Myös lapsi juurruttaa. Täällä on hänen päiväkotinsa, tutut naapurien mukulat, metsät, pelikentät ja puistot. Toki lapsi sopeutuisi uuteenkin kotiseutuun, mutta mitä turhaan vaihtamaan, kun varsinaista tarvetta ei ole. Tämä on hänen ainut kotinsa, näistä nurkista on tullut meille rakkaampia kuin mistään muista ennen. Autottomana vuorotyöläisperheenä arvostamme myös hyviä julkisia liikenneyhteyksiä. Töihin pitää päästä kätevästi ja nopeasti kukonlaulun aikaan sunnuntaina ja kotiin keskellä yötä myös viikolla. Kauppojen ja muiden paveluiden pitää sijaita lähinurkilla.
Meidän kaksiomme ei onneksi ole ihan minikokoisin kaksio, sillä 57 neliöön mahtuu hienosti ilman ongelmia kahden lapsen kanssa. Vähän säätöä vaatii, että neljäs ihminen saadaan mahtumaan mukavasti, mutta en usko sen olevan ongelma. Onhan sitä kymmenlapsisia perheitä kasvatettu hellahuoneissakin. Pienessä kodissa on myös paljon hyviä puolia. Tavaroita ei tule kerättyä nurkkiin, kun ylimääräistä tilaa ei ole. Siivous on isoa kotia nopeampaa, mutta toisaalta pienessä kodissa pölypallerot alkavat myös juosta isoa kotia nopeammin. Ja pienessä kodissa asumisesta saa myös ekopisteitä. Lisäksi mä koen pienen kodin myös, noh, kodikkaammaksi. Kokemusta kolmioistakin on kahden kaupungin verran.
Mitkä ovat kotimme edut? Keittiö on ihan nappikokoinen, ei yhtään liian pieni tai iso. Asuntoilmoituksessa sitä voisi kutsua keittiöksi tehoneliöillä. Säilytystilaa on paljon, lapsiperhe-elon pelastaja astianpesukone sopii hurisemaan ja kaiken keittiötilpehöörin lisäksi tilaan mahtuu jopa lapsen oma leikkikeittiönurkkaus. Pyöreä pöytä on hyvä, sillä sen ympärille mahtuu näppärästi montakin aterioijaa. Ja kun pöydän kiskoo seinänvierustalta keskelle keittiötä, jengiä mahtuu vielä lisää. Ja koko keittiö tukkeutuu siinä samalla, mutta mitäs siitä, reitti on taas vapaa, kun pöydän törkkää kiinni seinään.
Eteinen on pieni ja kapoinen, mutta sinne mahtuu vaikka mitä. Kaapit imaisevat helposti neljänkin ihmisen ulkovaatereleet. Lipastossa säilytetään Minimen vaatteiden lisäksi vauva- ja lapsitilpehööriä kuten vaippoja, kantoreppuja, harsoja ja makuupusseja. Kirppiksen jäljiltä muutama laatikko on nyt tyhjänä, joten vauvankin vaatteet ja tarvikkeet mahtuvat sinne hyvin. Naulakossa roikkuu ulkolelupussi, laukut ja turhan usein myös sinne ja tänne matkalla olevat röhnät.Tarvittaessa eteisen katonrajaan voisi vielä pultata kiinni muutaman hyllyt.Rattaat ja fillarit ovat taloyhtiön pyöräkellarissa.
Lisää säilytystilaa löytyy ullakolta, jossa meillä on poikkeuksellisen iso ullakkokomero. Sinne ovat mahtuneet säilöön vauvatavarat ja -vaatteet, jotka eivät ole olleet sillä hetkellä jollakin lainassa. Siellä on vieraspatjat- ja peitot, kesä/ talviulkovaatteet, matkalaukut ja rinkat, makuupussit, teltta, talviulkoiluvälineet luistimista suksiin, marjastusvälineet, mehumaija, kuivuri ja niin edelleen. Koska kulku ullakolle on asunnostamme nopeaa, siellä voi säilyttää myös esimerkiksi ulkopelejä sekä miehen salibandyvälineitä, jotka ovat viikoittain käytössä. Ilman ullakkoa olisimme tilan kanssa pulassa.
Sitten tullaankin tiloihin, jotka ovat sekä toimivia että fiksausta kaipaavia. Ensimmäisenä muutamat neliön kylppärimme. Tykkään siitä, että se on niiltä ajoilta, kun kylppärit saivat olla tuollaisia ahtaita koppeja. Hukkaneliöitä ei todellakaan tällaiselle terveelle perheelle ole. Suihkun kääntyvä lasiovi on superkätevä. Suihkukaappi tilaan ei mahtuisi, ja vihaan suihkuverhoja. Isossa lavuaarissa on tilaa niin vauvan pyllypesulle kuin nyrkkipyykille. Kellaritiloissa meillä on saunavuorolliset saunat sekä pesutupa kuivaushuoneineen. Pesukoneen päällä sijaitseva vaipanvaihtopiste on edelleen paikoillaan ja toimii nykyään Alma-kissan köllöttelyalustana. Seinillä on kaksi jättikokoista kaappia, joihin mahtuvat purtelot ja purnukat. Kylpemiset läträttiin aluksi pesukoneen päällä ja siitä siirryttiin sitten lattialle. Ammeetta säilytettiin suihkun lasiovessa roikkumassa.
Mutta onhan kylppärin pienuudessa myös haittapuolia. Olisi ollut kiva mahtua suihkuun samaan aikaan, kun lapsi kylpi. Kahta ammetta lattialle ei yhtä aikaa mahdu, mutta esikoinen haluaakin nykyään käydä suihkussa. Välillä tila on kuin yksi kuivatuskoppero, kun seinille poratuissa kääntyvissä kuivaustelineissä roikkuu kurahosuja ja kumppareita. Pyykkikoria joudumme säilyttämään makuuhuoneessa. Mä olen myös vannonut, että jos joskus tulee toinen lapsi, meille hankitaan kuivausrumpu. Pesukoneen päällehän se mahtuisi, mutta silloin yksi säilytyskaapeista pitäisi poistaa. Se ei vielä haittaa, sillä kamat saisi mahtumaan myös toiseen kaappiin, jos tunkemalla tunkisi. Mutta silloin menisi vaipanvaihtopiste ja kylvetysteline. Vaipanvaihdolle olenkin suunnitellut vanerista tasoa, jonka saisi aina tarvittaessa viritettyä lavuaarin ja pesukoneen väliin, mutta saas nähdä.
Sitten makuuhuone. Siellä on paljon säilytystilaa, joissa ovat jemmassa esimerkiksi aikuisten vaatteet sekä liinavaatteet. Lisäksi tila toimii lähinnä nukkumiseen ja sängyllä pötköttelyyn sekä painimiseen, mikä tuntuu välillä tilan haaskaukselta. Lapsi rakastaa nukkua kanssamme samassa tilassa omassa uninurkassaan, ja järjestelystä pidämme myös me. Samalla kaavalla voidaan luultavasti vetää vielä monta vuotta. Nyt tilaan pitäisi vain saada mahtumaan yksi uusi ihminen. Siksi olemme todennäköisesti myymässä sänkymme rungon, jonka joskus ostimme ajatuksenamme loppuelämäksi. Hah, emmepä olleet lapsiperheellisiä vielä tuolloin. Siinä on jokaisella reunalla noin 10 senttiä hukkatilaa, ja se on pienessä asunnossa paljon se.
Vauva-aika menee todennäköisesti taas vauvan nukkuessa välissämme. Aiomme kuitenkin hankkia myös kattoon ripustettavan Uinua-ensikehdon, joka tehdään äitiyspakkauksesta. Sen voi ripustaa sänkymme päälle ja porata vielä extrakoukut kattoon olkkarin puolelle. Mua nimittäin huolestuttaa eniten se, että mitä jos myös kakkoskierroksella yöt(kin) ovat itkua ja hulinaa, eikä esikoinen saa nukuttua. Onneksi olkkarissa on sohva.
Vielä ei olla ihan hahmotettua, mitä teemme, kun vauva on kasvaa isoksi kehtoon. Änkemällä makkariin mahtuu kyllä lapsen sängyn ja parisängyn lisäksi pinnasänky, mutta en tahtoisi vetää tilaa ihan tukkoon. Kerrosänkyhän on sitten joskus todennäköisin vaihtoehto lapsille, mutta saako niistä versioita, joissa alapunkka on pinnasänkymäinen? Ja ainakin vielä esikoinen tuntuu liian pieneltä nukkumaan yläpedillä. Siksi olemmekin miettineet Ava Roomin parivuodetta, jonka alla ovat ulos rullattavat laatikot, jotka toimivat säilytystilana tai varavuoteena. Meillä varavuode vain olisi ihan ehta vuode. Tarvittaessa samassa sängyssä nukkuisi koko perhe, sillä molemmilla puolilla sänkyä on laatikot. Ava Roomilta saisi tietty myös kokonaisuuteen sopivia pinnasänkyjä, joista voi ottaa laidan irti ja näin rakennettua ns. sivuvaunun. Vanhassa pinnasängyssämme tätä mahdollisuutta ei ole.
Jos perheessämme ei tehtäisi vuorotöitä, olisimme luultavasti jo heivanneet sohvan uusille omistajille ja rakentaneet sängystämme olkkarin puolelle paikan, jonka saa helposti muutettua päiväsaikaan sohvaksi. Ja muuttaneet makuuhuoneen lastenhuoneeksi. Näinhän monet pikkukodeissa asuvat perheet tekevätkin. Nyt kuitenkin koemme vielä parhaaksi, että asunnosta löytyy aikuisten nukkumapaikka, jonka saa pimennettyä ja edes hieman äänieristettyä myös keskellä päivää viikonloppuisin. Olemme silti miettineet jopa ratkaisua, jossa keskelle asuntoamme, makuuhuoneen ja olkkarin väliin, rakennettaisiin juuri ja juuri parisängyn menevä pimennettävä ja äänieristetty pesä. Ongelmana on vain ilmanvaihto.
Mutta ainakaan vielä varsinaista lastenhuonetta ei ole tulossa, vaan koko koti on yhtä huvikumpua. Olkkari on näihin olosuhteisiin toimiva. Sieltä löytyy oma työpisteeni, lapsen pöytä ja leluhyllyt sekä löhöilynurkkaus. Jopa pieni arkkupakastin on keskellä olkkaria – tuleva trendi, sanokaa mun sanoneen! Kaikille tavaroille on paikkansa, mikä on pienessä kodissa ehdottomuus järjestyksen kannalta. Näillä neliöillä ei ole varaa pitää niitä kuuluisia ”sisältää jotain” -laatikoita, pusseja ja koreja.
Olkkaripöytämme on ehkä rakkain kotimme huonekalu. Se on alun perin isäni mumman keittiönpöytä, joka vedettiin aina sivuun, jotta kyläilemään tulleille lapsille tuli tuvan puolelle tilaa leikkiä. Sen jälkeen se on toiminut sirkkelipöytänä isäni rakentaessa kotitaloamme. Pöydässä onkin viiltoja muistona tästä tärkeästä tehtävästä. Rakennusprojektin jälkeen pöytä unohtui vuosikymmeniksi sahanpurun keskelle ulkorakennukseen, kunnes minä löysin sen sieltä. Hioin ja rapsutin siitä pois useamman maalikerroksen sormet verillä ja rakoilla, jalat sahattiin lyhyemmiksi ja lopulta mies kuultomaalasi pöydän. Pöytä on mielestäni uskomattoman kaunis ja lisäksi se on klaffiosineen pieneen asuntoon nerokas. Tarvittaessa sen saa levitettyä isoksi pöydäksi, kun halutaan lisätilaa herkkukipoille tai vaikka lautapelille.
Itseäni hieman mietityttää kotimme nurkka, jossa on televisio. Tuntuu pöljältä antaa töllöttimille niin paljon tilaa, kun sen merkitys on kuitenkin niin pieni. Vanhemmat katsovat sitä jopa hävettävän vähän, mutta lapselle Pikku Kakkonen ja Muumit ovat toisaalta tärkeitä. Olenkin haaveillut löytäväni jostain 50-lukulaisen hyllykön, johon televisio mahtuisi ja josta sen saisi esiin ovet avaamalla vain niin halutessaan. Telkkarin alla olevassa lipastossa on taas jemmassa cd-levyjä, joita ei Spotify-aikana kuunnella juuri koskaan. Se on vähän säälikin. Saas nähdä, mitä levyille käy, jos tilanpuute alkaa käydä akuutiksi.
Tarvittaessa säilytystilaa saa kyllä lisää jatkamalla telkkarin yläpuolella olevaa hyllykköä. Myös lapsen hyllykköä pystyy jatkamaan kohti kattoa seiniin kiinnitettävin hyllyin, jolloin esimerkiksi liinavaatteet voisi siirtää sinne makuuhuoneen kaapeista. Lastenvaatesäilytys lipastoissa kun ei välttämättä toimi enää vanhemmilla lapsilla vaatteiden kasvaessa. Silloin makuuhuoneen kaappeihin vapautuisi tilaa lastenvaatteille.
Tämän megalomaanisen postauksen lisäksi aion tehdä vielä oman inspiraatiopostauksensa lapsiperheiden pienistä kodeista. Myöhemmin kesällä kun mulla on paremmin aikaa heittäytyä raskausvaivoista kivoimman, pesänrakennusvietin, vietäväksi. Ainakin haaveilen taas keinutuolista imetysajaksi. Pohdin kuitenkin, olisiko sellainen kattoon kiinnitettävä korituoli kätevämpi pieneen asuntoon.
Ennen pesänrakennusmullistuksia kuulisin kuitenkin mielelläni, minkälaisia pikkukoteja muilta perheiltä löytyy. Mitään kikkakolmosiahan ei tässäkään keississä välttämättä vaadita, vaan välillä jonkun muun tekemänä vasta tajuaa, että noin yksinkertainen jippo toimisi hyvin myös meillä.
Allekirjoitan täysin tuon, että pieni koti tuntuu kodikkaammalta! Me asuttiin ennen kolmistaan (kaksi aikuista ja yksi vauva) isossa kolmiossa, jossa oli älyttömästi hukkatilaa ja tosi huono pohjaratkaisu. Sittemmin muutin lapsen kanssa kaksin puolet pienempään kaksioon, ja tämä koti on paljon ihanampi. En edes osaa kaivata lisäneliöitä, olisi vain enemmän siivottavaa.
Meilläkin nukkuu molemmat makuuhuoneessa, ja lapsen varustelut löytyvät olkkarista. Paljon kivempaa näin, kun lapsi on vielä pieni ja joka tapauksessa leikkii siellä missä minäkin olen. Erillinen lastenhuone tuntuisi ankealta.
Yksi avainsana tässä alle 50 neliön asumisessa on turhan tavaran karsiminen. Muuton yhteydessä heivasin menemään lukemattomia kassillisia roinaa, eikä ole tullut ikävä! Jatkuvasti tulee myös käytyä kaappeja läpi ja vietyä tavaraa ainakin varastoon jos ei kokonaan pois.
Teillä on IHANA koti! 🙂
Voi apua, miten kodikkaan ja ihanan persoonallisen näköinen koti! Meidän kolmihenkinen perhe asuu teidän kaksion kokoisessa kolmiossa ja ihmisten ihmettelystä huolimatta haaveilen aika harvoin omasta talosta tai edes isommasta asunnosta. Meillekin asuinalue – ja sen mukana päiväkoti, lähipuisto, liikenneyhteydet ja pojan kaverit – on tärkein, ja täällä yläkaupungissa isompien asuntojen hinnat ovat yleensä vähän turhan suolaisia kahdelle pätkätyöläiselle. Ja jos rehellisiä ollaan, niin asun mieluummin vähän tiiviimmin ja matkustan vaikka vähän enemmän…!
Hei, olisko teillä mahdollisuutta siirtä keittiö olohuoneesen? Me ostimme 60 neliöisen kaksion jossa näyttäisi olevan aika samanlainen pohja kun teillä. Me siis siirrämme keittiön olohuoneseen joka on noin 6m pitkä. Tolla ratkaisulla saamme yhden ylimääräisen huoneen lapselle/lapsille
Joo se on jännä, miten pienenpi koti tuntuu kodikkaammalta. Mäkin kun kuitenkin olen kasvanut omakotitalossa. Ja totta sekin, että tällä hetkellä lastenhuone olis vielä täysin turha ja ankeakin ratkaisu, kun joka tapauksessa kaikki haluaisivat olla siinä samassa tilassa, eivät erillisissä huoneissa. Katsotaan sitten, mitä lapset ovat teininä mieltä 😀 Sitä ennen tosin ollaan toivoakseni jo saatu maksettua velkaa niin paljon pois, että voi taas ottaa lisää velkaa…
Voi kiitos, mekin tykätään tästä hurjasti. Ajatuskin siitä, että joskus tämä luultavasti myydään, tuntuu kamalalta. Meidän ihana koti <3
Helsingissä asuntojen hinnat ovat kyllä jotain ihan päätöntä. Joka kerta taivastelen, miten kellään on näitä varaa ostaa.
Ja joo, mekin asutaan mieluusti vähän tiiviimmin ja matkustetaan vähän enemmän 🙂
Ihanaa,kun meitä on niin moneen junaan 🙂 Meillä tällähetkellä 4henkeä tässä taloudessa (2 aikuista ja 2 lasta). Tämä on rivarikolmio ja neliöitä 63. Meillä ei muuten ongelmaa,mutta pienin ei nuku kuin yksinään joten isompi joutuu nukkua meidän makkarissa siis tällä hetkellä ja haluttaisiin jo nukkua kaksin ja esikoinen haluaisi oman huoneen! 😀 Ollaan muuttamassa isoon omakotitaloon, saa nähä kuinka kodikas siitä saadaan,ku neliöitä on kolme kertaa sen verran kuin nyt 🙂
Mielenkiintoinen idea, eipä ole tullut mieleenkään! Haastetta hommaan toisi se, että olohuoneen seinien takana ei kulje vesiputkia. Ne siis pitäisi vetää olkkariin – vai onko sellainen edes mahdollista?
Etenkin vauva-aikana mä välillä haaveilin olkkarin yhteydessä olevasta keittiöstä, jotta olisi voinut helpommin laittaa ruokaa. Mutta toisaalta mua taas vähän arveluttaisi laittaa 50-luvulle ominainen huonejako täysin uusiksi. Mä kun rakastan 50-luvun koteja ja etenkin just meidän keittiötä.
Vanhoissa taloissa on tehokkaat neliöt. Meillä neliömäärä laski kun muutimme 50-luvun kolmioon, mutta asunto tuntuu isommalta kun ei ole kylppäriä, jonne voisi ajaa sisälle autolla, neliöitä nielemässä.
Meillä neliötä on meidän tarpeisiin ruhtinaallisesti, mutta nostimme silti lapsen nukkumaan kahdesta Expedit-hyllyköstä tehtyyn sänkyyn. Nyt lattialla on tilaa leikeille ja lelut ja kirjat majailevat sängyn alla olevassa hyllykössä. Idea bongattiin Ikea Hackersista ja sieltä löytyy muutenkin hauskoja ideoita pienten neliöiden tehostamiseksi.
Oma kotini sisustus koostuu lähinnä väreistä: harmaa, valkoinen ja tummanruskea. Kuulostaa tylsältä, mutta itse rakastan sitä. Ihana kuitenkin nähdä näin kaunis, värikäs ja ennen kaikkea persoonallinen koti! 🙂 Jokaisella tavaralla tuntuu tosiaan olevan paikkansa.
Piti tulla tänne ehdottomaan jonkilaista parvisänky ratkaisua, mutta kuten itsekin totesit niin minime taitaa kyllä vielä olla liian pieni niihin 🙁 usein ne on niin pirun korkeita ja huojuvia.
Hyvinhän teillä näyttää tila riittävän! 🙂 Se piti mainitsemani, että meidän pienen kodin paras hankinta vauvavuodelle oli Brio Wall (tai olikohan jokin karvalakkimalli siitä…) hoitopöytä. Meillä se oli eteisen seinällä, kylppärin oven vieressä. Että suuret suositukset sille, jos lisätilaa kuivausrummulle kaipailette.
Sepä, kiva että on monenlaista ihmistä ja kotimallia. Se toisikin meille vähän haastetta eloon, jos vauva päättäisikin, ettei nuku kuin yksinään, huh. Toivotaan siis, että on tällainen samanlainen kasassa nukkuja kuin me muutkin : D
No just se, niihin mahtuisi ajamaan autolla sisään 😀 Ymmärrän kyllä, että sellaisiakin kylppäreitä tarvitaan ja ehkä joskus itselleni sellainen on ehdoton, mutta johan tässä elämäntilanteessa on ihanaa, että kylppärin neliöt on annettu muiden huoneiden käyttöön.
Ikealla on kyllä paljon nerokkaita ideoita juurikin pieniin koteihin. Kiitos kun muistutit tuosta sivustosta. Pitääkin käydä siellä inspiroitumassa. Kun voihan ideat toteuttaa myös muilla kuin Ikean huonekaluilla, jos niikseen tulee.
Vaikka me tykätään huvikumpuvärityksestä, ymmärrän myös tyylikkäämpien kotien kauneuden 🙂 Kerrossänky tai parvisänky on varmasti tosiaan tulevaisuudessa hankittava, mutta nyt vielä Minime on liian vauhdikas unissaan niihin.
Kyllä kaksiossa voi asua, mekin asuttiin. Mutta sitä en kyllä kestänyt, et pyykkejä aina kuivuu olohuoneessa. Ja erityisesti en kestänyt hissittömyyttä. Masuvaivaisen vauvan nukutus vaunuilla, plus kantaminen kopassa yläkertaan / alakertaan ja ostoksien raijaus.. Ja se, että kun just oli päässyt alas, niin ylös jäi jotain keskeistä. Miten kestit hissittömyyttä minin kanssa? Mä kiroilin sitä sen vuoden kun asuttiin muksun kanssa Hertsikassa. Eli aika samankokoinen kuin teidän asunto, myös pohjaltaan.
Vaikka itselläni ei vielä (ainakaan lähivuosina) ole lapsia, niin työnnän lusikkani keskusteluun, sillä itse olen asunut liki koko elämäni reilusti suomalaista keskivertoa ahtaammin.
Meidän perhe asui huonohkolla pohjalla varustetussa himpun alle 40-neliöisessä kaksiossa aina siihen asti, että itse menin ala-asteen ekalle ja sisko tokalle. Makkarissa oli vanhempien parisängyn lisäksi ensin kaksi pinnasänkyä (mulla ja siskolla vain vuosi ja 18 päivää ikäeroa), sitten kaksi lastensänkyä ja myöhemmin täysikokoinen, joskin matalahko kerrossänky. Tämä jälkeen muutettiin muutamaksi vuodeksi radikaalisti isompaan asuntoon, mutta vanhempien eron myötä asetuttiin siskon ja äidin kanssa kolmioon, jossa meillä oli siskon kanssa omat huoneet ja äidillä sänky olohuoneen nurkassa. Monet muut siskokset olisi tässäkin vaiheessa voinut vielä laittaa samaan huoneeseen asumaan, mutta me siskon kanssa otettiin niin usein ja myrskyisesti yhteen, että kaikkien (mielen)terveyden kannalta tämä ratkaisu toimi meillä paremmin äidinkin mielestä. Tässä asunnossa asuimmekin niin kauan, että parikymppisinä muutimme siskon kanssa omillemme parin kuukauden välein.
Nyt aikuisena olen varsin tyytyväisenä päätynyt asumaan 16-neliöiseen yksiöön, ja vaikka valmistumisen myötä tulotaso toivottavasti tulee nousemaan, niin ihan heti en tästä ole muuttamassa pois – niin rakkaaksi oma kotikolo on muodostunut. Ja toki halpa vuokra mahdollistaa monia muita kivoja asioita elämässä. Mitään turhaahan täällä ei varastoida, mutta iso kellari auttaa juuri rinkkojen, isojen kissanhiekkasäkkien yms. säilömisessä. Itse olen pahemman puoleinen tavarahamsteri, mutta mielummin pidän aktiivisella kierrättämisellä nurkat siistinä, kuin varmuuden varalle säilön epämieluisia huonekaluja tai lehtien vuosikertoja.
Huh huh, tulipas maratonkommentti, mutta summa summarum: Mielestäni ihmiset haalivat ympärillensä ihan liikaa tavaraa ja tavaralle tilaa. Saatoin nauraa epäuskoisena, kun kaveripariskunta vaihtoi esikoisen syntymän myötä 70-neliöisen kolmion tuplaten isompaan asuntoon, koska vauva vaatii lisätilaa. Pah sanon minä ja nostan hattua toiselle ystäväpariskunnalle, joka syksyllä syntyvästä toisesta lapsesta huolimatta osti juuri 39-neliöisen kaksion.
PS. Niin ja meidänkin äiti oli vuorotyössä vanhempien eroon asti, eli pitkästä hoitovapaasta huolimatta ehdittiin elää useampi vuosi epäsäännöllisen unirytmin elämää miniatyyriasunnossa.
Teidän koti näyttää niin ihanan kodikkaalta ja kauniilta! Tykkään tuosta ”hallitusta kaaoksesta”, eli siis että ei ole liian tyhjää ja avaraa, mutta jokaisen tavaran paikka on kuitenkin harkittu ja koti on siisti. Kaaos on ihan väärä sana oikeastaan, mutta en osaa paremmin nyt asiaani ilmaista. 😀 Meidän 75 neliön kaksitasoisessa rivitalokolmiossa asuu kaksi aikuista, kolme lasta (5- 3- ja ½-vuotias) ja kaksi pientä koiraa. Hyvin me tänne mahdutaan, mutta säilytystilaa olisi kiva saada lisää ja vieraita on vaikea mahduttaa montaa kerrallaan, kun olohuone on pieni. Nukkumisratkaisut meillä on kuitenkin ihan toimivat, kylpyhuone (yläkerrassa) on isohko, siellä on sauna ja alakerrassa on erillinen wc. Tavaraa ei ole tullut onneksi turhaan kerättyä, koska kaikelle tarpeellisellekaan ei meinaa aina löytyä tilaa. Siivoaminen on mukavan nopeaa näin pienessä kodissa ja olen onnistunut sisustamaan tämän mielestäni kauniiksi ja toimivaksi. Ainoa miinus on asuinalue, jossa en viihdy yhtään, mutta onneksi oman talon rakennustyöt ovat aluillaan. Harmittaa melkein, että tulevassa talossa neliöt tuplaantuvat, koska alle 100 neliötä riittäisi edelleen oikein hyvin meidän ”suurperheelle”!
Hei, aina hauskaa kurkistaa toisten koteihin ja etenkin lukea pienissä tiloissa elämää helpottavista ratkaisuista.
Halusin kommentoida myös, koska olen itse nukkunut kaksi vuotta kuvaamasilaisessa parisängyn mentävässä pesässä – se tosin löytyi 55 neliön kaksiosta jo valmiina: vaatehuone. Laudoista rakennettiin hengittävä kehikko, jonka päälle tuli (muistaakseni Etolasta ostettu) paksuhko vaahtomuovipatja, joka leikattiin sentilleen ”huoneen” mittoihin. Jotain sen alla myös säilytettiin (!), ilmavasti kuitenkin. Vaatehuoneessa oli valmiina tuuletushormi, mutta poistimme myös oven ja nostimme aina lakananvaihdon yhteydessä patjan päiväksi pystyyn ”hengittämään.” Ei ollut mitenkään ällön tunkkainen edes kesällä.
Ratkaisu oli tosi hauska ja kodikas ja meille rakas, ja soi yötöitä tehneelle miehelle mahdollisuuden nukkua päivisin. Mutta oli joitain hankaluuksiakin. Kissat pyrkivät puukehikon alle. Huoneen nurkkaan myös osui putki, josta kuului vaimeasti jonkun vessanvetämislotinat. Itse en tehnyt yötöitä, ja pimeästä tilasta oli välillä tosi vaikeaa herätä aamuisin. Nukuin varmaan ihan liikaa niihin aikoihin. Fiksu varmaankin rakentaisi pesäänsä verhollisen ikkunan.
Eikä ollut yhtään liian pitkä juttu tää! 🙂
Juttelin teidän järjestelyistä miehelleni ja hän ehdotti teille aikuisille parvisänkyä! Sinne alle mahtuisikin hyvin pienten sängyt 🙂
Oletko törmännyt Erin Boylen blogiin Reading my tea leaves? Erinillä on blogissaan life in a tiny apartment -sarja, jossa hän kertoo, miten selvitä pienessä kodissa. Aiemmin bloggaaja asui miehensä kanssa noin 22 neliön asunnossa, ja keväällä, ennen esikoisen syntymää, he muuttivat isompaan vajaan 40 neliön asuntoon. Blogissa ei ehkä ole sinulle mitään uusia vinkkejä, mutta jotenkin koin sen itse inspiroivaksi (sen lisäksi oma asuntoni tuntui jättimäiseltä sen jälkeen, kun olin lukenut elämästä niukoissa neliöissä!). http://www.readingmytealeaves.com/search/label/life%20in%20a%20tiny%20apartment
Teillä on kyllä persoonallinen ja värikäs koti, varustettuna tehoneliöillä ja pienokaisen leikkinurkka on kerrassaan hurmaava! 🙂 Hatunnosto vaan kaikille, jotka isollakin perheellä asustelevat pienissä neliöissä ja saavat arjen toimimaan ilman kaaosta. Omakotitalossamme on neliöitä n.270, enkä yhtäkään antaisi pois. Pienemmällä lapsella on erilliset nukkumis- ja leikkihuoneet ja teinillä huone kera puketumis/meikkaustilan ja talon toisessa päässä häntä odottaa yksiö, johon on lupa muuttaa peruskoulun päätyttyä. Yksi huone on vielä vailla käyttötarkoitusta, mutta näillä näkymin siihen tulee kuntosali, eipähän tarvi enää kaupunkiin asti ”vaivautua” treenaamaan. En siis koe, että hukkaneliöitä olisi ja neliöistä huolimatta tavaraakaan ei tule kerättyä nurkkiin. Omalla pihalla puuhastelu on myös mieluista puuhaa ja mikäs sen rentouttavampaa kuin hyöriä rikkaruohojen kimpussa ja mietiskellä syntyjä syviä. Kivenheiton päässä olevasta kaupungista löytyy kutakuinkin kaikki tarvittava, mutta tarvittaessa Helsinkiin hurauttaa autolla 20:ssä minuutissa. Täytyy myöntää, että olemme viimosen päälle koti-ihmisiä ja on mukavaa kun tekemistä näissä nurkissa riittää! Ennen tätä ehdin viettää kymmenisen vuotta kerrostaloelämää Hertsikan kupeessa, mukavaa sekin oli ja sopi silloiseen elämäntilanteeseen. Luulenpa, että olipa koti sitten iso tai pieni, maalla tai kaupungissa, niin onni tulee kuitenkin niistä ihmisistä jotka sitä kotia asuttavat. 🙂
Ihanaa Herttoniemihehkutusta! Me ostimme juuri sieltä asunnon ja nämä sisustusjutut on tosi paljon pinnalla nyt. 60 neliötä ja 4 henkeä ja koira. Juuri sopivasti tilaa meille! Uskoisin että omakin blogi täyttyy kotijutuista piakkoin kun päästään muuttamaan 😀
Niin ja se unohtui sanoa että teillä on aivan ihana koti! Just sopivasti väriä ja vintagea sekoitettuna!!
Kiitos paljon tästä postauksesta, tätä juuri olen odottanut ja toivonut!
Meillä on mielestäni vielä pikkukoti, syksyllä meitä kun asuu täällä 79 neliön kolmiossa 5 ihmistä ja kissa, eli kahden lapsen lisäksi vauva tulossa lokakuussa. Lapsilla on nyt yhteinen huone, jossa kerrossänky, ja hyllyllä vähän erotetu omia puolia. Olen ajatellut esim. verholla myöhemmin jakaa tilaa. Parvi olisi myös hyvä, varsinkin kun isoin tuosta vielä kasvaa.
Vauva asuu alkuun meidän makkarissamme. Turhaa tilaahan tuo aikuisten makkari on, mutta meilläkin vuorotyöläisen takia tärkeä. Ja toisaalta on myös ihanaa kun on yksi ns. Oma lapsivapaa huone. Nauttikaamme siitä nyt vielä hetki, ennen kuin se täyttyy taas kaikella vauvasälällä. 🙂 jos tuota päiväunirauhaa ei tarvitsisi, niin myös olkkarin puolella joku verholla erotettu alkovin tyyppinen tila olisi vanhempien sängylle kiva.
Ei tässä mitään kummempia uusia vinkkejä kyllä ollut, kunhan jaoin kokemuksia. Pieni koti on kyllä siivouksen kannalta helppo ja juurikin tuota roinamäärää tulee jatkuvasti karsittua. Ja on tää lapsillekin muistoissa ainoa oikea koti niin rakkaaksi tullut. Mutta ihmettelyä kyllä saadaan, varsinkin nyt kun kolmas tulossa, että vieläkö me muka mahdutaan tähän..
Löytyykö parvekkeelta pistorasiaa? Jos löytyy niin itse siirtäisin pakastimen sinne sisältä tilaa viemästä. Meillä siirrettiin tilanpuutteen vuoksi pakastin kylmään eristämättömään varastoon jo kymmenen vuotta sitten ja hyvin on siellä toiminut 🙂
Kiitos tästä postauksesta teillä on ihana koti!
En hoksannut kuvista, että missä teillä kissa käy tekemässä tarpeensa? Minusta tuntuu että meillä kissojen hiekkalaatikot sekä niiden raapimispuu vie ihan tuhottomasti tilaa pienessä asunnossa.
Meitä asuu kaksiossa toistaiseksi kolme henkilöä ja suurin ongelma on ullakkotilan/varaston puute, eli kaikki tavara on mahduttava asunoon sisälle. Jos olisi joku lämmin varastokoppero niin kodistamme löytyisi enemmän tilaa ja järjestystä.
Voi miten kaunis ja sympaattinen koti teillä on! Aivan ihana.
Me asutaan 62 neliön kaksiossa ja esikoinen on syntymässä loppuvuodesta. Nyt tosin mies sai valmiiksi meille ullakkokerroksen, johon meidän makkari + mun työhuone muuttaa, joten lapselle jää oma huone tähän alakertaan olohuoneen yhteyteen, sillä välissä ei ole ovia vaan yhtä isoa tilaa. Ihan hyvin olisimme mahtuneet myös alakertaan koko porukka ja varmasti aluksi nukummekin lapsen kanssa alhaalla. Mukava tosiaan nähdä, ettei aina tarvitse lapsien myötä vain kasvattaa kämpän kokoa! Olen tismalleen samaa mieltä.
Se on niin totta ettei neliömäärä kerro vielä mitään kodin toimivuudesta.
Meillä ei ole minikoti (78m^2 kolmio kahdelle aikuiselle ja lapselle) ollenkaan.. Silloin kun asuttiin kaksin, oli suurin osa asunnosta käyttämättä (”työhuone” = rojun keräytymispaikka + pyykinkuivaus ja noin 20 neliötä tätä tarkoitusta varten on aika kallista pk-seudulla). Lapsella (2v.) on nykyisin oma huone (noin 16m^2) mikä on pääosin hukkatilaa…siis aivan viime aikoihin asti lapsi on vain nukkunut siellä (meillä kaikki nukkuu huonommin silloin kun lapsi nukkuu samassa huoneessa) ja sitten se on ollut lelujen säilytystila, kun kaikki leikit ovat kulkeutuneet olkkariin/keittiöön (koska eihän pieni lapsi halua tai edes voi leikkiä yksikseen). Ollaankin sitten vähän harmiteltu, että lapsen huone on turhan iso tyhjillään olemaan (meillä kaikki huoneet ovat about samankokoisia, eli vaihtamalla huoneita ei apua heru), mutta nyt viime aikoina lapsi on tykännyt välillä leikkiä omia rakennusleikkejä omassa huoneessaan (siellä on ruhtinaallisesti lattiapinta-alaa rakentaa junaratoja ja legoviritelmiä) ja olkkari avautuu vieressä, niin lapsi ei ole myöskään eristyksissä aikuisista ja monesti aikuisetkin ovat leikeissä mukana. Mua tämä on helpottanut huomattavasti, kun on oikeasti kiva ettei olkkari ole ihan lasten puuhamaa (tai no, tällä hetkellä kun katson sinne, niin siellä on nukenrattaat ja valtavasta pahvilaatikosta rakennettu maja ja värityskirjat ja -kynät hujan hajan…että suhteellista ;)) ja lopultakin tytön huoneen koko antaa jotain lisäarvoa. Tässä kodissa varmaan asutaan pitkään (miksi ei, tämä on rakas ihana valoisa aarteemme ja kun meitä on kolme (tai vaikka olisi neljäkin) eivät huoneet/tila ole mitenkään tiukalla (nimimerkillä lapsuuden perheeni asui suurimman osan lapsuuttani 70-80 neliön kaksioissa ja meitä oli kolme sisarusta…teini-iässä huoneen jakaminen siskon ja veljen kanssa risoi, mutta toisaalta ollaan läheisiä kuin mikä).
Mutta on meidänkin kodissa yksi tilaihme huone: kylppäri. Olen asunut 2000-luvulla rakennetussa asunnossa ja nää modernit kylppärit oikeasti pännii tilanhukkaamisessaan. No, meidän kylppäri on noin 3,5 m^2 ja sinne mahtuu pyykinkuivaustorni (eh-do-ton meille lapsiperheenä), kunnon suihku, iso käsienpesuallas ja pönttö. Ei ole ahdas, vaan juuri sopiva (tokihan jos saisin valita, ottaisin lisäksi toisen vessan erikseen aamutoimia helpottamaan). Kylppäriin ei saatu vaipanvaihtopistettä mahdutettua, mutta selvittiin ilmankin, ei ne matkat kiikuttaa vauvaa hoitopöydältä (=normi Ikean 2h-hengen ruokapöytä, onneksi ei ostettu mitään turhaa oikeaa hoitopöytää) vessaan niin pitkät olleet, kaikkeen tottuu 🙂
Kiva, kun muutkin viihtyvät hieman normaalia pienemmässä kodissa 🙂 Meillä on 60 neliön kaksio, hissittömän talon viidennessä kerroksessa. Meillä kysymyksiä tuli enemmänkin siitä, että meinaatteko oikeasti asua hissittömässä talossa, kun lapsi tulee. Kun muutkin perheet ovat muuttaneet pois. No, hyvin on mennyt ja jalkalihakset vain vahvistuvat.
Meidän kodissa on myös se hyvä puoli, että korkea huonekorkeus on mahdollistanut ”asuttavan” parven rakentamisen. Joten me nukumme siellä ja lapsi sai meidän vanhan makuuhuoneemme. Toki sitä joskus kaipaa ylimääräistä huonetta tai vaikka parveketta, mutta toisaalta ratikat menevät vierestä ja keskusta on lähellä. 100 vuotta vanhassa talossa ei myöskään nuo kaappitilat ole kovin suuret, joten vintti on sitäkin täydempi.
Me olemme rakentaneet muuten kissojen vessan Ikean kaappiin (reikä seinässä), joten kissoillakin oma rauha eikä hiekkaa ole ihan joka paikassa 🙂
Hei! Me olemme asuneet n. 1,5 vuotta onnistuneesti vielä ahtaammin: asuimme 57m2 kaksiossa kokoonpanolla 2 aikuista + neljä lasta joista nuorin 2v. ja vanhin yläasteella + iso koira 🙂
Meidän vanhempien ”makuuhuone” oli todella suuressa olohuoneessa joka oli sohvalla ikäänkuin jaettu ja nuorin lapsista nukkui meidän kanssa, lopuille lapsille oli makuuhuone. Ainut mikä tässä ratkaisussa aiheutti hetkittäistä hermojen kiristymistä oli vain yksi vessa joka tällaisella porukalla aiheuttaa ajoittaista jonomuodostelmaa eteiseen.
Olemme tehneet myös kolmen kuukauden asuntovaunureissun pitkin eurooppaa ja asuimme koko poppoo keskikokoisessa asuntovaunussa (n. 10 m2) jota kyllä sitten varsinkin englantilaiset oikeen porukalla välillä ihmettelivät.
Kyllä se on tosiaan tavaran määrä mikä aika paljon ratkaisee onko ahdasta vai ei pienessä asunnossa. Olen usein miettinyt tarvitseeko ihminen oikeasti niin hirveen isoa asuntoa ja niin paljon tilaa ja tavaraa kuin näyttää olevan tällainen amerikkalainen”trendi” valloillaan. Pitää ne joka neliö sitten siivotakin ja lämmityskustannuksissahan se myös näkyy.
Eikä se onnellinen lapsuus oo siitä kiinni että kaikilla on omat huoneet. Minulla ja siskollani oli pienenä omat huoneet ja tunsin itseni joskus yksinäiseksi ja joskus kadehdin naapurin tyttöjä jotka jakoivat huoneen.
Kyllä se pienikin asunto toimii kun sen laittaa toimimaan !
Täältä löytyy tuollainen 50-luvun tyylinen tv-kaappi. 🙂
http://www.netser.fi/product_details.php?p=586
Tuosta yltä unohtui lause, että nykyisen 40-luvun kodin kylppäri on vaivaiset 3,5m^2 (nykystandardeilla moista ei varmaan saisi edes rakentaa, kun ovikin taitaa olla 60 cm leveä vain).
Kiitos mukavasta blogista. Täällä yksi toinen Herttoniemeläinen. Me asumme mieheni kanssa 34 neliön asunnossa. Meillä vierailee usein hänen lapsensa ja nyt olen raskaana emmekä raskisi lähteä tästä asunnosta. Kaiken lisäksi olemme keräilijöitä. Olisi vaikea lähteä tästä ihanasta kivitalosta ja naapureiden luota. Toki päätökseen vaikuttaa myös asunnon edullinen hinta. Vaunuja emme aio hankkia, joten vauvan tarvikkeet eivät tule viemään tolkuttomasti tilaa ja vaipan voi vaihtaa myös sängyllä. Olemmekohan Suomen pienimmässä asunnossa asuva perhe!? 🙂
Kaunis ja hurmaava koti teillä! Lapsen oma keitto- ja askartelunurkkaus on ihana. Minusta on niin kiva ajatus, että lapsen puuhastelut sulautuvat noin hyvin aikuisten ”alueille”, eikä niin, että lapsi saa näkyä ja kuulua ainoastaan hänelle varatussa leikkihuoneessa. Noin niin kuin kärjistetysti 🙂
Me (minä, mieheni ja pian 1,5 vuotias tyttäremme) asumme 45 m2 kaksiossa Helsingin keskustassa, joten voisin hyvinkin kuvitella, että reilulla kymmenellä lisäneliöllä mahtuisimme helposti, jos saisimme vielä toisen lapsen. En siis yhtään ihmettele päätöstänne jäädä nykyiseen asuntoonne. Toisin kuin teillä, meillä on kaappitilaa ehdottomasti liian vähän. Itse pidän simppelistä tyylissä, jossa tavarat ovat kaapeissa piilossa, mutta nyt se ei ole mahdollista. Lapsen lelut minua ei häiritse, mutta muu ”roina”, huh. Eli me kolme mahdumme hyvin näihin neliöihin, mutta tavaroille on vaikea löytää paikkaa. Toki saisimme samaan hintaan vähän kauempaa isomman asunnon, mutta tällä hetkellä asunnon sijainti ”voittaa” lisäneliöt. -Taija-
Meillä ei ole tällä hetkellä tilasta erityistä vajetta, mutta raapimispuun voi tehdä minne vaan. Meillä 8-vuotiaan parvisängyn jalan ympärille kieputettu manillaköysi ajaa asiansa, eikä vie yhtään ekstratilaa.
ihana koti! minä, taapero ja vastasyntynyt asumme kolmisteen pienessä 43 neliön kaksiossa. pohja ei ole huippu, makkari onkivasti iso, mutta olohuoneessa ei muuntelumahdollisuutta. suurin miinus on kuitenkin parvekkeen puuttuminen. (kateellisena sun kivoista partsipostauksista) mulla ei oo varaa lähteä isompaan vaihtaa, eikä toisaalta vielä tarvekaan.
ps. saisko esikoisen sängyn alle lelulaatikon –> sängyn? minä oon tätä miettinyt kerrossängyn asemesta.
pps. jäin tuota keittiön siirtämistä olkkariin miettimään… voi kun tulis joku sisustussuunnittelija kertomaan asunnon mahkuista!
Tykkään kodistanne ja ihanista väreistä! Pakko kertoa, että edellisessä asunnossamme päätin, että seuraavaan kotiin ostetaan kuivausrumpu (olimme silloin vielä lapsettomia). Näin myös teimme, mutta koen sen kuitenkin melko turhaksi. Kuivaan siellä vain lakanoita ja pussilakanoita, en mitään muuta, koska vaatteet kuluvat tosi paljon kuivauksesta, monessa vaatteessa kuivausrummun käyttö kielletäänkin. Toki ymmärrän, että pienessä kodissa se varmasti tuntuu vielä tärkeämmältä. Mutta niin vain meilläkin vaatteet ym. kuivuvat makkarissa, kesällä vien lakanatkin ulos 🙂
Vanhoissa asunnoissa on kivasti neliöitä (ja usein hyvä pohja), jos uudisrakennuksia katsoo niin ovat tunkeneet 60 neliöön: keittön, kaksi makkaria, kylppärin ja vielä saunan niissä hyvä että parisänky mahtuu makkariin.
En kaikkia muita kommentteja lukenut läpi, mutta ensimmäinen ajatus jolla saisitte paljon tilaa on parvisänkyn hankkiminen teille vanhemmille, jos olette joka tapauksessa uusimassa sängyn. Ei välttämättä paras ihan pikkuisen vauvan kanssa (yövaipan vaihdot yms.), mutta siinä vaiheessa kun otatte pinnasänkyn käyttöön. Saisitte paljon lattia pinta-alaa makkariin, molempien lapsien sängyt mahtuisivat ja todennäköisesti jäisi vielä tilaakin ja ”ylhäällä” saisi vuorotyöläinen nukkua rauhassa,
Me asutaan myös kaksiossa, tällä hetkellä yhden lapsen kanssa, mutta on tullut pohdittua miten mahduttaisiin, jos toinen lapsi syntyisi. Meillä on paljon mietitty parvisänkyä, asutaan vanhassa talossa, jossa on korkeat huoneet. Sillä saisi tosi kivasti lisää tilaa, mutta sen käytännöllisyys mietityttää. Lapsena nukuin parvisängyssä ja muistan kuinka ärsytti vaihtaa lakanoita sinne kun äiti ei suostunut kiipeilemään (sillä ehdolla sain parven, että vaihdan lakanat itse). Toinen juttu mitä oon miettinyt on sellanen vauvan sairaalasängyn tyylinen sänky ensimmäisille kuukausille. Se on varmasti tosi kätsy kun voi kärrätä tarpeen mukaan mihin vaan ja laittaa pieniinkin rakoihin ja paikkoihin, joissa ei pysyvästi vois sänkyä pitää (esim kaapin oven eteen jne.).
Oi, kotinne näyttää ihanalta! Mutta itselleni on vaikeaa käsittää, miten neljä ihmistä saa kaksioon mahtumaan järkevästi. 🙂
Meillä on asuntona kolmio (n. 70 neliötä) & tilaa ei ole tälläkään hetkellä ylimääräistä, vaikka lapsia on vain yksi. (En todellakaan haluaisi, että lapsi nukkuisi samassa huoneessa. Pienenä toki nukkui, mutta joskus 10 kk:n iässä siirtyi omaan huoneeseensa ja kaikki alkoivat nukkua paremmin. Ja vanhemmat saavat iltaisin myös makkarissa viettää aikaa.)
Tämä lienee ikuisuuskysymys, mutta ei se kuivausrumpu vaatteita kuluta, vaan se irroittaa niistä pölyä (sen sijaan esim. velour- ja joustofrotee joilta jostain kumman syystä usein rumpukuivaus kielletään tulevat ihanan pehmeiksi rummussa, kirpparilta kun olen ostanut karsean näköisiä narulla kuivatettuja velourvaatteita ovat ne kuivausrummun jälkeen ihan kuin uusia). kuivausrummutetut vaatteet pölisevät todella paljon vähemmän kuin narukuivatut ja esim. en olisi voinut kuvitella karheita narukuivatettuja harsoja pienen vauvan pepun pyyhkimiseen. Meillä siis kuivataan rummussa 90% pyykistä riippumatta pesuohjeista ja yhtään vaatetta ei olla pilalle saatu (uusia vaatteita kuivausrummutus, kuten pelkkä pesukin saattaa kutistaa, kirppisvaatteissa ei ole tätä huolta).
Kuivausrummun huonoja puolia taas ovat sähkönkulutus (laskun maksaminen ja epäekologista turhuutta) ja se ettei pyykkiin saa ihanaa ulkona kuivatuksen tuoksua (joo, kyllä meilläkin kesällä viedään lakanat tms. taloyhtiön narulle kuivamaan vaikka asutaankin kantakaupungissa ja aah sitä tuoksua, sitä ei voita mikään).
Plussana taas voi välttää kosteusvahinkoja pienissä kylppäritiloissa, kun käyttää kuivausrumpua. Monikaan kylppäri ei oikeasti kestä sitä, että siellä suihkutellaan päivittäin ja kuivataan kosteita pyykkejä (ja ei pyykit usein hyvin kylppärissä kuivakaan). Sit taas toisaalta pyykkien kuivatus sisällä kosteuttaa kuivaa huoneilmaa talvella…että onhan tää suo siellä vetelä täällä, mutta omasta kuivausrummusta en lapsiperheessä (saati vauvaperheessä) luopuisi (niin ja kun edellisen omistajan hankkima 15 vuotta vanha kuivausrumpumme hajosi, emme ostaneet uutta lapsettomana pariskuntana, uuden hankinta tuli ajankohtaiseksi vasta kun lapsi ilmoitti tulostaan):
Aivan ihana koti teillä! Ja tosi hyvin käytetyt neliöt, näyttää paljon kokoaan isommalta!
Me asuttiin ennen kolmen lapsen kanssa pienehkössä kolmiossa 65neliöä, joka ei tiloiltaan ollut edes kovin kätevä, mutta oikein hyvin mahduttiin! Hankaluuksia aiheutti eniten juuri säilytystilojen puute, vaikka yrittäisi vähällä tavaramäärällä elää, niin jokatapauksessa viisihenkisellä perheellä sitä rompetta vaan on pakostakin. Meillä isommilla lapsilla oli omat huoneet (herkkäunisuudesta johtuen) ja itse nukuimme vauvan kanssa olohuoneessa milloin missäkin järjestelmässä, vuodesohvassa, kahdella sohvalla, parisängyssä, olipa nurkassa vielä vauvan päiväunipinnasänkykin 🙂 Jokaisella seinällä meillä oli hyllyjä ja kaikenlaisissa koreissa ja nyssäköissä säilöttiin tavaroita järjestyksen säilyttämiseksi. Hyvin viihdyttiin, ja tosiaan oli kodikasta asua vähän ahtaanpuoleisesti 🙂
Me myös mietittiin aika-ajoin erillisen sänkykopin rakentamista olohuoneen nurkkaan, tai aikuisten parvisänkyä. Tuon parven alle saisi myös kätevästi työpisteen rajattua, toki iso parvi vie paljon tilaa ja tekee ahtaamman oloiseksi, mutta ihan näppärä joillekin.
Ihana postaus. Itse(kin) mieluummin karsin tavaraa kuin hankin lisää neliöitä. Voisiko makkari olla lastenhuone niin, että toinen lapsista nukkuisi täyspitkässä aikuisten sängyssä, johon vuorotyöläinen tarvittaessa voisi mennä päiväunille. Ja sohvasänky vanhemmille olkkariin.
T. Outi
Kivan näköinen koti teillä! 🙂
Itse tuoreena kahden lapsen äitinä olisin saanut hermoromahduksen kaksiossa, kun vauva huusi illat (ja kitisi päivätkin) ensimmäiset 3kk. Ei siinä olisi kukaan saanut nukkua, jollei meillä olisi 2-kerroksista taloa.. huutavan ipanan kanssa pakenimme välillä alakertaan jotta isosisarus (toinen vanhempi) saa nukkumarauhan. Lyhyt aika toki, mutta koen silti että pienissä tiloissa seinät olisivat kaatuneet vielä enemmän päälle.
Tosin olen muutenkin ”lapset omiin huoneisiin niin pian kuin mahdollista”- tyyppi 😀
Kiva koti teillä!
Kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, myin vanhan pienen pesukoneen pois ja ostimme tilalle kuivaavan pesukoneen. Näin vaipanvaihtopiste sai jäädä paikoilleen, mutta pyykkejäkin on ollut mahdollista panna kuivuriin. Lähinnä siellä ovat pyörineet harsot, pyyhkeet ja lakanat. Samalla vauvan on ollut mukava köllötellä lämpimän rummun päällä.
Ihana koti!!! Sulla on tosi hyvä sisustussilmä kun saat kuosit ja värit rokkaamaan sopusoinnussa niin että kaikki näyttää kuitenkin harmoniselta. Mites sellainen seinäsänky makkariin vuorotyöläiselle/yövieraille jos teidän parisänky olis olkkarissa? Meillä on kolmihenkinen perhe 39m2:ssa, missä lapsonen on makkarissa ja parisänky, ruokapöytä, sohva jne ja keittiö toisessa huoneessa. Eipä siinä liikoja juosennella kyllä. 🙂
Joo, halusinkin kertoa vain omia kokemuksiani asiasta, niitäkin osittain ja tuoda esille sen, ettei kuivausrumpu välttämättä ole joka lapsiperheen pakollinen ostos, etenkään jos neliöitä on niukalti. Meillä kyllä huomasin joidenkin vaatteiden kärsivän (kuluvan) rummussa kuivaamisesta, kun alussa kuivasin siellä miltei kaiken. Totean nyt vielä senkin, että meillä kaksilapsisena perheenä pestään ja siten myös kuivataan pyykkiä mielestäni kuitenkin melko vähän. Tähän vaikuttaa se, ettei vaatteita vaihdeta joka päivä uusiin, vaan kaikki pitävät vaatteitaan useita päiviä/kertoja, joten pestävää on harvemmin. Näin oli jo ennen lapsia. Tosin kumpikaan lapsistamme ei myöskään vauva-aikana oikeastaan pulautellut juuri ollenkaan, joten sekin vaikutti pyykin määrään.
Me asuttiin kahden lapsen kanssa 42-neliöisessä kaksiossa useampi vuosi, hyvin mahduttiin! Meidän vessa oli vielä puolet pienempi, ei siis puhettakaan että sinne mikään pesukone olisi mahtunut, se oli jenkkityyliin ” keittiössä”, eli siis sillä yhdellä seinällä olohuonetta. Kolmannen lapsen myötä muutettiin sitten kolmioon, mutta ei niitä neliöitä vieläkään kovin runsaasti ole, riittävästi kuitenkin.
Sitä hoitotasoa ihmettelen kyllä, että tarviiko semmoselle tilaa järjestää? Kyllä meilläkin ensimmäisen kohdalla oli, hyvin vähälle käytölle jäi. Toisen kohdalla todettiin jo turhaksi, kolmannen kohdalla ajatuskin lähinnä nauratti, vaikka silloin tilaakin oli jo enemmän. Vaipat vaihdetaan lennossa millon missäkin pöydän kulmalla, useimmiten kai lattialla tai sohvalla/sängyllä.
Tavaranhaalimisesta puheenollen, musta näyttää että teillä on aivan järkyttävästi kamaa 🙂 En tiedä onko se tuo värikylläisyys joka sen tekee, mutta mihin esim. tuossa sohvalla on tarkoitus istua? Tämä näin semiaskeetikkona huomioita, no hard feelings!
Moikka! Ajattelin kysäistä, että haluatteko lainaan uinuan?:) vauva mahtuu siihen kuitenkin niin vähän aikaa, että sitä ei välttämättä ole ihan pakko ostaa..meiltä löytyy se harmaalla tekstillä oleva, ja jopa miehen itse askartelema teline, johon kopan voi ripustaa:) toki katossakin se on ihana!
Pienissä neliöissä korostuu ehdottomasti tuo säilytystila ja pohjaratkaisu. Me jouduimme muuttamaan 90neliöisestä kolmiosta pois siksi ettei säilytystilaa ollut. Ei minkäänlaista lämmintä varastoa. Asunto ja alue oli ihana ja siitä luopuminen kyllä vaikeaa. Etsimme pitkään isompaa tai järkevämpää asuntoa läheltä entistä. Sitten löytyi edullinen remppakohde valtavilla lämpimillä säilytystiloilla. Mies innostui heti ja minä vastustin. Erityisesti mua vaivasi ostaa yli 20 neliötä tyhjää. Meillä on nyt hieno ja avara olohuone jonka katto on 6m 🙂 Ja siis aivan turhaa tilaa. Ja nelihenkinen perhe 125 neliössä mahtuu todella hyvin. Lapset nukkuu samassa huoneessa ja toinen on sitten leikkihuoneena. Nyt kun melkein 5-vuotias haluaa rakennella pikkulegoista on oma pöytä johon rakennelmat voi jättää hyödyllinen. Mutta tarviiko se sitten huoneen ympärilleen. Asunnossa mies rakastaa autotalliaan ja minä suht isoa kodinhoitohuonetta. Mutta vähäisiin säilytystiloihin tottuneina meillä on edelleen tyhjiä kaappeja ja turhia nyssyköitä yli kahden vuoden asumisen jälkeen.
Lapsen synnyttyä asuimme 27 neliön yksiössä ja kaikki tarvittava saatiin hyvin mahtumaan. Pinnasängyn päälle hoitotaso ja kirjahyllyyn pari koria vauvan vaatteille. Lisäksi oli vielä erikseen sitteri ja syöttötuolissa vauvaistuin.. 😀 Pyykit hoidettiin pesutuvassa, jossa onneksi oli vuoroja aina vapaana. Ainut huono puoli oli se että vaunut eivät mahtuneet hissiin, eikä alhaalla ollut tiloja säilyttää vaunuja, joten ne piti aina kantaa pari kerrosta kotiin. Meillä ei myöskään ollut parveketta, joten päiväunille piti lähteä ulos. Itse toivuin sektiosta, enkä olisi mitään raskasta saanut kantaa, mutta vaunut oli pakko ottaa mukaan kun vauva ei suostunut nukkumaan kantorepussa… Lopulta tilanne vaunujen kanssa ajoi etsimään suurempaa/käytännöllisempää asuntoa, ja nykyään asumme 79 neliöisessä parvekkeellisessa kolmiossa, jossa kylpyhuoneeseen mahtuu pesukone ja keittiöön tiskikone. Hissiä talossa ei ole, mutta rattaat mahtuu lukolliseen suureen kellarikomeroon ja parvekkeella on erikseen päiväunirattaat. Olen aina tottunut asumaan ahtaasti (lähes aina pienissä yksiöissä), mutta nyt olen nauttinut tilasta ja siitä että ensimmäistä kertaa omistan tiskikoneen! 😀 Tavaraa emme ole haalineet lisää neliöistä huolimatta, sillä alueen hinnoista johtuen (asumme Lauttasaaressa) muutamme todennäköisesti joskus taas pienempään asuntoon. Pienissä asunnoissa on oma tunnelmansa ja niihin saa mahtumaan yllättävän paljon tavaraa. Nyt muutaman kuukauden tästä suuren asunnon luksuksesta nauttineena olen päättänyt, että seuraavassa asunnossa pitää olla parveke, pyykinpesukone ja tiskikone, neliöillä ei siinä vaiheessa ole väliä kun arkea pystyy helposti pyörittämään 🙂
Olin juuri mainostamassa samaa ratkaisua! Meillähän on kylppärissä neliöitä pienen yksiön verran, mutta päältä täytettävä pesukone ei oikein mahdollistanut hoitotasoa enkä halunnut mitään erillistä tasoa nurkkiin pyörimään, niin tuo oli aivan loistoratkaisu. Tyylikkään näköinen ja toimiva, sisään menee paljon tavaraa. Ja en nyt muista oliko teillä Stokken FlexiBath (menee blogit sekaisin), mutta sehän on myöskin näppärä vaihtoehto pienen kylppärin punkaksi.
Ja jos teillä ei katsota telkkaria, niin miten ois: telkkari helvettiin ja lapselle ohjelmat läppäriltä? Meillä ei telkkaria ole myöskään, ja lapsi saa tottua siihen, muahaha. Rrrakastan meidän olkkaria, kun siellä ei ole tuota pölyäkeräävää elektroniikka-alttaria. (No, telkkarin sijaan meillä on kyllä videprojektori, mutta valkoisena katossa killuessaan se ei sillä tavalla hallitse huoneen tunnelmaa.)
Olen asunut elämäni 12 ensimmäistä vuotta 70-luvun 59 neliöisessä kaksiossa ja nukkunut porukoiden kanssa samassa huoneessa (!). Perjantainen saunavuoro myös on kovin tuttu juttu! 😀 En muista kärsineeni tuosta kovin paljoa, harvalla kuitenkaan oli kaupungissa ala-asteikäisenä omaa huonetta (90-luvulla). 🙂
Mulla oli koulupöytä olohuoneessa ja barbit asui ruokapöydän alla ja kesäisin parvekkeella. 😀
Nyt yhden lapsen äitinä muutettiin Helsingistä Vantaan puolelle kaksiosta rivarineliöön, jotta saatiin oma piha. Lapsi nukkuu meidän huoneessa (1,5v), joten sen asian puolesta ei vielä kyllä lisäneliöitä oltaisi tarvittu.
Mulla on haaveissa muuttaa takaisin kotikaupunkiini ennen kuin lapsi menee kouluun, nyt on miehen vanhemmat lähellä ja työt täällä, joten järkevintä asua pk-seudulla. Vantaa on tarpeeksi kaukana, en muuttaisi mistään hinnasta jonnekin Tuusulaan tai Nummelaan= asunnot samoissa hinnoissa ja on jo todettu, että muuttoliike takaisin ympäryskunnista näihin kolmeen isoon on suurempaa kuin täältä poispäin.
Mutta asukoon kukin siellä, missä on hyvä olla! 🙂
Onnea vielä odotukseen ja kämpän uudelleenjärjestelyyn, sopu sijaa antaa! 😉
PS. Olen tykännyt kovasti lukea raskausaiheisia juttuja, pikku kakkonen on haaveissa 😉
Ihanaa kesää!
Jenni
Pienissä neliöissä ei pienten lasten kanssa ole mielestäni muuta merkittävää ongelmaa kuin nukkumisrauhan takaaminen kaikille. Suosittelen lämpimästi hyvän vuodesohvan/vieraspatjan tmv. hankintaa olohuoneeseen niin että äiti ja vauva voivat hakeutua sinne nukkumaan mikäli esikoinen ja kuopus häiritsevät unissaan toisiaan (eikä mutsin niska ole aivan juntturassa yön jälkeen). Luovilla ratkaisuilla pääsee onneksi pitkälle, esimerkiksi yhdessä omassa tuttavaperheessäni laitettiin lopulta kuopusvauva keittiöön nukkumaan kun kaipasi omaa nukkumarauhaa. Hyvin pärjäsivät kuulemma noin ja jäi ainakin turhat iltanapostelut väliin. 😀
Asuttiin ennen lasta miehen kanssa kaksistaan (+koira) 30neliön yksiössä 2,5 vuotta. Ja tilaa riitti! Lisäneliöitä toivat parvisänky ja iso lasitettu parveke. Keittiö oli pieni ja kylppäri suuri, tätä olisin muuttanut, jos mahdollista. Teille piti ehdottamani, että mitenkäs parvisänky vanhemmille? Toisi lisää tilaa rutkasti:)
Ripustettavat rottinkituolit on ihania! Kompaktimpi ratkaisu voisi tosin olla kankainen, tai naru-versio?
Terveisin,
HannaH
Täähän on loistoidea! Kunhan yölliset pomppurumbat on ohi, niin vanhemmat parvelle ja sen alle lapsille leikki- ja nukkutilaa. Miksi aina lasten pitäisi nukkua parvella?
