä. Mutta jos pyllyä ei pääse pesemään vedellä, kosteuspyyhkeellä saa sähellettyä sotkut pois. Meillä Jackson Reecen kosteuspyyhkeille* tuli kunnolla käyttöä vasta lapsen alkaessa syödä kiinteitä. Ne toimivat edelleen loistavana ensiapuna milloin mistäkin koostuviin sotkuihin.
Hygienia:
Vaipat ja vaippapussit. Me käytämme kestovaippoja, joista on tulossa se teidän paljon toivovamme postaus toivottavasti ihan pian. Kestovaippojen lisäksi tarvitaan kosteuden ja hajun pitäviä vaippapusseja, joissa me säilytimme pesua odottavat vaipat niin kotona kuin kaupungillakin. Täällä ohjeeni Pul-kankaasta tehtyyn vetoketjulliseen vaippapussiin.
Kestojen lisäksi meillä on alkuun varattuna myös kertakäyttöisiä vaippoja vastasyntyneen koossa, kun ystävällä sellaisia sattui pyörimään ylimääräisenä nurkissaan.
Hoitoalusta. Joillekin turhake, mutta kestovaippoja käyttävässä perheessä koimme sen oleelliseksi hankinnaksi. Kestojen kanssa kun on aina vähän enemmän säädettävää kuin kerttisten. Meillä oli käytössä vanha ja ruma hoitoalustapehmuste, jonka päälle vedin tyynyliinan. Se komeus sitten aseteltiin pesukoneen päälle.
Kestopesulappuja tai vanulappuja ja -puikkoja. Navan puhdistukseen. Kostutetut pesupesulaput tai vanulaput toimivat hyvin myös vauvan pikapesuvälineistönä.
Amme. Vauvan voi tietty pestä vaikka lavuaarissa, mutta me hankimme esikoiselle Ikean ammeen. Siellä hän istuu läträämässä vielä nykyäänkin saunavuoroilla, vaikka muuten käymme suihkussa. Yksikin amme on hurjasti tilaa vievä naftissa asunnossamme, joten tällä kertaa meillä on vauvalle teidänkin suosittelemanne kokoontaitettava amme. Saimme sen sekä ammeeseen kuuluvan vauvatuen Stokkelta.
Stokken Flexi bath -amme mahtuu muutaman neliön kylppärissämme säilytettäväksi vessanpytyn ja pesukoneen väliin. Esikoinen testasi sitä tositoimissa saunavuorolla, ja hyvinpä sinne mahtui polskimaan pian kolmea vuotta lähestyvä lapsikin, vaikka kovin pieneltä amme näyttää. Stokken ammeen pohjassa on tyhjennystä varten korkki, mikä on iso parannus Ikean ammeeseen verrattuna.
Pari huppupyyhettä. Hupullinen pyyhe on kätevä kietaista vauvan ympärille kylvyn jälkeen. Yksi tällainen tuleekin äitiyspakkauksen mukana. Tietty ihan tavallinenkin pyyhe hoitaa asiansa.
Pyllypyyhkeitä. Meillä näitä on kierrossa neljä kappaletta. Harsotkin toimivat tässä tehtävässä hyvin.
Kylpylämpömittari. Konkarimutsi mittaa vedenlämpötilan ihan käsipelillä, mutta mä tarvitsen taas ainakin alkuun vahvistuksen mittarilta.
Kynsisakset. Äitiyspakkauksen kynsisakset ovat parhaat minikokoisten raapimisvälineiden lyhentäjät.
Pehmeä hiusharja. Niinikään äitiyspakkauksen harja on mukavin untavaisen pään harjaukseen ja karstan irrotukseen.
Kylpyöljy, ihoöljy, kasvovoide, sinkkivoide ja Bebanthen. Esikoista aloimme kylvettää melko pian syntymän jälkeen säännöllisesti joka ilta. Tarvetta sille ei lian puolesta tietenkään olisi, vaan enemmän kyse oli vauvan rakkaudesta veteen sekä yrityksestä saada tylsästi toistuvilla rutiineilla vuorokausiin jonkinlaista rytmiä ja tolkkua. Pelkkä vesi kuivatti ihoa, joten sekoitimme veteen öljyä. Se kuitenkin sotki liiaksi, joten siirryimme Weledan Calendula -kylpyvoiteeseen*, jonka sisältämät öljyt kosteuttavat ja suojaavat ihoa, mutta eivät saa öljyiseksi koko kylppäriä.
Öljy oli ja on kuitenkin käytössä ihon kosteutuksessa. Alkuun öljyllä läträttiin myös siksi, että hieroimme kipuilevan vauvan vatsaa sekä akupisteitä. Sama tapa hieroa lasta iltaisin on jatkunut näihin päiviin saakka. Luonnonkosmetiikan öljyissä en ole huomannut valtavia eroja, mitä nyt tuoksut ovat erilaisia. Suomessa suunniteltua Sophie La Girafe baby -sarjan Baby Oilia* meillä on kulunut useampi puteli, joista osa on saatuja ja osa ostettuja.
Etenkin talvisin esikoisen kasvot tarvitsivat ja tarvitsevat kosteutusta. Vartaloöljy ei soveltunut hommaan, vaan parhaaksi tuotteeksi lapsen herkille kasvoille olen kokenut niin ikään Sophie La Girafe baby -sarjan Face creamin*, joita näitäkin on ollut käytössä sekä ostettuina että saatuina.
Sinkkivoidetta käytimme vaippa-alueen ihonhoidossa. Kestovaipoissa vauvan pylly ei herkisty niin suurelle määrälle kemikaaleja, joten akuuttia tarvetta hoitaville voiteille ei koskaan tullut. Siksi yksi Weledan baby -sarjan Calendula Zink Cream -putkilo* riitti koko vaippa-ajaksi. Sitä olisi vielä reilusti jäljelläkin, mutta päivämäärä on näemmä mennyt umpeen. Tulevan vauvan kanssa käytämmekin saamaamme Laveran Baby & Kinder neutral -sarjan vaippavoidetta*, jota saa ostettua ihan Prismoistakin.
Bebanthenille ei myöskään vauva-aikana juuri ollut käyttöä. Enemmänkin sitä kuluu nyt, kun rajojaan kokeileva leikki-ikäinen on naarmuilla ja kolhuilla.
Muu elämää helpottava materia:
Harsoja. Monitoimiväline vauvasta leikki-ikäiseen. Muun muassa puklujen, imetysmaitotulvien ja muiden eritehommien hallintaan ja siivoukseen. Mä uudistin vanhat ja kulahtaneet pukluharsot pesukonevärillä tyylikkäiksi denimliinoiksi.
Tuttipullo tai hörpytysmuki. Myös äidinmaidolla vetelevälle vauvalle tuttipullo on hyvä hankinta. Tai vielä enemmänkin se on sitä hänen äidilleen, jolle pullo mahdollistaa vauvatonta aikaa vaikka lenkkipolulla. Meillä oli käytössä Lifefactoryn silikonisuojuksiset lasituttipullot*, jotka myöhemmin korkkia vaihtamalla* toimivat nokkamukeina. Materiaalinsa ansiosta ovat edelleen kuin uusia ja palvelevat myös tulevaa vauvaa niin tuttipulloina kuin nokkamukeina.
Sitteri. Monien mielestä vauvamaterian ykkösturhake. Joidenkin mielestä se kuuluisi myös roviolle, sinne samaan poltettavien kasaan rintareppujen (toim. huom. ei asia kuin kantoreppu) kanssa. Meille tästä oli kuitenkin valtava apu suuritarpeisen vauvan kanssa. Lapsi oli tyytyväinen vain ihan kiinni iholla, mutta aina se ei ollut mahdollista. Lattialla oleilu sai aikaan hysteerisen huudon selkä kaarella. Niinpä lapsi majaili alkuun sitterissä sillä aikaa, kun minä vieressä yritin tehdä esimerkiksi hiustenpesunopeuden maailmanennätystä.
Käytettynä hankkimamme Baby Brjörnin balance-sitteri on ehdottomasti paras testaamamme sitteri. Siinä vauva voi oman kehonsa liikkeillä keinuttaa sitteriä, mutta onnistuupa sen keinuttaminen myös mutsin toimesta toisella jalalla – vaikka sieltä suihkusta käsin. Sitterissä on myös kolme erilaista asentoa, mikä on plussa moniin muihin sittereihin verrattuna. Itselleni tärkeää oli myös tyylikäs ja klassinen ulkonäkö, sillä tämä on vauvahärpäkkeistä se, joka tuntui olevan eniten tiellä. Kiva ulkonäkö tai ei, olin onnellinen, kun sain tämän aikoinaan laittaa oman vauvan käytöstä lainaan kaveriperheelle.
Tutteja + tuttipidike. Kaikki eivät tahdo vauvalleen tuttia edes antaa, ja vaikka haluaisivatkin, vauva ei sitä suostu syömään. Me menimme esikoisen kanssa tutitta siihen asti, että pääsin lypsyistä ja pulloista pelkkään rinnalta imettämiseen. Tutti oli kuin mustaa magiaa, niin mieletön sen rauhoittava vaikutus itkuiseen vauvaan oli. Tuttipidikkeen avulla tutti pysyy tallessa esimerkiksi kaupungilla kulkiessa, vaikka se vauvan suusta tipahtaisikin.
Jos teidän pitäisi nimetä kolme tärkeintä vauvamateriahankintaa, mitkä ne olisivat? Entä mitkä ovat osoittautuneet turhakkeiksi?
Tärkeimmät: kantoliina ja kantoreppu, lattialle levitettävä ”puuhamatto”, vaunut.
…ja sellaiset vaunut, joilla mahtuu liikkumaan yleisissä kulkuneuvoissa/hisseissä/kaupoissa… Meillä oli aluksi Emmaljungan sotavaunut. 😀 Niillä ei kertakaikkiaan mahtunut kulkemaan missään. 😀 Oli pakko vaihtaa pienempiin.
Turhakkeet:
Tuttipullo ja tutti (lapsi ei suostunut kumpaakaan laittamaan suuhunsa)
Hoitopöytä (jäi käyttämättä, vaippa vaihdettiin yleensä sängyn päällä, milloin missäkin. Hoitoalusta oli kyllä välillä käytössä)
Sitteri (lapsi ei viihtynyt siinä ollenkaan)
Voiteet ja öljyt (en ole ikinä laittanut lapsen iholle mitään voidetta/öljyä, tms. Hyvä näin, onneksemme lapsella hyvä iho)
Vaikea mennä sanomaan, että minun turhakkeina pitämäni tavarat olisivat turhakkeita toiselle… lapset ovat erilaisia. Voihan olla, että meidän mahdollinen seuraava lapsi ei viihdy kantovälineissä tai on iho-ongelmia, joihin tarvitsee hoitavia voiteita.
Tärkeimmät: kantoreppu, jumppa/leikkimatto ja villainen kosteussuoja perhepetiin. Turhaa: kengät lapselle, joka ei vielä kävele.
Hah, naurahdin muistellessani miedän turhaketta. Ainoa, joka osoittautui turhaksi oli itkuhälytin. Mukula ei antanut minkäänlaista varoitusta. Koskaan. Suoraa huutoa niin kovaa kuin keuhkoista lähti heti kun oli nälkä tai muuten vaan seuraa vailla. Kyllä kuului viereisiin taloihin saakka. Kaikki aina sanoivat, että pitää kuunnella niitä ensimmäisiä ynähdyksiä tai tarkkailla nyrkkien syöntiä, ettei itku ehdi yltymään liian kovaksi. Paskanmarjat sanon minä. Ei minkään näköistä vinkkiä tullut siitä suunnasta 😀 Onnekseni itku kuitenkin loppui heti kun tissi oli suussa tai pieni sylissä. Muuten olisin varmaan menettänyt kuuloni.
Tärkeimmät: kätkyt-hälytin (äidin hermot versus paremmat yöunet), Manduca ja itkuhälytin. Turhakkeet: imetystyyny, vauvaöljy ja pinnasängyn kokoiset pussilakanat 🙂
Tärkeet: tuttipullo, oma peti, ja vaunut 🙂
Meillä jäi käyttämättä : useita öljyjä, talkkia , pulloa purnukkaa oli liikaa. Manducaa ei käytetty eikä mitattu veden lämpötilaa tuolla mittarilla 😉
Tärkeimmiksi sanoisin kantorepun, harsot ja pieneen tilaan taittuvan teltta-mallisen matkasängyn. Turhakkeita meillä oli ensinnäkin itkuhälytin, koska tajuttiin vasta lahjaksi saatuamme, että nämä amerikkalaiset versiot toimivat niin päin, että vauvan luurin pitää aina olla töpselissä kiinni ja siinä kuunteluluurissa vain on patterit. Eli koska täkäläiset vauvat nukkuvat aina vain siellä omassa makuuhuoneessaan, ei pattereille toki ole tarvetta. Me taas olisimme tarvinneet itkuhälytintä esim. parvekenukuttamiseen tai jos vaikka ystävillä iltaa istuessa lapsi vietiin yläkertaan nukkumaan. Muita turhakkeita olivat hoitopöytä (siirrettiin hoitoalusta hyvin pian kylppärin puolelle, vesihanan välittömään läheisyyteen) sekä kaikki tutti-alkuiset esineet. Ei kelvannut tutti, ei sitten niin millään. Vain äidin oma luomututti kelpuutettiin, eikä äiti sitten käynytkään vuoteen missään kahta tuntia kauempana vauvasta.
Ja koska äitiyspakkausta en saanut, ei myöskään koskaan tullut hankittua kylpyveden lämpömittaria. Ihan on käsikopelolla selvitty. Ja nykyään hän onneksi osaa itse jo ilmoittaa, jos on liian kuumaa tai ei tarpeeksi lämmintä.
Tärkeimmät: Kantoliina, kantoreppu ja kestovaipat (jos vaippoja ei lasketa niin harsot).
Turhuudet: Itkuhälytin (säteilyhysteerikkona en uskaltanut käyttää ja luin ettei sitä saisi pakkasella käyttääkään tulipalovaaran vuoksi + vauva ei suostunut nukkumaan muualla kuin liinassa tai vieressä). Muita meille tarpeettomia olivat ensi- ja pinnasänky sekä rattaat.
Vaikea valita vain kolmea, mutta tärkeimmät olivat pinnasänky, tutti ja kunnon vaunut, joilla pääsi Keskuspuistoon säällä kuin säällä vaunuilemaan. 🙂
Turhakkeina itkuhälytin ja rintapumppu. Täysimetin puoli vuotta ja kaiken kaikkiaan 1v2kk ikään asti tyttöä, mutta pumpulle ei ollut tarvetta.
Jos saamme toisen lapsen, niin Manducaan aion totuttaa hänet pienestä pitäen, tytär ei ole koskaan kuumakallena viihtynyt pitkään sylissä. 🙂
Tärkeät: Turvakaukalo, ei täältä korvesta pääse ihmisten ilmoille kuin autolla. Vaunut, koiran kanssa lenkkeillessä hyvät, etenkin kun vauva ei kantorepussa tai liinassa suostunut nukkumaan. Harsot, toimivat puklujen siivoamiseen, unirättinä, tulvivan maidon imeyttämiseen, jne.
Turhimmat: Jotkut rasvat, vauvalla on onneksi ollut hyvä iho. Kylpylämpömittari, ainakin meillä kun hanan säätää kohtaan jossa lukee 38C, niin vesi on silloin sopivaa. Kengät, saatiin lahjaksi, ei ole ollut käyttöä.
Puhelimeen saa muuten itkuhälytin apsin, joka tarvittaessa (äänenvoimakkuuden ylittäessä asetetun rajan) soittaa ennaltavalittuun numeroon. Tähän kyllä tarvitaan kaksi puhelinta, mutta olen kokenut käteväksi vaikka kyläillessä.
Tärkeitä ovat olleet ainakin: suolatipat nenän (yölliseen) tukkoisuuteen, jota kesti kolme kuukautta. Kantoliina – pelkällä sillä mentiin helposti monta kuukautta. Niin, ja se rintapumppu. Kävin ulkona ehkä kolme kertaa niin että tarvitsi antaa maitoa, mutta voi pojat että tarvitsin ne kerrat.
Turhia ovat olleet tutit – yritimme muutamaa, mutta ilmeisesti tutin opettaminen olisi tämän lapsen kohdalla vaatinut jonkin sortin siedätystä, mihin emme tahtoneet ryhtyä. Turhia ovat olleet myös oikeastaan kaikki ihorasvat, öljyt ja voiteet. Lapsella on hyvä iho ja vessahätäviestintä on ollut varmasti myös avuksi, kun iho ei haudu pissavaipassa.
Onnea viimemetreille!!
Tärkeimmät Manduca, harsot ja tuo samainen Baby Björnin sitteri.
Manduca on avannut koiran kanssa lenkkeilyyn monta metsäreittiä, kun ei tarvitse vankkureita työnnellä (ja muksu nukkuu tai köllöttelee siinä tyytyväisenä, toisin kuin vaunuissa). Harsoja meillä pyöri etenkin ekan puolen vuoden aikana ympäri asuntoa useita; imetystä varten sohvan selkänojalla ja sängyssä odottamassa valmiina, pyllynpesuliinoina (eriväriset harsot erottuvat hyvin ettei mee sekaisin vaikka puhtaita ovatkin pesun jälkeen), uninunnuina (kummasti muksu rauhottui, kun laittoin harsoa pään päälle vähän) ja myöhemmin ruokalappuina ja yleisen keittiökaaoksen hallinnassa.
Meidän muksu on ihan pienestä pitäen viihtynyt tuossa BB sitterissä ja nyt 7kk vanhanakin jaksaa köllötellä siinä, vaikka äiti samalla suihkureissulla (!!!) pesee hiukset, antaa hoitoaineen vaikuttaa ja sheivaa. Tykkää syödä sitterissä iltapuuron, vaikka muuten syö syöttötuolissa. Raahattiin sitteri jopa eväsretkelle metsään muksun ollessa 5kk. Kevythän tuo on kantaa ja olipa helpotus, kun koko porukka sai nautiskella rauhassa kun muksu köllötti sitterissä samoissa fiiliksissä.
Näiden lisäksi tietty meillä myös turvakaukalo, koska meiltä lähimpään kaupunkiin on 45min ajomatka eikä julkisia ole. Tyyppi viihtyy kaukalossa ja autossa onneksi hyvin. Ja itkuhälyttimet on olleet näppärät kaksikerroksisessa talossa ja tyypin nukkuessa (harvoin) pihalla.
Turhimpia on ollut vaunujen vauvakoppa, jonka korvasin lenkeillä nopeasti Manducalla, vaikka läheiset eivät meinanneet uskoa että muksu ei vaan viihdy siinä kopassa (rattaissa kyllä tykkää olla). Saimme sukulaisilta hyppykiikun (tämäkin vahva mielipiteiden jakaja). Muksu kyllä sinänsä tykkää olla siinä (kolmen kerran kokemuksella), mutta koska värkille ei ole kiinteää paikkaa, niin eipä sitä tule juurikaan viritettyä ja on jäänyt pölyttymään. Turhaa oli myös liian monta lämpöhaalaria. Vaikka muksu syntyi helmikuussa, ne jäivät käyttämättä. Vaunuissa oli pakkauksen makuupussi ja autossa Emman lämpöpussi, joihin perusvaatetettu muksu oli helppo sujauttaa. Meidän kuumakalle kirkui tulipunaisena ja hiessä ne pari ekaa kertaa, kun äiti ohjeiden mukaan puki kerroksittain vaatetta. Tyyppi on kuin äitinsä, viihtyy viileämmässä.
Lisäksi hoitopöytää en olisi itse hankkinut, mutta anoppi vaati saada ostaa sen meille. Onhan se ollut päivittäisessä käytössä mutta edelleen olen sitä mieltä, että samat hommat olisi voinut hoitaa sängyn tai sohvan päällä.
-L & L-
Nenäfrida ja suolatipat, meillä oli todella tukkoinen vauva. Matkarattaat joihin saa turvakaukalon kiinni sillä hissitön talo ja parkkipaikka todella kaukana. Niin ja sitten kantoreppu. Siinä tärkeimmät.
Turhat: kaikki rasvat, öljyt ja muu vauvakosmetiikka, itkuhälytin (tyyppi ei itkenyt herätessään, hengas vaan) ja kaikki muut tuttipullot paitsi Avent. Muita kutsuimme pierupulloiksi, siinä syy.
Tarpeellisimmat:
– Manduca. sitä käytetään joskus vieläkin, vaikka lapsi on kohta kolmivuotias.
– Pinnasänky: nukuin vain koiranunta jos vauva oli vieressä, pelkäsin että käännyn lapsen päälle. Pinnasänky oli meillä 'sivuvaununa' minun puolellani. Plus kaikki puklut yms tuli pinnasänkyyn, meidän sänkymme pelastui.
– Isopyöräiset vaunut: niillä pääsi tarpomaan lumessakin
– Babybjörn Balance-sitteri: pääsin suihkuun ja kylpyyn (!) ja sain laitettua ruokaa kun lapsi oli 3-10kk
Turhimmat:
– Tutti, tuttipullo, rintapumppu: kaveri ei suostunut syömään muuta kuin rintaa, lämmitetty äidinmaito oli kai aivan kamalaa, lehmänmaitoakin hyljeksi vaikka kuinka kauan.
– Kestovaupat vastasyntyneelle. Minulla oli hurjasti idealismia, joka karisi valvomisen ja koliikin vuoksi. En enää jaksanut siihen syssyyn alkaa pesemään ja kuivattamaan kestovaippoja. Lapsen kuivaksi opettelussa idealismi tosin palasi (pissavaippoja on paljon kivempi pestäkin kun lapsi osaa jo käydä kakalla potalla).
– Vauvan rasvat, talkit ja pesuaineet
– Tossut & kengät lapselle, joka ei osaa kävellä
– Hameet konttaamaan oppivalle/konttaavalle lapselle
– Kaikenlaiset hörhelövaatteet (esim. bolero koossa 68, jonka saimme tutuilta!)
-Sara-
Tarpeellisimmat:
Manduca – ei olisi tullut mieleenkään lähteä esim. kauppaan rattaiden kanssa..
Emmaljungan vaunut – koiraperheessä ulkoillaan kelillä kuin kelillä ja rimpularattaiden kanssa olisi tullut itku moneen kertaan. Nämä eivät ikinä jättäneet hankeen, vaikka kauppakeskuskäyttöön varmaan olisivatkin liian massiiviset. Mutta jos harrastuksiin kuuluu enemmän ulkoilua kuin kauppakeskuksissa hengailua, niin Emmaljungat toimivat paremmin kuin hyvin.
Turhat:
– Babyshowerista kertynyt vauvakosmetiikka, rasvat, öljyt, kylpyaineet yms. Onneksi ei tullut itse ostettua näitä, niin ei harmittanut, että jäivät käyttämättä. Vesi vanhin voitehista 🙂 HUOM! Flexibathissahan ei saa käyttää kylpyöljyä! Ehkä osasyy siihen, miksi vauvaöljypurkkia ei ikinä edes avattu. Jotain hallaa se kaiketi tekee niille taitoskohtien kumiosille?
Anteeksi maalaisuuteni, mutta mitä sana edukkaasti tarkoittaa?
-Tietämätön-
Tarpeelliset: harsot!!, näppärät vaunut joilla on helppo kulkea paikassa kuin paikassa ja mihin saa turvakaukalon kiinni, kantoreppu, sitteri (turvallisempi paikka kuopukselle kuin lattia, ettei isoveli jyrää päälle vahingossa leikkiautolla), tutti 😀
Turhakkeet: kaikki rasvat, kylvetetty meidän molempia lapsia vain pari kertaa viikossa pelkällä vedellä ja ei olla ikinä mitään rasvoja laitettu: ihot pysyneet hyvänä. Tietty pieniä putsauksia tehty päivittäin ihan pesulapulla.. öljykin ollut käytössä vain karstan poistoon. rintapumppu ja tuttipullot: en saanut maitoa pumpulla tulemaan ja tissit toimi niin hyvin, ettei pulloja tarvittu. Vauva oli siis aina minun mukana joten harrastuksissa ei ekaan puoleen vuoteen käyty, se huono puoli siinä.. Hauskaa mitenkä joka perheessä on omat tarpeelliset ja turhat tavarat 🙂 vauvat ja perheet on kaikki omanlaisiaan
Tosi hyvä listaus, hyvin samat jutut olisi mullakin! Paitsi meillä voiteista ei ole tarvittu kuin sinkkivoidetta, koska lapsella on (ainakin toistaiseksi, sormet ristissä…) iho pysynyt hyvänä ilmankin. Ja syntinen rintareppu on meillä ollut käytössä sen jälkeen, kun vauva mieluummin alkoi matkustaa kasvot eteenpäin. 🙂
Kiinnostaisi kuulla lisää teidän esikoisen tutin käytöstä. Missä vaiheessa sen käyttö loppui ja oliko jossain erityistilanteissa myöhemmin käytössä satunnaisesti esim ulkomailla reissatessa?
Isommista härpäkkeistä eniten esikoisemme käytti yhdistelmärattaita vaunukopalla. Nukkui niissä yönsäkin puolivuotiaaksi! Kakkosena tuli sitteri, jossa viihtyi sata kertaa paremmin kuin lattialla, tai edes sylissä!
Rasvoista ja öljyistä eniten käytetty oli rasvaisempi Bepanthen-salva, joka paransi niin haavoilla olevat äidin nännit, kuin vauvan taiveihottuman/hankaumat/kuivat posket!
