Terkkuja minilomalta Tallinnasta! Vietettiin tyttöjen kahden päivän hurvitteluloma Suomenlahden toisella puolella Minimen ja siskoni Nonniksen kanssa. Hotelliyöpymisen tarjosi Groupon.fi, jonka kautta mä olen aikaisemminkin ostanut edukkaan hotelliyöpymisen Tallinnaan.

Muutettuamme Helsinkiin, Tallinnasta on tullut tuttu kaupunki. Sinne pääsee nykyään meritse kahdessa ja puolessa tunnissa, ja laivaliput Eckerö Linella* maksavat halvimmillaan puolet vähemmän kuin junaliput Helsingistä Turkuun tai Tampereelle. Jos lähtee päiväristeilylle aamulla, maissa ehtii olla useamman tunnin, mutta kotiin pääsee jo illaksi. Yhden päivän halpa ulkomaanmatka sopii kitsaan ja kiireisenkin elämään! Tällä kertaa me ostimme kuitenkin reittimatkat ja heittäydyimme Tallinnan vietäväksi yön yli kestävän reissun ajaksi.

Mä olin ennen tätä reissua matkannut Tallinnaan viimeksi Minimen möyriessä vielä vatsanahan alla, joten terminaalissa odotti yllätys. Se pieni ja kämäinen laiva, joka ennen kuljetti uumenissaan matkaajia Suomenlahden yli, on alkuvuodesta lähtien korvattu hulppealla 2000 matkustajaa imaisevalla M/s Finlandialla. Ei enää paskaisilla lattioilla kyykkimistä istumapaikkojen puutteessa! Edes eväiden unohtaminen kiireessä ei koitunut katastrofiksi, sillä Finladialla on kuusi ravintolaa. Me syötiin puuroaamiainen, mutta iloikseni huomasin, että listalla oli myös lämpimiä vegeannoksia.

Mutsiutuneen näkökulmasta matkantekoa mukavoitti eniten laivan melko siisti ja kiva lastennurkkaus. Mä olin hädissäni pakannut rinkkaan palloa, palikkaa ja kirjaa välttääkseni turhautuneet kitinäitkut, mutta Minime peuhasi uuden laivan leikkinurkkauksessa niin riemuissaan, että ei edes päiväunia malttanut nukkua.

Tallinnassa majoittauduimme City Hotel Portukseen (Uus-Sadama 23), jonka esittelytekstin maininta hyvästä sijainnista vanhankaupungin laidalla on ehkä vähän liioiteltu. Näppärästi siitä kyllä kävelee vanhaankaupunkiin, mutta ikkunasta näkyvät kauniiden historiallisten rakennusten sijaan sataman D-terminaalin pihalla kaljakärryjensä kanssa hoipertelevat turistit. No hinta on huokea, huoneet ja hintaan kuuluva aamupala perusjees ja liikkuminen sataman ja hotellin välillä menee jalkapelillä. Hassun lisänsä hotellihuoneisiin tuovat sen seinillä roikkuvat bändijulisteet, jotka pyrkivät luultavammin vahvistamaan mainoslausetta, jonka mukaan hotelli on ”kaikille hengeltään nuorille” tarkoitettu. Me punkattiin Metallica-huoneessa.

Vaikka aurinko paistoi kauniisti koko reissumme ajan, tuuli puhalsi niin jäätävästi, että tuntui kuin se olisi syönyt valtavan minttupastillin ja ottanut keuhkot täyteen Siperiaa. Fiilistely pitkin Tallinnan historiallisia katuja ja puistoja jäikin vähäiseksi. Aikomuksenamme oli myös mennä katsomaan nukketeatteria Nuku-teatteriin (Lai 1), mutta siellä ei mennyt yhtään näytöstä Tallinnassa ollessamme. Teatterin kanssa samassa tilassa toimii myös nukkemuseo, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kivalta paikalta. Jätettiin kuitenkin sekin seuraavaan kertaan.

