Mistähän mä aloittaisin? Siitä talviperjantaista reilu puolitoista vuotta sitten, kun ison raskausmahani ja sheivaushöylän kanssa kiroiltuani perustin mutsiblogin ja päätin, että kun johonkin ryhdytään, se tehdään sitten täysillä? 

Vai ehkä kuitenkin siitä viime alkusyksyn päivästä, kun ensimmäisen kerran kuulin Katjan ja Nooran pyörittelevän ideaa blogimediasta, joka parantaisi ammattimaisten bloggaajien ansaintamahdollisuuksia niin että blogin ohjakset pysyisivät kuitenkin täysin kirjoittajan käsissä? Vai sittenkin viime keskiviikosta, kun minä Lähiömutsin ansiosta kelluin sisältöyhteistyön kautta järjestyneellä jahdilla Helsingin edustalla kymmenen huippukovan kanssabloggaajan kanssa ja tunsin heti olevani omieni joukossa?

Ei. Aloitetaan tästä päivästä. Sillä sitä on odotettu ja jännitetty! Tänään Suomeen on perustettu uusi blogimedia, Suomen Blogimedia, joka kokoaa yhteen – rinta rottingilla – maamme ammattitaitoisimmat ja arvostetuimmat kirjoittajat. Ja minä olen mukana tässä jengissä mun rakkaan pienen Lähömutsi-blogini kanssa. Ja olen ylpeä, iloinen ja edelleen vähän hämillänikin. Sillä olen meinaan timanttisessa jengissä! Tämä yhdentoista bloggaajan tiimi tavoittaa viikossa yli 100 tuhatta uniikkikävijää. Se on kuulkaa ihan hillitön määrä ihmisiä! Mutta ei ihme, ihan hillittömän laadukkaita ja rakkaudella kirjoitettuja mukana olevat blogit ovatkin. Jos ette ole vielä johonkin tutustuneet, mä suosittelen lämpimästi tekemään sen heti:

Mikä Suomen Blogimedia sitten on? Se ei ole portaali, sillä blogit eivät muuta mihinkään. Se on vähän kuin bloggaajan ulkoistama mainosmyyntitaho. Tähän asti blogissani näkyneet sisältöyhteistyöpostaukset ovat olleet pääasiassa itseni järjestämiä. Eli olen ollut kiinnostunut jostain tuotteesta ja itse ottanut tuotetta edustavaan firmaan yhteyttä ja ehdottanut sekä sopinut mahdollisen yhteistyön kuvioista. Selannut kirjakustantamojen uutuusluetteloita etsien blogiini sopivia kirjoja ja sopinut maahantuojien kanssa arvontojen järjestämisestä. Se vie yllättävän paljon aikaa siltä, mitä eniten tykkään tehdä, kirjoittamiselta.

Mä olen reilun puolentoista vuoden aikana laittanut tähän blogiin satoja ja satoja tunteja. Se on antanut minulle enemmän kuin olen osannut unelmoidakaan – kliseistä mutta niin totta. Olen blogannut tarpeesta kirjoittaa, mutta kieltämättä välillä myös siksi, että koen olevani velvoitettu kirjoittamaan, antamaan teille lukijoille sen, miksi jaksatte lukijatutkimukseni mukaan keskimäärin joka toinen päivä tulla visiitille tänne Lähiöön.

Siksi olen liian usein blogannut karsien niistä illan muutamasta miehen kanssa kahdestaan vietetystä tunnista, joita vuorotyöarjessa on liian vähän muutenkin. Kirjoittanut, vaikka olisi pitänyt nukkua yöunia. Onkin mahtavaa, että nyt voin jättää yhteistöiden järjestämisen pääsääntöisesti muiden tehtäväksi ja keskittyä bloggaajana vain bloggaamiseen. Ja kun nyt saan kuukaudessa affi-mainoksista tienaamieni muutamien satasien lisäksi myös kunnon korvaukset sisältöyhteistöistä, se antaa mulle luvan laittaa bloggaamiseen aikaa. Lisäksi Lähiömutsi on nyt viimeistään yksi työni, joten siihen laittamastani ajasta kuuluu saada asianmukainen rahallinen korvaus.

Suomen Blogimedian perustanut Babler ei maksa mulle kuukausikönttää, vaan saan palkkion sisältöyhteistyökohtaisesti, tulevaisuudessa liksaa tulee myös bannerimainoksista. Bloggaajat saavat valita sisältöyhteistyöt, joihin lähtevät mukaan. Diilejä järjestetään bloggaajien laatimien unelmayhteistyötaholistojen perusteella, joten olenkin melko täpinöissäni. Bloggaajien mielipiteitä ei kuitenkaan voi ostaa rahalla, vaan he kertovat rehellisen mielipiteensä tuotteesta, palvelusta tai muusta mahdollisesta yhteistyökuviosta ja tarpeen vaatiessa myös kritisoivat. Ihan kuten olen tehnyt tähänkin mennessä. Ja sisältöyhteistyöpostauksissa tietenkin kerrotaan selkeästi, että kyseessä on maksettu postaus. Tämä kaikki tekee hommasta lukijaa arvostavan ja Suomen Blogimedista uskottavan blogimedian, jossa minä tahdon olla mukana.

Yksi esimerkki Suomen Blogimedian järjestämistä sisältöyhteistöistä on XO-jahti, jolla kruisailimme viime keskiviikkona kanssabloggaajieni kanssa auringossa hehkuvan Helsingin edustalla. Saimme kokea tämän kerran elämässä -hurvittelun vesillä sitä vastaan, että me bloggaajat kerromme siitä nyt luontevasti osana blogiemme muuta sisältöä.

Ja se veneily! Tuntui käsittämättömältä, että tapasin monet tyypeistä vasta ensimmäistä kertaa. Bloggaaminen on asia, jota elää ja hengittää, joten ei kai ihme, että se yhdistää bloggaavia ihmisiä niin voimakkaasti. Tuntui konkreettisesti, että olen näiden bloggaajien kanssa samassa veneessä. Näiden ihmisten seurassa on hyvä olla, enkä pitkään aikaan muista nauraneeni löysä vatsanahka höllyen niin paljon.

Ja se botski! Jätetään nyt huomiotta se, miten paljon moinen rohjake kuluttaa polttoainetta, ja keskitytään vain siihen, että tällainen mutsi lähiöstä lipui ökypaatin kannella siemaillen kuohujuomaa. En ihan nähnyt sitä tulevaksi silloin reilu puolitoista vuotta sitten, kirjoittaessani ensimmäisessä postauksessani sheivauksen mahdottomuudesta ison raskausmahan kanssa.

Ihanaa olla mukana Suomen Blogimediassa! Mutta mitäs te sanotte tästä? Sillä nimittäin on väliä, tehän tämän olette mulle mahdollistaneet.

Postauksen kuvat Mikko Puttonen ja Dorit Salutskij

Jaa: