Aiotteko te ihan tosissanne asua kaksiossa nyt kun toinenkin lapsi syntyy? Kyllä, kyllä aioimme. Olemme myös katselleet kolmioita sivusilmällä jo pidemmän aikaa, mutta turhan tyyriitä ovat. Ja kyllä, haluamme asua juuri Herttoniemessä. Rakastamme sitä, että lähes kotiovelta lähtevät niin metrokiskot kuin metsäiset lenkkipolut. Kymmenessä minuutissa on joko pääkaupungin keskustan hulinoissa tai luonnonsuojelualueella sijaitsevan merenrannan rauhassa. Asuinalueella on suuri vaikutus onnellisuuteen, ja täällä on kaikki, mitä haluamme. Täällä on koti. 

Myös lapsi juurruttaa. Täällä on hänen päiväkotinsa, tutut naapurien mukulat, metsät, pelikentät ja puistot. Toki lapsi sopeutuisi uuteenkin kotiseutuun, mutta mitä turhaan vaihtamaan, kun varsinaista tarvetta ei ole. Tämä on hänen ainut kotinsa, näistä nurkista on tullut meille rakkaampia kuin mistään muista ennen. Autottomana vuorotyöläisperheenä arvostamme myös hyviä julkisia liikenneyhteyksiä. Töihin pitää päästä kätevästi ja nopeasti kukonlaulun aikaan sunnuntaina ja kotiin keskellä yötä myös viikolla. Kauppojen ja muiden paveluiden pitää sijaita lähinurkilla.

Meidän kaksiomme ei onneksi ole ihan minikokoisin kaksio, sillä 57 neliöön mahtuu hienosti ilman ongelmia kahden lapsen kanssa. Vähän säätöä vaatii, että neljäs ihminen saadaan mahtumaan mukavasti, mutta en usko sen olevan ongelma. Onhan sitä kymmenlapsisia perheitä kasvatettu hellahuoneissakin. Pienessä kodissa on myös paljon hyviä puolia. Tavaroita ei tule kerättyä nurkkiin, kun ylimääräistä tilaa ei ole. Siivous on isoa kotia nopeampaa, mutta toisaalta pienessä kodissa pölypallerot alkavat myös juosta isoa kotia nopeammin. Ja pienessä kodissa asumisesta saa myös ekopisteitä. Lisäksi mä koen pienen kodin myös, noh, kodikkaammaksi. Kokemusta kolmioistakin on kahden kaupungin verran.

Mitkä ovat kotimme edut? Keittiö on ihan nappikokoinen, ei yhtään liian pieni tai iso. Asuntoilmoituksessa sitä voisi kutsua keittiöksi tehoneliöillä. Säilytystilaa on paljon, lapsiperhe-elon pelastaja astianpesukone sopii hurisemaan ja kaiken keittiötilpehöörin lisäksi tilaan mahtuu jopa lapsen oma leikkikeittiönurkkaus. Pyöreä pöytä on hyvä, sillä sen ympärille mahtuu näppärästi montakin aterioijaa. Ja kun pöydän kiskoo seinänvierustalta keskelle keittiötä, jengiä mahtuu vielä lisää. Ja koko keittiö tukkeutuu siinä samalla, mutta mitäs siitä, reitti on taas vapaa, kun pöydän törkkää kiinni seinään.

Eteinen on pieni ja kapoinen, mutta sinne mahtuu vaikka mitä. Kaapit imaisevat helposti neljänkin ihmisen ulkovaatereleet. Lipastossa säilytetään Minimen vaatteiden lisäksi vauva- ja lapsitilpehööriä kuten vaippoja, kantoreppuja, harsoja ja makuupusseja. Kirppiksen jäljiltä muutama laatikko on nyt tyhjänä, joten vauvankin vaatteet ja tarvikkeet mahtuvat sinne hyvin. Naulakossa roikkuu ulkolelupussi, laukut ja turhan usein myös sinne ja tänne matkalla olevat röhnät.Tarvittaessa eteisen katonrajaan voisi vielä pultata kiinni muutaman hyllyt.Rattaat ja fillarit ovat taloyhtiön pyöräkellarissa.

Lisää säilytystilaa löytyy ullakolta, jossa meillä on poikkeuksellisen iso ullakkokomero. Sinne ovat mahtuneet säilöön vauvatavarat ja -vaatteet, jotka eivät ole olleet sillä hetkellä jollakin lainassa. Siellä on vieraspatjat- ja peitot, kesä/ talviulkovaatteet, matkalaukut ja rinkat, makuupussit, teltta, talviulkoiluvälineet luistimista suksiin, marjastusvälineet, mehumaija, kuivuri ja niin edelleen. Koska kulku ullakolle on asunnostamme nopeaa, siellä voi säilyttää myös esimerkiksi ulkopelejä sekä miehen salibandyvälineitä, jotka ovat viikoittain käytössä. Ilman ullakkoa olisimme tilan kanssa pulassa.

Sitten tullaankin tiloihin, jotka ovat sekä toimivia että fiksausta kaipaavia. Ensimmäisenä muutamat neliön kylppärimme. Tykkään siitä, että se on niiltä ajoilta, kun kylppärit saivat olla tuollaisia ahtaita koppeja. Hukkaneliöitä ei todellakaan tällaiselle terveelle perheelle ole. Suihkun kääntyvä lasiovi on superkätevä. Suihkukaappi tilaan ei mahtuisi, ja vihaan suihkuverhoja. Isossa lavuaarissa on tilaa niin vauvan pyllypesulle kuin nyrkkipyykille. Kellaritiloissa meillä on saunavuorolliset saunat sekä pesutupa kuivaushuoneineen. Pesukoneen päällä sijaitseva vaipanvaihtopiste on edelleen paikoillaan ja toimii nykyään Alma-kissan köllöttelyalustana. Seinillä on kaksi jättikokoista kaappia, joihin mahtuvat purtelot ja purnukat. Kylpemiset läträttiin aluksi pesukoneen päällä ja siitä siirryttiin sitten lattialle. Ammeetta säilytettiin suihkun lasiovessa roikkumassa.

Mutta onhan kylppärin pienuudessa myös haittapuolia. Olisi ollut kiva mahtua suihkuun samaan aikaan, kun lapsi kylpi. Kahta ammetta lattialle ei yhtä aikaa mahdu, mutta esikoinen haluaakin nykyään käydä suihkussa. Välillä tila on kuin yksi kuivatuskoppero, kun seinille poratuissa kääntyvissä kuivaustelineissä roikkuu kurahosuja ja kumppareita. Pyykkikoria joudumme säilyttämään makuuhuoneessa. Mä olen myös vannonut, että jos joskus tulee toinen lapsi, meille hankitaan kuivausrumpu. Pesukoneen päällehän se mahtuisi, mutta silloin yksi säilytyskaapeista pitäisi poistaa. Se ei vielä haittaa, sillä kamat saisi mahtumaan myös toiseen kaappiin, jos tunkemalla tunkisi. Mutta silloin menisi vaipanvaihtopiste ja kylvetysteline. Vaipanvaihdolle olenkin suunnitellut vanerista tasoa, jonka saisi aina tarvittaessa viritettyä lavuaarin ja pesukoneen väliin, mutta saas nähdä.

Sitten makuuhuone. Siellä on paljon säilytystilaa, joissa ovat jemmassa esimerkiksi aikuisten vaatteet sekä liinavaatteet. Lisäksi tila toimii lähinnä nukkumiseen ja sängyllä pötköttelyyn sekä painimiseen, mikä tuntuu välillä tilan haaskaukselta. Lapsi rakastaa nukkua kanssamme samassa tilassa omassa uninurkassaan, ja järjestelystä pidämme myös me. Samalla kaavalla voidaan luultavasti vetää vielä monta vuotta. Nyt tilaan pitäisi vain saada mahtumaan yksi uusi ihminen. Siksi olemme todennäköisesti myymässä sänkymme rungon, jonka joskus ostimme ajatuksenamme loppuelämäksi. Hah, emmepä olleet lapsiperheellisiä vielä tuolloin. Siinä on jokaisella reunalla noin 10 senttiä hukkatilaa, ja se on pienessä asunnossa paljon se.

Vauva-aika menee todennäköisesti taas vauvan nukkuessa välissämme. Aiomme kuitenkin hankkia myös kattoon ripustettavan Uinua-ensikehdon, joka tehdään äitiyspakkauksesta. Sen voi ripustaa sänkymme päälle ja porata vielä extrakoukut kattoon olkkarin puolelle. Mua nimittäin huolestuttaa eniten se, että mitä jos myös kakkoskierroksella yöt(kin) ovat itkua ja hulinaa, eikä esikoinen saa nukuttua. Onneksi olkkarissa on sohva.

Vielä ei olla ihan hahmotettua, mitä teemme, kun vauva on kasvaa isoksi kehtoon. Änkemällä makkariin mahtuu kyllä lapsen sängyn ja parisängyn lisäksi pinnasänky, mutta en tahtoisi vetää tilaa ihan tukkoon. Kerrosänkyhän on sitten joskus todennäköisin vaihtoehto lapsille, mutta saako niistä versioita, joissa alapunkka on pinnasänkymäinen? Ja ainakin vielä esikoinen tuntuu liian pieneltä nukkumaan yläpedillä. Siksi olemmekin miettineet Ava Roomin parivuodetta, jonka alla ovat ulos rullattavat laatikot, jotka toimivat säilytystilana tai varavuoteena. Meillä varavuode vain olisi ihan ehta vuode. Tarvittaessa samassa sängyssä nukkuisi koko perhe, sillä molemmilla puolilla sänkyä on laatikot. Ava Roomilta saisi tietty myös kokonaisuuteen sopivia pinnasänkyjä, joista voi ottaa laidan irti ja näin rakennettua ns. sivuvaunun. Vanhassa pinnasängyssämme tätä mahdollisuutta ei ole.

Jos perheessämme ei tehtäisi vuorotöitä, olisimme luultavasti jo heivanneet sohvan uusille omistajille ja rakentaneet sängystämme olkkarin puolelle paikan, jonka saa helposti muutettua päiväsaikaan sohvaksi. Ja muuttaneet makuuhuoneen lastenhuoneeksi. Näinhän monet pikkukodeissa asuvat perheet tekevätkin. Nyt kuitenkin koemme vielä parhaaksi, että asunnosta löytyy aikuisten nukkumapaikka, jonka saa pimennettyä ja edes hieman äänieristettyä myös keskellä päivää viikonloppuisin. Olemme silti miettineet jopa ratkaisua, jossa keskelle asuntoamme, makuuhuoneen ja olkkarin väliin, rakennettaisiin juuri ja juuri parisängyn menevä pimennettävä ja äänieristetty pesä. Ongelmana on vain ilmanvaihto.

Mutta ainakaan vielä varsinaista lastenhuonetta ei ole tulossa, vaan koko koti on yhtä huvikumpua. Olkkari on näihin olosuhteisiin toimiva. Sieltä löytyy oma työpisteeni, lapsen pöytä ja leluhyllyt sekä löhöilynurkkaus. Jopa pieni arkkupakastin on keskellä olkkaria – tuleva trendi, sanokaa mun sanoneen! Kaikille tavaroille on paikkansa, mikä on pienessä kodissa ehdottomuus järjestyksen kannalta. Näillä neliöillä ei ole varaa pitää niitä kuuluisia ”sisältää jotain” -laatikoita, pusseja ja koreja.

Olkkaripöytämme on ehkä rakkain kotimme huonekalu. Se on alun perin isäni mumman keittiönpöytä, joka vedettiin aina sivuun, jotta kyläilemään tulleille lapsille tuli tuvan puolelle tilaa leikkiä. Sen jälkeen se on toiminut sirkkelipöytänä isäni rakentaessa kotitaloamme. Pöydässä onkin viiltoja muistona tästä tärkeästä tehtävästä. Rakennusprojektin jälkeen pöytä unohtui vuosikymmeniksi sahanpurun keskelle ulkorakennukseen, kunnes minä löysin sen sieltä. Hioin ja rapsutin siitä pois useamman maalikerroksen sormet verillä ja rakoilla, jalat sahattiin lyhyemmiksi ja lopulta mies kuultomaalasi pöydän. Pöytä on mielestäni uskomattoman kaunis ja lisäksi se on klaffiosineen pieneen asuntoon nerokas. Tarvittaessa sen saa levitettyä isoksi pöydäksi, kun halutaan lisätilaa herkkukipoille tai vaikka lautapelille.

Itseäni hieman mietityttää kotimme nurkka, jossa on televisio. Tuntuu pöljältä antaa töllöttimille niin paljon tilaa, kun sen merkitys on kuitenkin niin pieni. Vanhemmat katsovat sitä jopa hävettävän vähän, mutta lapselle Pikku Kakkonen ja Muumit ovat toisaalta tärkeitä. Olenkin haaveillut löytäväni jostain 50-lukulaisen hyllykön, johon televisio mahtuisi ja josta sen saisi esiin ovet avaamalla vain niin halutessaan. Telkkarin alla olevassa lipastossa on taas jemmassa cd-levyjä, joita ei Spotify-aikana kuunnella juuri koskaan. Se on vähän säälikin. Saas nähdä, mitä levyille käy, jos tilanpuute alkaa käydä akuutiksi.

Tarvittaessa säilytystilaa saa kyllä lisää jatkamalla telkkarin yläpuolella olevaa hyllykköä. Myös lapsen hyllykköä pystyy jatkamaan kohti kattoa seiniin kiinnitettävin hyllyin, jolloin esimerkiksi liinavaatteet voisi siirtää sinne makuuhuoneen kaapeista. Lastenvaatesäilytys lipastoissa kun ei välttämättä toimi enää vanhemmilla lapsilla vaatteiden kasvaessa. Silloin makuuhuoneen kaappeihin vapautuisi tilaa lastenvaatteille.

Tämän megalomaanisen postauksen lisäksi aion tehdä vielä oman inspiraatiopostauksensa lapsiperheiden pienistä kodeista. Myöhemmin kesällä kun mulla on paremmin aikaa heittäytyä raskausvaivoista kivoimman, pesänrakennusvietin, vietäväksi. Ainakin haaveilen taas keinutuolista imetysajaksi. Pohdin kuitenkin, olisiko sellainen kattoon kiinnitettävä korituoli kätevämpi pieneen asuntoon.

Ennen pesänrakennusmullistuksia kuulisin kuitenkin mielelläni, minkälaisia pikkukoteja muilta perheiltä löytyy. Mitään kikkakolmosiahan ei tässäkään keississä välttämättä vaadita, vaan välillä jonkun muun tekemänä vasta tajuaa, että noin yksinkertainen jippo toimisi hyvin myös meillä.

Jaa: