Mikä upea aurinkoinen päivä! Posket ovat hellänä auringosta ja hymyilemisestä. Lapsen mentyä nukkumaan avasimme miehen kanssa kaljat ja istuimme parvekkeella katsomassa auringonlaskua metsän taakse. Haarapääskyt lensivät talomme katoharjan yli, laventelin kukat tuoksuivat ja kissa käpertyi kerälle auringon haalistamalle matolle.
Kesällä kaikki vain tuntuu niin paljon helpommalle, letkeämmälle ja nautittavammalle. Alkoholiton olutkin maistui taivaalliselle. Ensimmäisen raskauden aikana join alkoholitonta olutta usein. Johtui kai siitä, että ennen raskautta kalja kuului niin moneen tilanteeseen. Saunaan, pizzalle, leffailtaan, terassille, kaverille, puistoon, minneikinävaan. Lapsen synnyttyä alkoholin nauttiminen on jäänyt niin vähäiseksi, että nyt toisessa raskaudessa sitä ei ole tullut niin ikävä. Tuo kylmä huurteinen taisi olla ensimmäinen kotiin ostettu alkoholiton olut toisen raskauden aikana.
Oli miten oli, mutta se on fakta, että alkoholitonkin olut maistuu parhaimmalta pitkäkaulaisesta lasipullosta juotuna. Tulen varmasti ostamaan noita Beck’s-oluita toistekin, tölkistä juotuna olut kuin olut tuntuu laimealta teinifestarilta. Tai sitten tämänkertaiseen makunautintoon toi oman säväyksensä lähiökeitaamme. Siellä alkaa olla kaikki suunnitelmiemme mukaiset kasvit ja kukat, mutta muutamat olisi vielä haettava Hakaniemen torilta. Vaikka ekat parvekemansikat on jo syöty, kovin heräilevältä parveke vielä näyttää. Näillä lämpötiloilla ei tosin mene kuin muutama viikko, kun saan juoda kaljani hyötykasviviidakossa.
Mäkin join ekassa raskaudessa alkoholitonta olutta jonkin verran, nimenomaan tuota Beck's-olutta, muista merkeistä en välittänyt. Mutta nyt tässä toisessa raskaudessa taisin juoda pari alkoholitonta olutta uutena vuotena, muuten ei ole tullut edes mieleen. Yksi Beck's on ollut kauan odottamassa jääkaapissa, ei vain ole tullut vielä sellaista hetkeä, että se sieltä mitenkään houkuttelisi. Alkoholi on jäänyt melkein kokonaan kuvioista pois tytön synnyttyä, kävin peräti kerran tytön yksivuotissyntymäpäivän jälkeen oikein ”viihteellä” siten, että join enemmän kuin yhden huurteisen. Vaikka olisikin kiva välillä vähän repäistä, se juhlaillan jälkeinen mahdollinen krapula kauhistuttaa niin, kun enää ei tosiaan ole sitä luksusta, että saisi käpertyä sohvalle, tilata pitsaa ja löhötä. Eikä sitä alkoholia kyllä enää oikeastaan kaipaakaan – nyt tässä toisessa raskaudessa olen pari kertaa miettinyt, miten mukavaa olisi tilata lasi valkoviiniä italialaisessa ravintolassa ja jouluna olisi ollut kiva nauttia vähän punaviiniä ruoan kanssa.
Ja tuo on niin totta, että olut täytyy nauttia pitkäkaulaisesta pullosta – tölkkiolut ei vaan maistu hyvältä kuin korkeintaan sen ekan hörpyn verran.
Suosittelen kokeilemaan myös Alkon valikoimissa olevaa alkoholitonta vehnäolutta 🙂
t. Nita
Mä ostin tovi sitten kaupasta tonicia ja join sitä parvekkeella – joka ei ole yhtä siisti kuin teidän – ilman ginikomponenttia. Tajusin siinä vihdoin, hidas kun olen, että oikeastaan en viinissä ja oluessakaan kaipaa sitä alkoholia per se, vaan oikeastaan haluan vain juoda silloin tällöin lasillisen jotain muuta kuin vettä (jota latkin pari litraa päivässä muutenkin.) Jotain, mikä maistuu minusta hyvältä eikä ole kovin makeaa.
Okei, joskus se alkoholi on toki kiva komponentti, mutta jos hyviä alkoholittomia viinejä olisin tarjolla, saattaisin valita sellaisia ihan muuten vain, kesäiltaan.
Niin että jos vielä joskus olisin paksuna, olisin luultavasti todella paljon enemmän zen alkoholikysymysten suhteen. Ostaisin vain tonicia ja jotain todella hyvää vissyä. Ehkä tekisin jotain maustettuja soodavesiviritelmiä. Ottaisin joskus alkoholittoman oluen. Etsisin omat ratkaisut enkä kadehtisi toisten viinilasillisia.
Ja noita voin tehdä, vaikken varmaan olekaan ikinä paksuna enää.
Ai jestas mikä parveke… aloin just kaivata laseja omalle parvekkeelle. Lasittamaton on niin hyödytön.
Miten te oottekin saaneet teidän parvekkeesta noin hienon! Tosi kodikas. Onko se talvisin suksivarastona vai onko teillä lämmitin siellä?
Joo, palautuminen darrasta kestää nykyään viikon, kun ei pysty levätä. Hyi. Se on liian kova hinta, ja hippaloinnit ovatkin jääneet minimiin.
Mä olen huomasin himoitsevani alkoholia ekan kerran tässä raskaudessa, kun terassikelit tulivat. Tai enemmänkin haaveilin siitä fiiliksestä, kun jäät kalisevat tuoppiin, jossa poreilee kuivista kuivin omppusiideri.
Saksalaiset ystäväni ovat yrittäneet opettaa mut juomaan vehnäolutta, mutta yh, ei vain uppoa. Epäilen siis vahvasti myös alkoholittoman version sopimista makuhermoilleni. Mutta muuten pitäisi kyllä käydä tsekkaamassa, mitä alkoholittomia herkkuja Alkolla on tarjolla!
Jep, ainakin minä olen tuhannesti zeninpi alkoholiasian kanssa näin kakkoskierroksella. Niin zen, että tulin alkoholiasioita miettineeksi vasta nyt. No paitsi välillä olen juhlissa huomannut olevani jopa helpottanut, ettei tarvitse edes harkita, joisiko itsensä hiprakkaan tai vielä enemmänkin. Koska ne darrat nykyään, huhhuh. Skarpit dagen efterit ovat ihan luksusta.
Mä kiskon paljon maustettuja soodavesiä, noin muutenkin kyllä. Sodastream on yksi parhaita kodinkonehankintoja koskaan, vaikka pelkäsin sen olevan mahdollinen leipäkone. Mä maistoin muuuten taannoin ravintolassa to-del-la hyvää alkoholitonta valkkaria, jota voisin hyvinkin litkiä juhlajuomana, vaikka holillisetkin olisivat mahdollisia: Katalonialainen Torres Natureo Free -valkkari. Saa ihan Alkosta. Käydäänkö hakees pullo puokkiin piknikille? 🙂
🙂 Lasit luovat kyllä parvekkeelle tuhannesti lisää käyttömahdollisuuksia!
Kiitos, tykätään siitä ihan hurjasti kans. Meidän oma siirtolapuutarhamökki! Voi kun se voisi olla aina aktiivikäytössä. Talvisin se ei toimi varastona, ihan laitetaan talvivarusteet lampaantaljoineen kaikkineen. Että mukamas voisi sitten talvellakin istua kaakaolla tai grillata soijakäivärää. Ei olla tehty talviparvekeretkiä kertaakaan. Talvella parvekkeen tehtävä on lähinnä juhlien aikaan pitää juomat kylminä 😀
Beck's on kyllä ihan parasta alkoholitonta olutta. Mieskin juo sitä ihan ilokseen, vaikka ei mitenkään alkoholiton olekaan.
Olen jo aiempinakin vuosina miettinyt, mutta kysynpä nyt: miten te yhdistätte kissat ja mullan parvekkeella? Onko koskaan ollut mitään ongelmia? Meillä toinen kuopii kasvit irti mullasta ja toinen pissii kasvit kuoliaaksi (tätä tehdään vain parvekkeen kasveille, sisällä saavat olla rauhassa). Parvekkeella on toinen hiekkalaatikko, mutta ei se näytä kiinnostavan jos multaa on tarjolla. Meillä ei nyt sitten tänä vuonna ole suuria ruukkuja tai pavekelaatikoita ollenkaan kissojen vuoksi :/
Joo, todella hyvää olutta oli. Ihan harmittelen, miten en löytänyt sitä ekalla raskauskierroksella, vaikka mielestäni maistelin läpi lähes koko alkoholittoman olutvalikoiman.
Kissojen ja parvekkeella olevien multaruukkujen yhdistäminen onkin jännää. Sanotaanko nyt vaikka niin, että pari vuotta kukoistananut raparperimme kuoli viime vuonna, kun jompi kumpi kissoista ensin kusi sen juurelle ja sen jälkeen raparperi-polo sai vielä kirvoja. Ja pöydiltä tippuvat aina ruukut. Purkeista pemistetään multaa lattialle. Ja yrttejä maistellaan. Siksikin meillä suurin osa kasveista roikkuu amppeleissa. Mutta nyt alkuinnostuksen – ja -tohinan jälkeen kissojen ulottuvillakin olevat ruukut multineen ovat saaneet olla yllättävän rauhassa.
Ihana mökki tosiaankin 🙂
Teidän parveke on kyllä upean värikäs keidas, jota oon ihaillu useasti vanhoja kuvia katsellen. Inspiraation lähteenä se toimii myös hyvin. -N-
Mainion näköinen parveke! Vähän samaa mummolahenkeä määkin yritän omalle parvekkeelleni luoda. 🙂
Beck's on tosiaan alkoholittomien oluiden kärkikastia. Toinen hyvä merkki on Jever (jonka nimen toivottavasti muistan oikein…).
Hih, mekin tykätään meidän minikokoisesta siirtolapuutarhamökistämme kovasti 🙂
🙂 Kiitos, pidämme parvekkeestamme myös kovasti. Mummola rok rok! Jeveriä en ole tainnut sitäkään aikaisemmin maistaa, pitääkin kirjata muistiin. Kiitos vinkistä!