Vaikka mä tykkään siivoamisesta, ikkunanpesua välttelen aina loppuun saakka. Ikkunoita pestessä paskaista vettä roiskuu joka puolelle, ikkunanpesuaine loppuu vikan ruudun kohdalla ja aina on joko liian aurinkoista tai liian kylmää pesupuuhiin. Ja kun säätämisen jälkeen ikkunan saa lopulta kiinni, seuraava auringonpaiste paljastaa, että hinkkaamisesta ja peilailusta huolimatta juuri silmien korkeudella on valuma ja että ainakin ruutujen nurkissa näkyy epämääräistä tahmaa.

Mutta jösses sitä fiilistä, jonka pestyt ikkunat saavat aikaan! Se on kuin nuhjuisen huonenäkymän kohdalla painettaisiin kuvankäsittelyohjelman ”kokeilen onneani”-nappia. Yhtäkkiä värit näyttävät kirkkaammilta, huoneeseen paistava auringonvalo raikkaammalta ja seinien maalarinvalkoinen puhtaammalta. Tuntuu kuin sisustustyynyt olisi juuri tuuletettu ja räsymatot jynssätty mäntysuovalla puhtaiksi, vaikka todellisuudessa se on vain puhtaiden ikkunoiden luoma illuusio.

Kun yhteen laitetaan inhoni ikkunanpesua kohtaan ja rakkauteni puhtaita ikkunoita kohtaan, mä olen valmis kokeilemaan kaikkea, mikä tekisi yhtälöstä helpomman toteuttaa. Harkitsin jo vakavasti ropojeni sijoittamista siivoojan suorittamaan ikkunapesuun, kunnes näin Kärcherin lehtimainoksen. Siinä maireasti hymyilevä daami pesee pyhätantussaan ikkunoita akkukäyttöisellä ikkunanpesimellä ja puhdasta näyttäisi tulevan niks naks ilman että valkoinen paita tahriintuu tai otsalle nousee hikikarpaloita. Eli ihan salettiin liioitteltua ilottelua, mutta hifistelyyn taipuvaisena tahdoin silti kokeilla vempelettä ja pyysin Kärcher ikkunanpesimen* testiin.

Testasin ikkunanpesintä ensin parvekelaseihin, joka on se kaikista raivostuttavin pesukohde. Laitteen mainosväite, jonka mukaan pesintä käytettäessä ei tarvitsisi enää lainkaan rättiä tai sankoa, ei pidä paikkansa – ainakaan jos jaksaa meidän tapaamme pestä ikkunat yleensä vain keväisin ja syksyisin. Ja kai ahkerimpienkin pesijöiden täytyy karmit pyyhkiä silloin tällöin. Työvaiheita pesin ei siis vähennä, vaan ensin pyyhin pinnat ja karmit vedellä, johon olin lorauttanut astianpesuainetta. Sen jälkeen suihkutin Kärcherin omaa ikkunanpesuainetta ja levittelin sen laseihin suihkepullossa kiinni olevalla mikrokuituliinalla, minkä tajusin olevan hyvä taktiikka, vaikka käytössä olisivat ihan pelkät perusvälineet.

Sitten käytiin tositoimiin: käsikäyttöisen rikkaimurin kokoinen ikkunakuivain hurisemaan ja vetelemään märkää ikkunaa hiljalleen lastalla. Mä en yleensä käytä lastoja ikkunoita pestessäni, sillä niiden jäljiltä jää aina rantuja ja lisäksi paskaista vettä valuu ikkunalaudoille ja lattialle. Mutta nyt likavesi hävisi laitteen sisuksiin ja totta vie, kuraista vettä ei roiskunut pitkin poikin, minkä takia homma oli vikkelää. Mutta eipä mikään tekninen vempele taida olla niin hyvä, että ikkunanpesijöiden vanha kikka, sanomalehti, tulisi tarpeettomaksi. Sillä muutamia rantuja jäi Kärcherinkin jäljiltä, joten tälläkin kertaa homma viimeisteltiin hinkkaamalla lasit kiiltäviksi sanomalehtitollolla.

Vikkelämpää ja siistimpää tämä näin kuitenkin oli jos vertaa normilastan ja sanomalehden yhdistelmään tai omaan tapaani hoitaa kodin ikkunat ilman lastaa viikon Hesareilla. Nyt paperia ei mennyt kuin muutama aukeama. Kokeilin tätä myös suihkuseinämiin ja kylppärin kaakeleihin, jotka yleensä jynssään puhtaaksi mäntysuovalla ja porstalla. Ja kyllähän se pesin siinäkin toimi, jopa niin hyvin, että siivousminäni bestis porsta voittaa vain siksi, että se on vähemmän tilaa vievä ja siksi myös kätevä kaivaa siivotessa esiin.

Ostaisinko tämän itselleni? Aluksi olin sitä mieltä, että vanhoillakin konsteilla pärjää, joten en. Viehän vempele paljon tilaakin ahtaasta siivouskaapista. Mutta nyt kun sen käyttöön on totuttanut itsensä, siitä saattaisi olla hankalaa luopua. Lähiöjeppe sen sijaan oli yllätyksekseni heti myytyä ja oli valmis ostamaan pesimen monen kympin hinnasta huolimatta. Siltikään en tätä välttämättä suosittelisi ainakaan pienen kerrostalokämpän asujalle. Mielestäni tämä soveltuu parhaiten yhteiskäyttöön pienille taloyhtiöille, jossa asukkaat hankkivat yhdessä esimerkiksi ruohonleikkurin ja painepesurin. Myös pienyrittäjät, jotka itse pesevät liiketilojensa ikkunat, voisivat kokea tämän omakseen.

Tietty myös kreisibailaajat voisivat ilahtua tästä, sillä tällä voi kuulemma imaista kätevästi lattialle kaatuneet punaviinit ja bisset. Ehkä tämä siis pelittää myös ilmakylpyjä ottavan vauvan tai kuivaksi opettelevan lapsen pissojen siivoamiseen parketilta? Maahantuojan sivuilta ei kumma kyllä löytynyt tästä ohjeistusta.