Oli säätila mikä vain, lomalla voi onneksi aina syödä ajan kanssa. Ensimmäisen päivän lounaaksi kävimme mutustamassa wokit, hummukset ja maapähkinätofut African Kitchenissä (Uus 32-34). Paikan asiakaspalvelu on kehittynyt vuosien varrella, mutta seepra- ja leopardikuoseilla komistetut sisustustyynyt ovat taatusti just vinksahtaneesti överit vuodesta toiseen.

Vatsat ruuista pullollaan suunnistimme Vapaudenaukiolle, jossa ensin fiilistelimme nuorten virolaisten suunnittelijoiden designia myyvää Nu Nordik -liikettä (Vabaduse Väljak 8). Sain pysyttyä kovana monen houkutuksen edessä, mutta huovasta ja metallista valmistettujen korujen kohdalla luovutin. Oli pakko saada Salt accessories -merkin graafinen ja etnohenkinen koru kaulaa koristamaan.

Materiaonnen jälkeen oli hyvä käydä sivistämässä itseään niin ikään Vapaudenaukiolla sijaitsevassa AHHAA-tiedekeskuksessa (Vabaduse Väljak 9, rappusten alapäässä). Tämän Viron Heurekan päämesta sijaitsee Tartossa, mutta Tallinnan pieneen halliin mahdutetussa tiedekeskuksessa riitti hyvin tutkittavaa ja ihmeteltävää pariksi tunniksi. Poljettiin pyörällä sähköä, soitettiin putkia ja törmäiltiin seiniin peilihuoneessa. Omasta ja siskoni mielestä hauskinta oli ehkä leikkiä kikattaen kaleidoskoopin kanssa, Minime taas konttasi riemuissaan lattialla, johon heijastetut kuvat reagoivat liikkeeseen.

Oppielämyksien jälkeen tulee nälkä, joten taas oli aika plarata ruokalistoja. Olimme varanneet pöydän Von Krahli Aedista (Rataskaevu 8), joka tarjoilee mutkatonta, hyvää ja kaunista ruokaa. Vaikka ravintola sopisi hyvin myös tunnelmallisella pariskuntaillalliselle, jolla kynttilät palavat ja luomuviiniä nautitaan hitaasti maistellen, myös lapset ovat tervetulleita. Syöttötuoli ilmaantui hujauksessa, ja Minimelle katettiin pienet koristekaiverretut aterimet. Täältä saa myös ihania jälkiruokia ja hyvää kahvia, joten Aedissa voi pistäytyä vain lepuuttamassa mukulakivillä kävelystä rasittuneita jalkoja.

Puoliksi käsin ja puoliksi haarukalla nautitun suklaakakkupalasen jälkeen Minime vihdoin antoi silmien lurpsahtaa kiinni ja nukkui supermyöhäiset päiväunet. No, lomalla voi vähän pistää hösseliksi rutiinien suhteen. Etenkin kun päiväunet mahdollistivat mun ja siskon kosmetiikkashopautukset. Lykimme rattaat ja hirsiä vetelevän lapsen Viron Stockmannille, Kaubamajaan (Virukeskus, Gonsiori 2). Jestas mä tykkään Viron luonnonkosmetiikkavalikoimista ja etenkin niiden halvoista hinnoista! Onneksi sisko on samaa maata, ja vietimmekin kosmetiikkaosaston hyllyjen väleissä pitkän tovin nuuskutellen ja fiilistellen valikoimaa. Nyt on taas kylppärin kaappien puutteet täytettynä ja kosmetiikkavaravarastokin hyvällä mallilla.

Painavien ostoskassien kanssa oli hyvä suunnata seuraavaksi hotellille iltatoimiin. Mulla oli mukana läppäri, kirja, lehtiä ja neulepuikot, mutta puhdetöiden sijaan uni tuli samaan aikaan kuin Minimelleäkin. Prisman valot loistivat kelmeää vihreää valoaan huoneen seinille, kun painoimme koko konkkaronkka päät tyynyyn ja nukahdimme.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamupalan ja -toimien jälkeen Minimen päikkäreiden pituiselle pikapyrähdykselle Rocca al Mare -kauppakeskukseen. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle ostarille pääsee ilmaisbussilla, joka pysähtyy ainakin sataman A- ja D-terminaaleissa, mutta myös Virukeskuksen ohi huristeleva bussi numero 6 vie perille, kun jää pois Zoo-nimisellä pysäkillä. Julkisissa alle 3-vuotiaan lapsen kanssa aikuinen matkustaa ilmaiseksi, oli rattaita tai ei – me hokattiin se vasta, kun oltiin jo ostettu liput.