Siinä nuo kolme.
Muita tärkeitä käytössä olleita: sinkkisalva, tuttipullot, tutti, leikkikehä, kylpyamme, harsot, turvakaukalo, hoitopöytä (erityisesti kaiken syövät laatikot! ja taso, jolle säilöä kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen! :D)
-Helii.
Samanlaiset sotavaunut oli meilläkin ensin. Hyvin niillä pääsi metsässä kulkemaan, mutta kun lapsen vaunulakko loppui ja siinä samalla siirryin tekemään töitä hoitovapaan ohessa, eniten ne ovat olleet käytössä hissiessä, kulkuneuvoissa ja kaupungilla. Citykärryt ne tällä kertaa pitää olla.
Mutta joo, kuten sanot, toisen turhakkeet ovat niitä vauvavuoden pelastajia ja toisinpäin. Ja sitten jotain siltä väliltä. Lapsi kun ei meilläkään erityisemmin viihtynyt sitterissä, mutta siinä ei sentään kiljunut kuin kuolemaa tehden, kuten lattialla ollessaan.
Kun taannoin haastattelin jalkaterapeuttia lasten kengistä, hän oli vahvasti vastaan juurikin noita kävelytaidottomille ostettavia kovia kenkiä. Tossut, töppöset tms. lämpöä pitävät jalkineet ovat tietty asia erikseen.
:DDD Nää on niin näitä. Vauvat ovat mystisiä olentoja, joihin eivät mitkään säännöt päde.
koska arvot Täysien tonnien Muumi-palkinnon, kohta on vain jo kuukausi kulunnut tuosta postauksesta. -M-
Se on arvottu jo, ja palkintokin on Facebookiin saamani kuvan perusteella saapunut perille onnettaren suosikille 🙂 Kuten arvontapostauksessa kerroin, otin yhteyttä voittajaan henkilökohtaisesti ja lisäksi julkaisin hänen nimimerkkinsä Lähiömutsin Facebook-sivuilla.
Meillä on omakotitalo, mutta kahdella makuuhuoneella ja viisihenkisen perheen sisäänsä vetäen. Muutama tavara nyt jo 1-vuotiaalle olisi pitänyt jättää hankkimatta. 1.Sitteri (onneksi oli lainakalu); koska siinä ei kukaan keikkunut koskaan, 2.hoitopöytä; koska vaihdoin vaipat alustalla sohvalla ja 3.amme+ammejalat ;koska meillä tykättiin suihkusta heti. -Johanna
Ekan kohdalla tärkeimmiksi muodostuivat:
– Hyvät (emmaljunga) vaunut, jotta päästiin liikkumaan kätevästi paikasta toiseen säällä kuin säällä.
– Tuttipullot, koska lapsi ei jaksanut imeä rintaa + piti laskea paljonko vauva söi
– Pinnasänky, vauva viihtyi alusta asti omassa sängyssään ja jäipähän meille vanhemmille enemmän tilaa omassamme
Ainoa turhake taisi olla käytettynä saatu kanto/rintareppu (minä en niistä mitään ymmärrä, joten en tiedä kumpi tai mikä tuo meidän hökötys oikeasti on). Kokeilin kerran, itsellä oli tuskanhiki jo härvelin pukemisessa + muuten hyvin tyytyväinen vauva ei viihtynyt yhtään kyydissä ja itsellä hiki virtasi kuin niagarassa :D. Unohdettiin viritys kaapin perällä ja siellä se on yhä. Toista varten ostin kirppikseltä rengasliinan, joka on paljon helpompi, kevyempi ja viileämpi, jos vaikka uusi tulokas viihtyisikin enemmän sylissä kuin isosiskonsa aikoinaan :).
Ehdottomasti tärkeimmät oli rintakumit, tuttipullot ja rintapumppu. Näitä lähdettiin metsästämään suoraan synnäriltä, olin ajatellut että kyllähän ne ehtii jos tarvetta tulee… Ei ollut ensisynnyttäjän mieleen tullut, että vauva ei välttämättä syö ilman näitä apuvälineitä! 😀 Neljän kuukauden ikäisenä (suuremman asunnon myötä) poika muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Kaikilla parani yöunet huomattavasti, eli tämä oli meidän perheessä todella tärkeä ”ostos”. Turhimpia on ollut kaikki epäkäytännölliset vaatteet ja kengät vauvalle, suurin osa tullut lahjoina.
Imetystyyny löytyy meidänkin turhakkeista.
Niin mielenkiintoista, miten erilaisia ne tärkeät tavavat eri perheissä ovatkaan 🙂
Talkkia ei mekään koskaan käytetty, sellaista ei edes ostettu.
Ne telttamalliset matkasängyt vaikuttavat käteviltä! Pääsin sellaisia testaamaan, kun kirjoitin matkasängyistä juttua Vauva-lehteen. Me oltiin aluksi ihan asteentarkkoja sen veden lämpötilan kanssa. Se oli sellaista söpöä aloittelijan varmistamisen varmistamista. Mutta nyt tuntuu taas, että voisi alkuun veden mitata. Esikoisen kanssa se kun ei enää ole niin nöpönnuukaa + hän tykkää suihkussa kylmemmästä vedestä kuin mä itse.
Pakkasrajat itkuhälyttimelle ovat tosiaan Suomen ilmastoon sopimattomia. Vai onko jollain merkillä pakkasen kestävää itkuhälytintä? Radiopuhelimet ehkä?
Keskuspuistossa on kyllä ihana vaunuilla!
Mä olen kans kuullut noista appseista, mutta ei ole tullut kokeiltua. Nyt sitten hankittiinkin kunnon itkuhälytin sen vanhan epäluotettavan rakkineen tilalle.
Tiedän tunteen, niiden kolmen kerrankin takia se pumppu kannattaa hankkia 🙂 Mä tosin tarvitsin sitä muutenkin, aluksi kun lapsi ei jaksanut imeä maitoa suoraan rinnalta ja myöhemmin, kun välillä oli vaan pakko tasata kivistystä rinnoissa.
Meilläkin on sisaruksieni vanha hyppykiikku, eli tuo vahva mielipiteiden jakaja. Esikoinen tykkäsi siitä hurjasti. Annettiin hänen olla siinä lyhyitä aikoja kerrallaan, vaikka hän itse olisi jaksanut ja halunnut nauttia pomppumeiningistä vaikka kuinka pitkään.
Tässä näkee hyvin, miten erilaisia vauvat ja perheet ovatkaan! Me hankittiin ennen lapsen syntymää nenäfrida ja suolatipat, mutta niitä ei kokeiltu kuin yhden nuhan aikana. En edes muistanut noita, kun tätä listaa väänsin 🙂
Ah joo, hameet konttimaan oppivalle tai konttavalle lapselle, been there done that. Eipä tarvi toista kertaa samaa mokaa tehdä 🙂
Hyvä tietää, että tuossa ammeessa ei saa käyttää kylpyöljyä. Nyt tosin mennäänkin kylpyvoiteella ja jätetään öljyt hierontaa varten 🙂
Melko halpa, edullinen.
Sepä, on hauskaa huomata, miten samat tavarat ovat toisilla tarpeellisien listalla, toisilla turhakkeina. Luultavasti omakin lista tulee näyttämään erilaiselta toisen vauvan myötä, sillä vaikka olisi sama perhe, nuo minityypitkin ovat niin erilaisia.
Hyvä iho on täälläkin onneksi koko perheellä, mutta vielä parempi, kun välillä saa vähän kosteutusta. Vaikkakin se öljyn käyttö olikin alkuun käytössä vain tekemään hieronnasta mukavampaa.
Täältä löytyy postaus tutin käytöstä ja siitä vieroittamisesta 🙂
Hauska kuulla, että joillakin (erillinen?) hoitopöytä on tärkeiden joukossa myös. Yleensä kun se on sillä turhakkeissa. Se kertoo siitä, miten erilaisia perheet ja vauvat ovat – ja hyvä niin! 🙂
Olisikin muuten mielenkiintoista kuulla, onko joku kokenut ammeenjalat hyväksi hankinnaksi. Me niitä ei edes harkittu alkujaan pienen asunnon takia, mutta eipä varmasti olisi hankittu muutenkaan. Alkuun ammeen voi nostaa jollekin tasolle, pöydälle tai vaikka pesukoneen päälle, kuten meillä. Ja kun lapsi oppii istumaan, mennäänkin jo pian lattialle. Vai onko joku kokenut toisin?
Rengasliina on myös siitä kätevä, että tarvittaessa siihen samaan saa kyytiin myös isosiskon 🙂
Ah joo, epäkäytännölliset vaatteet! Ja kengät kävelytaidottomalle lapselle. Ihanaa, että ei näitä mokia tarvitse tehdä enää toiste. Ja ollaan kovasti toivottu, ettei kukaan vauvalle toisi yhtään mitään materiaa.
Kolmen lapsen kanssa sitä on huomannut miten vähällä tavaralla sitä oikeasti pärjää, mutta muutama asia on ollut kaikkien kanssa tärkeitä.
Kantoreppu, kakkonen ja kolmonen manducassa ja esikoinen valitettavasti babybjörn repussa pari kertaa ja sen jälkeen trikoolinassa mutta oli ja on edelleen kuumakalle joten mieluiten oli sylissä.
Pinnasänky, esikoinen ja kolmonen nukkuvat oikeasti siinä öisinkin ja keskimmäisen kanssa se toimi todella hyvin vaatteiden säilytyspaikkana ensimmäiset 6kk.
Vaunut olivat kahden ensimmäisen kanssa ehkä nro 1 tärkeysjärjestyksessä, tämä kuopus ei oikein niissä viihdy joten tällä kertaa ei niin tärkeät.
Turha on ollut puuhamatto, esikoiselle hommattu joka ei siinä viihtynyt yhtään, myytiin pois ja ei olla kaivattu sen jälkeen. Perussitteri missä voi säätää ainoastaan selkänojaa.. en ymmärrä mihin tarkoitukseen olisi hyvä? Ja kaikki ns söpisvaatteet pienemmässä koossa kun 86.. Eli farkut, kengät, kauluspaidat jne. Onhan ne toki söpöt mutta käytänössä meillä käytetty kuitenkin vaan pehmeitä ja käytännöllisiä vaatteita myös juhlissa.
Pssst. Laveran Nappycream on hyvä, suosittelen jos semmoiselle on tarvetta!
Kiitos aivan mahti-ihanasta blogista! Eksyin tänne jonkinlaista polkua pitkin toissapäivänä enkä ole sen jälkeen pois päässyt. Kirjoituksesi, kuvasi ja DIY-ideasi ovat kolahtaneet tällaiseen 31-vuotiaaseen, helmikuun alussa esikoistaan saapuvaksi odottavaan, graafisia kuvioita rakastavaan ja luonnonkosmetiikkaa liputtavaan äidin alkuun melkoisella voimalla. Ja ehkä parasta on, että postauksesi, kuten tämä, toimivat ainakin jonkinlaisena karttana maahan, johon olen matkalla. Vaikka kuinka olenkin lastentarhanopettaja, niin ne maisterin paperit vaan ei ihan kauheasti auta ratkaisemaan, mikä kantoliina olisi paras tai kannattaako hankkia imetysvaatteita tai niitä muitakaan miljoonaa raskauteen, synnytykseen, vastasyntyneeseen, imetykseen etc. liittyvää kysymystä, joita tornadon lailla mielessä pyörii. 🙂 Joten siispä vielä kerran kiitos kartasta! Ja myös onnea uusimman lähiötulokkaan johdosta! 🙂
-iitu-
Hiihii, voi kiitos ihanasta palautteesta! Ja paljon onnea raskauteen ja edessä häämöttävään uuteen elämäntilanteeseen!
Kapalo, kantotakki (ja toki kantoväline) ja rintapumppu. Ekoina viikkoina en vauvaa juuri pukenut, kun oli aina kevyesti käärittynä kapaloon, tai enintään villahaalarissa kantotakin alla. Helppoa!
Meillä itkuhälyttimenä Kobran radiopuhelin joka on toimnut ihan hyvin kunhan ensin pääsi sinuiksi uskomattoman monimutkaiselta tuntuvan valikon kanssa. Ihan pieneen inahdukseen ei välttämättä heti reagoi, mutta kun lapsi ynähtelee muutenkin unissaan niin ehkä hyvä etten hyppää jatkuvasti ovella kurkkimassa. Kun lapsi huutaa ilmoitusitkunsa että hereillä ollaan niin se kuuluu ihan mainiosti (paitsi jos toinen puhelin on vahingossa mennyt väärälle kanavalle…).
Ehdottomia hankintoja olleet pukluharsot (tai millä nimellä kukakin niitä tahtoo kutsua). Lapsi puklaili ensimmäiset 5kk suunnilleen puolentunnin välein tai useammin. Onneksi ei vaikuttanut painonnousuun, mutta lapsi oli jatkuvasti puklussa, äiti oli puklussa, sänky oli puklussa, sohva oli puklussa, matto oli puklussa jne. Samaan sarjaan voidaan ehkä lukea kuolalaput jotka pelastivat välillä yhdeltä tai kahdelta vaattedenvaihdolta kun puklu sattui vaan valumaan suusta eikä lentämään kaaressa.
Toinen on tietysti turvakaukalo. Kuten joku totesikin niin ilman sitä ei pääsisi täältä minnekään.
Kolmanneksi laittaisin varmasti rintapumpun ja aventin tuttipullot. Maitoa tuli ja paljon. Alkuun lapselle kelpasi niin rinta kuin pullokin ja kun herätyksiä tuli kahden tunnin välein yötä päivää niin oli ihanaa kun kotona lomaileva mies pystyi hoitamaan puoli yötä ja kun olin kipeänä niin sain kerran nukkua jopa yhden kokonaisen yön!! Luksusta.
Neljäs on vielä pakko listata. Kapaloliina. Tarrakiinnitteinen sellainen. Alkuun lapsi huitoi ja huiski ja liikkui niin paljon ettei malttanut asettua nukkumaan. Tissille nukahti, mutta heräsi joka kerta kun yritti siirtää sänkyyn tai koppaan. Kun laittoi illalla liinaan ja tökkäsi tissin suuhun niin nukahti ja siirtokin onnistui yleensä ilman heräämistä.
Turhakkeina tutit. Ei kelvannut.
Lämpimät fleesehaalarit. Lapsi syntyi keväällä, oli kuumaveristä sorttia ja syksy oli niin lämmin että haalarit ehtivät jäädä pieneksi ennen kuin pääsivät kunnolla käyttöön. Nyt ilmojen viilettyä on ollut vastaavia käytössä, mutta ne mitä ajattelin oikeasti syksyksi jäivät käyttämättä.
Kietaisubodyt. Pienikokoinen lapsi jolle jokainen kietaisubody oli liian suuri. Jos tavallinen body pysyykin päällä vaikka olisi väljä niin kietaisumallit lörpöttivät aina edestä rakosellaan ja olivat hankalia. Kun tyttö oli tarpeeksi iso näihin olin jo niin kyllästynyt ja suivaantunut noihin että olin siivonnut ne pois kaapista enkä koskaan kokeillut olisivatko ehkä sittenkin toimineet. Toisaalta tyttö ei kitissyt pään yli vedettävistä ja kaikki olivat tyytyväisempiä.