Me asuimme kolmeen pekkaan vauvan kanssa vuoden verran 36-neliöisessä Punavuoressa. Sitten tuli jo tarve viimeinkin saada joskus ovi kiinni 🙂 Jos asuntomme olisi ollut kaksio, olisimme varmasti vielä jääneet siihen. Sen sijaan yksiön myyminen ja kaksion ostaminen tilalle tuntui hullulta ajatukselta. Muutimmekin itään metron päättärille; neliöitä on yli tuplasti entiseen verrattuna ja huoneita kolme. Lapsen huone oli ensimmäiset puoli vuotta lähinnä vierashuoneena ja tavaroiden säilytyspaikkana. Nykyisin siellä on edelleen vierassänky, mutta sentään lapsen oma sänky (johon hän iloisesti menee iltaisin nukkumaan, mutta jossa hän harvoin nukkuu aamuun asti). Leikit (ja suurin osa leluistakin) ovat olkkarissa, ja hyvä niin. Nyt ei enää reilu parivuotiaan kanssa olisi ihan pakko olla itse samassa tilassa koko ajan, mutta pitkältihän se edelleen niin menee, että siellä on leikit, missä aikuisetkin. Oma nukkumahuone lapselle on kyllä ollut tarpeen, vaikka hän aamuyöstä meidän väliimme kömpiikin. En ymmärrä, miten pienissä tiloissa tehdään uusia vauvoja ;D
Ajatuksena on kyllä ollut, että kunhan pikkulapsiaika on ohi, muutamme takaisin kantakaupunkiin. Lähiössä on ihan hirmu helppoa ja ihanaa asua lapsen kanssa, mutta kaipuu ratikkakiskojen kolkkeeseen ja kivijalkakauppojen keskelle on kova. Ehkä olisi pitänyt jäädä matkan varrelle, vaikka sinne Hertsikkaan, niin ei olisi näin iso kontrasti 🙂 Mutta toisaalta: vaikka vanhoissa asunnoissa ihana fiilis onkin, en vielä nyt vaihtaisi meidän 2000-luvun asuntomme kahta partsia (aina voi lapsen jättää ulos nukkumaan, koska toiselle puolelle ei varmana paista arska), kahta vessaa tai etenkään TUULIKAAPPIA mihinkään. Oikeasti, mikään ei voita tuulikaappia kurakelillä. 😀
Me asuisimme varmasti edelleen kaksiossa, jos edellinen asuntomme olisi sellainen ollut. Ei yksiössäkään varsinaisesti neliöt tai edes säilytystilat loppuneet, vaan huoneet. Ja kieltämättä hullulta tuntuu ajatus, että ravasin pienen vauvan kanssa joka toinen päivä kellarin pyykkituvassa vaippoja pesemässä… Mutta onhan elämä näin paljon helpompaa. Luultavasti muutamme takaisin tiiviimpiin neliöihin ja luovumme hissistä, parvekkeesta ja omasta saunasta, kun sen aika on, mutta nyt nautimme helppoudesta pienen lapsen kanssa. Ehkä vielä joskus kahden 😉
Hei, toihan on aika staili ratkaisu tosiaan. Pistetään muistiin yhtenä mahdollisuutena, kiitos vinkistä!
Elina: Meillä ei ole Flexibathia, mielestäni se on niin pieni, ettei lapsi mahdu siellä kasvaessaan kunnolla pulikoimaan. Mietittiin kyllä sitä – nyt taas – sillä se säästäisi kyllä pirusti tilaa. Nyt kun on taas tottunut siihen, ettei suihkukaapin ovessa roiku ammetta. Ja hei, sun muuten täytyy olla Pohjanmaalta, kun käytät punkka-sanaa – sitä ei kukaan muu kuin pohjalainen tajua! 😀
Telkkarista luopumista ollaan kyllä harkittu. Mutta aina kuvitellaan, että vielä joskus me taas katsotaan paljon elokuvia, johon läppäri on kökkö. Sitten olis tietty se videoprojektori, mutta mutta. Telkkariton elo olisi todellakin vaihtoehto. Mutta en aio ehdottaa sitä nyt fudiksen MM-kisojen aikaan :DD
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Joo, pyykit roikkumassa silmissä risoo kyllä. Onneksi taloyhtissä on kuivaushuoneet, joita tulikin käytettyä vanhempainvapailla koko ajan, nyt harvemmin.
Ja se hissittömyys, miten unohdin sen! Mä nimittäin vannoin vauvavuoden aikana moneen kertaan, että jos ikinä koskaan päädymme tähän uudestaan, en suostu asumaan hissittömässä talossa, ainakaan ylimmässä kerroksessa. Ja kas, kuinkas kävikään. Nyt on vain välillä saatava vauvan, ruokaostosten ja muiden kantamusten lisäksi ylös äksäksi heittäytynyt taapero. Hikisiä selkiä ja epätoivoa luvassa, luulisin.
Sen verran fiksuunnun, että tällä kertaa aiotaan hankkia parvekevaunut päiväuninukuttamista varten. Viimeksi kun pidin sellasita ratkaisua rumana. Hah. Tietty tälläkin kertaa vauva saattaa olla sitä mallia, joka ei suostu vaunuissa olemaan.
Meidän tulevassa kodissa on wc vieressä niin siitä saa vedet keittiön. Olen myös kuullut et lattian alle on laitettu putket. Avikeittiön itse juuri haluan sen takia, että voin tarkkailla lastani. Tällä hetkellä joudun aina kantamaan lapsen keittiön mukaani omalta leikkipaikalta. Avokeittiön kanssa on myös helpompi seurustella vieraiden kanssa 🙂 tietenkin ei 50-lukuun kuuluu avokeittiö. Kannattaa tutustua aiheeseen hieman paremmin ammattilaisen kanssa, varsinkin kun yleensä saa ilmaiseksi remontti arvion. Meilläkin on tietty alue missä haluamme asua ja täällä kolmioiden hinnat ovat reippaasti yli 5500€ neliö niin pääsimme hieman halvemmalla kun ostimme kaksion jonka remontoimme kolmioksi ja näin saamme jäädä asumaan siellä missä haluamme 🙂
Totta, avokeittiö on kivempi myös silloin, kun kavereita on kylässä. Nyt kaikki ovat sitten pakkaantuneina meidän pieneen keittiöön. Tunnelmallista tietty sekin, mutta 😀
Kiitos kivasta postauksesta! Sisälsi itsellenikin ajankohtaista pohdintaa. En tiedä millainen äänieristys teidän talossanne on kerrosten välillä, mutta jos askeläänet jne. yhtään kantautuvat yläkerrasta lattian läpi, niin suosittelisin parven sijaan harkitsemaan kaappisänkyä (esim. http://www.tilasa.fi/tuotteet/ tai karvalakimpi vaihtoehto http://www.aarnonpuu.fi/tuoteluettelo.php?tuoteryhma=39).
Kiva kuulla näitä tarinoita, kun itse on maalaislapsi. Siellä kun neliöitä on tietty varaa hankkia vähemmällä kipuilulla, ja lapsilla yleensä omat huoneet. Me siskon kanssa jaoimme huoneen monen vuoden ajan, mutta olin superiloinen, kun saatiin omat huoneet (ja viritettiin niiden välille keskuspölynimurin putki, jota pitkin puhuttiin).
Kiitos, tykätään tästä myös kovasti! Keittiön purnukat mahtuisivat varmasti myös kaappeihin, mutta tykkään pitää niitä esillä. Ja lapsen lelut saisi kans kerättyä kahteen jo olemassa olevaan koriin, mutta koen hänelle kivempana, että ne ovat paremmin esillä ja valmiina leikkiin.
Onnea tulevaan uuteen kotiin!
Kolmistaan-blogin jengihän on tehnyt juuri näin! Varmasti olisi meidänkin ratkaisu, jos vaatehuone olisi. Vaikka on varmasti totta, että pimeästä pesästä on hankalampi herätä aamuisin 🙂
Sitäkin on mietitty. Jos olisi huonekorkeutta enemmän, rakennutettaisiin varmasti parvi. Parvisängyt kun jotenkin tukkivat huonetta, mutta korkeissa kodeissa sitä ongelmaa ei varmasti ole. Tosin meillä lapsi könyää väliin vielä välillä öisin ja tietty vauvan yöimetysaikaan parvisänky toisi vähän liikaa jännitystä. Mutta mietitään 🙂
Ihan uusi tuttavuus, kiitos vinkistä! Inspiroivan oloinen blogi tosiaan!
Oma pukeutumis/meikkaustila – hiemanko olisin ollut teininä kateellinen! Kuulostaa ihan Clueless-elokuvalta 🙂 Oma piha on kyllä varmasti kiva. Onneksi on parveke- ja säkkiviljelmät auttamassa viherpeukalon kutinaa!
Herttoniemi rok rok! Tervetuloa huudeille, täällä on ihmisen hyvä olla ja asua!
Herttoniemi rok rok! Tervetuloa huudeille, täällä on ihmisen hyvä olla ja asua!
Hukkatilalta makkari tosiaan välillä tuntuu, näin kaksiossakin. Mutta ainakin nyt kun vielä kaikista on kivaa nukkua samassa huoneessa, pidetään mahdollisuus vuorotyöläisen parempiin uniin olemassa. Myöhemmin sängyn paikkaa voi sitten miettiä uudestaan.
Onnea ja iloa loppuraskauteen!
Löytyy, ja pakastimen siirtäminen sinne olikin alunperin suunnitelmissa. Mutta sitten kuulin, että kylmässä tilassa sähkölaitteet voivat helpommin hajoilla ja aiheuttaa tulipaloja. Ja että kotivakuutus sitä ei korvaisi, jos muutenkin olisi kamalaa. Tiedän tosin monia, joilla pakastin on juurikin kylmässä varastossa, mutta en yhtään vaaratilannetta asian takia.
Kissojen vessa on kyllä rasittava. Ei sitä saa mihinkään kivasti. Koska vessa on pieni, se on jemmassa sohvan ja parvekkeen oven välisessä tilassa. Kivasti piilossa ja hiekkakin pysyy jotenkin hallinnassa. Edellisessä asunnossa laatikko jouduttiin pitää keittiössä, yök. Joku sisäänrakennettu vessasysteemi kiva.
Ullakko on kyllä meillä ihan must. Oltaisiin ihan hukassa, jos kaikki matkalaukuista ja teltoista lätkäkasseihin ja suksiin pitäisi saada mahdutettua kotiin.
Kissojen raapimispuuna toimii meillä pyykkikoppa 😀 Haluttiin sitä tai ei. Joskus meillä oli ihan ostettu raapimispuu, mutta se ei kiinnostanut katteja lainkaan. Puu lähti nopeasti vaihtoon.
Voi kiitos, meistäkin ihana kotimme on kaunis. Kiva, että saat oman tilansa työuoneelle! Sitä mä välillä kaipaan, ja siksi vuokrasinkin työhuoneen. Nyt tosin olen huomannut, että olen monesti viettänyt työpäivät mahdollisuuksien mukaan kuitenkin kotona.
Meillä toinen televisio on tietokoneen 26-tuumainen näyttö 50-lukulaisessa tv-kaapissa. Digiboxi, piuhat ja härpäkkeet ovat kaapissa näytön takana piilossa, takaseinä on poistettu. Sirot jalat ja taitto-ovet, tiikkiä, kirpputorilöytö 30 euroa. Herättää ihastusta vieraissakin.
”Oikea” televisio on kiinnitetty liukukiskolla verholaudan taakse. Sieltä sen voi vetää ikkunan eteen katseltavaksi tai siirtää Vallilan Bulevardin taakse piiloon.
Mä asun 62 neliön kaksiossa YKSIN. 😀 Mutta siis.. hyvähän idea tuo mielestäni on. Siinä vaiheessa kun lapset tulevat teini-ikään, niin voi olla että kaipaavat enemmän omia tiloja ja rauhaa, mutta siihenhän nyt on teillä vielä aikaa. Oikeasti ihailen tuollaisia ihmisiä, jotka eivät odota ”liikoja” ja isoja luksushuviloita lapsikatrailleen, vaan voivat asua suosiolla keskenään pienemmissäkin tiloissa 🙂 Mutta ainoa on vaan tosiaan tuo teini-ikä ja se, että miten saatte kumppanisi kanssa omaa aikaa..
Me asuttiin kahden aikuisen ja kahden lapsen voimin 59 neliön rivarikaksiossa, jossa oli vieläpä saunakin. Makkariin mahtui hyvin 160cm leveä parisänky, pinnasänky ja jatkettava sänky + joku lipastokin muistaakseni ja näkyi vielä vähän tyhjää lattiatilaakin 😀 Olkkari myöskin oli niin iso, että hyvin oltais voitu siirtää parisänky sinne, jos ei toinen meistä olis käynyt vuorotöissä ja tarvinnut sitä pimeyttä ja rauhaa myös keskellä päivää. Asuttiin niissä tiloissa ja sillä kokoonpanolla jotain 1,5 vuotta, ennenkuin muutettiin nykyseen 79 neliön kolmioon, jossa on mun makuuni ainakin 10 neliötä liikaa kolmioks. Lapset on nyt 5v ja 3v ja menis helposti vielä samassa huoneessa meidän kanssa, kun lelut pyörii kuitenkin pääosin olkkarissa tai keittiössä. Mua ainakin harmittaa suunnattomasti, että piti muuttaa isompaan kun ihan hyvin oltais mahduttu pienempäänkin. Nukkumishommat vaan oli vaikeita kahden päiväuni-ikäsen ja sen vuorotyöläisen kanssa, mutta kai ne lapsetkin olis voinut opettaa nukkumaan vaikka vaunuissa tai olkkarissa jos olis oikein päättänyt 🙂
Tietty perheet on erilaisia ja lapset erilaisia, että kaikki ei varmastikaan sopeudu, mutta sanoisin että pari vuotta menis noilla nelilöillä ihan hyvin. Sitten kun lapset kasvaa ja tarvii enemmän omaakin tilaa niin eri asia, mutta noin pienten muksujen kanssahan on vaan kätevää, että ollaan lähekkäin 🙂
Olen monesti miettinyt erästä kysymystä, joka tätäkin postausta lukiessa pompahti taas mieleen. Ei ole tarkoitus sinällään udella, mutta vaikka ihan yleistasolla olisi kiva kuulla, että miten pariskunta hoitaa erotiikkapuolen, jos lapsi nukkuu samassa huoneessa vanhempiensa kanssa? Siis ymmärrän, että kyllähän sitä voi sen aikaa vaikka ”kärvistellä”, kun lasta tarvitsee syöttää vielä yöaikaan, mutta jos vuositolkulla joutuu jakamaan makuuhuoneensa lapsen kanssa, niin eikö se ole aika hankalaa? Vai onnistuuko seksin harrastaminen ilman, että lapsi herää, vaikka nukkuisikin samassa huoneessa? Vai täytyykö ne hommat hoitaa jossain toisessa huoneessa silloin, kun lapsi on jo vetäytynyt yöpuulle? Ja kysyn tätä siis ihan tosissani, itselläni esikoinen syntymässä näillä näppäimillä ja olen utelias. 🙂
Meillä on kyllä ainakin näillä näkymin suunnitelmissa, että vauva nukkuisi alusta alkaen omassa huoneessaan (heti meidän vanhempien makuuhuoneen vieressä tosin). Suunnitelma saattaa toki muuttua, jos väsyneenä en jaksa joka kerta nousta ylös ruokkiakseni vauvaa keskellä yötä. Sen lisäksi epäilen, että saattaisin alkuun ainakin herätä jokaiseen vauvan tuhahdukseen keskellä yötä ihan turhaan.
Hehee, joo oon. Aattelin, että varmastikin ymmärrät tämän hienon ilmaisun! 😉 Ja joo, itsekin kyllä vähän petyin FlexiBathin kokoon, kun valmistajan mukaan sen piti käydä nelivuotiaaksi asti, mutta ei kyllä siltä näytä. Toistaiseksi on toiminut hyvin, mutta kersa onkin vasta 10 kk.
Pieni koti on mielestäni kotoisampi kuin suuri. Tuli mieleen sellainen, että jos taloyhtiössänne on lenkkisauna niin sinnehän mahtuu varmastikin kaksi lasta kylpemään, jos äiti vaan jaksaa rahdata (vaikka isin kanssa) kylpyammeet sinne. Teen itse niin, kun kylppäri on niin pieni, tosin on vaan yksi lapsi (mutta myös vaan yksi vanhempi). Kylppäriin mahtuu myös, ja siellä kylvetän muut kerrat, mutta kerran viikossa menen alakerran saunaan kun on lenkkisauna ja siellä onnistuu kaikki paljon helpommin. Lisäksi mummin ja ukin luona lapsi käy kylvyssä kun siellä on iso kylppäri ja muutenkin isompi asunto. Mielestäni lapsen kanssa voi hyödyntää juuri omien vanhempien kaikki mahdolliset vermeet ja jutut, jos oma asunto on pienempi. Pieni asunto on helpompi, ekologisempi ja ehkä jollain tavoin turvallisempikin pienille lapsille. Näin ajattelen itse. (meillä 37 neliötä ja kaksi henkeä, neliöitä siis henkeä kohti enemmän kuin teillä, mutta monet asuvat yksin pienen lapsen kanssa kolmiossa, kun tarvitsevat kuulemma niin paljon ”omaa tilaa”. Tätä en tajua yhtään. Eikö se oma tila hankita mielummin lapsenhoitoapua hankkimalla ja hengähdystauoilla kuin omalla massiivisella huoneella, jossa ehtii olla jonkun tunnin per vuorokausi, ehkä.)
En edes tajunnu et toi on pakastin keskellä olohuonetta ennenku luin! Katoin vaan et onpas ovelan näkönen pöytä. Teidän näkönen, niinku koko koti muutenkin 🙂 Me asutaan kolmen hengen perhe saman kokosessa kaksiossa ja ei oo kyllä yhtään liian pieni. Itseasiassa tuntuu et tilaa olis vielä ylimäärästäkin.
http://stay-home-mommy-me.blogspot.fi/
Tää postaus tuli niin tarpeeseen! Meillä miehen sairastumisen myötä tippui tulot niin paljon että jouduttiin lähtemään omakotitalosta kaupungin kolmioon. Nyt kun itse oon työtön vielä lisäksi ja palaan koulun penkille hetkeksi, niin muutetaan 50-luvun kaksioon 2 lapsen ja 2 koiran kanssa. Ajatus kauhistutti, mutta teillä ei näytä yhtään ahtaalta, eli meilläkin on siis toivoa 🙂
Me asuttiin puolison ja 2 pienen lapsen kanssa 60 neliön kaksiossa 3,5 v enkä kokenut kotia ahtaaksi vaan mukavan toimivaksi. Kaikki nukuttiin hyvin makkarissa, ollaan kaikki onnekkaasti oltu hyvin nukkuvia ihmisiä, eikä lapset heränneet meidän aikuisten yöpuuhiin kun vauvasta asti niitä olivat kuulleet unen läpi. Mutta kolmioon muutettuamme ja aikuisten kesken nukkuessamme kyllä aukeni uusi ja innostava sänkyelämän vaihe ilman äänenkäytön varomista.
Meillä oli sekä vessa että kylppäri, tosi toimiva juttu kestovaippailijalle. Alkuun pyykkikone oli kellarissa, myöhemmin hankittiin se kylppäriin, mikä kyllä helpotti. Yksi ratkaiseva helpotus oli se, että asunto siis oli omakotitalon yläkerta, ja meillä oli asunnon yhteydessä ylenmäärin ullakkotilaa. Olkkarista oli ovi, jonka takana olevalla ullakolla säilytettiin kaikkea mahdollista kylmää kestävää, myös kaikki isot lelut, joita sai sitten päivittäin ottaa halutessaan käyttöön. Siellä kuivatin myös lakanapyykit. Ainut huono puoli oli se, että se olikin homeinen, ja sen myötä jouduimme aikanaan luopumaan kaikesta siellä säilytetystä ja poistumaan asunnosta, mutta en ole tippaakaan kaivannut yhtään tavaraa, jotka kahdessa täydessä peräkärryllisessä kaatikselle kuskattiin.
Meillä keittiökommakosta oli baaritiskiyhteys olkkariin ja oli tosi näppärää nähdä lasten touhut sekä seurustella vieraiden kanssa keittiössä puuhatessaan. Jääkaappi oli ulkoistettu olkkarin puolelle mutta ei se haitannut.
Nyt sitten realismin ääni: minua rasitti olkkarin ainainen lelurojupeite, en ollut tarpeeksi kyvykäs pitämään sitä kunnolla järjestyksessä. Toisekseen menetin pahasti hermoni esikoisen äänekkääseen vieressäoloon kun hän ei uskaltanut leikkiä yksin toisessa huoneessa vaan aina oli brmm brmm jne korvan juuressa. Joten kolmioon muutettuamme elämä palautui taas kestettäväksi, kun oli tavallaan kaksikin huonetta enemmän (kun keittokomeroa ei huoneeksi ennen voinut laskea) mihin paeta lasten ääniä. Ja lelukaaos pidettiin lastenhuoneen puolella. Lopultakin mahtui istahtamaan sohvalle milloin tahansa ja nauttimaan kohtuusiististä olkkarista ympärillään.
Ja portaiden kautta ollaan aina asuntoon kuljettu, ei sitä tajua ongelmaksi kun ei ole muuta kokenut. On ollut raskausajan rytmihäiriöitä, uhmaikäisiä, nyrjähtänyt nilkka ja lonkkakipua. Sehän vain antaa taas uuden mahdollisuuden kokea olevansa sankari, kun selviytyy näistä arjen haasteista =)
Meillä tehtiin kaksioon isommalle lapselle parisängyn alle mahtuva sänky. Tämä laatikkosänky vedettiin yöksi esiin ja päiväksi työnnettiin takaisin sängyn alle piiloon. Ei vie ylimääräistä tilaa. Rakennettiin itse liimapuulevyistä, pohjaksi haettiin Ikeasta halpa sälepohja. Käytössä vieläkin, vaikka muuton myötä lapset saivat oman huoneen, ei tarvi aina ottaa kahta samaan sänkyyn nukkumaan. Lapset ovat silti kosketusetäisyydellä 🙂