Rocca al Mare on jättimäinen ostoskeskus, jossa on kaikkea rytkyistä leluihin ja huonekaluista glitteriin. Meitä siskon kanssa kiinnosti kuitenkin vain Marks & Spencer, jonka ruokaosastolle teimme tehoiskun. Niin paljon jänniä purnukoita, putkiloita ja paperipusseja täynnä herkkuja!

Ruokaostoksilta olikin luontevaa siirtyä seuraaviin ruokapuuhiin, eli lounaalle. Minime heräsi uniltaan kätevästi bussissa matkalla takaisin keskustaan, jossa lampsimme suoraan ravintola Kompottiin (Pikk 30). Tiiliholvien alla sijaitsevassa Kompotissa tulee olo kuin olisi päässyt kylään eestiläisen etikkakurkkumummon kesäpaikkaan. Kukkakuosia ja pitsiä on levitelty sinne tänne, samaten kuin isoja säilyketölkkejä ja vuosikymmenien takaisia esineitä. Ruokalistan annokset tehdään täysin talon omassa keittiössä, joka suosii paikallisia pienviljelijöitä ja -tuottajia. Lapsia varten ravintolassa on leikkinurkkaus.

Koska ei ole suomalaista Tallinnan-matkaajaa ilman kaljaa ja shotteja, join tuopillisen Kompotin kotikaljaa ja kiskoin yhdellä huikalla tuorepuristetun inkiväärishotin, joka potkaisi mukavasti ja jätti kroppaan ihanan polttavan tunteen. Alkupaloiksi tilattiin supernamit keitot, joista Minime tykästyi etenkin inkivääriseen kurpitsakeittoon. Pääruuaksi tilatut wokit sen sijaan olivat tuoreista raaka-aineista huolimatta niin mauttomia, että mä maustoin omaa annostani suolalla saadakseni annoksesta edes jotain makua irti. Jälkkäriksi nautittiin Minimen järjestämä hepulikohtaus, joka huipentui millimetrin kokoisessa vessassa suoritettuun vaipanvaihtoon ja pyllynpesuun lapsen kirkuessa niin että ravintolat holvit kaikuivat.

Kokonaisvaltaisen jälkiruuan jälkeen ei enää ollutkaan energiaa tai aikaa muuhun kuin luuhailuun pikkukatujen pikkuliikkeissä, kuten Raamatukoi grammofon– levyliikkeessä (Voorimehe 9). Nappasin sieltä mukaani kahdella eurolla rullan vanhaa lahjapaperia, jonka liimaan luultavasti jonkun Minimen aarrelaatikon ympärille. Vielä ennen laivaan kiiruhtamista teimme kuten joka ikinen Tallinnan retki ja tyhjensimme Kaubamajan ruokapuolen tofuhyllyt. Jos luonnonkosmetiikkavalikoimat ovat Kaubamajassa laajat ja halvat, sama pätee tofutuotteisiin. Kreisein on ehkä metvurstia jäljittelevä soijaleikkele, joka on törkeän hyvää, vaikka en yleensä lihatuotteita matkivista soijatuotteista niin pidäkään. Tofuralli on uusi viinaralli!

Kun laiva muutamaa tuntia myöhemmin lipui Jätkäsaareen ja edessä levittäytyi lumipyryinen Helsinki, tuntui kuin olisi ollut poissa ainakin viikon. Ulkomaanlomatunnelmiin voi todellakin päästä vain reilun 80 kilometrin päässä kotoa.

Lähiömutsin Facebook-sivuilta löytyy arvonta, jossa voi voittaa 40 euron arvoisen lahjakorttikoodin Grouponille. Käsittääkseni Lähiömutsin Fb-sivusta ei tarvitse tykätä osallistuakseen, mutta hurjan kivahan se tietty olisi, jos teillä on pokkaa painaa peukku-nappia ja ihan omalla naamallanne blogia kannustaa sekä seurata.