Vai ehkä kuitenkin siitä viime alkusyksyn päivästä, kun ensimmäisen kerran kuulin Katjan ja Nooran pyörittelevän ideaa blogimediasta, joka parantaisi ammattimaisten bloggaajien ansaintamahdollisuuksia niin että blogin ohjakset pysyisivät kuitenkin täysin kirjoittajan käsissä? Vai sittenkin viime keskiviikosta, kun minä Lähiömutsin ansiosta kelluin sisältöyhteistyön kautta järjestyneellä jahdilla Helsingin edustalla kymmenen huippukovan kanssabloggaajan kanssa ja tunsin heti olevani omieni joukossa?
Ei. Aloitetaan tästä päivästä. Sillä sitä on odotettu ja jännitetty! Tänään Suomeen on perustettu uusi blogimedia, Suomen Blogimedia, joka kokoaa yhteen – rinta rottingilla – maamme ammattitaitoisimmat ja arvostetuimmat kirjoittajat. Ja minä olen mukana tässä jengissä mun rakkaan pienen Lähömutsi-blogini kanssa. Ja olen ylpeä, iloinen ja edelleen vähän hämillänikin. Sillä olen meinaan timanttisessa jengissä! Tämä yhdentoista bloggaajan tiimi tavoittaa viikossa yli 100 tuhatta uniikkikävijää. Se on kuulkaa ihan hillitön määrä ihmisiä! Mutta ei ihme, ihan hillittömän laadukkaita ja rakkaudella kirjoitettuja mukana olevat blogit ovatkin. Jos ette ole vielä johonkin tutustuneet, mä suosittelen lämpimästi tekemään sen heti:
- Jotain maukasta, Mari Moilanen
- Kemikaalicocktail, Noora Shingler
- KOTOliving, Anu Harkki
- Outilespyy, Outi Pyy
- Paikka auringossa, Dorit Salutskij
- Mikko Puttonen, Mikko Puttonen
- Project Mama, Katja Lahti
- Safkaa, Hanna Gullichsen
- Salamatkustaja, Satu Rämö
- Varpunen, Susanna Vento
Mikä Suomen Blogimedia sitten on? Se ei ole portaali, sillä blogit eivät muuta mihinkään. Se on vähän kuin bloggaajan ulkoistama mainosmyyntitaho. Tähän asti blogissani näkyneet sisältöyhteistyöpostaukset ovat olleet pääasiassa itseni järjestämiä. Eli olen ollut kiinnostunut jostain tuotteesta ja itse ottanut tuotetta edustavaan firmaan yhteyttä ja ehdottanut sekä sopinut mahdollisen yhteistyön kuvioista. Selannut kirjakustantamojen uutuusluetteloita etsien blogiini sopivia kirjoja ja sopinut maahantuojien kanssa arvontojen järjestämisestä. Se vie yllättävän paljon aikaa siltä, mitä eniten tykkään tehdä, kirjoittamiselta.
Mä olen reilun puolentoista vuoden aikana laittanut tähän blogiin satoja ja satoja tunteja. Se on antanut minulle enemmän kuin olen osannut unelmoidakaan – kliseistä mutta niin totta. Olen blogannut tarpeesta kirjoittaa, mutta kieltämättä välillä myös siksi, että koen olevani velvoitettu kirjoittamaan, antamaan teille lukijoille sen, miksi jaksatte lukijatutkimukseni mukaan keskimäärin joka toinen päivä tulla visiitille tänne Lähiöön.
Siksi olen liian usein blogannut karsien niistä illan muutamasta miehen kanssa kahdestaan vietetystä tunnista, joita vuorotyöarjessa on liian vähän muutenkin. Kirjoittanut, vaikka olisi pitänyt nukkua yöunia. Onkin mahtavaa, että nyt voin jättää yhteistöiden järjestämisen pääsääntöisesti muiden tehtäväksi ja keskittyä bloggaajana vain bloggaamiseen. Ja kun nyt saan kuukaudessa affi-mainoksista tienaamieni muutamien satasien lisäksi myös kunnon korvaukset sisältöyhteistöistä, se antaa mulle luvan laittaa bloggaamiseen aikaa. Lisäksi Lähiömutsi on nyt viimeistään yksi työni, joten siihen laittamastani ajasta kuuluu saada asianmukainen rahallinen korvaus.
Suomen Blogimedian perustanut Babler ei maksa mulle kuukausikönttää, vaan saan palkkion sisältöyhteistyökohtaisesti, tulevaisuudessa liksaa tulee myös bannerimainoksista. Bloggaajat saavat valita sisältöyhteistyöt, joihin lähtevät mukaan. Diilejä järjestetään bloggaajien laatimien unelmayhteistyötaholistojen perusteella, joten olenkin melko täpinöissäni. Bloggaajien mielipiteitä ei kuitenkaan voi ostaa rahalla, vaan he kertovat rehellisen mielipiteensä tuotteesta, palvelusta tai muusta mahdollisesta yhteistyökuviosta ja tarpeen vaatiessa myös kritisoivat. Ihan kuten olen tehnyt tähänkin mennessä. Ja sisältöyhteistyöpostauksissa tietenkin kerrotaan selkeästi, että kyseessä on maksettu postaus. Tämä kaikki tekee hommasta lukijaa arvostavan ja Suomen Blogimedista uskottavan blogimedian, jossa minä tahdon olla mukana.
Yksi esimerkki Suomen Blogimedian järjestämistä sisältöyhteistöistä on XO-jahti, jolla kruisailimme viime keskiviikkona kanssabloggaajieni kanssa auringossa hehkuvan Helsingin edustalla. Saimme kokea tämän kerran elämässä -hurvittelun vesillä sitä vastaan, että me bloggaajat kerromme siitä nyt luontevasti osana blogiemme muuta sisältöä.
Ja se veneily! Tuntui käsittämättömältä, että tapasin monet tyypeistä vasta ensimmäistä kertaa. Bloggaaminen on asia, jota elää ja hengittää, joten ei kai ihme, että se yhdistää bloggaavia ihmisiä niin voimakkaasti. Tuntui konkreettisesti, että olen näiden bloggaajien kanssa samassa veneessä. Näiden ihmisten seurassa on hyvä olla, enkä pitkään aikaan muista nauraneeni löysä vatsanahka höllyen niin paljon.
Ja se botski! Jätetään nyt huomiotta se, miten paljon moinen rohjake kuluttaa polttoainetta, ja keskitytään vain siihen, että tällainen mutsi lähiöstä lipui ökypaatin kannella siemaillen kuohujuomaa. En ihan nähnyt sitä tulevaksi silloin reilu puolitoista vuotta sitten, kirjoittaessani ensimmäisessä postauksessani sheivauksen mahdottomuudesta ison raskausmahan kanssa.
Ihanaa olla mukana Suomen Blogimediassa! Mutta mitäs te sanotte tästä? Sillä nimittäin on väliä, tehän tämän olette mulle mahdollistaneet.
Postauksen kuvat Mikko Puttonen ja Dorit Salutskij
love it! Kerrankin jotain rehellistä.
Kuulostaa mahtavalta!
Loistavaa! Vilpittömästi onnea teille kaikille hienosta yhteistyöstä 🙂
Love it! Samaa mieltä!
Niin mustakin. Tämä kuullosti heti alkumetreiltä lähtien siltä, että nyt ollaan luomassa jotain suurta.
Kiitos! On huikeaa olla tässä mukana!
<3 Odotan jo innolla meidän seuraavaa bloggaajakokousta
Mä sanon, että hyvähyvähyvä 🙂 Onnea uuteen kuvioon!
Hienoa! Toivon vain että blogisi ei muutu pelkäksi mainostajien alustaksi vaan jatkat edelleen pääsääntöisesti lapsiarjen pohdintojen parissa. Niin kuin varmaan tarkoitus on?
Hurjan paljon onnea ”ylennyksestä”! 😉
Hienolta vaikuttaa sekä tiimi että toimintaidea.
Innolla seuraillen sekä uusia kuvioita että vanhaa meininkiä.
Ootte te vaan niin hyviä!
No jos totta puhutaan niin sinun ”alkuaikojen” kirjoitukset ovat parempia kuin nämä uusimmat. Ne olivat mielenkiintoisia ja viihdyttävää lukemista, mutta sitten mainokset rupesivat tulemaan kuvioihin. Ja heti se ”aitous” hävisi tästäkin blogista eli mieluummin lukisin harrastemielessä tehtyjä kirjoituksia kuin ainaisia mainospostauksia milloin mistäkin ikkunanpesurista :/
Samaa mieltä, valitettavasti. Vaikka tämän blogin mainospostaukset ovat paljon mielenkiintoisempia ja paremmin kirjoitettuja kuin monen lifestyleblogin, tulee niistä silti vähän sellainen eiii taas -olo… Kun ne mainokset vaan on niin päälle liimattuja.
Hahaa, joo, mä myös! On ihanaa olla teijjän kaa!
Niin sanon mäkin! Ja kiitos onnentoivotuksista!
Joo, toki jatkan lapsiarjen pohdintojen parissa. Mutta koska tykkään myös materiahifistelystä, kirjoitan niistäkin kuten tähänkin mennessä silloin tällöin, lapsiperheellisen näkökulmasta. Nyt vain joku muu kuin minä hoitaa aikaa vievät yhteistyökuviot meidän bloggaajien laatimien unelmayhteistyötaholistojen perusteella, joten voin käyttää blogiini laittamasta ajasta suurimman osan varsinaistan postausten tekemiseen.
Kiitos, huikeeta olla mukana näin timanttisessä jengissä!
Harmi, että koette asian noin. Mä olen aina tykännyt myös materiahifistelystä. Alkuaikoina mulla ei ollut aikaa kirjoittaa kuin muutamia postauksia kuussa, niissä sitten lähinnä tyydyin purkamaan vauva-arjesta aiheuttunutta vitutusta ja ahdistusta.
Onneksi nykyään ei enää vituta kuin harvoin, ja ehdin lapsiperhearjen ihanuuden ja kamaluuden lisäksi fiilistellä myös silloin tällöin materiaan liittyviä asioita. Tässä kuussa olen kirjottanut tähän mennessä 20 postausta, josta kahdessa olen käsitellyt saamaani tuotetta, kuten matkaoppaita. Yhdessä naureskelin perheemme samanlaiselle pukeutumiselle, mutta mainitsin myös ostamiemme kenkien merkin, joten materiaan taitaa sekin mennä. Siinä jää kuitenkin 17 postausta kuussa, jotka eivät käsittele materiaa. Se on noin nelinkertainen määrä postauksia kuussa siihen nähden, mitä esimerkiksi alkuaikoina kirjoitin.
Kuten postauksessa kerroin, mä olen pääasiassa itse hankkinut tähän mennessä yhteistyökumppanini. Se tarkoittaa sitä, että olen itse aidosti innoissani tuotteesta. Kun suosittelen kavereilleni täpinässä pellavapyyhkeitä niiden imukyvyn takia, tahdon kertoa löydöstäni myös yhtä lailla teille kuin kavereilleni. Ikkunanapesurista innostuin, mutta kuten testituloksissakin kerroin, en suosittelisi sen hankkimista kotikäyttöön. Aika kökkö mainos. Nyt yhteistyöt hoituvat ulkopuolisen tahon tekemänä, meidän bloggareiden laatimien unelmayhteistyötaholistojen perusteella. Edelleen lähden mukaan vain sellaisiin yhteistöihin, joihin aidosti uskon. Ja jos tuote onkin kökkö, kerron tietenkin myös senkin.
Mun työni on media-alalla muutenkin, joten en koskaan lähtenyt tekemään tätä vain toisella kädellä vain harrastuksena. Ajatuksena oli koko ajan, että joskus saisin tästä myös osan elannostani. Ja ilman mainostajia se ei vain onnistu. Suomen Blogimedian kautta Lähiömutsiin laittamani aika alkaa vihdoin tuottaa enemmän kuin muutamia satasia kuussa ja täten mahdollistaa sen, että voin omasta miinuksella olevasta aikapankistani lainata aikaa voidakseni ylipäätään kirjoittaa Lähiömutsia.
Eiku eiku Minimen hörselötörselö -postauksessa kerroin myös kirjasta, josta sain pressikappaleen ja jonka ohjeilla juhannushuluhelma oli tehty. Eli neljä materiaa, 16 yleistä fiilistelyä ja ihmettelyä.
