Kasvava kohtu tuo seurakseni viime raskaudesta tutun piinaavan vaivan. Pissahätä tuntuu iskevän sekunnissa ja vessaan on päästävä heti. Lenkillä käyminenkin onkin jännää, ja pussikkopissa-ajat eivät taida olla kaukana.
Vaikka raskausaikana naisen energiantarve ei lisäänny kuin noin yhden avokadon kalorimäärän verran, mä huomaan olevani nälkäisempi. Päivisin syön saman verran kuin ennenkin, nyt kun ruokahalu on vihdoin taas kohdillaan, mutta iltaisin iskee tarve syödä iltapalaa. Normaalisti pärjään mainiosti aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä, mitä nyt jumppailtoina yritän muistaa jotain iltapalaa kiskaista.
Hajuaisti on herkistynyt selvästi. Lapsi tuoksuu suolaisen makealle, melko hajuttomana pitämäni kasvovoide Tahitin öille ja parvekkeen muutaman kevätkukkasen tuoksu riittää tuomaan kesän toisellekin puolelle asuntoa parvekkeen oven ollessa auki. Myös lemut ottavat nenääni entistä herkemmin. Kissanhiekkalaatikko haisee juuri putsattunakin mädäntyneelle teuraselämelle, samaten kuin kissanruoka. Bioroskis pitäisi tyhjätä pari kertaa päivässä.
Tällä viikolla on toinen neuvola. Painoni on laskenut, mutta niin se laski alkuraskauden pahoinvoinnin takia viime raskaudessakin. Hemoglobiini on niin ikään laskenut, ja terkkari kysyy, enkö ole tuntenut oloani väsyneeksi. Vielä mitä! Tämä olotila on ruuhkavuosien keskellä elävälle ja alkuraskauden lamaannuttavasta väsymyksestä selvinneelle yhtä juhlaa! Alan silti terkkarin neuvosta syödä rautatabletteja. Tällä kerralla neuvolassa kuunnellaan myös sykkeet. Sydänlaukan kuuleminen on aina yhtä uskomatonta.
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Noi hajut. Mulla ei yleensä todellakaan ole mikään herkkä nenä, mutta kaksosia odottaessa hajut meinasi räjäyttää pään. Periaatteessa kerään aina koirankakat pussiin, mutta alkuraskaudesta jäi kyllä pari pökälettä pusikkoon, kun en pystynyt yökkäämättä niitä poimimaan. Ja meni monta vuotta ennen kuin pystyin taas syömään sellaisia ruokia, mitä paljon syötiin sinä keväänä ja joiden hajut oli rupeneet etomaan. No, onneksi hajuaisti katosi taas synnytyksen myötä, eli mies sai tyhjentää kaksosten vaipparoskista, kun mua se ei häirinnyt. 😉
Mulle käy muuten aina niin, että kun jostain syystä hajuaisti tuntuu tavallista herkemmältä, epäilen heti olevani vahingossa paksuna tai skitsofreenikko (luin joskus, että hajuhallusinaatiot ovat mahdollisia, voin tosin myös muistaa väärin).
Hajuaistin herkistyminen on yksi pahimmista raskausoireista. Ja kamalaa, mutta musta tuntuu, että se jäi raskauden jälkeenkin huomattavasti herkemmäksi kuin ennen raskautta. Ja tässä sitä taas ollaan uudestaan raskaana. Pissavaipat haisee kauhealle!
Mulle jäi toi hajuhomma vaikka on jo yli kaksi vuotta synnytyksestä! Ainut ero raskauteen on vaan se että siedän ne hajut paremmin ja pystyn elään asian kanssa, oikeastaan on tavallaan aika hienoakin 😀 Vaikka onhan se ikävää että saatan luulla lapseni paskoneen housuunsa ja sitten vasta huomaan että se olikin vieressä olevan henkilön hengitys (joka ei välttämättä normaalilla hajuaistilla varustetun henkilön mielestä edes lemahda).
Moi,
Tuli noista rautatableteista mieleen, että jos tykkäät nokkosesta niin tankkaa sitä nyt parhaimpana aikana. 🙂 Rauta imeytyy kuitenkin paremmin kuin purkista. Toinen hyvä on puska tai pari persiljaa viikossa vaikka smoothien joukossa. Jos purkista nappaa niin rautamehu esim. ferronol imeytyy paremmin kuin pillerit.
Voi ne hajut! Kylläpä maailma oli pahanhajuinen paikka silloin kun oli raskaana. Minullekin jäi herkkänenäisyys – vaikka raskaudesta on aikaa yli puolitoista vuotta. Hyvä tietää, että on muitakin saman vaivan kanssa… Mistähän se johtuu, että hajuaisti on edelleen yliherkkä? Mä imetän vielä, ja jotenkin ajattelin sen olevan syynä.
Koiran kakkapökäleiden keräämisessä on hajun lisäksi vielä se, että joutuu pitämään päätä alaspäin. Takuuvarma laatta!
Hajuhallusinaatiot, wow! Mullakin on ei-raskaana välillä hetkiä, kun hajuaisti tuntuu entistäkin herkemmältä. Nyt menee jännäksi! 😀
Mäkin olen ollut havaitsevinani, että parempi hajuaisti jäi päälle ekan raskauden jälkeenkin. Sekä hyvässä että pahassa.
Ooh, joo, pahanhajuiset ihmiset, joiden viereen vahingossa julkisissa istuu. Huuuuh! En kehtaa vaihtaa paikkaakaan, vaan alan hengittää pintapuolisesti. Kiva päänsärky siitä sitten loppupäväksi.
Joo, nokkosta pitäisi kiskoa, mutta ei olla mukamas vieläkään ehditty nokkosmetsälle. Ja viime vuoden nokkossaaliit on jo tietty syöty. Persiljaa ei kuulemma saisi mielellään raskaudessa syödä, aiheuttaa supistuksia. Luin tämän vasta nyt toisen raskauden aikana sattumalta yrttejä käsittelevästä kirjasta.
Joo, se on jännä ja välillä kovin epämiellyttäväkin raskausvaiva. Toisaalta kaikki hyvä tuoksuu nyt superhyvältä.
Totta, en tota muistanutkaan. Itse tosin tuli tosin syötyä, en usko että kohtuudella syötynä haittaa. Suosittelivat muuten neuvolassakin lisäämään persiljan käyttöä jos rauta arvot laskevat, tosin ne suosittelvat siellä paljon muutakin höpöä. 🙂 Mutta jos muutenkin herkkä supistuksille niin kannattaa varmasti suuria annoksia välttää. 🙂
Suositukset muutenkin vaihtelevat valtavasti eri maiden välillä. Joten enemmän olen mennyt omaa kroppaa ja maalaisjärkeä kuunnellen.