Oon samaa mieltä, että aiemmin blogi oli kiinnostava, tuun kyllä vielä lukeen, mutta lähes joka kerta harmittaa. Olisi kiva kuulla lapsiarjesta ja Minimestä. Parhaita postauksia oli aikanaan ne, joissa kerroit siitä, mitä elämä oli vauvan kanssa, miten Mini kehittyi jne. Ymmärrän kyllä, että et kirjoita enää näitä asioita, en mäkään halua kertoa mun lapsesta mitään nettiin. Mutta ne blogit ovat kiinnostavia, joissa vanhempi silti tekee näin. Nykyiset postauksen on siis vähän tylsiä. :/
Mua harmittaa, että sua harmittaa. Sillä lapsiperhearjestammehan minä kerronkin. Meille se on yhteisiä retkiä, päiväkotipanikointia, äidin duunikuvioita hoitovapaan jälkeen, tyttö-poika -stereotypioiden pohdintaa, äidin ensimmäinen pitkä (neljän päivän) ero lapsesta ja sen fiilikset – joitakin esimerkkejä tästä kuusta poimien. Harmi, jos se on sinusta tylsää. Meistä se on kivaa ja jännää! Ekan vuoden ajan kirjoitin kuukausipostaukset vauvan touhuista, mutta tämän ikäisestä en enää halua. Mikään neuvolapostausten kirjoittaja en koskaan ole ollut, enkä sitä tule olemaankaan.
Uskomattoman korni postaus tämä, puistattaa.
No kuinkas nyt moiset tuntemukset sait?
Moi, Olen lukenut blogiasi melkein alusta lähtien koskaan kommentoimatta mitään (en ole vain sitä tyyppiä). Minua ihmetyttää kommentit tästä uudesta yhteistyökuviosta joten pakko on nyt kertoa omakin mielipide:): Minusta on kiva lukea tuotetestauksia ja -vertailuja. Jos jokin tuote ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta, lukasen tekstin vain pintapuolisesti läpi sen enempää asiasta ärsyyntymättä. Ja jos tuote tai matsku muuten kiinnostaa, niin sitten luen tarkemmin Lähiömutsin mielipiteet tuotteesta käytännössä. Maailma on nykyään yhteä mainostulvaa joten en jaksa ärsyyntyä Lähiömutsinkaan mainoksista. Joten hieno homma, Suomen blogimedialle on varmasti tilausta ja tarvetta. Ps. minäkin olen huomannut että blogisi on muuttunut mutta nykyään se ei ole parempi tai huonompi, vaan ainoastaan erilainen. Mutta eikös me kaikki muututa ja mennä eteenpäin elänmäntilanteiden mukana? Paha se olisi paikalleen jäädä:) ps. minusta se blogimerkintä pellavapyyhkeistä oli loistava, minunkin kiinnostui heräsi ja mietinkin paljonko tilaa säästyisi hiekkaleluille jos pyyhkeet olisi pienempiä…päätin hommata sellaiset meille myös.
Samaa mieltä kun edellinen anonyymi, ihme nillitystä täällä ilmassa, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 🙂 Koko maailma on nykyään yhtä mainosta, taitava lukija osaa jättää huomiotta sen mikä itseä ei kiinnosta. Se, että koetaan ikävänä se, että bloggaaja voi saada hommastaan rahaakin johtuu varmaan siitä, ettei blogia koeta (vielä, Suomessa?) miksikään oikeaksi mediaksi, vaan se rinnastetaan johonkin puuhasteluun, jonka pitäis olla puhtaasti harrastus. Monillahan näin onkin, mutta miksi pitäisi olla kaikilla? Etenkin kun sen yleensä huomaa jo parin rivin lukemisen jälkeen, että kenellä on kielioppi ja sanat muutenkin hallussa ja kuka panostaa hommaan selvästi enemmän. Mieluummin luen kirjoitustaitoisen ja tarkkanäköisen tyypin blogia mainoksineen, kuin kökösti kirjoitettua huttua ilman. 🙂 -Anna
Lisäys edelliseen. Se on vain hyvä ja oikein, että jos tästä hommasta jotain rahaa saa. Sillä ei oo musta merkitystä. Just ne kuukausipostaukset ja vastaavat oli tosi kivoja silloin! Ehkä kun sellaisia tai vastaaviakaan ei oikein ole enää, niin sitten odotuksien takia pettyy. Mutta kuten joku sanoi, blogit kehittyy ja tosiaan en mäkään, kuten sanoin, kertoisi mun lapsesta nettiin.
Sulla on ihana blogi ja mielenkiintoisia juttuja, olet yksi lemppareistani!
Mutta ihmetyttää kolmekymppisen naisen ahkera ”vitunkäyttö”.
Pitääkö välttämättä käyttää juuri tuota naisen alapäätä tarkoittavaa alatyylin termiä?
T: Jonna J.
Kuinka niin ihme nillistystä? Kysyttiin mielipidettä ja vastasin. Alkuaikojen kirjoitukset ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, mainoksista en pidä. Eli mieluummin luen harvemmin (harrastusmielessä) kirjoitettuja postauksia.
Onneksi olkoon ja kiitos mahtavasta blogista! Niin, ja kiitos myös materiahifistelystä!! Esikoisen kanssa tulee mokailtua muutenkin ihan tarpeeksi, joten ihana saada vähän helpotusta arjen valintoihin!
Mä tahdon muistuttaa, että tämä on äitiysblogi, ei lapsiblogi. Siksi olen aina keskittynyt oman napani ja tuntemusteni ympärille, mutta toki välillä Minimekin on postauksissa isommassa roolissa – muusana hän on toki jokaisessa postauksessa.
Vuosi kuukausipostausten tapaisia koosteita on mielestäni tarpeeksi. Sinä aikana vauvat kehittyvät huimaa tahtia, mutta kuitenkin niin, että jokainen terve lapsi jossain vaiheessa oppii ja tekee suurinpiirtein samat asiat. Nyt tuollaiset hommat ovat lähinnä hampaiden puhkeamista, enkä koe oleelliseksi tai ketään kiinnostavaksi esitelllä jokaista etuhammasta teille erikseen.
Mutta toiveesi on kuitenkin kuultu. Kirjoitin tänään valmiiksi monen kuukauden ajan luonnoksissa olleen jutun lapsen upeasta kyvystä eläytyä ja heittäytyä. Toivottavasti siinä on palanen sitä, mistä blogissani eniten pidät.
Lehdissä muutokset tehdään aina kerralla, jolloin kenellekään ei jää epäselväksi että nyt muututaan ihan rytinällä ja ihan tarkoituksella. Mutta minä-muodossa kirjoitetut blogit ovat niin sidottuja kirjoittajaansa, että ne muuttuvat pikku hiljaa siinä missä kirjoittaja ja hänen elämänsäkin. Mä en missään tapauksessa haluaisi olla enää se panikoiva ja vereslihalla oleva mutsi, joka olin blogin alkuaikoina. Ja vain kiskomalla mut takaisin siihen vaiheeseen elämää, saataisiin Lähiömutsista alkuaikojen kaltainen.
Mä vien tarkoituksella blogia siihen suuntaan kuin haluan. Samalla pyrin tekemään sellaista blogia, joka itselläni lukijana kuuluisi lemppareihin. Kiva kuulla, että ymmärrätte tämän, ettekä tahdo paiskata mua takaisin vauvavuoden synkkään usvaan haha!
Eka ano: Niitä pyyhkeitä ei välttis edes tarvitse hankkia niin montaa, ainakin meillä kaksikin aurinkouimaria pyyhkii päivän hyvin samaan pyyhkeeseen. Kiitos imukyvyn!
Kiitos, kiva kuulla! Ja kyllä, välillä pitää välttämättä käyttää sanaa vittu. Tai etenkin sanaa vitutus. Sille kun ei ole olemassa mitään tarpeeksi hyvää synonyymia.
Ja mä kiitän mielipiteestäsi. Musta ei onneksi enää koskaan tule sitä blogin alkuaikojen paniikissa ja sekaisin olevaa mutsia. Onneksi! Siksipä alkuaikojen vitutuksen ja paniikin katkuisia tekstejäkään ei enää tule. Välillä toki tämä vauvavuoden jälkeinenkin elämä yllättää, silloin toki avaudun siitä Lähiömutsissa.
Toivottavasti käyt silti visiteeraamassa blogissani. Kuten lehtiä lukiessa voi jättää tuote-esittelyt, -kollaasit, muotikuvasivut yms välistä ja keskittyä lukemaan vain artikkeleja, Lähiömutsissakin voit jättää lukematta materiaan liittyvät postaukset ja keskittyä vain niihin lapsiperhe-elämää ja äitiyttä muuten koskeviin postauksiin.
Kiitos ja ole hyvä! Mä olin aikoinaan kaveripiirin ensimmäisiä mutseja, joten silloin ei ollut montaa tyyppiä, jolta kysellä lapsimateriaan liittyvistä asioista. Onneksi oli blogit, joista onkia tietoa ja kokemuksia. Eli tiedän sun kuvaileman tunteen siitä, kun arjen valintojen tekeminen helpottuu edes vähän!